Ikävä totuus on, että suomalaiset naiset pelkää tutustua uusiin miehiin. Jopa 80 prosenttia seurustelusuhteista syntyy ystävän, tutun, kaverin kaverin tms. ennestään tunnetun miehen kanssa. Naisten kaveripiiri, hyväsisar-verkosto, pitää yllä äijäpörssiä josta jokaiselle katsotaan ja suositellaan sopivin. Ei nykynainen enää osaa oma-aloitteisesti tutustua uuteen mieheen. Toisaalta naiset myös pelkäävät tuntemattomilta miehiltä tulevia yhteydenottoja. Jokaiselle flirtille olisi saatava hyväsisar-verkoston hyväksyntä, ennen kuin uskalletaan lähteä edes treffeille. Aikas sisäänpäinlämpiävää toimintaa.
Istukaa sitten nettinne ääressä ja kännykkä korvassa pyörittämässä sitä pientä sisäpiiriä. Minä arvostan niitä naisia, jotka kulkee ulkona silmät auki ja osaa hymyillä myös tuntemattomalle miehelle. Nämä positiiviset ja ennakkoluulottomat naiset meinaan alkaa olla harvassa.
Istukaa sitten nettinne ääressä ja kännykkä korvassa pyörittämässä sitä pientä sisäpiiriä. Minä arvostan niitä naisia, jotka kulkee ulkona silmät auki ja osaa hymyillä myös tuntemattomalle miehelle. Nämä positiiviset ja ennakkoluulottomat naiset meinaan alkaa olla harvassa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ihan saman ongelman kanssa painimme me itsenäiset ja omilla aivoillaan ajattelevat naiset. Miehet eivät tulee enää edes ns. markkinoille, kun yleensä siirtyvät suoraan suhteesta toiseen. Näin ainakin yli kolmekymppisissä. Ehkä nuoremmat vielä aktiivisemmin käyvät baareissa, mutta kolmekymppisiä sinkkuja saa etsiä kivien takaa. Itse en varattuja katsele.
Tiedä sitten, että onko se naisten vika, että te miehet menette tohon lankaan. Olet aivan oikeassa, miehet/naiset paritetaan usein ystäväpiirin toimesta. Minulta on jopa tivattu, että oonko edes tosissani miestä etsimässä, kun haen kumppania piirien ulkopuolelta. Ei kiinnosta miehet, jotka ovat kiertäneet kaverilta toiselle.
...tällaisella miehellä, joka ei ole minkään naisporukan listoilla?
Tosin kerran erehdyin kiinnostumaan naisesta johon tutustuin silloisten naispuolisten luokkakaverieni kautta. Mutta tytöt tiesi heti kertoa, etten ole hänen makuunsa. Ei tarvinnut edes neidiltä itseltään kysyä.
En mitään miesten pörssikursseja tutkaile. Jos olen treffeille mennyt, en ole suosituksia kysellyt, joten se siitä. En ole kiinnostunut soittelemaan miehen naispuolisille ystäville, eikä kukaan miehistä ole heitä ole treffeille mukaan ottanut. Aika epärelevantti kysymys, kun jo mainitsin, etten ole etsinyt miestä ystävieni kautta.
"Ihan saman ongelman kanssa painimme me itsenäiset ja omilla aivoillaan ajattelevat naiset. Miehet eivät tulee enää edes ns. markkinoille, kun yleensä siirtyvät suoraan suhteesta toiseen. Näin ainakin yli kolmekymppisissä. Ehkä nuoremmat vielä aktiivisemmin käyvät baareissa, mutta kolmekymppisiä sinkkuja saa etsiä kivien takaa. Itse en varattuja katsele."
No, ei teille naisille tunnu yli kolmekymppiset miehet kelpaavan. Pahin puutteeni on (kaikkien muiden lisäksi) se, että en ole koskaan seurustellut (muutaman viikon deittailua ei lasketa) ja elänyt parisuhteessa.
Vaikka olisi kuinka halua löytää mukava kumppani, jonka kanssa voisi jakaa tulevaisuuden, se ei riitä, jos/kun naisilla näyttää olevan tapana hylätä mies ennen, kuin on edes kunnolla ehditty tutustumaan.
Olisinko parisuhdekelpoisempi, jos nyt "vanhalla" iällä alkaisin kiertää maksullisissa tai keräämään irtosuhteita. Se kai lasketaan nykyisin "meriitiksi" parisuhdemarkkinoilla... ?!
Ei kelpaa ei. Ei parisuhteen muodostuksessa ole kyse kelpaamisesta, kaverit on asia erikseen. En ole kyllä romanttinen prinssin metsästäjäkään. Arvioin aika kylmillä perustella sitä alkuun, että millaisesta miehestä tulisi hyvä kumppani.
Haen saman tyylistä ihmistä, koska kokemuksesta tiedän (on vuosien seurustelusuhteita pari takana), että parhaiten matchaa jos elämänarvot ja tapa elää ovat saman tapaiset. Jos olet jo nelikymppinen, etkä ole oikeastaan seurustellut, epäilen vahvasti, että olisimme kovin erilaiset ja elämämme rakentuisi aivan eri tyyliin.
Tässä on kanssa yksi kysymys miehille:
Mikä teidän mielestä olisi järkevää? A) arvostellaan naisia, jotka kulkee tunteen mukana. B) arvostellaan naisia, jotka ajattelevat järjellä mahdollisen suhteen onnistumista.
Itse olen ihminen joka ensin katsoo järjellä ja sitten lähden niitä tunteita etsimään jos palikat ovat samaan suuntaan. Toinen vaihtoehto olisi tietysti etsiä ensin tunnetta ja sitten todeta, että eihän tästä jutusta esim. mitään tule välimatkojen tai aivan erilaisten elämänarvojen ja päämäärien takia. Olen kyllä tämän jälkimmäisenkin vaihtoehdon kerran kokenut.
Kysymykseni oli yleisluonteinen ottaen huomioon että parisuhdemarkkinoita on kaveripiirien ulkopuolisetkin markkinat ja mainitsemallani pörssiarvolla tarkoitan, millaisena nainen yleensä näkee tietynlaisen miehen.
Miehenä on todettava sama kuin sinäkin totesit, luotan omaan arvostelukykyyni ja minulla ei ole tarvetta selvitellä vastakkaisen sukupuolen taustoja hänen kaveriensa kautta. Se olisi sitä paitsi jotenkin alentavaa.
Olet fiksu nainen ja minun on todettava, etten miehenä tunne jakoa järjellä ja tunteella ajattelevien naisten kesken. Minusta mitään ei synny, ellei alusta asti ole tunnetta pelissä. Järjellä ajattelen raha-asiat ja politiikan, mutta kun kysymyksessä on seurustelu, ensikosketukseni naiseen ei ole muuta kuin tunneperusteinen. Ajatuskin kuulostaa liian rationaalista pohtia, ylettyykö tuo nainen astiakaappini keskimmäiselle hyllylle, mitä sukulaiset ajattelevat hänen käsivarressaan olevasta tatuoinnista, ja minkälaisia lapsia tuon naisen kanssa voisin saada. Kaikki lähtee siitä, että tässä hetkessä on tunnuttava hyvältä. Järki tulee sitten myöhemmin perässä.
minkä pohjalta juuri pitää lähteä!!
Tässä ja nyt! Jos hyvältä tuntuu niin kannattaa jatkaa..sitä paitsi vanha sananlasku sanoo: sydämellä on syynsä, joita järki ei tunne!
toisiaan pois.
Molempia tarvitaan.
Nykyään "Järki"-perusteet vain ovat ns. kovia arvoja eli miten hyvältä toinen näyttää, omaisuus, menestys yms. Ja tunnepuoli taas nykyään taitaa viitata lähinnä seksuaalisuuteen.
Toisin sanottuna ne asiat järjestä ja tunteesta jossa pohditaan yhteensopivuutta muuten, sekä juuri noita yhteisiä elämänarvoja ja käytösmalleja joille kuitenkin onnistuneet pitkät suhteet perustuvat kiinnitetään vähän huomiota.
Sillä saa kivan fiiliksen siksi hetkeksi ja sen jälkeen se häipyy.
Ei sille mitään pitempiaikaista rakenneta.
Tietysti jos tykkää sellaisesta menosta niin vapaasti vaan.
Mielestäni elämänarvoilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko seurustellut vai ei.
"Tässä on kanssa yksi kysymys miehille:
Mikä teidän mielestä olisi järkevää? A) arvostellaan naisia, jotka kulkee tunteen mukana. B) arvostellaan naisia, jotka ajattelevat järjellä mahdollisen suhteen onnistumista."
Tämä kohta ei avaudu ?!
Deittailin joku aika sitten naisen kanssa, joka olisi ollut Sopiva, mutta suhde kaatui lopulta siihen, että nainen pohti ja analysoi tulevaisuutta liian tarkasti. Todellisuudessa yksikään meistä ei kykene ennustamaan sitä, miten asiat kehittyvät tulevaisuudessa. Kyllä, minullakin on tapana tehdä tulevaisuuden suunnitelmia, mutta hei, pitää olla myös realisti ja ymmärtää, että tulevaisuutta ei voi hallita.
Koska me ihmiset ollaan myös erilaisia, tulevaisuutta ei voi kovin tarkkaan ennustaa edes omien kokemusten kautta. Jos esimerkiksi aikaisemmat kumppanisi ovat olleet pettäjiä tms., se ei tietysti tarkoita sitä, että myös uusi kumppanisi olisi automaattisesti samanlainen.
"Itse olen ihminen joka ensin katsoo järjellä ja sitten lähden niitä tunteita etsimään jos palikat ovat samaan suuntaan. Toinen vaihtoehto olisi tietysti etsiä ensin tunnetta ja sitten todeta, että eihän tästä jutusta esim. mitään tule välimatkojen tai aivan erilaisten elämänarvojen ja päämäärien takia. Olen kyllä tämän jälkimmäisenkin vaihtoehdon kerran kokenut."
mun mielestä parisuhdetta ei voi ajatella tietoisesti vain "työsopimuksena", joka alkaa siitä, kun nimet laitetaan paperiin. Vaikka en suhteista tiedä mitään, koen että ensin on hyvä tutustua toiseen vaikka ihan tuttavuus/kaveripohjalta, ja jos tunteita on molemmin puolin, silloin on helppo jatkaa eteenpäin.
vai on yli 30 sillä miehillä tollasia onkelmia.mä en oikeen kans ymmärrä mikä meitä miehiä eli suomalaisia vaivaa.kai huono itsetunto ja sehän on pitkän historian tulos.meitä suomalaisiaku on aina kehotettu ihaileen kaikkee ulkomaista ja ainaki enkku ja amerikka kulttuuria ja nyt on tullu sitte pakolaisiaki ja me ollaan ihan ku äimän käki ku suomalainen ei oo mitään enää sisiaalijonossaki ku se ei osaa hymyillä ja olla niin eksoottinen ku sehän on tota vanhaa suomenkarjaa.hei kukahan meitä arvostaa jos me ei itte.mä tiedän että on monia kulttuureita jotka on meistä tosi kiinnostuneita ku me osataan vaan kertoa meistä ja meidän menneisyydestä.mutta suomi poika ja tyttö on nykyään niin lähiön kasvatti ettei se muista enää mikä on sittisontiainen tai pääskynen tai kottarainen.meidät on revitty juuriltaan niin lähiaikoina että meidän tulis löytää ittemme uudelleen.miten lähiön kasvatti sitte vuokra tai velkä läävässään löytäis omat juurensa se onki pitkä juttu mutta mä sanon että jos mä olisin sinkku niin ei mulla ois tollasia ongelmia.ku mä oon tehny viikon duunia niin mä pistäisin sopivat vetimet siis ei työhaalareita vaan perinteisen suorat housut jalkaan ja sopiva paita ja tietenki ekana saunassa ja vaikka uimassa.sitte mä hyppäisin autoon ja lähtisin kauaks täältä pohjanmaalta johonki missä on suomalaisia ihmisiä ja niitähän on perjantai iltana liikkeellä.Tampereella on ihan hyviä mestoja jossa voi näyttäytyä ja vaikka pyörähtää tanssilavallaki.ois ihan kiva nähdä ihmisiä ku on ollu niin kauan perheen sitoma.ne joilla ois tohon mahdollisuus ei osaa käyttää sitä koska ne ei arvosta itseään ja ehkä ne ei viihdy ees ittensä seurassa kuinkas sitte muitten.
No mähän en baareissa hiihdä enkä todellakaan haluu kohdata "sitä oikeeta" missään vitun juottolassa - olkoon sitten kämänen keskikaljabaari tai ah-niin-trendikäs mesta mutta homman nimi on aina sama: Alentaa viinaksilla estoisuuttaan että uskaltaa tutustua toisin... (mitä vittua, ettekö muuten uskalla?). Ok, jos ottaa kuppia niin se on jokaisen oma asia mutta sen teeman äärellä mua ei todellakaan löydä tai jos löytää niin lasi kädessä häröilevä nainen on melkolailla ei-kiinnosta jo sen ensivaikutelman kannalta.
Saamari, mä en ole koskaan tajunnut sitä baarikulttuuria. Tokihan mä nuorena siellä ravasin ja olin orpo kuin viimeinen puolukka vasussa mutta niinku kasvoin siitä säätämisestä ulos jo ennenkuin täytin 25. En näe niissä mestoissa mitään ideaa enää. (Nähdä ihmisiä? No, kuten sanoin - baariskene ei kertakaikkiaan vetoa muhun. Jos ei osaa muualla olla otilla niin unohdetaan homma tähän paikkaan.).
Luulis jo vähän tyhmemmänkin tajuavan että jos kaipaa jotakuta vierelleen ja mestat joissa notkuu on nimenomaan näitä "varattuja ja idiootteja" niin on todellakin väärässä paikassa. Silloin pitää sisäinen valokeilata nimenomaan suunnata oman toiminnan typeryyteen ja ajaa muutos läpi.
Missä sinä nyt olet? Olet netissä - sosiaalisella forumilla jolla ihmiset vuorovaikuttavat. Kun täällä joku valittaa että hän on kolmekymppinen sinkku niin voiko jumalauta selvempää olla mistä niitä kolmekymppisiä sinkkuja löytyy? Pitääkö mun vääntää rautalangasta tää vai joko hoksasit?
Ja mä en ole nyt tarjolla koska on juttu menossa. Saatan olla tarjolla parin viikon tai kuukauden päästä ja taatusti ilmoitan siitä täällä jos näin käy. Koska hupaisa tosiasia on että kun nainen vihdoin saa kontaktin sopivaan niin ei se sitten haluakaan tutustua ja himmailee ja sitten loppuu yhteydenpito (jep. Mikäs vitun logiikka siinäkin on? Ei yhtään mikään. Hohhoijjaa. Jos ei kukaan ota yhteyttä hoksattuaan mahdollisuuden tai vapaan sällin - ja nimenomaan kaiva esiin niitä unelmiaan että tässä vois olla jotain että jaksaa tutustua - niin se ei todellakaan ole mun vikani. Muualtahan ette minusta näe että oon vapaa, täysin ok ja kiinnostunut hyvästä mimmistä jolla on älykkyysosamäärä edes yli 80 ja jotain ymmärrystä siitä mitä tarkoittaa "tilaisuus ja sen hyväksikäyttäminen."
Meneekö jakeluun vai onko postinjakaja lomalla?
Onko tämä pörssi nyt se juttu kun tuttavien naisystävät tuovat jonkun random-kaverinsa mukanaan ja istuttavat sen autossa aina samaan penkkiriviin ja kahvilassa viereiselle paikalle ja tuijottavat samanlainen katse silmissään kuin kakaroilla jotka heittävät kissan koirahäkkiin nähdäkseen mitä tapahtuu?
Sitten ne alkavat kyselemään että lähdenkö jonkun lätkämulkun bileisiin jonne en tosiaan mene koska on muutakin hommaa ja soittelevat jälkeenpäin yöllä että haenko ne jostain ja heitänkö himaan minkä ratkaisen pitämällä puhelinta öisin äänettömällä tai antamalla jonkun muun numeron joka lähtee tossuksi ja hetken huviksi siihen hommaan.
niin että naisille merkitsee huomattavasti ystäväpiirin arvio miehen "tasosta" ja yhteensopivuudesta suhdetta etsiessä.
Eräs nuorempi nainen jota tapailin piti kunnolla käsijarrua päällä vaikka näki että hän oli kiinnostunut. Mietin vähän missä mennään. Ehdottelin vähän erilaisia menoja ja kaikki vaikutti hyvältä kunnes hän alkoi ensin vihjailla ja vaatia että minun tulisi tavata hänen ystävänsä. Sitten kerran nopeasti näin heitä ja hassua kyllä nainen katkaisi muuten hyvin alkaneen suhteen pian tämän jälkeen.
Ei kertonut erityisemmin syytä vaikka sitä vähän tivasin mutta sain sen käsityksen että naiset olivat pitäneet minua jotenkin liian tylsänä tälle naiselle.
Jos nainen on epäileväinen edes vähän suhteessa ja kaverit eivät hyväksy niin se on sama jättää siihen.
Naiset ovat laumaeläimiä joille kumppanin ja oma sosiaalinen status ovat niitä tärkeimpiä arvoja.
Lätkänpelaajat ovat kyllä pahoja sinulle!
"Ei kertonut erityisemmin syytä vaikka sitä vähän tivasin mutta sain sen käsityksen että naiset olivat pitäneet minua jotenkin liian tylsänä tälle naiselle.
Jos nainen on epäileväinen edes vähän suhteessa ja kaverit eivät hyväksy niin se on sama jättää siihen.
Naiset ovat laumaeläimiä joille kumppanin ja oma sosiaalinen status ovat niitä tärkeimpiä arvoja."
Kuka haluaa kumppaniksiin ihmisen, joka ei kykene itse päättämään mitä elämältään haluaa, ja jonka oma mielipide ailahtelee tuuliviirin tavoin ?!
Myönnän toki, että en ole hakemassa elämääni Justiina-tyyppistä naisihmistä. Mutta kyllä naisen pitää pystyä itse päättämään, millainen mies on hänelle sopiva. Jos tämä mielipide pitää kysyä kavereilta, nainen ei ole minun makuuni.
mieltä.
Sen takia ei sinällään harmittanutkaan tuo tapaus niin paljoa kun oli muutenkin nainen aika heikkotahtoinen ja tuuliviiri. Tulimme vain hyvin toimeen ja muuten oli lupaava että harmi ettei kyennyt sen verran itsenäiseen päätöksentekoon.
Vähänkö oli myös omituista se että jos johtui todellakin siitä lyhyestä näkemisestä. Olisi varmaan pitänyt heittää läppää niiden kavereiden kanssa ja esittää jotain seuramiestä niin olisi tullut hyväksyntä ja nainen olisi ollut ihan innoissaan.
Mun kaveriporukkani ei ainakaan kauppaa mua kenellekään eikä mulle ketään. Oon siis ilmeisesti jopa omien ystävieni mielestä parisuhteeseen kelpaamaton!
Olis kyllä hieno tietää missä ne kaikki miehet piileskelee, joille tällänen kolmekymppinen pullukka, mutta omilla aivoillaan ajatteleva nainen kelpais... (Vai onko niitä? Treffipalstan profiileissa kun kaikki haikailee alle 60-kilosia naisia...)