Olen laihduttanut ja kokeillut kaikki ja ei tuo löllyvatsa lähde millään pois. Pepussakin olisi liikaa.
Onko tuo rasvaimu vain sairauden hoitoon vai saisinko minä, muuten terve nainen, siitä apua?
Onko turvallinen ja miten se käytännössä toimii ja tehdään?
En kaipaa enää mitään, kokeileppa tätä, juttua vaan tietoa tuosta rasvaimusta.
Tiedän ettei lähde liikunnalla eikä ruokavaliolla sillä siksi pitkäjänteisesti olen ongelmaani panostanut.
Siis, kertoisiko joku asiasta tietävä tai mahdollisesti itse toimenpiteessä käynyt?
Kiitos.
Onko tuo rasvaimu vain sairauden hoitoon vai saisinko minä, muuten terve nainen, siitä apua?
Onko turvallinen ja miten se käytännössä toimii ja tehdään?
En kaipaa enää mitään, kokeileppa tätä, juttua vaan tietoa tuosta rasvaimusta.
Tiedän ettei lähde liikunnalla eikä ruokavaliolla sillä siksi pitkäjänteisesti olen ongelmaani panostanut.
Siis, kertoisiko joku asiasta tietävä tai mahdollisesti itse toimenpiteessä käynyt?
Kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko kilpirauhasarvosi mitattu? Minun ystäväni oli koko ikänsä ollut ylipainoinen, eikä laihtunut yrityksistä huolimatta, todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja nyt on lääkitys siihen vaivaan.
Kerrohan millä tavoin olet yrittänyt laihduttaa?
Rasvaimun ongelma on se, että jos elintavoissasi on vikaa, lihot uudelleen rasvaimun jälkeen. Jotkut luulevat, että rasvasolujen määrä ei lisäänny, mutta kyllä niitä tulee lisää. Lihavilla ihmisillä niitä on paljon enemmän kuin normaalipainoisilla:
"Normally during adulthood, the number of fat cells remain about the same, except in the case of obesity. When the existing fat cells are filled to capacity, new fat cells can continue to be created in order to provide additional storage even in adults. A typical overweight adult has around 75 billion fat cells. But in the case of severe obesity, this number can be as high as 250 to 300 billion!"
Eli jos elämäntapasi ovat sellaiset, että olet lihonut etkä laihdu millään, niin todennäköisesti rasvaimun mukanaan tuoma laihtuminen on vain väliaikaista.
Ongelmahan on elintavoissasi ja tulet olemaan lihava niin kauan kunnes muutat elintapasi. Sen yksinkertaisemmin sitä ei voi sanoa. Jos menetkin rasvaimuun, ON sinun muutettava täysin koko elämäntyylisi ja tapasi ruokailla.
Jos pystyt siihe, pystyt siihen ilman rasvaimuakin joten et tarvitse rasvaimua edes laihtumiseen.
Rasvaimuun voi kuolla ja ihmiset ovat siihen kuolleetkin. Niin turvallinen se on.
Rasvaimu- totta ja tarua
Asko Salmi LKT
Rasvaimu on toimenpide, josta jokaisella lienee oma fiktiivinen mielikuvansa perustuen saippuaoopperoiden illuusioihin ja toisaalta julkisuudessa reposteltuihin harvinaisiin komplikaatiokuvauksiin. Suomessa rasvaimu on kuitenkin vielä suhteellisen harvinainen plastiikkakirurginen toimenpide verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin, jossa rasvaimuja tehdään päivittäin pienilläkin klinikoilla.
Suomalainen termi "rasvaimu" antaa toimenpiteestä erheellisen kuvan; kyse ei ole rasvan poistamisesta kehosta miten ja mistä vain. Parempi termi rasvaimulle on “Body contouring” eli kehon muotoilu kuvaten paremmin rasvaimun mahdollisuuksia ja käyttötarkoitusta. Rasvaimu ei ole laihduttamisen vaihtoehto tai apukeino, joskin oikein suoritettu rasvaimu voi antaa uutta puhtia ja motivaatiota laihduttamiselle. Riippuen kehon kohdasta, mistä rasvaa imetään, voi imettävän rasvan määrä vaihdella muutamasta kymmenestä millilitrasta useaan litraan. Äärimmäinen ennätys lienee 20-25 rasvalitran imeminen, joskin toimenpide soveltuu vain superlihaville ja on erittäin vaativa leikkaus sekä leikkaajalle että potilaalle.
Menestyksekkään rasvaimukandidaatin olisi täytettävä seuraavat vaatimukset:
1. Rasvaa on kertynyt paikallisesti riittävän paksu kerros. Nyrkkisääntönä esim. vatsan, reisien ja lantion alueella voidaan pitää vähintään tuuman eli 2.5 cm paksuista rasvapatjaa kun aluetta likistää peukalon ja etusormen väliin (kuva 1). Luonnollisesti leuan ja kaulan alueella rasvapatja voi olla ohuempi.
2. Jotta iho kutistuisi sileäksi rasvaimun jälkeen on sen oltava tervettä ja elastista. Raskausarvet ja ihon venymäjäljet viittaavat huonoon leikkauksen jälkeiseen tulokseen. Pahimmassa tapauksessa iho jää rasvaimun jälkeen roikkumaan tyhjänä säkkinä imetyn kohdan ylle. Niinpä rasvaimu ei yksinään sovellu esim. roikkuvan alavatsan korjaamiseen vaan ylimääräinen iho on poistettava leikkauksella. Rasvaimun vasta-aiheina pidetäänkin roikkuvaa ihoa ja ihon venymäjälkiä yhdessä huonon ihon elastisuuden kanssa (kuva 2).
3. Yleiskunnon on oltava hyvä eikä saa olla vakavia yleissairauksia.
Otollisia ja yleisimpiä rasvaimulla muotoiltavia kehon kohtia ovat: reidet, pakarat, polven sisäsivut, lanteet ja vatsa. Myös leuan alta voidaan imeä rasvaa, joskin kaulan korjaamiseen tarvitaan useimmiten myös kaulan lihaspeitteiden ja ihon kiristys. Olkavarsiin ei yleensä rasvaimu riitä vaan ylimääräinen roikkuva iho on poistettava kirurgisesti.
Anestesia muoto riippuu imettävästä alueesta ja imettävästä määrästä. Pienimmät imut voidaan tehdä polikliinisesti paikallispuudutuksessa, mutta suuremmat toimenpiteet vaativat yleisanestesian ja vuorokauden seurannan vuodeosastolla. Leikkauksen jälkeen on erittäin tärkeää, että tyhjennetty alue tuetaan ulkoisella painetekstiilillä, joka painaa kehoa tasaisella paineella peittämällään alueella, tai painesidoksella.
Painetekstiilin tarkoituksena on
1. Estää leikkauksen jälkeistä turvotusta ja verenvuotoa. Leikkauksen jälkeen leikattu alue turpoaa ja lisäksi syntyneeseen onteloon vuotaa jonkin verran verta. Tukevalla sidoksella tai painetekstiilillä voidaan turvotusta vähentää, jolloin alue paranee nopeammin ja vähemmillä mustelmilla.
2. Painaa imetyn alueen iho tiiviisti kiinni alla oleviin kudoksiin. Rasvaimun jälkeen iho "lepattaa" irtonaisena, jolloin alueelle muodostuu ontelo. Onteloilla on taipumus täyttyä kudosnesteellä, jolloin tuloksena voi olla kiusallinen ja pitkäaikainen nesteontelo (seroma) imetyllä alueella. Paineside vähentää seroma ontelon muodostumisriskiä.
3. Muotoilla ihon pinta tasaiseksi ja luonnolliseksi. Ihon alla arven paraneminen ja kypsyminen (ihon liimautuminen alla olevaan kudokseen) kestää useita kuukausia. Niinpä suosittelenkin tekstiilien pitämistä jopa 2-3 kk rasvaimun jälkeen parhaan mahdollisen leikkaustuloksen saavuttamiseksi.
Kuten kaikkeen kirurgiaan niin myös vartalon muotoiluun rasvaimulla sisältyy omat riskit ja ongelmat. Haavatulehdukset ja nestekertymät ovat mahdollisia, mutta harvinaisia komplikaatioita.
Symmetrisiä alueita imettäessä on täydellisen symmetrian saavuttaminen vaikeaa, joskin tähän aina pyritään. Myös leikkausalueen tasaisuus ja sulautuminen ympäristöön ilman häiritsevää porrasta vaativat kokemusta ja ammattitaitoa. Vakavammat komplikaatiot ovat erittäin harvinaisia.
Klassisesti rasvaimu on tehty tyhjiöimuun liitetyllä imukärjellä. Menetelmä on hidas ja työläs. Uusimpana menetelmänä on paineilmalla toimiva imukärki; paineilma saa imun kärjen väräjämään, jolloin rasvasolut rikkoutuvat ja rasva saadaan paremmin ja tasaisemmin ulos. Leikkaus kestää lyhyemmän aikaa ja lopputulos on tasaisempi.
Rasvaimu ei auta aineenvaihduntahäiriöön
Rasvaimua on joskus ehdotettu käyväksi hoidoksi vaikean lihavuuden aineenvaihdunnallisten häiriöiden hoidossa.Yhdysvaltalais-italialaisessa tutkimuksessa on selvitetty, mitä tapahtuu, kun iso määrä ihonalaista rasvakudosta poistetaan vatsan alueelta. Tutkimukseen osallistui 15 vaikeasti lihavaa naista, joille tehtiin mittauksia ennen rasvaimua sekä kymmenen ja kaksitoista viikkoa toimenpiteen jälkeen. Naisista kahdeksalla oli normaali glukoosinsieto ja heidän painoindeksinsä oli keskimäärin 35,3 kg/m². Seitsemällä naisella oli tyypin 2 diabetes ja heidän painoindeksinsä oli keskimäärin 39,9 kg/m².
Rasvaimu vähensi vatsanseudun ihonalaisen rasvakudoksen määrää keskimäärin 44 % niillä, joilla oli normaali glukoosinsieto, jolloin paino aleni keskimäärin 9,1 kilogrammaa. Diabeetikoilla rasvaimu vähensi vatsanseudun ihonalaisen rasvakudoksen määrää keskimäärin 28 % ja paino aleni keskimäärin 10,5 kiloa. Rasvaimu ei vaikuttanut merkitsevästi maksan, lihasten tai rasvakudoksen insuliiniherkkyyteen. Se ei myöskään vaikuttanut maksan glukoosintuottoon eikä kykyyn hajottaa rasvoja. Rasvaimu ei vaikuttanut plasman C-reaktiiviseen proteiiniin eikä muihin elimistön tulehdustilaa kuvastaviin merkkiaineisiin. Se ei myöskään vaikuttanut muihin tunnettuihin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, kuten kohonneeseen verenpaineeseen, plasman glukoosi-, rasva-, tai insuliinipitoisuuteen. Rasvaimu ei siis näytä parantavan elimistön aineenvaihduntaa vaan lopputulos on puhtaasti kosmeettinen.
Rasvaimua suunnitteleva ei saa tupakoida kahteen kuukauteen ennen toimenpidettä.
SIVUVAIKUTUKSET:
A side effect, as opposed to a complication, is medically minor, although it can be uncomfortable, annoying, and even painful.
* Bruising: can be painful in the short term, and should fade after a few weeks.
* Swelling: should subside gradually over a month or two.
* Scars: will vary in size depending on the particular procedure, and should fade over the weeks. Scarring is an individual thing, partly dependent on heredity. For some, scar healing may take as long as a year.
* Pain: should be temporary and controlled by either over-the-counter medication, or by a prescription.
* Numbness: sometimes persists for a few weeks.
* Limited mobility: will depend on the exact procedure.
There could be various factors limiting movement for a short while, such as:
* Wearing a compression garment
* Keeping the head elevated
* Temporary swelling or pain
The surgeon should advise on how soon the patient can resume normal activity.
Possible complications
As with any surgery, there are certain risks, beyond the temporary and minor side effects. The surgeon should mention them during a consultation. Careful patient selection minimizes their occurrence. Their likelihood is somewhat increased when treated areas are very large or numerous and a large amount of fat is removed.[8]
During the 1990s there were some deaths as a result of liposuction, as well as alarmingly high rates of complication. By studying more and educating themselves further, surgeons have reduced complication rates.
A study published in Dermatologic Surgery (July 2004, pp. 967-978), found that:
* “The overall clinical complication rate [for liposuction] ... was 0.7% (5 out of 702) ”
* The minor complication rate was 0.57%
* The major complication rate was 0.14% with one patient requiring hospitalization
The more serious possible complications include:
* Allergic reaction to medications or material used during surgery.
* Infection: any time the body is incised or punctured, bacteria can get in and cause an infection. During liposuction, multiple small puncture wounds are made for inserting the cannula, that can vary in size depending on the technique.
* Damage to the skin: most surgeons work on the deeper levels of fat, so as to avoid wounding the skin any more than they must for the insertion of the cannula.
* Sometimes the cannula can damage tissue beneath the skin, which may show up as a spotted appearance on the skin surface.
* Skin necrosis (dead skin) is a rare complication, in which the skin falls off in the necrotic area. The problem can vary in degree. The resulting wound then needs to heal typically requiring extended wound care.
* Puncture of an internal organ: since the surgeon can't see the cannula, sometimes it damages an internal organ, such as the intestines during abdominal liposuction. Such damage can be corrected surgically, although in rare cases it can be fatal. An experienced cosmetic surgeon is unlikely to puncture any internal organ.
* Contour irregularities: sometimes the skin may look bumpy and/or withered, because of uneven fat removal, or poor skin elasticity. Not all patients heal in the same way, and with older patients the healing may be slower and a bit imperfect. Sometimes a small touch-up procedure can help.
* Thromboembolism and fat embolisation: although liposuction is a low-risk procedure for thromboembolism including pulmonary embolism, the risk can't be ignored.[9]
* Burns: sometimes the cannula movement can cause friction burns to skin or nerves. Also, in UAL, the heat from the ultrasound device can cause injury to the skin or deeper tissue.
* Lidocaine toxicity: when the super-wet or tumescent methods are used, too much saline fluid may be injected, or the fluid may contain too high a concentration of lidocaine. Then the lidocaine may become too much for that particular person’s system. Lidocaine poisoning at first causes tingling and numbness and eventually seizures, followed by unconsciousness and respiratory or cardiac arrest.
* Fluid imbalance: since fat contains a lot of fluid and is removed in liposuction, and since the surgeon injects fluid for the procedure, even a very large amount of it for tumescent liposuction, there is a danger of the body’s fluid balance being disturbed. This could happen afterwards, after the patient is at home. If too much fluid remains in the body, the heart, lungs and kidneys could be badly affected.
The cosmetic surgeon should give the participant a written list of symptoms to watch for, along with instructions for post-op self-care.
JA TÄRKEÄÄ:
The suctioned fat cells are permanently gone.
!!However, if the patient does not diet and exercise properly, the remaining fat cell neighbors could still enlarge, creating irregularities.!!
Christines Clinicalla. Minulta poistettiin takapuolen alla olevat reisien pullistumat, jotka levisivät kauas sivuille. Palvelu oli hyvää ja ystävällistä, toimenpiteen ja tilojen taso hyvä, ja ennen kaikkea imu onnistui hyvin.
Tästä on aikaa 8 vuotta, ja tulos on ollut pysyvä. Olen erittäin tyytyväinen, sillä muotoni muuttui ratkaisevasti. Menisin uudelleen, jos nyt olisi jotain tarvetta.
Olen yrittänyt saada Tallinnasta hampaiden valkaisua, mutta se tuntuu olevan jostain syystä kiven takana. Onko sinulla vihjettä siihen?