Avopuolisoni äiti kuoli parisen kuukautta sitten. Suru oli suunnaton. Itkeskelin paljon, koska menetin parhaan ystäväni. Läheisen kuolema on vaikuttanut suhteeseemme sillä tavalla, että meillä on kitkaa enemmän, tappelemme liian usein. Ärsyttää mieheni saamattomuus, mutta toisaalta ymmärrän hänen mielentilansa. Onhan hänen äitinsä kuollut.
En jaksa tätä psyykkistä rasitusta enää. Kun mieheni kärsii, niin minäkin kärsin. Seksi on suorituskeskeistä, emmekä nauti siitä enää samalla lailla. Miten päästä tästä turhautumisesta yli?
En jaksa tätä psyykkistä rasitusta enää. Kun mieheni kärsii, niin minäkin kärsin. Seksi on suorituskeskeistä, emmekä nauti siitä enää samalla lailla. Miten päästä tästä turhautumisesta yli?
Vastaukset 4
Vanhimmat
muu kuin aika. Anna miehesi tehdä surutyö rauhassa,sekä tee se myös itse.
Se on paras lääke tuossa tilanteessa. Kuitenkin tapahtumasta on vasta 2 kk aikaa. Siis todella vähän aikaa. Surutyö täysin keskeneräinen vielä.
Antakaa toisillenne aikaa. Kun pahin on ohi,jaksaa taas alkaa rakentaa elämää ja muistaa niitä hyviä asioita. Nyt päällimmäisenä ajatuksena on vain läheisen poismeno.
Älkää kiirehtikö.
Ei tuollaisen tapahtuman jälkeen asiat palaa hetkessä normaaliin elämänjärjestykseen. Tuollainen asia vavahduttaa koko elämää. Joillakin pitkäksi aikaa ja joillaine lyhyemmäksi aikaa. Jokainen tekee surutyönsä omalla laillaan ja tavallaan.
Anna miehesi se tehdä omalla tavallaan ja tue häntä siinä.
viitsi!! Tapahtuneesta on vasta pari kuukautta ja valitat että menee huonosti.
Varmaan kuule kannattaa antaa ajan kulua ja älä edes harkitse miehesi arvostelua. Nyt ei ole kuitenkaan kyse sinusta.
Sieppaa tollanen itsekeskeisyys.
Pitäis tollasessa olla toisen tukena eikä valittaa vaikeuksia. Tai sitä että seksi ei suju. Olkaa harrastamatta.
Jos mun kumppani alkais vaatimaan HUOMIOTA jos mun vanhemmista jompikumpi olis kuollut niin sais pakata tavaransa välittömästi!
Vai suhteeseen kypsynyt..no jätä se nyt vielä kaiken päälle.
Eikä sunlaises pitäis edes seurustella!
Jokainen reagoi ja käsittelee läheisin kuoleman omalla tavalla. Mutta jos tämä ihminen on TODELLA ollut rakas niin kyllä siinä vuosia menee ennenkuin se surutyön alkutaival päättyy ja jatkuu ns. normaalielämä.
Joku ei ole niin läheinen äidin tai isän kanssa, ja vanhemman kuoltua suruaika saattaa olla muutamia kuukausia, tai ei ollenkaan!
Mutta yleisestihän sitä puhutaan, että läheisen menettänyt viettää suruaikaa ensimmäiset 2vuotta. Tämän ajan ihminen viettää tietynlaisessa/jonkin asteisessa masennuksessa ja "pimeydessä hortoillen".
Isäni kuoltua oli 2ensimmäistä vuotta hirveetä aikaa! Nyt jälkikäteen kun mietin, en muista siitä ajasta yhtään mitään! En muista missä olin joulut, synttärit, uudetvuodet yms. siis ei vain muista, koska sitä elää jonkinlaisessa "sumussa". En itsekään hoksannut tätä silloin, kun vasta jälkeenpäin.
Joten miehelläsi voi kuule vuosia kestää tämä suruaika ja sinä 2kk jälkeen jo valitat et pitäskö heittää pihalle? Näkee kyllä ettet itse ole kokenut lähimmäisen kuolemaa ikinä!