Tämä juttu ei mene jakuluun. Eli siis en ymmärrä. Rakastan naisia ja naiset minua. Mutta ongelma on seuraavanlainen: Tuntuu että sen Kaikkein kiinnostavimman naiset löytäminen tuntuu uskomattoman vaikealta. Bongaan kyllä päivittäin mielenkiintoisia neitoja, mutta silti tuntuu että aina noissa on jotain joka ei sovi kuvaan. En tarkoita pelkästään ulkonäköä, vaan arvot, käytöstavat tai älykkyys on erilaista kuin mulla. Väittäisin myös sen, etten ole kovin rajoittunut ihminen sillä mulla on todella erilaisia kavereita. Kuten akateemisia, työttömiä, henkisiä opettajia, urheilijoita sekä tavallisia duunareita. Harrastan musiikin kuuntelua, salibandyä sekä ajattelua. Ikää on 25 ja musta tulee opettaja. Arvostan kauneutta, älykkyyttä, inhimillisyyttä. Väittäisin olevani rentoreiska. Turhia en murehdi. Ulkonäöllisesti näytän David Bechamilta. Väitän olevani enemmän svenski kuin finski. Mulle kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, enkä halua olla muita parempi. Hedonisti väitän olevani. Seksi on kivaa. Kuten ruokakin. Erityisesti juustot. Ei niin, tä unohtu: En juurikaan harrasta yhden yön suhteita. Tälläinen siis olen.
Tämä voi kuullostaa todella ylimieliseltä, johon en pyri. En myöskään poraa kohtaloani. Ihmetyttää vaan kummasti. Tiedän etten ole ainoa "laatuani". Pointi miksi tän kirjoitan on seuraavanlainen: Tuntuu että naisen itseluottamus loppuu todella lyhyeen ja näin kyseinen leidi perääntyy. Ihailu ei kyllä lopu. Tätä tapahtuu melkein viikottain. Just ko meikäläinen alkaa lämpenemään, ni sit huomaa ton jutun. Rasittavaa. Pyydän anteeksi, jos loukkasin tekstilläni jotakuta. Naiset vastaisitteko...?
Tämä voi kuullostaa todella ylimieliseltä, johon en pyri. En myöskään poraa kohtaloani. Ihmetyttää vaan kummasti. Tiedän etten ole ainoa "laatuani". Pointi miksi tän kirjoitan on seuraavanlainen: Tuntuu että naisen itseluottamus loppuu todella lyhyeen ja näin kyseinen leidi perääntyy. Ihailu ei kyllä lopu. Tätä tapahtuu melkein viikottain. Just ko meikäläinen alkaa lämpenemään, ni sit huomaa ton jutun. Rasittavaa. Pyydän anteeksi, jos loukkasin tekstilläni jotakuta. Naiset vastaisitteko...?
Vastaukset 16
Vanhimmat
En tiedä, että eikö minun älyni riitä, mutta jäin pohtimaan tuota juttua tuossa lopussa. Sanoit ettei naisen itseluottamus kanna pitkälle. Ja sinä huomaat tuon jutun niin .. Mitä oikeastaan ajat takaa. Tarkoititko tuolla, että haluaisit naisen olevan kovempi pala sinulle. Jos niin oli, niin sinulla on ollut vääriä naisia todellakin. He ovat antaneet jo kaikkensa. He ovat juuri sellaisia kuin ovatkin ja siten vääriä sinulle. Tarvitset "muuttuvan" naisen.
Sun kommenttis oli yx parhaimmista. Mikäli tarkoitat kovemmalla palalla saalistamista, niin jyrkkä vastaus on ei. Hälytyskellot alkaa soimaan väkisin päässäni. Sillä mitä sen "jään" jälkeen on. Vääriä naisia olen todellakin tapaillut, useitakin. Toisaalta niistä on aina jotain oppinutkin. Ehkäpä tarvitsen "muuttuvan" naisen, koska minäkin muutun jalkuvasti. Toivottavasti viisastun. Toi itseluottamusjuttu tarkoittaa suurinpiirtein tätä: Keskustellaan jonkun aikaa. Yht'äkkiä iskee leidillä kauhea jarruvaihde. Homma ei etene. Aikaa kuluu. Nähdään toisenkerran ja sama juttu. En voi tästä päätellä muuta kun sen itseluottamuksen puutteen. Jos sulla on joku vastaheitto, ni otan sen mielelläni vastaan. Kiitos!
En tarkoittanut kovemmalla palalla saalistamista, en. Se on liian helppoa ja sen tulokset eivät mitään kovin hedelmällisiä. Totta on tuo mitä sanoit, että "vääristäkin" ihmisistä oppii aina jotain uutta. Mitä muuta tämä elämä onkaan kuin oppimista. Luulen tai kuvittelen tietäväni jotenkin miltä sinusta tuntuu. Sain sellaisen kuvan, että olet "vähän" vaikeaselkoinen :), ja ehkäpä siten vääränlainen ihminen niille naisille. Muuttuvaisuutta ja ennalta-arvaamattomuutta minä ainakin haen. Vaikeaa on löytää oikeaa ihmistä, varsinkin jos asettaa "joitain" kriteerejä myös ulkonäölle ja pukeutumiselle. Enkä todellakaan tarkoita mitään mallityyppisyyttä.
Tuo esimerkki, jos palaan siihen vielä: Se ei välttämättä tarkoita itseluottamuksen puutetta. Se voi myös olla jokin virhe, jonka sinä olet tehnyt. Voipi olla että sinä olet liian kova pala, koska olet niin vaikeaselkoinen ja tiedät mikä olet.
Heitänpä tähän vastakysymyksen:
Jos nainen onkin ujo, eikös se sitten ole sinun itseluottamuksen puutettasi, jos et jaksa kaivaa syvemmältä? No, ymmärrän sen, että jos kaivettavaa ei enää ole, niin sitten ei.
Minä ainakin koen miehen kanssa sen ongelmaksi jos tunnen hänet läpikotaisin yhden tai kahden ensimmäisen tapaamisen jälkeen. En jaksa enää jatkaa pitemmälle. Yleensä käy niin, että minä tunnen miehen jo täysin, ja hän ei minua yhtään. Mies kyllä poikkeuksetta on entistä kiinnostuneempi, mutta minä tunnen tuntevani hänet ja jos hän ei kiinnosta minua niin sitten ei.
Mahdoinkohan selittää nyt mahdollisimman epäselvästi :) no toivottavasti jaksat vielä lukea.
Jeppes, hyvin paljon tuossa sun kirjoituksessa oli myön ajatelmiani. Todella vaikeaselkoinen ihminen olen. Kai siitä kertoo myös lempimusa. Radiohead ja Massive Attack. Noi sanomasi asiat kuten muuttuvaisuutta ja ennalta-arvaamattomuus on todella tärkeitä myös mulla. Ei vaan jaksa työ - kauppa - tv -rutiineja päivistä toiseen. Itseasiassa mulla ei ikinä ole kahta samanlaista päivää.
Toi sun esittämäs mun tekemä virhe varmasti pitää paikkansa. Tapani toimia on ilmeisesti erilainen kuin suurimmalla osalla muista miehistä. Toi on tullu niin selkeästi ilmi monta kertaa. Kova pala tarkoittaa myös sitä, ettei mua pysty hirveän hyvin manipuloimaan.
Ujous on naisessa todella viehättävä piirre. Todella naisellista. Mikäli en saa sitä käännettyä puheeksi, vika on todellakin mussa. Pointsit sulle tosta heitosta. Yksiulottuneisuudesta olen päässyt eroon mielestäni. Eli en nykyään deitteile, mikäli naisella ei ole silmissä "syvyyttä" sekä "mystisyyttä".
Toi sun kirjoitustyylisi vaikuttaa siltä, että sulla on hirveesti tavaraa eli siis asiaa päässäsi. Ei huono juttu ollenkaan. Ehkäpä siksi kirjoitan näin pätkittäin ku huomaan mulla olevan sama juttu. Pidä lippu mahdollisimman korkealla!!
Elämä syvä kuin japaninmeri, mystinen kuin merirosvon lippu. Olen usein miettinyt miksi ihmiset ovat pahoja ja olen tullut siihen päätökseen että voisin itsekkin olla. En vain ole vielä tarpeeksi persoonallinen ja omistautunut fantasioilleni, pelottaa ihan mitä ikä tuo tullessaan.
Pinnallinen ihminen ei koe tuskaa eikä ahdistusta, pimeys on se mikä saa ajattelemaan. Miksi ihmiset ajattelevat? No siksi kun olemme ihmisiä, ja miksi niin? Teorian mukaan (taasko?) ihmisen älykkyys perustuu taiteellisuudelle (tieteen kuvalehti pari numeroa sitten) ja myönään tämän olevan totta. Miksi niin usein sitten haen tuskaani lohtua vaikka voisin olla ilmankin. Miksi tämä illuusio sementtiseinästä, minut sitä vasten painettuna. (lopetan jo, koska tää menee liian ahistavaksi ilman pointtia)
Koulupäivä just takana, eli keskittyminen on tosiaan päin seiniä. Massive Attackista mulla on todella hyvä muisto.. kaveri toi sen levyn viime ystävänpäivänä ja antoi meille paljon sydämmiä. Ette tiedä mitä sillä tarkoitan, mutta se onkin minun syvällinen juttu josta en saa puhua sen oikeassa merkityksessä, get it? good :)
Syvällinen haave on tästä kaverista, päästä hänen luokseen oikeaan paratiisiin (niin oikea kuin se täällä maan päällä voi olla) ja siellä meitä odottaa ikuinen tanssi ja jumala Dj:nä. Miksi olen näinkin vanhaksi elänyt (20:) ilman että olen tosissani koettanut päästä hänen luokseen.. ilman töitä se on vaikeaa, masentava maa. Mutta silti uskon jumalaan, en samaa kuin sinä mutta silti lähelle. Joku päivä vielä...
Tämä voi olla syvällistä, mutta ymmärtääkö sitä oikeasti kukaan? Ajatus tämän kirjoittamisesta tuli ihan puhtaasti tuosta Massive Attack ajatuksesta enkä voinut vastustaa kiusausta kysyä, keitä te ihmiset olette (retorinen kysymys:) on niin ihana kun koulu on ohi ja tietää mikä se toinen vaihtoehto olisi ilman koulua... ette tosiaankaan halua kuulla.
Kiitos Uskottava kannustuksesta, elämänmyönteinen olen ja siksi kaikki ahdistus ja lääkitys. Mitä kaupungissa voi oikeasti muuta harrastaa kuin pitämällä itsensä 'Comfortably Numb' ?
Et kuulosta ylimieliseltä, kuulostat sellaiselta ihmiseltä,joka tuntee itsensä. Sellaisia ihmisiä ei paljon ole.Suurella osalla on vaikeuksia olla tämänkaltaisen ihmisen seurassa, toisen itsetietous on hämmentävää. Niinpä sinunkin tilanteesi on nyt tämä. Kyllä kai sinullekkin löytyy joku donna joskus, joka ei peräänny...=)
En voinut olla hymyilemättä itselleni. Toi kommentti oli jotenkin suloinen. Ehkäpä olet oikeassa. Eipä mullekaan ole tullut eteeni ihmistä, jolla on vahva kuva itsestään. Vielä. Uskon erittäin vahvasti, näin jonain "kauniina päivänä" elämääni saapuu täysin minulle sopiva ihminen. Siis nainen. Ettei tule liikaa kehuttua, ni tyhjentävän vastauksen laitoit mulle. Nä muutamat rivit sai mun juttuni pätkimään vielä pahemmin kuin aikaisemmin. Oletko muutenkin lakoninen henkilö? Kiitos vielä kerran.
Olen osuva ja terävä, mutten lakoninen muuten.
Toisinaan olen konsekventti, riippuen aiheesta.
Uskottava: Et ole yksin tässä maailmassa, täytyy myöntää että tunsin piston itsessäni kuvaillessasi miehen perimmäistä olemusta. Itsekkin olen viksu ja vilmaattinen, tytöt jopa herkäksi sanoneet mutta silti vahva ja itsenäinen.
Minulla on kuitenkin tyttö jo kohta puoli vuotta ollut (lauantaina merkkipäivä) ja olen iloinen hänestä, sillä saan häneltä paljon tukea koulun ja elämisen suhteen kun itse en niihin jaksa panostaa ja helpompihan se onkin kun saa vähän apua.
Se on vain omanlaista raukkautta ja tunnustankin etten tunne polttavaa kipua häntä ajatellen syvimmässä merkityksessä rakkautta, vaan auttajana josta opin jotain uutta ja jota tämän hetken käytän hyväkseni, mutten aio kuitenkaan jäädä velkaa. (enkä puhu rahasta:)
Tänään ja eilen eräs todella läheinen nais-ystäväni kai tuli mustasukkaiseksi kun ei voi kokonaan saada minua, vaikka halusin pitää suhteen puhtaana lähimmäisystävyytenä.. hän oli minulle omalla tavallaan todella rakas vaikka joskus tekikin mieli suudella lämpimiä punaisia huulia, mutta eihän se kävisi että pettäisin toista. Hän oli kuin enkelini joka lukee ajatukseni, mutta harhaa se vain oli ilmeisesti mitä olen uusimpien tekstiviestin valossa käsittänyt hänen mielipiteestään. Tai sitten hän on vain mustasukkaisuuden tahraama, mutta ajat vaihtuvat. Se enkeli on kai mitä ilmeisemmin poissa ja tilalla uusi ahne halukas nainen, mutta en jää suremaan. Olen muutenkin liian kauan jarrutellut, nyt odotan kuolemaa, elämän kiihkolla sitä koetellen silti sen kohtaloa uhmaten.
Meissä jokaisessa on se viksu puoli, toiset ei vain uskalla tuoda sitä esiin.. aivan kuten peruskoulussa luokkatoverit valittavat kuviksen tunnille "en mä osaa piirtää", minä kuulen sen: "en mä uskalla piirtää".
taisin juoda liikaa tai liianvähän kahvia kun kehun itseäni viksuksi ja silti kirjoitan kuin olisin juuri oppinut konttaamaan. Pahoittelen.
...Toi sun kirjoituksesi oli mukava ja elämänmyönteinen. Jatkot!
Sun viestisi sain mut ajattelemaan, että kohteleeko naiset miehiä juuri niinkuin kirjoitit...en minä ainakaan. En haluaisi särkeä ikinä kenenkää asiallisen miehen sydäntä, mutta jotenki tuntuu, että niin pääsee aina käymään. En usko, että naisten itseluottamus katoaa, mutta henk.koht ainakin pelkään, että annan vääriä signaaleja miehille, koska haluan vain tutustua erilaisiin ihmisiin ilman mitää takaa-ajatuksia. Monet miehet eivät voi ymmärtää, että naiset ja miehet voivat olla hyviä ystäviä keskenään ilman että niiden välillä on ollut/tulee olemaan mitään sen enempää. En tarkoita, että sinä olisit sellainen mies! Opiskelen koneautomaatioinsinööriksi ja sitä kautta minulla on paljon miespuolisia kavereita, mutta niin usein niidenkin kavereiden on ensiksi tarvinnut kokeilla "lämpenenkö" heille. Olen suhteellisen hyvän näköinen ja olen monien mielestä "hyvä jätkä" väheksymättä naisellisuuttani. Monet kysyvätkin miksi minunlaiseni nainen on sinkku, vaikka tarjolla olisi ihania miehiä, mutta jonkin ei vain toimi.
Jos tapaan kiinnostavan miehen, niin kyllästyn yleensä siihen, kun miehet vaativat minulta aikaa ja sitoumista liian nopeasti. Se pelottaa minua, koska olen ollut jo kaksi vuotta sinkkuna ja vapaa-aikani menee urheillessa! Olen seurustellut muutamia kertoja, mutta näiden kahden sinkkuvuoden aikana olen oppinut tuntemaan itseni (en ehkä täydellisesti, mutta kuitenki) ja tiedän tarkalleen minkälaisen miehen kanssa haluaisin elää. Minusta ihmiset, jotka eivät ole itsetietoisia, ihastuvat herkästi...ei heidän itseluottamus katoa vaan heidän itsetuntemuksensa on puuttellinen ja he eivät tiedä minkätyyppistä ihmistä he kaipaavat rinnalleen! En odota miehen olevan täydellinen ihmiskunnan luomus, koska minulla itsellänikin on huonoja puolia.
Mutta sen voin sanoa, että ketään ei voi pakottaa rakastumaan itseensä. Ei sille voi mitään, jollei tunteet vain kohtaan, vaikka toinen olisikin kiinnostava ja täydellinen, mutta jonkin voi puuttua. Esim. itse en pystyisi seurustelemaan miehen kanssa, joka ei urheile, vaikka muuten ei olisi mitään vikaa.
Toivottavasti sinunlaisia miehiä on enemmäkin, koska juuri tuollaisia ajattelevia miehiä tarvitaan.
Näin ensi alkuun: Mun sydäntä kukaan muu ei ole rikkonut, kuin minä itse. Minua ei siis olla kohdeltu huonosti. Juniorina kun kuvittelee ja myös toimiin juniorimaisesti. Samalta tuntuu myös, ettei kahta eri sukupuolta olevat ihmiset voi olla ystäviä / kavereita. Luotetaan siihen yhteen henkilöön, sillä uskohan tunnutusti murtaa vuoria. Valoisaa syksyä!
Voi jeesus... olet pinnallinen ja tyhmä ihminen. Mene äitis vagi..aan takas kasvaan
Olen hyvin vahvasti eri mieltä. Jos toi mun stoori, johon otit kantaa on sitä ni ei sil voi sitten mitään. Voiko henkisistä asioista oleva kurppa olla pinnallinen? Ehkäpä siinä tapauksessa, jos toinen on vielä enemmän kuin itse. Mutta oletko sinä, on toinen juttu..?
Mietin eilen samaa, tuohon vastaamista, mutta ajattelin sitten sivuuttaa koska ei hänellä ole mitään hyvää perustelua eikä ilmeisemmin osaa edes keskustella.
Näitä leikkejä jossa heterosuhteessa elävää haukuttaisiin homoksi, ihan vain kun ei parempaakaan tiedetä.