Minulla on ihana poikaystävä. Tiedän, että moni haluaa sellaisen miehen. Hän rakastaa minua todella paljon ja haluaisi mennä naimisiin kanssani. Hän kertoo minulle kuinka ihana meidän häämme tulee olemaan ja muuta sellaista. Avioliitto on kaikista ihanin asia hänelle.Ongelma: minua pelottaa helvetisti mennä naimisiin ja olla naimisissa.Minä kerron tästä hänelle jatkuvasti ja hän toivoo minun muuttuvan. Just äsken keskusteltiin tästä ja hän sanoi:" Luulen, että sinusta tulee paljon onnellisempaa naimattomana kuin naimisissa.En minäkään voi olla varma sinusta. Entäs, jos joskus sanotkin haluan pois tästä avioliitosta. En halua,että noin tapahtuu meille."
Hyvät ihmiset, mitä minua oikein vaivaa? Onko minun päässä vikaa? Miksi minua pelottaa helvetisti mennä naimisiin ja olla naimisissa? Minä inhoan sana avioliitto.En tiedä auttaako tämä ketään mutta mutta... minun vanhemmat erosivat kun olin pieni.Molemmat vanhemmat menivät naimisiin ja heillä oli ihan uusi elämä. Olin silloin tällöin mummon luona ja joskus äidin luona. Elin siis siellä täällä.Isästä en tiennyt paljon silloin. Vasta myöhemmin kerrottiin minulle, että isä elää toisen kanssa.Otin sen vakavasti. Itkin ja surin kauan.
Nyt on niin, että joko muutun(en tiedä miten) ja elän tämän ihanan miehen kanssa tai elän yksin onnettomana, koska tiedän, että minua tulee aina harmittamaan.Muuten olisi tarkoitus pitää isot häät(miehen unelma)kahden vuoden päästä.
Minä olen niin surullinen nyt.
Kiitokset jo etukäteen!
Hyvät ihmiset, mitä minua oikein vaivaa? Onko minun päässä vikaa? Miksi minua pelottaa helvetisti mennä naimisiin ja olla naimisissa? Minä inhoan sana avioliitto.En tiedä auttaako tämä ketään mutta mutta... minun vanhemmat erosivat kun olin pieni.Molemmat vanhemmat menivät naimisiin ja heillä oli ihan uusi elämä. Olin silloin tällöin mummon luona ja joskus äidin luona. Elin siis siellä täällä.Isästä en tiennyt paljon silloin. Vasta myöhemmin kerrottiin minulle, että isä elää toisen kanssa.Otin sen vakavasti. Itkin ja surin kauan.
Nyt on niin, että joko muutun(en tiedä miten) ja elän tämän ihanan miehen kanssa tai elän yksin onnettomana, koska tiedän, että minua tulee aina harmittamaan.Muuten olisi tarkoitus pitää isot häät(miehen unelma)kahden vuoden päästä.
Minä olen niin surullinen nyt.
Kiitokset jo etukäteen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luulin kirjoittaneeni "Avioliitto" osastolle,mutta kävi "Vahinko". Voitte toki kertoa mielipiteenne täälläkin.
Kiitos!
Tekstin perusteella olet aika nuori?
Todennäköisesti et vain ole kypsä niin vakavaan sitoutumiseen vielä kuin mitä avioliitto on. Kasva rauhassa aikuiseksi, eiköhän se siitä.
Olen 27-vuotias. En vain usko, että olisin koskaan valmis siihen(sitoutumiseen). Kiitos viestistäsi!
Vastaushan sun tunteisiisi on todella yksinkertainen. Et ole itse näemmä asiaa oivaltanut. Alitajuinen mielemme taltioi kaiken mitä koemme elämämme aikana..hyvät ja huonot muistot ja niihin liittyvät tunteet. Sinun vaikeutesi mennä avioliittoon johtuu sinun vanhempiesi erosta ja siihen liittyvästä traumasta. Pienen lapsen maailmasta katsottuna vanhempien ero on lähes maailmanloppu, koska vanhempien tuoma tuki ja turva on lapsen elämän edellytys.
Sinun alitajuinen mielesi liittää avioliittoon pelon tulla torjutuksi ja hylätyksi. Avioliitto laukaisee sinussa ne pienen lapsen tuskaisat tunteet, jotka ovat taltioituneet sinuun. Kun ymmärrät mistä on kyse, niin ehkä saat voimaa ylittää mielesi esteet. Jos pelot tuntuvat hyvin suurilta, niin niitä kannattaa mennä käsittelemään jonkun terapeutin kanssa. Sinun kannattaisi nähdä tämän hetkinen tilanne mahdollisuutena eheytyä ja parantua menneisyyden haavastasi.
Rakkaus on tuo pintaa meidän käsittelemättömän menneisyytemme. Meillä kaikilla on elämän varrelta padottuja tunteita, jotka elävät kehotietoisuudessamme. Rakkaussuhde toiseen ihmiseen alkaa nostaa tietoisuuteemme meidän käsittelemättömiä tunteitamme. Me saamme mahdollisuuden kohdata kipeät tunteet uudelleen ja parantua niistä. Älä yritä järkeistää tunteita, vaan kuuntele sitä mitä sisältäsi nousee. Erilainen henkinen kirjallisuus auttaa sinua ymmärtämään paremmin sitä kasvuprosessia, joka sinussa tapahtuu.
Sinun surusi ja tuskasi, jota nyt koet, tulee sinussa olevassa lapsesta. Et ole ilmeisesti saanut tai ollut valmis kohtaamaan noita tunteita aiemmin. Nyt on niiden aika.
Halauksia ja kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos oikein paljon hyvin monipuolisesta viestistäsi!Itkin (ja itken vieläkin) oikein kunnolla kun luin sinun viestisi. Olet oikeassa, en ole koskaan ollut valmis kohtaamaan näitä pelkoja. Olen vain elänyt siinä toivossa, että muutun jonain päivänä.Yritän tehdä niin kuin teet. En usko, että isänikään ymmärtää minua,koska hän luulee minun olevan onnellinen vaikka minä puhun hänelle niistä tuskaisista vuosista.
Kiitos halauksistakin!Se lämmitti sydäntäni.