Petin poikaystävääni puoli vuotta sitten hänen ystävänsä kanssa ja jäin tyylikkäästi rysän päältä kiinni. Tapahtuneeseen johtaneista tapahtumista ja syistä on turha tässä tehdä listaa, mutta näin siis kävi. Olen omat taisteluni itseni kanssa käynyt tämän törkeän tekoni vuoksi ja voin asian takia edelleen pahoin ja kadun syvästi. En nyt siis kaipaa moraalisaarnoja enkä mitään "siitäs sait" -kommentteja.
Ongelmani on seuraavanlainen. Olemme tätä pettämisasiaa setvineet ja selvitelleet päiväkausia ja olen saanut mieheltäni tekoni anteeksi. Anteeksianto on kuitenkin vain nimellistä. Hän ei voi asiaa unohtaa eikä anna minunkaan unohtaa. Minua muistutetaan asiasta varsinkin, jos meillä on jotain riitaa jostain muusta asiasta. Tapaus on myös vaikuttanut seksielämäämme. Mieheni kokee riittämättömyyttä ja huonoa itsetuntoa asian takia. En voi häntä asiasta syyttää ja nuo tunteet ovat aivan ymmärrettäviä, mutta hän on täysin väärässä. Häntä kohtaan tuntemani vetovoima ei ole vähentynyt eikä hänen "kyvyissään" ole mitään valittamista. Tosiasia vain on, ikävä kyllä, että jos toinen ei tunne itseään seksikkääksi, ei kohta partnerikaan näe hänessä mitään seksikästä.
Tilanne on aivan kamala. Mies on seksuaalisesti aktiivinen, maskuliinen, komea ja naisille mieleinen mies. Minä olen tehnyt hänestä epävarman ja haluttoman, katkeran ja surullisen ihmisen. Pelkään myös, että olen teollani ajanut hänet tilanteeseen, jossa hänen on kohta haettava itsetunnolleen kohotusta jostain muualta eli alettava testata viehätysvoimaansa ja halujaan jonkun toisen kanssa, jotta tietäisi olevana "vielä elossa". Rakastamme toisiamme, sen tiedän, mutta riittääkö se? Mitä ihmettä me teemme? Pääseekö tällaisesta yli?
Ottakaa tästä jutusta oppia, jos harkitsette pettämistä...
Ongelmani on seuraavanlainen. Olemme tätä pettämisasiaa setvineet ja selvitelleet päiväkausia ja olen saanut mieheltäni tekoni anteeksi. Anteeksianto on kuitenkin vain nimellistä. Hän ei voi asiaa unohtaa eikä anna minunkaan unohtaa. Minua muistutetaan asiasta varsinkin, jos meillä on jotain riitaa jostain muusta asiasta. Tapaus on myös vaikuttanut seksielämäämme. Mieheni kokee riittämättömyyttä ja huonoa itsetuntoa asian takia. En voi häntä asiasta syyttää ja nuo tunteet ovat aivan ymmärrettäviä, mutta hän on täysin väärässä. Häntä kohtaan tuntemani vetovoima ei ole vähentynyt eikä hänen "kyvyissään" ole mitään valittamista. Tosiasia vain on, ikävä kyllä, että jos toinen ei tunne itseään seksikkääksi, ei kohta partnerikaan näe hänessä mitään seksikästä.
Tilanne on aivan kamala. Mies on seksuaalisesti aktiivinen, maskuliinen, komea ja naisille mieleinen mies. Minä olen tehnyt hänestä epävarman ja haluttoman, katkeran ja surullisen ihmisen. Pelkään myös, että olen teollani ajanut hänet tilanteeseen, jossa hänen on kohta haettava itsetunnolleen kohotusta jostain muualta eli alettava testata viehätysvoimaansa ja halujaan jonkun toisen kanssa, jotta tietäisi olevana "vielä elossa". Rakastamme toisiamme, sen tiedän, mutta riittääkö se? Mitä ihmettä me teemme? Pääseekö tällaisesta yli?
Ottakaa tästä jutusta oppia, jos harkitsette pettämistä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nii-in. Anteeksi ehkä juu, tekemättömäksi ei koskaan...
Tekstisi kertoo tasan täsmälleen siitä, miksi tilaisuudesta huolimatta en ryhtynyt toiseen. On oikeasti kai kivempaa miettiä satunnaisesti, että jaa taisin jäädä kokemusta paitsi, kuin miettiä että saatana, taisin pistää kaikkien elon vituiksi pitkäksi aikaa.
Sorry, tarkoitus ei ollut hehkuttaa omaa "paremmuutta". Vahvistit kumminkin mun näkemystä asiasta kanssa. Toivon että pärjäät/te.
Kaikkien arvojeni vastaisesti....
Yhdyn sinun ajatuksiisi ja voin kuvitella, että kipusi on suuri. Valitettavasti miehesi kipu sitäkin suurempi.
Meillä pettämisestä on 4 vuotta. Anteeksianto on ollut prosesssinomaista ja välillä tunutut, että taannutaan ja taas mennään eteenpäin. (Siis hänen tunnetilansa)Minä en voi vaatia toista anteeksiantoon, tai aikataulua tälle anteeksiannolle. Voin vain odottaa mahdotonta mahdolliseksi. Haava vuotaa yhä.
Älä puolustele tekoasi vaan kestä vaikka kieltä purren jos syytökset tuntuvat kovilta. Muista, että hänen kipunsa tulee siitä, että hän on rakastanut sinua.
Minä toivon että selviätte molemmat tästä. Kipu on käytävä läpi, Tunneli on kylmä, synkkä ja lohduton. Mutta ehkä siellä jossain kaukana kajastaa valo...
Minä olen ollut petetty osapuoli, ja voin uskoakseni ymmärtää poikaystävääsi. Omasta kokemuksestani on nyt reilu vuosi, ja ehkä pikkuhiljaa alan päästä siitä yli. Yhdessä emme pystyneet jatkamaan, mutta kyseessä ei ollutkaan mikään yksittäinen hairahdus.
Mutta, sinä jäit siis rysän päältä kiinni. Vaikka minä en koskaan nähnyt itse tapahtuumaa, mielikuvat siitä kummittelivat mielessäni pitkään. Poikaystävälläsi tilanne lienee paljon pahempi. Kuva sinusta ja "ystävästä" lienee syöpynyt hänen mieleensä lähtemättömästi.
Mitä tulee itsetuntoon, tiedän kuinka se voi musertua. Mielessä pyörii ainoastaan se, kuinka oma kumppani, oma rakkain, on nauttinut toisesta miehestä. Kuinka olet, anteeksi vulgaari kielenkäyttö, voihkinut nautinnosta naidessasi hänen kanssaan. Ja siitä seuraavat ajatukset omasta riittämättömyydestä. Poikaystäväsi mielessä hän ei ollut riittävän hyvä sinulle, hän ei pystynyt pitämään sinua tyytäväisenä, tyydyttämään sinua. Sinä hait tyydytystä toiselta, siitä ei pääse mihinkään. Miehen mielessä ainakin se aukottomasti tarkoittaa, että itse ei ollut tarpeeksi tyydyttävä.
Sinä siis jostain syystä petit miestäsi hänen ystävänsä kanssa. Ja nyt hän tuntee että ei riittänyt sinulle aikaisemmin, joten miten voisi riittää jatkossakaan? Mitä takeita sinä voit antaa, että et pettäisi häntä uudestaan? Ja miten hän voisi luottaa siihen, että sinä oikeasti pidät häntä haluttavana, haluttavampana kuin muita?
Sanoit, että hänen kyvyissään ei ole mitään valittamista. Jos olet näin sanonut poikaystävällesi (toivottavasti et) hän on tulkinnut sen niin, että hänen kyvyissään ei ole mitään kehumista. Oikeastaan ainoa keino, millä voisit parantaa hänen itsetuntoaan on ihan suoraan kertoa hänelle mitkä asiat hänessä nimenomaan kiihottavat sinua. Ja kenties osoittamalla kiinnostuksesi uudella tavalla, ehkä voisit ehdottaa jotain aivan uutta? Toki on vaikea antaa neuvoja tietämättä tarkkaa tilannetta, mutta omalla kohdallani noista olisi voinut olla apua.
Ehkä kuitenkin on niin, että ainoastaan aika auttaa. Ja voi olla, että on mahdotonta jatkaa yhdessä. Omalla kohdallani, nyt kun tapauksesta on kulunut reilu vuosi ja olemme olleet saman ajan erossa, saattaisi olla pieni mahdollisuus yrittää uudestaan. Mutta silti on suuri mahdollisuus, että vanha peikko nostaisi yhä päätään.
En siis ikävä kyllä osaa sanoa pystyttekö te jatkamaan yhdessä ja voiko poikaystäväsi lopulta korjata itsetuntonsa sirpaleet ja itsensä kokonaiseksi, itsevarmaksi ja itsensä haluttavaksi tuntevaksi mieheksi. Vaikka et kaipaa moraalisaarnoja, niin sinä todellakin löit hänet sirpaleiksi, ja voi hyvin olla että hän ei suostu ottamaan sinulta vastaan apua kootakseen itsensä jälleen ehjäksi.
Nyt en kyllä tajua!
Jos nainen sanoo miehelle ettei hänen taidoissaan ole valittamista, miten ihmeessä mies voi käsittää asian niin ettei hänen taidoissaan ole KEHUMISTA?
Naisena voin sanoa, että jos nainen ihan ääneen SANOO tuolla tavalla miehelle, niin siinä on miehellä syytä olla hemmetin tyytyväinen itseensä!
Eivät naiset tosiaankaan näitä lauseita miehille tuosta vaan jakele!
"Jos nainen sanoo miehelle ettei hänen taidoissaan ole valittamista, miten ihmeessä mies voi käsittää asian niin ettei hänen taidoissaan ole KEHUMISTA?"
Tässä täytyy ottaa huomioon myös tilanne. Jo valmiiksi petetty mies kokee huonommuutta, riittämättömyyttä. Jos siinä tilanteessa nainen ei voi keksiä mitään hyvää miehen taidoista, ainoastaan ei-mitään-huonoa, se tuntuu juuri siltä että mitään hyvää ei ole.
Miten sinä kokisit esimerkiksi sen, jos miehesi ei sanoisi sinua kauniiksi (en tiedä sanooko, kuten en myöskään tiedä onko ulkonäkösi sinulle arka alue tai edes sitä onko sinulla miestä ensinkään) vaan sanoisi että ulkonäissäsi ei ole valittamista? Kuulostaako se kehulta? Entä jos kuvittelet että miehesi olisi pettänyt sinua, vaikuttaisiko se tulkintaasi? ("Ei ulkonäössäsi ole mitään valittamista, en minä sen takia sinua pettänyt.")
"Naisena voin sanoa, että jos nainen ihan ääneen SANOO tuolla tavalla miehelle, niin siinä on miehellä syytä olla hemmetin tyytyväinen itseensä!
Eivät naiset tosiaankaan näitä lauseita miehille tuosta vaan jakele!"
Ehkä naiset voisivat jakaa niitä enemmän, jos aihetta on. Ehkä pitäisi jakaa enemmän. Minkä takia on niin vaikeaa ihan suoraan kehua miestä?
Taisit jo vastata itsellesi? Et ikinä saa anteeksi, etkä mielenrauhaa. Sori vaan!
Minä en ainakaan koskaan unohtaisi. Minä olisin jättänyt sinut heti.
et halua moralisointia..... mutta itse olen pettänyt myös monesti miehiäni... ja jos jäisin kiinni rysän päältä häpeäisin niin että luikkisin maan rakoon.