Lukiolainen olen ja haluaisin vain teiltä kommentteja, että olenko masentunut tai jotain.
Olen nyt n. vuoden aikana ollut yhä enemmän yksin. Paras kaverini ei ole soitellut enää pitkään aikaan. Minä kyllä yritin pitää yhteyttä, mutta kun koulut vaihtuivat --> uusia ystäviä. Koulussa kavereita on kyllä...ja koulussa olen ihan erilainen kuin kotona.
Joka päivä kun tulen koulusta kotiin, pysyn siellä lopun päivää enkä mene yhtään mihinkään. Isäkin tuntuu ärsyyntyvän siitä. Joskus vain makaan sänkyllä ja ajattelen että millä tavalla niitä kavereita saisi...ja mihin helvettiin voisin lähteä. Lopulta haikeana aina huomaan kellon olevan jo paljon ja menen sänkyyn katsellen tv:tä.
Tuntuu et mikkää ei mee oikein. Koulukin menee huonosti taas. Joka päivä vain luen, kuuntelen musiikkia tai olen netissä. Joskus haluaisin vanhempani huomaavan jotain...mutta kun he osoittavat sellaisia merkkejä, osoitan heidän epäilyksensä jotenkin vääriksi.
...En tiedä sitten.
Olen nyt n. vuoden aikana ollut yhä enemmän yksin. Paras kaverini ei ole soitellut enää pitkään aikaan. Minä kyllä yritin pitää yhteyttä, mutta kun koulut vaihtuivat --> uusia ystäviä. Koulussa kavereita on kyllä...ja koulussa olen ihan erilainen kuin kotona.
Joka päivä kun tulen koulusta kotiin, pysyn siellä lopun päivää enkä mene yhtään mihinkään. Isäkin tuntuu ärsyyntyvän siitä. Joskus vain makaan sänkyllä ja ajattelen että millä tavalla niitä kavereita saisi...ja mihin helvettiin voisin lähteä. Lopulta haikeana aina huomaan kellon olevan jo paljon ja menen sänkyyn katsellen tv:tä.
Tuntuu et mikkää ei mee oikein. Koulukin menee huonosti taas. Joka päivä vain luen, kuuntelen musiikkia tai olen netissä. Joskus haluaisin vanhempani huomaavan jotain...mutta kun he osoittavat sellaisia merkkejä, osoitan heidän epäilyksensä jotenkin vääriksi.
...En tiedä sitten.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muistanpa myös omista lukioajoista kun olin aina yksin... Ei ollut kavereita ja vapaa-ajan vietin yleensä aina kotona yksin. Vaikea sulle on mitään neuvoja antaa, mut sen voisin sanoa, että soittele ihmeessä sille vanhalle kaverilles. Vaikka hällä uusia kaverita onkin, ni menet vaan mukaan. Yritä edes kerran sopia tapaaminen hänen kanssaan esim viikonloppuna. Sitä kautta voi tutustua muihinkin nuoriin.
Tiedän kyllä kokemuksesta, että yksinäisyys on todella masentavaa. Mutta mitään ei saa, ellei itse yritä. Entäpäs ne kaverit nykyisessä koulussa? Onko mitään mahiksia pyytää niitä vaikka kotiis kylään, pelaileen tietsikkaa, tekeen yhdessä läksyjä tai jotain? Voihan olla, ettei heilläkään ole paljoa kavereita...
Jotenki tunnistan sinussa itteni. Tosin oon jo 25-vuotias ja nainen, mutta tiedän mitä on masennus... Toivottavasti sää piristyt, älä päästä pahaa oloa voitolle. Kuulostaa todella kliseiseltä, mut aloita jokin harrastus. Ihan oikeesti, käy vaikka lenkillä tai mene uimaan. Kun harrastaa liikuntaa, mielikin piristyy. Mut vaikeetahan se on, on niin houkuttelevaa jäädä kotiin telkkarin ääreen.
Ja juttele sun vanhemmille, sää oot niille tärkein asia maailmassa. Muista se.
tiedän itsekin mitä on olla masentunut ja yksin. olen entinen koulukiusattu ja masennuspotilas. minulla ei ollut ketään kavereina, vain omat perheen jäseneni. tosin ongelmani helpottivat vasta päästessäni toiseen kouluun. siitä alkoi uusi elämä ja hyältä näyttää vieläkin.
jos kaipaat ystävää voit lähettää minulle maila osoitteseen [email protected]