Täyttäessäni viime kuussa pyöreitä sain anopilta ja apelta postissa kuoren, joka sisälsi kortin. Kortti oli tavanomainen onnittelukortti, johon anoppi tutulla käsialallaan oli kirjoittanut päiväyksen ja valmiin värssyn alle omansa ja puolisonsa etunimen.
Asia jäi vaivaamaan siksi, että nimeni kaksi ensimmäistä kirjainta oli vaihtunut niin, että otsikkona ei ollut Lissu vaan ensimmäisinä kirjaimina oli t ja u.
Tunsin raivoa, sillä nimitys oli loukkaava enkä usko 63-vuotiaan naisen olevan vielä niin seniili etenkin kun tiedän kantapään kautta kuinka katkera ja kateellinen nainen hän on roolihahmonsa takana.
Revin kortin pieniksi palasiksi ja piilotin roskiin. En taida puhua edelleenkään puolisolle mitään koko kortista?? Olemme voimattomia anopin edessä mutta turha antaa sen myrkyn levitä perheeseemme ja ennenkaikkea aviopuolisoiden väliin.
Aina mietin, mitä voi odottaa omalta puolisoltani. Mieheni on täydellinen isä ja tiedän voivani luottaa häneen kuin kallioon. Hän ei ole mikään sanaseppo eikä keskustelija eikä mikään olkapää, omilla jaloilla pitää seistä kovatkin kolhut. Äitiänsä kohtaan hän on pehmo, voimaton, neutraali, välinpitämätön. Yrittänyt kyllä on pitää puoliamme mutta ei voi äidlleen mitään, sen verran ovelampi anoppi on miestäni mennen tullen. Mieheni on oikeasti kaikkien apu, lojaali ja luotettava. Vuosikymmenten jälkeen en enää odota hänen mitään valintaa tekevän, sillä aina on lapset, joilla on mummi ja ukki oltava (tapaavat mutta ei käytetä hoitoapuna lainkaan). Viisaat anopit, neuvokaa!
Asia jäi vaivaamaan siksi, että nimeni kaksi ensimmäistä kirjainta oli vaihtunut niin, että otsikkona ei ollut Lissu vaan ensimmäisinä kirjaimina oli t ja u.
Tunsin raivoa, sillä nimitys oli loukkaava enkä usko 63-vuotiaan naisen olevan vielä niin seniili etenkin kun tiedän kantapään kautta kuinka katkera ja kateellinen nainen hän on roolihahmonsa takana.
Revin kortin pieniksi palasiksi ja piilotin roskiin. En taida puhua edelleenkään puolisolle mitään koko kortista?? Olemme voimattomia anopin edessä mutta turha antaa sen myrkyn levitä perheeseemme ja ennenkaikkea aviopuolisoiden väliin.
Aina mietin, mitä voi odottaa omalta puolisoltani. Mieheni on täydellinen isä ja tiedän voivani luottaa häneen kuin kallioon. Hän ei ole mikään sanaseppo eikä keskustelija eikä mikään olkapää, omilla jaloilla pitää seistä kovatkin kolhut. Äitiänsä kohtaan hän on pehmo, voimaton, neutraali, välinpitämätön. Yrittänyt kyllä on pitää puoliamme mutta ei voi äidlleen mitään, sen verran ovelampi anoppi on miestäni mennen tullen. Mieheni on oikeasti kaikkien apu, lojaali ja luotettava. Vuosikymmenten jälkeen en enää odota hänen mitään valintaa tekevän, sillä aina on lapset, joilla on mummi ja ukki oltava (tapaavat mutta ei käytetä hoitoapuna lainkaan). Viisaat anopit, neuvokaa!
Vastaukset 10
Vanhimmat
tehdä noin! aivan hirveän loukkaavaa! mielestäni sinun pitäisi kertoa miehellesi mitä on tapahtunut. todellakin. nyt se vaan saattaa olla hieman vaikeaa, koska sinulla ei ole todistuaineistoa, joten hän ei välttämättä usko sianu ;< hankala tilanne. oletko mielestäsi sitten tehnyt jotain niin hirveää, että anstaitsisit tuollaista kielenkäyttöä anopiltasi?
Pyydä, että miehesi kiittaa sydämellisesti äitiä, kun käy häntä tapaamassa. IHANA kortti!
mitenkaan mahdollista,etta se olisi kirjoitusvirhe..?onko anoppisi huononakoinen....
Tuo olisi ollut aivan mahdollista minun anopiltani, mutta jälkeenpäin ajatellen, parasta mitä teet oman jaksamisesi kanssa, älä reagoi.
Omalla anopilla oli näin jälkeenpäin ajateltuna narsistisen psykopaatin piirteitä ja hän periaatteessa sai kiksejä juuri tämän kaltaisista jutuista. Hän tosin kirjoitti vuosia joulukortit lapsille ja toisen miehelleni, minun nimeäni ei koskaan ollut, samoin jos joskus toi lähileipomosta pullat ( oli alessa ennen sulkemista), hän unohti ostaa minulle, sanoi aina luulin, että olet töissä ja olet niin lihavakin , ( olen normaalipainoinen).
Kävin silti viikottain anopilla siivoamassa ja isommat kauppaostokset ja ikkunanpesut tehtiin 20 vuotta ja aina kun hihkaisi , kuljetettiin pitkin maakuntaa autolla.
Jos miehen kanssa arki sujuu , se on ok, anoppia et voi muuttaa, ainoastaan kärsiä ,mutta älä katkeroidu, se on hänen ongelmansa.
Neuvoisin sinua unohtamaan koko kortin. Raivon tunne on ymmärrettävää, eikä siitä tarvitse ainakaan syyllisyyttä kantaa.
Anoppihan saattaa toivoa, että nostaisit asiasta jutun. Hän taitaa olla tämäntyyppinen ihminen, joka nauttii loukatessaan.
Älä näytä hänelle, missä kohtaa on sinun akilleen kantapääsi eli heikko kohtasi. Jos näytät loukkaantumisen, niin hän iskee pian uudelleen.
Ei sodassakaan näytetä viholliselle puolustuksen heikkoja linjoja.
Minusta sinun ei kannattaisi mainita kortista sanaakaan edes miehellesi. Älä myöskään kiitä anoppia kortista, ellei hän itse mainitse. Jos mainitsee, niin pidä silloin pokerinaama, ja kiitä.
Tällaisen anopin kanssa kannattaa muutenkin näyttää vain pokeria. Puhu vain asiaa, pysy kuivalla asialinjalla, äläkä paljasta tunteitasi. Niihin hän iskee.
Pidä huolellinen välimatka. Silti voit muistaa häntä merkkipäivinä ja olla muutenkin kohtelias. Anoppiahan et voi muuttaa, etkä miestäsikään. Vain oman asenteesi voit muuttaa ja ennen kaikkea sinulla on lupa suojautua ilkeyksien varalle.
vaan vähän kieroutunut huumorintaju..
Voin kuvitella miten hän on nauraa hekottanut tuota kirjoittaessaan...
Sinuna en puhuisi kortista mitään, kuvittelisin, että anoppi odottaa kunnon showta. Jos anoppi alkaa korttinsa perään kyselemään (jos on niin kiero luonne..) niin vastaa pokkana, ai mikä kortti, ei ole tullut.
Kiitos neuvoista. Aion noudattaa niitä ja pysyä hiljaa.
Kunpa vain osaisin olla tuntematta mitään näiden temppujen takia. Tuntuu, että energiaa menee hurja määrä vain siihen, että nollaa tilanteen mielessään.
Totta kai sanot miehellesi asiasta. Miksi et sanoisi? Kysy, että mitä mieltä hän on asiasta. Sano, että se oli iljettävää ja loukkaavaa, mutta on parempi, että anopille asiasta ei puhuta, koska hän vaan innostuisi enemmän.
Jos anoppi haluaa saada riitaa aikaan, niin hän varmaan toivoo sinun reagoivan korttiin. Siksi olisi ehkä viisaampaa olla noteeraamatta sitä.
Toisaalta tuo oli niin peruskaamea teko, ettei sitä pitäisi ohittaa noin vain. Kerro joka tapauksessa miehellesi. Harmi, että revit kortin. MInä en tuollaisen jälkeen ikinä pystyisi katsomaan anoppiani silmiin enkä olemaan "höveli" hänelle.
Tuollainenhan on sairasta!!! Käy todella sääliksi sinua.