Kuinka yleistä on että ihmiset, joilla on lapsia edellisestä suhteesta, valehtelevat deitti-ilmoituksesa olevansa lapsettomia?
Lapset asuvat yleensä äitinsä kanssa, jolloin lapsettomina itseään mainostavat naiset jäävät pian valheestaan kiinni, mutta entäpä miehet?
Tänä päivänä lapset tuntuvat kuuluvan lähest'ulkoon jokaiseen vähänkin kestävämpään parisuhteeseen ja tuntuu, että vakavasti seurustelleita, mutta lapsettomia 25-35 -vuotiaita ihmisiä, myös miehiä, saa jo etsiä.
Itse olen lapsettomasta avioliitosta (lapsia ei edes yritetty, sillä taloudellinen tilanne ei olisi sallinut) eronnut 25v. nainen ja mietin, miten löytäisin edes jokseenkin itseni tyyppisen 25-35v. miehen, joka olisi seurustellut vakavasti, ehkä jopa ollut naimisissa, mutta jolla EI vielä olisi lapsia. Minulla ei vielä ole "haku päällä", mutta kysyn asiaa etukäteen.
Muuten lapset eivät olisi este, mutta itse ainakin pelkään, että mies, jolla on lapsi tai useampi palaisi lopulta kuitenkin yhteen lastensa äidin kanssa tai sanoisi, ettei halua kanssani lapsia, sillä hänellä niitä jo on. En myöskään jaksaisi miehen edelisestä suhteesta olevien lasten tottelemattomuutta ja temppuilua sen perusteella, etten olisi heidän oikea äitinsä.
Kokemuksia?
Lapset asuvat yleensä äitinsä kanssa, jolloin lapsettomina itseään mainostavat naiset jäävät pian valheestaan kiinni, mutta entäpä miehet?
Tänä päivänä lapset tuntuvat kuuluvan lähest'ulkoon jokaiseen vähänkin kestävämpään parisuhteeseen ja tuntuu, että vakavasti seurustelleita, mutta lapsettomia 25-35 -vuotiaita ihmisiä, myös miehiä, saa jo etsiä.
Itse olen lapsettomasta avioliitosta (lapsia ei edes yritetty, sillä taloudellinen tilanne ei olisi sallinut) eronnut 25v. nainen ja mietin, miten löytäisin edes jokseenkin itseni tyyppisen 25-35v. miehen, joka olisi seurustellut vakavasti, ehkä jopa ollut naimisissa, mutta jolla EI vielä olisi lapsia. Minulla ei vielä ole "haku päällä", mutta kysyn asiaa etukäteen.
Muuten lapset eivät olisi este, mutta itse ainakin pelkään, että mies, jolla on lapsi tai useampi palaisi lopulta kuitenkin yhteen lastensa äidin kanssa tai sanoisi, ettei halua kanssani lapsia, sillä hänellä niitä jo on. En myöskään jaksaisi miehen edelisestä suhteesta olevien lasten tottelemattomuutta ja temppuilua sen perusteella, etten olisi heidän oikea äitinsä.
Kokemuksia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Itse olen lapsettomasta avioliitosta (lapsia ei edes yritetty, sillä taloudellinen tilanne ei olisi sallinut) eronnut 25v. nainen ja mietin, miten löytäisin edes jokseenkin itseni tyyppisen 25-35v. miehen, joka olisi seurustellut vakavasti, ehkä jopa ollut naimisissa, mutta jolla EI vielä olisi lapsia. Minulla ei vielä ole "haku päällä", mutta kysyn asiaa etukäteen."
Anteeksi, seuraava teksti ei liity suoraan lainattuun tekstiin, mutta kunhan heitän ilmaan kysymyksen/toteamuksen...
Voitko joku kertoa, miksi seuruetelematonta, lapsetonta ja mutta parisuhdekammotonta 25-35 v. miestä käsitellään oletusarvoisesti kuin spitaalista ? Tekeekö se seurustelemattomuus ihmisestä hylkytavaraa yksilönä, vai onko niin, että jos mies on kelvannut jollekulle, kelpaa se helpommin myös seuraavalle naiselle ?
Meinaan vain, kannattaako suosista laittaa hanskat tiskiin, kun sattuu olemaan vailla suhdetta elänyt 35 v. mies ?
Itse en käsittele kaltaisiasi miehiä "kuin spitaalia", mutta olen toistuvasti huomannut sen, että mitä harvemmista ja lyhyemmistä suhteista miehellä on kokemusta, niin sitä vähemmän mies naisten päälle ymmärtää. Mies, joka ei ole koskaan seurustellut, ei tajua, että miehet ja naiset ovat monessa asiassa hyvin erilaisia. Vastaavasti miehet, joilla on kokemusta vain lyhyistä suhteista, ovat tyrmistyneitä ja haluavat lopettaa seurustelun siinä vaiheessa kun arki astuu kuvaan. Eivät tajua, ettei ensi-ihastuksen huuma ole ikuista.
"Itse en käsittele kaltaisiasi miehiä "kuin spitaalia", mutta olen toistuvasti huomannut sen, että mitä harvemmista ja lyhyemmistä suhteista miehellä on kokemusta, niin sitä vähemmän mies naisten päälle ymmärtää."
Mitä mies ei naisesta ymmärrä ? Samalla voitais kysyä, mitä nainen ei ymmärrä miehessä ? Eikö suhteen pitäisi olla aina kahden kauppa, jossa myös vuorovaikutus toimii kaksisuuntaisesti ?!'
Tietääkseni jokaisessa uudessa suhteessa menee aikansa, jolloin kumpikin saa toisesta kokemusta. Ongelma voi olla myös siinä, että sinä kokeneena haluat saada valmiin suhteen, mutta ikävä kyllä niitä ei ole olemassa. Jokaisen suhteen eteen joutuu tekemään myös töitä.
"Mies, joka ei ole koskaan seurustellut, ei tajua, että miehet ja naiset ovat monessa asiassa hyvin erilaisia."
Kommentin esittää nainen, joka ei ole ymmärtänyt, että ilman suhdetta eläneitä miehiä ja naisia on erilaisia.
No, itse säädyttömänä voisin ajatella niin, että jos naisella on takana monta suhdetta, nainen ei kykene sitoutumaan suhteeseen pitkäksi aikaa eli kaipaa ikuista vaihtelua, tai ei tiedä, millaista ihmistä on hakemassa.
"Vastaavasti miehet, joilla on kokemusta vain lyhyistä suhteista, ovat tyrmistyneitä ja haluavat lopettaa seurustelun siinä vaiheessa kun arki astuu kuvaan. Eivät tajua, ettei ensi-ihastuksen huuma ole ikuista. "
Tuossa on vahvasti selityksen makua. Parisuhde tai ei, tässä eletään arkea päivä kerrallaan, ja joka päivä. Mikäli kuvioon astuisi nainen, silloin se arki vain muuttuu toisenlaiseksi. Aika yksinkertaista, eikö ? Ihminen on sopeutuvainen, ja jatko on kiinni omasta halusta tai sen puutteesta.
"Mitä mies ei naisesta ymmärrä ? Samalla voitais kysyä, mitä nainen ei ymmärrä miehessä ? Eikö suhteen pitäisi olla aina kahden kauppa, jossa myös vuorovaikutus toimii kaksisuuntaisesti ?!' "
On lukemattomia asioita, joita seurustelukokemuksia omaamattomat miehet eivät ymmärrä. Mies ei välttämättä ymmärrä niinkään yksinkertaista asiaa, kun että naisella saattaa olla hyvinkin erilainen elokuvamaku kuin miehellä itsellään. Mies ei myöskään ymmärrä,että nainen sydäntään purkaessaan (esim. liian pitkiä työpäiviä voivotellessaan) ei odota mieheltä ratkaisua ongelmaan, vaan haluaa vaan kertoa asian miehelle ja haluaa miehen olevan kuuntelevana korvana.
Seurustelukokemuksia omaavana en suinkaan odota saavani valmista suhdetta, vaan odotan löytäväni miehen, jolla on ymmärrystä miesten ja naisten luonnaisista eroavaisuuksista esim. maun ja ajattelutapojen ym. suhteen.
Ilman suhdetta eläneitä miehiä ja naisia on toki erilaisia, mutta toivoisin, että vastapuolella olisi edes jotain kokemusta myös eroon päättyneistä, pitkistäkin suhteista ja että miehellä olisi henk. koht. kokemusta esim. petetyksi tulemisesta jne., jotta mies oikeasti tietäisi miltä minusta on tuntunut, eikä vähättelisi asiaa.
Se, että minulla on takanani pitkiä suhteita, ei tarkoita, ettenkö olisi kykenevä sitoutumaan, vaan tarkoittaa, että olen esim. tullut jätetyksi koska en ole tuntunut oikealta ja että olen itse jättänyt, sillä en halunnut perustaa perhettä alkoholiongelmista kärsivän väkivaltaisen miehen kanssa.
Siinä, miten arjen kuvaan astumiseen suhtautuu, on eroja. Joillekin se on itsestään selvää, läheskään kaikille ei.
Miten muuten mahtaa olla, kun nainen tulee esimerkiksi tällaisen verkkoseurustelupalstan perusteella ensimmäistä kertaa tapaamiselle miehen kanssa, tunnistavatko he tyypillisesti sen, jos miehen aikaisemmat seurustelukokemukset ovat vähäisiä tai puuttuvat?
Harvemmin sitä ensimmäisillä treffeillä mitään ainakaan silmiin pistävästi huomaa, mutta viimeistään n. kuukauden tapailujen jälkeen olen itse ainakin huomannut.
Vähäisiäkin seurustelukokemuksia omaavissa miehissä on merkittäviä eroja. Mies, jolla on yksikin läheinen naispuolinen ystävä, saattaa tietää naisista ja miesten ja naisten välisistä eroista paljonkin kun taas mies, jolla on ainoastaan miespuolisia kavereita, ei tiedä naisista juuri mitään.
Itselläni on tapana kysyä miesten aiempien parisuhteiden lukumäärää ja kestoja jo ennen ensimmäisiä treffejä. Saatuja vastauksia vertaan sitten miehen olemukseen ja mielipiteisiin ym. Harvemmin miehet työttöystäviensä lukumääristä ja aiempien parisuhteidensa kestoista mielestäni ovat valehdelleet, seksikumppaneiden lukumääristä kylläkin, mikä ei ole jäänyt huomaamatta (siinä vaiheessa, kun seksi kuvioihin on astunut).
Mieheni ei ole koskaan seurustellut ennen minun tapaamistani. Tapasimme neljä vuotta sitten, jolloin mieheni oli 37v.
olen myös miehelleni ensimmäinen ja ainoa seksikumppani.
Itselläni (36v) on takana pitkä avoliitto, lapsi ja useita enemmän ja vähemmän lyhyitä seurustelu-/seksisuhteita. Uskomatonta, mutta totta on se, että mieheni on paras rakastaja mitä minulla on koskaan ollut. Hän huomioi minut erittäin romanttisesti, ymmärtää minua ja jakaa arjen tasapuolisesti. Hän tulee myös erittäin hyvin toimeen lapseni kanssa.
olemme olleet naimisissa nyt reilun vuoden. Ja lopuksi vielä paljastettakoon, että tapasimme netin kautta :-).
"Siinä, miten arjen kuvaan astumiseen suhtautuu, on eroja. Joillekin se on itsestään selvää, läheskään kaikille ei."
Arjen kuvaan astuminen voi muuttaa silloin asioita, mikäli odotukset parisuhteelle ovat epärealistisia. Pitää ymmärtää että ei se mies jaksa leperrellä enää siinä vaiheessa kun seksi tulee kuvioihin. Ovia ei enää avata, omia menoja/harrastuksia ei enää soviteta naisen aikatauluun sopiviksi ja naisen mielipiteille ehdotuksille esitetään krittiikkiä siinä vaiheessa kun suhde alkaa vakinaistua. Omien odotusten pitämien realistisina jo parisuhteen alkumetreille pelastaa monilta pettymyksiltä.
"Mies ei välttämättä ymmärrä niinkään yksinkertaista asiaa, kun että naisella saattaa olla hyvinkin erilainen elokuvamaku kuin miehellä itsellään. Mies ei myöskään ymmärrä,että nainen sydäntään purkaessaan (esim. liian pitkiä työpäiviä voivotellessaan) ei odota mieheltä ratkaisua ongelmaan, vaan haluaa vaan kertoa asian miehelle ja haluaa miehen olevan kuuntelevana korvana."
Onpa sinulla kummallisia miehiä ollut kun ovat tosiaan noin yksinkertaisia olleet. Lapsikin yleensä jo ymmärtää, että elokuvamakuja on monenlaisia. Kuten myös mies ymmärtää, että hänen miespuolisilla ystävillään on erilainen maku ja se huomioidaan. Päivän selvintä tässä asiassa lienee se, että useinmiten myös naisella saattaa olla erilainen elokuvamaku kuin miehellä. Mitä taas tulee esim. päivän asioiden voivottelemiseen, niin ilmiselvää lienee, että toista on kuunneltava. Ihan yhtälailla kun mies voi olettaa naisen kuuntelevan edes hetken kun hän kotiin tullessaan kiroaa menoa työpaikalla.
"toivoisin, että vastapuolella olisi edes jotain kokemusta myös eroon päättyneistä, pitkistäkin suhteista ja että miehellä olisi henk. koht. kokemusta esim. petetyksi tulemisesta jne., jotta mies oikeasti tietäisi miltä minusta on tuntunut, eikä vähättelisi asiaa."
Onhan se tietysti mukava, jos molemmilla on saman tapaisia kokemuksia. Mutta hetkinen? Oletko nyt hakemassa uutta suhdetta vai terapiaa? Eikö vanhat asiat olisi syytä hoitaa alta pois ennen kuin siirtyy uuteen suhteeseen? Ihmettelen, miksi mies oletusarvoisesti vähättelisi kokemaasi, vaikka ei itse vastaavaa olisikaan kokenut. Itse ymmätäisin hyvinkin pitkälle. Mutta olin sitten kokenut tai en, en haluaisi, että suhde perustuu sille, että siinä jotenkin jatkuvasti läpikäydään omaa menneisyyttäsi. Sen sijaan pitäisin erittäin paljon, jos menneisyydestäsi huolimatta haluaisit tutustua minuun ja unohtaa sitä kautta tapahtuneet ikävät asiat. Uskonkin, että sinua saattaa arveluttaa ryhtyä suhteeseen toisen kanssa, joka ei ole kokenut samaa, koska pelkäät, että hän voisi myös pettää sinua. Osunko oikeaan?
Ja valitettavasti näin on. Itselläni on kokemusta miehistä (naisiakin varmasti on muttei ole kokemusta..), jotka valehtelevat ettei ole lapsia ja kas kas, sitten niitä tupsahtaakin jostain kun ollaan treffattu livenä..
Sitten ihmetellään että mikäs nyt tuli, kun en tahdokkaan enää tavata kyseistä henkilöä... Kokemuksesta tiedän, että suhde "lapselliseen" mieheen on omalla kohdallani pois suljettu vaihtoehto.
Tottakai "valikoima" supistuu, kun niin monet ovat viikonloppuisiä, mutta siitä pidän kiinni että molemmat ovat samassa tilanteessa suhteen alkaessa, eli ei lapsia kummallakaan.
Missä vaiheessa (monensienko treffejen jälkeen) miehen lapset ovat tulleet ilmi? Voihan olla niinkin, että miehellä on lapsia edellisestä suhteesta, mutta huoltosuhde ei olekaan voimassa, jolloin hän ei ole edes viikonloppuisä, mutta hänellä on kuitenkin lapsia.
Tällaisia pelkään ainakin itse kaikkein eniten, sillä lasten olemassaoloa on tällaisissa tapauksissa vaikea saada selville. Kuitenkin juuri jo olemassa olevien lasten takia (joista huoltosuhde vaan ei ole voimassa) mies saattaakin ilmoittaa, ettei halua enempää lapsia, sillä hänellä niitä jo on.
Etävanhemmalle on määrätty maksettavaksi elatusapu kuukausittain. Jos tämä etävanhempi ei esimerkiksi halua/saa tavata lasta/lapsiaan eihän asia kenties tule ilmi lainkaan... ehkä jonkun asian yhteydessä, tai tämän etävanhemman sukulaiselta jne. Jotkut ihmiset nyt vaan salailevat asioitaan.
Varmuuden miehen mahdollisista lapsista (myös niistä, joille on etävanhempi) saa siten, että vaatii pareritulostetta miehen väestörekisteritiedoista, etenkin lapsitiedoista. Väestörekisteritiedot voi jokainen itse käydä pyytämässä maistraatista. Tulosteet maksavat muistaakseni 3,80€.
Sinä et tietenkään itse voi käydä hankkimassa miehen väestörekisteritietoja, mutta voit sanoa, ettei suhteessa edetä ennenkuin kumpikin vaikkapa toisen läsnäollessa pyytää saada tietonsa paperille. Tällä tavalla tiedot aiemmista asuinpaikkakunnista, mahdollisista aiemmista avioliitoista ja kaikista niin huollettavana kuin muuten olemassa olevista ei huollettavana olevista omista lapsista saa selville.
Tunkeilevaahan tämä on, mutta mielestäni juuri rehellisyyden ja totaalisen varmuuden saamiseksi kannattava juttu ja ellei miehellä/naisella ole mitään salattavaa, niin miksei hän periaatteessa tähän voisi suostuakin. Itse ainakin suostuisin vaikka heti ensimmäisillä treffeillä jos mies pyytäisi.