Tiedustelen asiaa sillä kumppanini kertoi pettäneen minua noin kuukausi sitten. En ole jollain tapaa vielläkään toipunut "järkytyksestä", kumppanini on persoona jonka en koskaan olisi voinut kuvitellakkaan pettämistä.
Sen jälkeen en ole voinut harrastaa seksiä hänen kanssaan, tai edes pussata.
Toistuvasti tulee mieleen päivä jolloin sain asiasta kuulla, kuvittelen tapahtuman kulkua jne.
En saa tätä mielestäni enkä tiedä voinko jatkaa normaaliin tapaan.
Tahtoisin kysyä teiltä jotka olette joutuneet kumppaninne pettämäksi, kuinka nopeasti pääsitte yli siitä vai pääsittekö?
Entä kuinka nopeasti pettämisen jälkeen harrastit seksiä kumppanisi kanssa?
Sen jälkeen en ole voinut harrastaa seksiä hänen kanssaan, tai edes pussata.
Toistuvasti tulee mieleen päivä jolloin sain asiasta kuulla, kuvittelen tapahtuman kulkua jne.
En saa tätä mielestäni enkä tiedä voinko jatkaa normaaliin tapaan.
Tahtoisin kysyä teiltä jotka olette joutuneet kumppaninne pettämäksi, kuinka nopeasti pääsitte yli siitä vai pääsittekö?
Entä kuinka nopeasti pettämisen jälkeen harrastit seksiä kumppanisi kanssa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
että oletko mies vai nainen? Minä olen mies ja mun vaimo petti minua ja seksin harrastaminen hänen kanssa oli täysin mahdotonta, ja erohan siitä tuli vaikka vaimo itki ja pyysi antamaan anteeksi. Mulla on se periaate että jos toinen ukko panee mun eukkoa niin minä en sellaseen akkaan koske.
Olen nainen. Sinulla on hyvä periaate ja luulin että se on myös minun periaatteni kunnes näin pääsi käymään. Mieheni kovasti katuu tätä eikä ole sen jälkeen koskenut edes alkoholiin (alkoholilla oli suuri osuus asiaan mutta se ei pahemmin iskua pehmennä!).
Kuten aloitus viestistäni tulee ilmi, en ole viellä päässyt tapahtuman yli (enkä ehkä pääsekään, mutta yritän nyt viellä).
Seksiä emme ole harrastaneet pettämisen jälkeen ja voi olla ettei harrastetakaan, yhtään mitään.
Aika näyttää tuleeko tästä suhteesta mitään vai onko se ero edessä.
Tahtoisin kuulla muiden petettyjen kokemuksia, sekä miesten että naisten.
petetyksi tulleen elämä särkyy pitkäksi aikaa. Minulle kävi niin että, mies petti humalassa kaverinsa vaimon kanssa tuli aamulla kotiin ja kertoi kaiken.Ikinä en olis miehestäni sitä uskonnut ennemmin itsestäni. Nöyryytin miestäni oikein kunnolla käytätin labrassa kokeissa ja sanoin miettiväni avioliittoamme huusin, raivosin, itkin tuskaa ulos.Rakkaus voitti olemme vieläkin aviossa, mutta tapahtuma ei unhoitu ikinä, aina epäilee vaikka asiasta on kohta 4 vuotta. Seksiin pystyin pikku hiljaa kun saimme puhuttua asiasta. Riippuu niin paljon ihmisistä jatkuuko suhden pettämisen jälkeen. Voimia sinulle.
Kyllä maailma romahtaa rytinällä, hetkeksi. Pahinta on jos sukeltaa itse mustasukkaisuuden sysimustaan suohon, syyttelyyn, loputtomaan vihaan. Viha vie mennessään ja syö voimat, tekee katkeraksi. Parasta on olla kiltti itselleen, tehdä omat valinnat sen mukaan mikä itsestä tuntuu parhaimmalta. Suhde voi jatkuakin, mutta vihasta on parasta silloin päästää irti. Kaiken koettuaan huomaa olevansa vahva ja sitkeä optimisti joka elää hetkessä. En voi toista omistaa, elämä on aina epävarmaa mutta ajoittain myös hyvää ja kaunista.
Ja taas sama homma erään henkilön kanssa.. en osaa hillitä itseäni haluun vaan hakata kaikkia...VITTU!!!!
jos on ihan varma asiasta ja vieläpä epäillyt pitkään ja sulle on vaan valehdetu, mutta sitten kun selvii, että on kusetettu kauan, niin en pysty koskaan enää, sen ihmisen kosketus tuntuu pilaantuneen ihmisen kosketukselta ja sitä kavahtaa. Kaikki se hyvä ja oman tuntu on poissa ikuisesti.. Näin se menee mulla.
Pettämisen aikana vallinneet olosuhteet on hyvä palauttaa mieleen. Jos ihan hyvästä parisuhteesta lähtee pettämään, niin ei se ainakaan parisuhdetta enää rakenna. Eli logiigan mukaan pettäminen tulee helpommaksi sitten huonommassa parisuhteessa. Tässä se syöksykierteen peruskaava toteutuu.
Minua on petetty, ja olen antanut anteeksi. Koskaan se ei ole kannattanut, koska pettäjä on kuitenkin pettänyt uudestaan. Lopulta jopa pettäjä lähti suhteestamme pois, koska ei enä jaksanut elää "oman valheensa verkossa". Hmm..minä olin siinä älytettävänä monta vuotta! Mahtoi olla raskasta valehdella! Minulle oli vielä vaikeampaa uskoa valheita todeksi. Siinä alkoi jo miettiä onko itse aivan henkisesti kunnossa. Mies kun pettäisreissuilta palatessaan kertoi olleensa kavereiden kanssa milloin Lapissa etc. Näitä kavereita en vaan koskaan itse tavannut..
Eli loppupäätelmänä:
Pettäminen särkee pohja suhteelta, ja sen jälkeen astuu sairaus nimeltä epäilys kaikkeen mitä yhdessä teette.
pääse koskaan yli. Ja muista kerran pettänyt tekee sen myös uudelleen.
Taitaa monikin luulla, että pettäjät kulkevat "pettäjä"-kyltti kaulassa ja kun he sitten pettävät, on ihan selvää, että petetty jättää. Maailma ei kuitenkaan ole yksinkertainen paikka. Puolet miehistä pettää, joten noita "ei-ikinä-uskoisi"-tyyppejä on meidän jokaisen tuttavapiirissä, meillä joillakin jopa kotona. Pettäjä on useimmiten elämänsä aikana ehtinyt tekemään muutakin kuin pettämään, joten petetyn osakaan ei ole helppo päätöksenteon hetkellä.
Petetyksi tuleminen on yksi elämän kriiseistä, jota ei kannattaisi liitoitella, mutta ei myöskään vähätellä. Kukaan ei voi toisen puolesta päättää, kannattaako jatkaa vai ei.
Mieheni pettäminen selvisi minulle nelisen vuotta sitten. En ole sitä unohtanut (tulinhan piipahtamaan tälle palstallekin), mutta se ei toisaalta elämääni hallitse. En vieläkään tiedä, olisko anteeksianto paras ratkaisu. En nimittäin voi kelata aikaa taaksepäin ja kokeilla toista vaihtoehtoa. Elämämme on jatkunut nousuineen ja laskuineen eikä se mitään täydellistä ole ollut, mutta täyttä elämää kuitenkin. Ihania hetkiä ja valtavia riitoja kuten kaikkien vuosia naimissa olleiden elämä. Olen tavallaan ylpeä, että pääsimme pettämisen yli, mutta tietoinen myös siitä, että selviän elämässä kyllä yksinkin.
Olen tässä seksiasiassa vähemmistön edustaja, mikäli tätä palstaa on uskominen. Meillä seksielämä oli vilkasta myös pettämisen aikoihin eikä se sitten katkennut edes pettämisen selvittelyn ajaksi. Se oli ehkä meidän keinomme saada jotain tehtyä yhteisymmärryksessä kriisin keskellä.
Mun mies petti mua muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Olimme silloin olosuhteiden pakosta erossa muutaman viikon, kun tämä tapahtui (mikä mielestäni lieventää asiaa, jos niin nyt voi ajatella). Kuukauden kuluttua pettämisestä mies jätti minut ja alkoi kahden viikon päästä haikailla takaisin. Kertoi vasta tällöin pettämisestä, eikä voinut elää asian kanssa, siksi halusi erotakin. Oli ihanaa saada vihdoin vastauksia erollemme.
En hetkeäkään miettinyt, että yksi syrjähyppy saisi pilattua minulta muutoin todella toimivaa ja tärkeää ihmissuhdetta. Miehelle en tätä tietenkään kertonut, vaan annoin hänen rypeä kuopassaan, jonka oli kaivanutkin. Ja hän todellakin ansaitsi uuden mahdollisuuden käytöksellään. Sain useita raivareita asian takia seuraavat puoli vuotta ja mies jaksoi tsempata meitä eteenpäin. Hän hoiti suhteemme ja hoitaa sitä edelleen. (Nyt reilu vuosi aikaa pettämisestä). Enää pettäminen ei häiritse arkeamme, vaan olemme olleet tämän kriisin jälkeen todella onnellisia. Olen jopa jollain lailla hyvilläni, että tämä tapahtui, koska ilman sitä mieheni ei ehkä olisi koskaan tajunnut, kuinka paljon suhteemme ja minä todella merkitsee hänelle. Tämän tapauksen jälkeen minä ja me olemme hänelle kaikki kaikessa. Lisättäköön vielä, että mieheni on luonteeltaan viimeisen päälle rehti ja rehellinen mies, joten en pidä häntä "kun kerran pettää, pettää toisenkin kerran"-tapauksena. En halua olla naiivi, mutta uskon todella, että hän oppi virheestään, sen verran kovan henkisen koulun hän tapauksen jälkeen kävi. Koskaan ei tietenkään voi tietää, mutta sen riskin haluan ottaa.
Ja mitä seksiin tulee-kun sain kuulla pettämisestä en sanonut sanaakaan ennenkuin olin rakastellut mieheni kanssa. Halusin EHDOTTOMASTI olla varmasti viimeisin, jota hän on koskenut!! Ehkä tämä rikkoi muurin ja meillä on ollut kaiken aikaa loistavaa seksin puolella. Mikä on osaltaan auttanut paljon suhteemme elpymiseen. Mutta jos en olisi heti tähän lähtenyt, en usko, että olisin pystynyt seksiin pitkiin aikoihin ja luulen, ettei suhteemme ilman seksiä olisi ennalleen palautunutkaan.
Pää pystyyn kaikki petetyt, SE MIES ON NYT SINUN, ja se jonka kanssa petetyksi tulit, ruikuttaa yksin himassaan.
Ja hei, kenenkään ei tarvitse edes antaa anteeksi sellaista tekoa. Riittää, että unohtaa asian niin, ettei se enää häiritse suhdetta kaiken aikaa. Asia varmasti tulee mieleeni koko loppuelämäni, mutta aina vain harvemmin ja harvemmin. Olen miehellenikin sanonut, että en todellakaan lupaa antaa anteeksi(ainakaan vielä vuosiin:)), mutta lupaan parhaani mukaan yrittää asian unohtaa.
Meillä on itsestäänselvyys ettei kumpikaan antaisi toisen pettämistä anteeksi vaan avioero olisi edessä samantien.
Emme koe että toiseen voisi luottaa täysin koskaan enää.
Voin antaa vain ja ainoastaan yhden neuvon: jätä hänet! Miettimällä asioita täysin syyttömänä tulet ajamaan itsesi hurjaan alamäkeen,jos jatkat sellaisessa suhteessa,missä luottamus kerran petetään!Sen kanssa toki voi jatkaa elämää samassa suhteessa,mutta todellista anteeksiantoa ei voi tulla ikinä!Päinvastoin mietit loppuelämäsi aina kun kumppanisi tekee jotain omituisesti tai lähtee jonnekkin että voitko luottaa häneen??Siinäpä se noidankehä onkin jo valmiina!Miksi jatkaa suhdetta,jos vaihtoehtona on löytää uusikin ja ehkä paljon parempi rakkaus ja suhde!!