Tässä iässä alkaa jo väkisinkin miettimään, kuinka kauan parisuhteilun aloitusta voi viivästyttää. Tuntuu aika uskomattomalta, että alle 3v kuluttua olen jo 30v. Tiedän myös tilanteen säilyvän nykyisen kaltaisena nuo seuraavat 3v, mikäli en selkeästi yritä tehdä jotain tilanteen muuttamiseksi.
Pystyn kyllä elämään ilman seksiä, mutta nyt hiukan vanhempana huomaan välillä kaipaavani läheisyyttä ja ehkäpä sitä hyvää parisuhdetta. Naisiin on vaan vaikea tutustua edes teoriatasolla, koska olen jo niin tottunut yksinelämiseen. Kriteerini on myös nykymaailman menoon aika tiukat, eli esim. alkolohin käyttö ja irtoseksi on asioita, joita en naisessa hyväksyisi. Tuntuu että "sopivia" naisia ei edes ole olemassa, mutta ehkä ongelma on lähinnä siinä, että kaltaiseni ihmiset ei vaan koskaan kohtaa toisiaan.
Toisaalta en osaa sanoa, olenko vieläkään edes valmis tutustumaan naisiin. Tilanne alkaa olla aika hankala, koska nuoruus on kohta ohi ja sitähän ei tunnetusti saa takaisin. Voisin kuvitella, että yksinäinen elämä on viimeistään keski-iässä todella ankeaa, koska kaikilla kavereilla on silloin todennäköisesti perheet. Tulevaisuuden näkymät eivät siis ole kovin positiiviset, vaikka tilanne tällä hetkellä tuntuukin olevan ihan ok.
Aikoinaan ylä-asteella tuntui uskomattomalta, miten tietyt ihmiset vain alkoivat pariutumaan "luonnollisesti", ikään kuin se olisi jokin itsestäänselvyys ja kyllä se edelleen tuntuu aika ihmeelliseltä.
Pystyn kyllä elämään ilman seksiä, mutta nyt hiukan vanhempana huomaan välillä kaipaavani läheisyyttä ja ehkäpä sitä hyvää parisuhdetta. Naisiin on vaan vaikea tutustua edes teoriatasolla, koska olen jo niin tottunut yksinelämiseen. Kriteerini on myös nykymaailman menoon aika tiukat, eli esim. alkolohin käyttö ja irtoseksi on asioita, joita en naisessa hyväksyisi. Tuntuu että "sopivia" naisia ei edes ole olemassa, mutta ehkä ongelma on lähinnä siinä, että kaltaiseni ihmiset ei vaan koskaan kohtaa toisiaan.
Toisaalta en osaa sanoa, olenko vieläkään edes valmis tutustumaan naisiin. Tilanne alkaa olla aika hankala, koska nuoruus on kohta ohi ja sitähän ei tunnetusti saa takaisin. Voisin kuvitella, että yksinäinen elämä on viimeistään keski-iässä todella ankeaa, koska kaikilla kavereilla on silloin todennäköisesti perheet. Tulevaisuuden näkymät eivät siis ole kovin positiiviset, vaikka tilanne tällä hetkellä tuntuukin olevan ihan ok.
Aikoinaan ylä-asteella tuntui uskomattomalta, miten tietyt ihmiset vain alkoivat pariutumaan "luonnollisesti", ikään kuin se olisi jokin itsestäänselvyys ja kyllä se edelleen tuntuu aika ihmeelliseltä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei. Kirjoitin tuon "viimeisellä rannalla" -viestin. Olen sua vanhempi. Jos ongelmasi on tuo idealismi, niin unohda se. Ilman sitäkin on vaikeaa. Todella. Irtosuhteet ja alkoholinkäyttö eivät tee kenestäkään itseisarvoisesti huonoa ihmistä. Oikeasti. Usko minua. Eivät ne tarkoita = huora & juoppo.
Niin se elämä vain meitä vie. Kaikille ei satu kohdalleen viellä 30 ikävuoden tietämillä sitä kenen kanssa pitemmälle matkalle voisi lähteä.
Yksinäisyyteen tottuu ja sitten se meneekin siihen, että itse ei edes enää surkuttele paljon omaa 'kohtaloaan', vaan sen tekee joku muu: "miten tuollainen mies voi olla yksin", "surullista kun olet yksin" yms.
Läheisyyttä ja sellaista omanlaista kumppaniahan sitä kaipaa, mutta ei sille mitään voi kun ei ole sitä kumppania. Pitää vain sopeutua tilanteeseen.
Vinkinksi voin antaa, että jos baarit ja netti ei kiinnosta niin voisit omalta paikkakunnaltasi katsella ihan tasokkaita ravintoloita mistä löydät siistiä ikäistäsi seuraa. Mutta kaikki pintaliitomestat kannattaa unohtaa.
Niin ja pukeudu tyylikkäästi. Panosta ulkonäköösi, tummat silmänaluset pois jos niitä on ja hiuksetkin on hyvä olla mallillaan, jos niitäkään on ;) Kaikki naiset eivät pidä parrastakaan :)
Ehkä tärkeintä on, ettei kuluta itseään hakemalla naista tai toivomalla kovasti parisuhdetta ja sen omanlaisen naisen kohtaamista. Ketään ei hakemalla löydä kuiteskaan.
pienempää pykälää silmään... Nyt on elettävä täysillä. Pojat ei koskaan pääse siihen prinsessa tilanteeseen että vaan odotetaan. Meidän hommaa on olla se prinssi joka ratsastaa sillä valkoisella ratsulla pelastamaan tilanteen ku tilanteen...
Mutta elämä on paljon yksinkertaisempaa kun unohtaa sinkkuutensa ja läheisyydenkaipuun. Ja eihän sitä tiedä toimiiko suhde kuitenkaan jos hyvän naisen löytää, tai onko itse sitten tyytyväinen suhteessa vai kaipaako silti jotain muuta.
Pieni tarkennus näin mielenkiinnosta. Tarkoittaako tuo "alkoholin käyttö on asia jota en naisessa hyväksyisi" siis ihan todellakin alkoholin kaikenlaista käyttöä? Eli naisen pitää olla täysin absolutisti?
Panee mietityttämään, mitä moisen vaatimuksen taustalla on. Ekana tulee mieleen erityisen vahva jonkun lahkolaissuunnan uskonnollinen vakaumus. Ja muita vaihtoehtoja ei sitten oikein tulekaan mieleen.
Minusta vaatimus on aikamoisen kohtuuton ja karsii varmasti pois paljon naisia, jotka muuten sopisivat sinulle.
Esim. minä juon mitään alkoholia ehkä viisi-kuusi kertaa vuodessa. Mieheni samoin. Eilen kävimme syömässä pitkän kaavan mukaan, otimme myös alkudrinkit ja pari lasia viiniä kumpikin. Viimeksi otin mitään alkoholipitoista elokuun alussa. Humalassa olen ollut joskus vuosia sitten viimeksi.
Ja jopa tuollainen alkoholinkäyttö on siis sinusta ehdoton este?