Onko kukaan samaa mieltä kanssani et lapsesta tulee suorittaja ja manibuloija erossa.Suorittaja et koittaa miellyttää kumpaakin vanhempaa.Varsinkin jos vanhemmilla tulehtuneet välit.Manibuloija jos toinen vanhempi ei suostu ja vanhemmat eri mieltä asioista hakee hyväksyntää asiaan toiselta vanhemmalata.Olen ajatellut minkä laista taakkaa nää pienet kantaa sydämmessään.Ihan siitä syystä kun vanhemmat ei tajua olla eroamatta jos lapsia mailmaan saattaneet.Juuri näiden eronneiden vanhempien lapsista kasvaa kieroja pienestä pitäen.On lapsuudesta asti opittu määrätynlainen malli.Sinä joka mietit eroa.Älä eroa.Pahempikin suhde raras lapselle jos ei väkivaltaa.Etsikää apua ammattiauttajilta.Kaikki me rakastetaan lapsiamme mutta meneekö kuitenkin oma hyvinvointi lapsen edelle.Ei se uuden etsiminen elämästä auvoista tee.Ongelmat vain moninkertaistuu.Terveisin eronnut jälkiviisas
lapsi
lapsi22222
201460
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
parempi elää lapsuutensa kuunnellen vanhempien ainaista riitelyä ja sitä, kun isä mättää äitiä turpiin kännipäissään?! Sekö ei jätä jälkiä, siitäkö tulee hyvä malli lapsille?!
Olisinpa toivonut, että vanhempani olisivat eronnet jo ainakin 5 vuotta aiemmin kuin mitä erosivat!
Ja kaverin kertomuksista päätellen ei ammattiauttajatkaan voi sille mitään, kun vanhemmat eivät luonteeltaan sovi yhteen! Kaveri oli myöskin pelkästään helpottunut, kun ero tapahtui - vanhemmat "osasivat" olla parempia vanhempia, kun toinen osapuoli ei ollut koko ajan vieressä niuhottamassa ja provosoimassa käytöksellään.
Ilmiselvästi nyt vastaa henkilö joka jo teini kun vanhemmat erosivat.Painotan et ei väkivaltaa saa olla.Vanhemmathan tässä pönttöjä on joita halusinkin kyseinalaistaa.Sinä juuri nuori joka olet se vanhempien uhri.
Riitely on omien etujen ajamista.
Siinä ei ajatella lasta.
Riidan suoranainen provosointi on järkyttävää tyhmyyttä.
Äitikö teillä provosoi "nyrkkiä naamaan" saadakseen kirkkaamman kruunun?
10-vuotias teini..? Olin 10v, kun vanhemmat erosivat. Eikä tuo marginaali, että olisivatpa eronneet 5v aikaisemmin tarkoita sitä, etteivätkö olisi jo ennen sitä riidelleet. Kyllä, vanhemmat olivat pönttöjä - ja aina ei todellakaan vanhempien yhdessä pysyminen ole lapsen etujen mukaista!
on, että riitaan tarvitaan aina kaksi
Lapsi ei mieti, provosoiko äiti isää lyömään tai onko se äiti, joka saa isän juomaan... Tai isäkö saa äidin itkemään, vaikkei ole kotonakaan... Sen verran kipeä asia oli, etten ole vielä aikuisenakaan vaivautunut selvittämään kaikkia taustoja.
ei tarvitse kenenkään sietää,mutta täälläkin vedotaan siihen,haetaan niin kuin hyväksyntää,että lapset kärsii huonosta suhteesta(niin kuin vastuuta omista aivoituksista siirretäisiin muille).kyllä meillä ainakin ottaneet raskaasti äitinsä lähdön.ex-vaimo kun rupesi haakaileen toisen perään aluksi perheen tietämättä,niin hän se oli joka voi suhteessa "huonosti",loppu perhe eli sitä normaalia perhe-elämää.
Minun ex:ni ei halunnut edes yrittää sopia riitojamme, tai mitä ne nyt sitten olivatkaan.
En koskaan kuvitellut meneväni naimisiin täydellisen ihmisen kanssa ja siksi kai suhtauduin varsin välinpitämättömästi kun hän haukkui minua milloin mistäkin.
Ajattelin, että joka liitossa on huonojakin aikoja, eikä minulla ollut mitään tarvetta voittaa ainuttakaan kinaa.
Hyväksyin hänen puutteensa ja uskoin hänenkin tekevän samoin pienten haukkujen kera.
Miten väärässä olinkaan!
Suurin paheeni taisi olla liiallinen anteeksianto, joka sitten ärsytti.
Lopulta minua uhkailtiin ja kristettiin pettämisellä ja jättämisellä siihen malliin, että 99% miehistä olisi antanut nyrkin puhua.
Minä en.
Lapselle ei todellakaan kuulu pohtia vanhempien riitojen syitä.
Lapsen ei oikeasti pitäisi edes olla tietoinen niistä.
Vihoviimeinen temppu on myös eron jälkeen sanoa lapselle, että isän/äidin kanssa ei voi tulla toimeen ja siksi oli pakko erota.
Se minua ihmetyttää, että miksi jotkut tekevät kaikkensa saadakseen eron aikaiseksi sen sijaan, että tekisi kaikkensa saadakseen liiton toimimaan.
Nykyisessä liitossani tuntuu, että riidat kuuluvat jonnekin ufo-planeetalle miljardien kilometrien päähän.
Olen siis itse onnellinen, mutta en saa asua lasteni kanssa jokapäiväistä arkea.
Vähän kaksipiippuinen juttu, onko ero hyvästä vai pahasta?
Äidille ei niin mairittelevaa, sillä lapset ovat selvästikin sitä mieltä, että äiti rikkoi liittomme.
Eläköön sen kanssa, koska minä en sille mitään mahtanut.
Oletko yhtään ajatellut millaiseen helvettiin lapset joutuu huonossa parisuhteessa. Siinä niistä lapsista vasta kieroutuneita tulee. Lasten vuoksi mieluummin ero kuin avioliittohelvetti.
Kannattaa ottaa selvää, kuinka ne kirjoitetaan.
on väärin kirjoitettu. Taidat olla niitä ihmisiä, että luu vain kurkkuun ihmiselle, joka ei ole samaa mieltä kanssasi.
"pilkunnussiakin" palstoilla....
Se on "manipuloija".
Vanhemmat antavat mallin lapselle parisuhteesta omalla esimerkillään ja käyttäytymisellään.Tahdotko oikeasti lapsellesi samanlaisen parisuhteen kuin itselläsi on?
Siihenkö hänenkin pitäisi pyrkiä?
Jos suhde on,vaikkakin väkivallaton,mutta muuten kylmä ja korrekti,onko se suhde,mitä toivot lapsellasi olevan tulevaisuudessa omassaan/omissaan??
Elämässä on parempi mennä eteenpäin eikä takertua vanhaan. Uuden puolison etsiminen tai "etsiminen" - miten sen kukin haluaa esittää on terveempää kuin vanhaan takertuminen.
Vanhempieni avioero hoitui todella tyylittömästi. Äiti jäi roikkumaan isään. Isällä oli jo uusi nainen. Nyt aikuisena kyllä ymmärrän miksi isä ei äidin kanssa jaksanut, mutta lapsena/nuorena sitä vaan sokeasti uskoi äidin kannan asiassa. Tuli osoitettua mieltä isää ja isän uutta vaimoa kohtaan.
Mitä äiti sitten teki? Kieltäytyi sisäistämästä eroa. Hänelle "me" olimme perhe, koska lapsetkin oli yhteisiä. "Me" oli hän ja isämme ja me lapset. Isän halu erota ja myöhemmin toteutunut ero ei merkinnyt hänelle mitään. Äiti ei kuulunut kirkkoon, mutta piti isää kuitenkin avion- ja perheenrikkojana. Suomessa kun ei sellaista lakia ollut minkä perusteella noin olisi voinut väittää äiti vetosikin moraaliin. Jokin kirkko varmasti olisikin pitänyt isää sellaisena. Lisäksi äidin mielestä se toinen nainen oli rikkonut heidän perheen.
Avioliitossa on vain kaksi: on mies ja nainen. Siinä ei ole "äiti ja isä", vaan mies ja nainen. Vaikka lapset olisi syntyneet heidän suhteestaan, eivät lapset kuulu kokonaisuuteen "avioliitto". Kaikki nämä ihmiset, mies, nainen, lapset muodostavat perheen. Eräänlaisen perheen. Miehen ja naisen erottua lapsille jää kaksi perhettä: isän perhe ja äidin perhe, keitä ne sitten pitävätkään sisällään. Avioliittoa ei riko kukaan ulkopuolinen. Avioliitto rikkoutuu kun sen kaksi osapuolta eivät enää pidä yhtä. Konkreettinen hajoaminen on avioero, mutta avioliiton aikanakin voi toinen kohdella puolisoaan huonosti. Meidän äiti teki niin. Oli tyly ja ilkeä isälle. Minun silmissäni hän on se avionrikkoja. Ei ihme, että isä lähti pois.
Meidän äiti ei pitänyt isän uutta perhettä perheenä, eikä meitä lapsia sen jäseninä, vaan hänelle perhe oltiin edelleen äiti, isä ja me lapset. Se oli sairasta.
Kuuden vuoden ponnistelujen jälkeen äiti saatiin psykiatrin puheille, mutta kieltäytyi kaikesta avusta, koska hän ei ollut mielestään tehnyt mitään väärää. Isä oli.
Tilanteesta krsittiin me lapset, mutta niin varmaan kärsi isäkin uuden perheensä kanssa, koska äiti piti huolen jonkin asteisesta häirinnästä ja kiusanteosta.
Kun mulle alkoi kirkastua tilanne vähitellen tässä parin viime vuoden aikana olen alkanut hävetä äitiäni. Jokaiselle kaverilleni hän on vähintään vihjaissut mielipiteensä isästämme. Edes kaverini eivät voi uskoa että äiti vieläkin roikkuu siinä tilanteessa. En voi ketään kavereita tai poikaystävääni viedä kotiini. Kyllä voisin muuttaa omaan kotiini, koska olen täysi-ikäinen, mutta opiskelen ja äiti on vaatinut että asun kotona. Pelkää jäävänsä yksin? Isä maksaa äidille niin kauan kun opintoni on saatu päätökseen. Olen 23-vuotias. Isääni on muodostunut etäiset välit, kiitos äidin, ja sen, että nuorena olin lian hyväuskoinen ja protestoin isääni. Haluaisin muuttaa omaan kotiin ja kysyä auttaisiko isä taloudellisesti, vaikka töihin tietysti menisin. Mutta en kehtaa. Äiti on vakuuttanut heidän sopimuksensa sisällöstä, ettei isä minulle maksa jos muutan erilleen. Rahako äitiä kiinnostaa? Vanhempi sisareni säilytti välit isään ja pitää isän perhettä myös omanaan. Meillä on myös pikkuvelipuoli, jonka olen kerran nähnyt kaukaa.
Olen toivonut että äiti löytäisi uuden miehen. Mutta kuka sellaista vanhaan takertunutta katkeraa naista huolisi? On hän minun äitini, mutta saan silti sanoa, että hän on RASITTAVA. Hän takertuu minuun, koska luulee että siten säilyttää yhteyden vanhaan.
Menkää elämässä eteenpäin. Se tuhoaa vähemmän kuin vanhaan takertuminen.
Lähetä isällesi sähköpostina linkki tähän kirjoitukseesi.
Sinun on korkea aika korjata välit isääsi nyt kun tiedät missä on menty.
Isälläsi on myös oikeus saada tietää käyttäytymisesi syyt.
Hän on kärsinyt jo aivan tarpeeksi.
Olen varma, että tulet loppuikäsi katumaan, ellet nyt toimi kuten käskin!
Isäsi on taatusti hyvä ja ymmärtäväinen ihminen ja antaa sinulle anteeksi, koska oikeasti mitään anteeksi annettavaa ei ole!
Olet toiminut parhaan kykysi ja tietosi mukaan ja oluut tuolloin vielä lapsi.
Isäsi auttaa sinua varmasti myös parhaan kykynsä mukaan ja haluaa saada lapsensa "takaisin" oikeaan elämäänsä.
Hän ei ikinä tule saamaan suurempaa lahjaa, kuin se, että hänen välinsä omaan poikaan viimein korjaantuvat.
En tiedä mitä äitisi on sinulle kertonut, mutta miehilläkin on tunteet ja osaavat olla vähintäänkin yhtä rakastavia ihmisiä kuin äidit!
Toimi siis nyt heti!
Kuule, tämä palsta ei ole mikään perheasioiden sovittelukeskus! Vai linkki tälläiselle palstalle... oletko jotenkin riippuvainen tästä? Ohjaako tämä elämääsi? Paremminkin elämäsi voisi mennä.
Nuoren ihmisen jouduttua toisen vanhemman tukipylvääksi ja manipuloimaksi voi viedä vuosia ennen kuin nuori pääsee tilanteen herraksi, tai ylipäätään pääsee lapsenkengistä ulos. Kaikki eivät koskaan pääse, eikä kaikki edes tiedosta tilaansa. Tämän tytön itsetunto ainakin on tipotiessään. Kiitos hänen äidilleen.
Emme tiedä mikä tytön ja isän välit on katkaissut niin pahasti ettei yhteydenpito onnistu. Ei se meille kuulukaan.
Eikä kyse ole nyt tytön ja isän yhteydenpidosta edes, vaan tytön äidistä joka tuntuu olevan ... en sanoisi sairas, mutta hiukan tasapainoton.
Toivon tytölle rohkeutta ottaa elämänsä hallintaansa ja muuttoa omaan kotiin. Opiskelija-asuntoja voi yrittää hankkia ja sitä kautta alkuun. Äidille se voi olla jopa tervetullut shokki. Ehkäpä äiti oppii ottamaan oman elämänsä hallintan ... tai ehkä ei. Mutta tytön elämä tuossa pilalle menee.
Tytön kirjoituksen lukeminen ei tekisi pahaa isälleen.
Eikö sellaista neuvoa saisi antaa, vai mikä mättää?
Isäänkö ei saisi pitää yhteyttä vaikka äiti olisi aivopessyt lapsen vihaamaan häntä?
Taidat itse olla riippuvainen tai jotain kun tuollaisia höpiset?
Mikäpä olisi isälle parempi isänpäivälahja kuin tyttären yhteydenotto? Ei mikään!
OIjoi, paha nettiriippuvuus jos niinkun toi joku kirjotti, tämmönen keskustelupalsta toimisi "perheasiainneuvottelukeskuksena" =D
Salli mun nauraa. Hymyilyttää kylläkin vaan. Olet uponnut tähän anonyymimaailmaan etkä osaa omia ihmissuhteitasi hoitaa ja siksi neuvot muitakin toimimaan ihan päin ..:tä.
aaa
Sinä täällä paskaa jauhat ja taidat roikkua täällä yöt läpeensä odottamassa josko joku vastaisi provoihisi!
Onneksi olet niin sekopäinen että kukaan ei ota juttujasi todesta eikä minään muuna kuin sontana.
Olet väärässä raskas painostava ilmapiiri ja riidat ilman väkivaltaa on pitkällä ajalla tuhoisaa lapselle ja varsinkin aikuisille.Väkisin lasten takia yhdessä olo syö perheen voimavaroja eikä kummatkaan aikuiset jaksaa osallistua lasten elämään/harrastuksiin.Henkisen terveyden kannalta on parempi erota kuin jatkaa ja olle"löysässä hirressä" loppu elämää.