olenko

Olen yrittänyt elää itselleni, olen yrittänyt nauttia elämästäni yksin. Olen yrittänyt ajatella, että moni perheellinen olisi iloinen siitä ajasta, minkä minä saan viettää yksin. Että osaani kadehditaan, kun omaa aikaa on niin paljon. Mikään tämä ei minua lohduta.

En halua enää elää yksin. En halua elää enää itselleni. En nauti enää mistään yksin. Tahdon jakaa kaiken, pikkuisetkin hölmöt arkipäivän ilot jonkun kanssa. Kavereita ei ole, ne jäi edelliseen kaupunkiin ja uusia ei aikuisena ole helppo saada. Ei yksin viitsi lähteä minnekään notkumaan. Väkijoukossa yksinäisyys vain korostuu ja syö mieltä enemmän. Valivali.

Minkäs sille mahdan että tunnen näin. Kaikkeni olen yrittänyt ja nyt en enää jaksa teeskennellä. Elämä yksin on perseestä. Sama mitä muut sanoo ja yrittää tsempata. Miksi en riitä itselleni? Olenko viallinen kun en osaa nauttia elämästä yksin? Ikää on 30 eikä vieläkään lapsia. Se ahdistaa todella.
3422
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

menee. En voi sanoa että olet viallinen, sillä olen samassa tilaneessa samoin ajatuksian. Ikää on vain hieman enemmän.

Äänestä
  • ,kaikki asiat on tosi hyvinja olen onnellinen ja tyytyväinen omaan elämääni. Nyt on vain tullut sellainen ajanjakso käsille, että olen saavuttanut haluamani. Elämäni on ikään kuin "valmis". Haluaisin alkaa jakamaan elämääni toisen ihmisen kanssa...

    Äänestä

Elämä yhdessä on kivaa. Uskon että ainakin suurin osa meistä on tarkoitettu löytämään itselleen puoliso. Ei yksinelämä ole mistään kotoisin verrattuna siihen miten ihanaa on yhdessä.

Juuri se, että kaksisteen ihan tavallinen arki on ihanaa. Juuri kaikki ne pienet hölmöt jutut. Ihan vain "me".

Äänestä

Kommentoi aloitusta


viallinen? kirjoitti:

Olen yrittänyt elää itselleni, olen yrittänyt nauttia elämästäni yksin. Olen yrittänyt ajatella, että moni perheellinen olisi iloinen siitä ajasta, minkä minä saan viettää yksin. Että osaani kadehditaan, kun omaa aikaa on niin paljon. Mikään tämä ei minua lohduta.

En halua enää elää yksin. En halua elää enää itselleni. En nauti enää mistään yksin. Tahdon jakaa kaiken, pikkuisetkin hölmöt arkipäivän ilot jonkun kanssa. Kavereita ei ole, ne jäi edelliseen kaupunkiin ja uusia ei aikuisena ole helppo saada. Ei yksin viitsi lähteä minnekään notkumaan. Väkijoukossa yksinäisyys vain korostuu ja syö mieltä enemmän. Valivali.

Minkäs sille mahdan että tunnen näin. Kaikkeni olen yrittänyt ja nyt en enää jaksa teeskennellä. Elämä yksin on perseestä. Sama mitä muut sanoo ja yrittää tsempata. Miksi en riitä itselleni? Olenko viallinen kun en osaa nauttia elämästä yksin? Ikää on 30 eikä vieläkään lapsia. Se ahdistaa todella.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu