usko/autuus

On sinulla dilemma siinä, mutta ei mitään niin suurta että sen pitäisi vaikuttaa väleihin.

Muistan itse kun serkkuni kuoli (lähin kuollut omaiseni) ja se herätti etsikkokauteni. Oma mieheni oli hyppiä seinille muuttuneesta logiikastani. Ja tähän väliin täytyy sanoa, ettei asiaa tule ymmärtämään ennekuin itse kokee sen sisäisen riehunnan. Hän sanoi minulle; ole mitä olet, kunhan et hypi kirkoissa etkä paasaa muille. Naurettavinta ja hänelle varmasti vaikeinta oli etten päätynyt ns. normaali kristinuskoon vaan entisten kokemuksieni yllyttämänä, uskoni alkoi lipua spiritualistisen maailmankatsomukseen. (henkimaailma, universaalirakkaus, healing ymm...ym...joten osasi on vielä kesy ;) ) Ja kaikki vain siksi että näen enneunia joita ei voi ohittaa. Joskus kohtalo ottaa omansa.

En voi sanoa muuta kuin että tuki vaimollesi on juuri nyt tärkeää. Et kerro tukeutuuko hän jeesukseen joka riidassa (mielestäni liioiteltua, henkisyys on kuitenkin eri asia kuin maallinen elämä ja nämä tulisi voida erottaa jotenkin) vai onko hän vain innostunut uudesta aatteestaan.

Voisitko kuvitella nieleväsi turhautuneisuutesi ja edes teeskennellä osittain kiinnostuneisuutta. Tiedäthän ;) kielletyt asiat houkuttavat puhumaan. Jos aihe on vapaa ja rehellinen taloudessanne, hänellä ei ole niin kovaa todistelun tarvetta että se hankaloittaisi sinun elämääsi.

Ja muistathan mitä rakkaus on; hyväksymistä toisen sellaisena kun tämä on! Et itsekään ole täydellinen/

Onnea.