Itsemurha-uhkailujen kuunteleminen on todella inhottavaa! Poikaystäväni on viimeaikoina alkanut toistelemaan, että aikoo tappaa itsensä kun on niin huono ihminen. Tappaa itsensä kun minä en kuulemma välitä. Minusta tämä on niin oksettavaa. Kysessä on aikuinen ihminen. Minusta tuntuu että hän ei ole tosissaan vaan valtavan itsesäälin kourissa. Muilla kokemuksia vastaavasta?
itsemurhauhkailuja
ei jaksa
201359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itsemurhauhkailut pitää aina ottaa tosissaan. Moni on sellaisia vuosia pyörittänyt päässään ja jossakin vaiheessa vaan alkaa niistä sitten puhumaan.
Ne eivät ole vitsi, eivätkä itsesäälissä pyörimistä. Sillä ihmisellä on oikeasti huono olla. Ja oli syy sinun mielestäsi mikä tahansa mielestäsi, sillä ei ole väliä. Väliä on sillä, että tällä ihmisellä on paha olla. Tälläinen ihminen täytyy saada ammattiauttajille, vaikka väkisten. Itsemurhauhkailut on myös käsittääkseni riittävä peruste saada ihminen pakkohoitoon.
Itsemurhien takana on usein hoitamaton masennus tai pitkään jatkunut masennus. Se ihminen ei välttämättä tosiaan näe itsellään mitään arvoa. Hän saattaa olla läheisriippuvainen eli siksi pistää niin kovan arvon sinun rakkaudellesi, hän on siitä ns. riippuvainen. Jos on vaikka lapsena jäänyt ilman turvaa ja rakkautta, eikä sitä saa aikuisenakaan, niin joillakin se on sama kuin arvon menetys.
Kehottaisin sinua marssimaan/soittamaan esim. terveyskeskukseen (netistä saa myös tietoa) ja ottamaan selvää, mitä tilanteelle voisi tehdä. Ei todellakaan kannata jäädä odottamaan, että tekeekö se ihminen itsemurhan vai ei. Se voi sen yhtä hyvin tehdä, kuin olla tekemättä. Ja se sanonta, että se joka puhuu itsemurhasta ei sitä tee, ei pidä paikkaansa.
Kuvittele vaikka tilanne, että hän olisi tehnyt jo sen itsemurhan, sen jälkeen on paha enää auttaa. Nyt vielä voit.
Minä en enää voi.
tiedän tunteen...
kun kaikki menee päin vittua niin minkäs teet?
mä löysin avun huumeista mut en tiedä onko se sitten sen parempi?
mutta ainakin elän ja lujaa:)
Joo, löysit avun huumeista? Aineistahan moni lähtee etsimään apua ongelmiinsa, mutta ei ne auta pitemmän päälle. Huumeiden käyttö on selkeää itsetuhoa ja pahimmassa tapauksessa käyttäjä kuolee. Sillä on tietysti merkitystä, että mitä käytät eli käytätkö suonensisäisesti pollea tai piriä vai poltatko blossia. Toiset huumeet tuhoavat ihmisen aika nopeasti ja aineista eroon pääseminen on vaikeaa, toiset aineet tuhoavat hitaasti, mutta riippuvuus syntyy kaikkiin huumeisiin.
Haluatko elää vielä kauan vai haluatko kuolla? Ratkaisu on sinun, mutta entäpä jos lähtisit hakemaan apua ja kertoisit ammattiauttajalle ongelmistasi? Heillä on taitoa ja osaamista, heti olosi ei ehkä helpotu, mutta ajan kanssa kuitenkin. Kannattaa hakea apua senkin vuoksi, että psyyke ei romahda,jos sairastuu psyykkisesti ( tosiasia on, että huumeet voivat laukaista vakavan psyykkisen sairauden, jos ihmisellä on herkkyyttä sairastua mm. psykoosiin), silloin aineista eroon pääsy on tosiaan aika vaikeaa. Huumeet tuhoavat ihmisen, olen nähnyt sen. Hae apua ajoissa. Elämä on elämisen arvoinen, etkä ikinä tiedä mitä hyvää tulevaisuus tuo tullessaan. Kannattaa katsoa tulevaisuuteen, sillä ei ne pahat vaiheet elämässä jatkuvia ole.
Voimia sinulle, toivottavasti jaksat alkaa etsimään elämääsi hyviä asioita. Niin paljon olen nähnyt, mitä huumeet aiheuttavat, joten lopeta vielä kun voit ja hae apua!!!
ero sen välillä, onko jollain huono olla, vai uhkaileeko hän itsemurhalla vain omaa säälittävyyttään.
Jos joku sanoo mulle, että "tapan itteni jos jätät mut!", niin käsken tehdä niin ettei tartte siivota ja silleen ettei jää kitumaan.
Itsemurhalla uhkaaminen on jopa alhaisempaa kuin pettäminen. Siinä laitetaan oma henki toisen ihmisen vastuulle.
niin huumeitten avulla löytyy hidas keino tehdä itsari. Se tappaa ihmisen kuin ihmisen tavalla tai toisella. Mielestäni on parempi pistää naru kaulaan kuin ruveta käyttämään huumeita. Säästytään ylimääräiseltä tuskalta kuten huumerahoja varastamalla tai kiristämällä, huumausaineiden vaikutuksen alaisena tehdyistä rötöksistä, kulkuneuvolla töppäilyistä (saatta mennä ihmishenkiäkin siinä sivussa puhumattakaan rahallisista menetyksistä) lista on loputon. Onneksi hoitoakin voi saada jos tulee toisiin ajatuksiin.
Eräs edesmennyt ystäväni oli huumeiden käyttäjä. Tyyppinä ihan kiva. Hänen kohtalonaan huumeet laukaisivat skitsofrenian, josta ei ikinä parane.
Aineista hän pääsi eroon, saihan hän tilalle uudet myrkyt eli voimakkaan lääkitytyksen, jolla pyritään pitämään vainoharhat loitolla. Se elämä oli loppuun asti yhtä helvettiä.
joka sana piruseni. (sori.. mikä piru sinä mulleolet, niin..) Tuo on kyllä niin karmivan totta, että jotkut katsovat oikeudekseen syyttää toista omasta mahdollisesta hengenriistostaan.
Se "jättämistappouhkailu" taitaakin olla erittäin yleistä täällä armaassa Suomenmaassamme. Mutta harjoittavatko sitä yhtälailla naisetkin?
Oon kyllä ottanut aiemmilla kerroilla todesta, soittanut terveysasemalle, jutellut siellä, hänen itsensähän sinne pitäisi mennä, vaan ei mene. Hänellä ei puhu asioistaan kenellekään muulle, kellään yhteisellä tuttavallamme ei ole käsitystä siitä, miten mustia hänen ajatuksensa ovat esim. toisista ihmisistä. Hän uskoo heistä lähinna pahaa. Tämä kesti minunkin tajuta sen suht iloisen ulkokuoren alta. Sitten tulee hyviä päiviä ja hän kuittaa itsemurhauhkailut p#s##puheena. "Menit sitten uskomaan?" Kuitenkin minä olen ollut huolissani ja hajalla ja yrittänyt josko hän haluaisi puhua jostain mikä on päällimmäisenä murheena mielessä. Ja ties mitä.
En minä tiedä mikä on totta.
Otan kyllä todesta koska olen itse teininä yrittänyt mutten onnistunut. Onneksi en, elämä on hienoa.
Minusta vaan tuntuu että hän käyttää hyödykseen sitä efektiä jonka noilla puheilla saa aikaan minussa.
Paha olo hänellä taatusti on
Auttaisiko se, jos tekisit selkeäksi sen, ettet ota vastuuta hänen uhkailuistaan. Sinun ei saa itkeä, eikä olla hysteerinen tai muutakaan. Lämpimästi, ei uhkaillen selität, että on erittäin vakavaa uhkailla tuollaisella asialla ja haluat, että hän menee itsensä takia hakemaan apua. Voit antaa osoitteita tai puhelinnumeroita. Jokaisen itsemurhaan ajattelevan olisi syytä ymmärtää, että 99% tod.näköisyydellä ei haluaisikaan kuolla parin vuoden kuluttua, eli masennus menee ohi.
Hänen on itse haluttava elää, ei siihen voi kukaan pakottaa. Mutta se, että olet hajallasi varmasti lohduttaa häntä jonkin verran. Tulnee olo, että välität. Siitähän alkaa hyvä kierre. Vaikea tilanne varmasti, mutta jotainhan sille on tehtävä, ennenkuin itsekin sairastut tai hän tosiaan toteuttaa uhkailunsa. Se toteutus voi tapahtua vaikka hetken mielijohteesta, joten elämän ja kuoleman raja on kovin lyhyt.
Usein masentuneet ihmiset ovat lapsuudessa kokeneet sitä ja tätä. Joten ehkä se perheelle kertominen ei ole hyvä asia, voi olla hankalaakin. Jos on lapsuusongelmia, niitä olisi hyvä purkaa tämän ihmisen terapiassa. Siellä ei tarvitse olla isän tai äidin kanssa tekemisissä, vaan on "turvassa".
En tiedä ehkä itse sanoisin, että ellei hän menee heti (tarkoittaa ihan heti) hakemaan apua, ja toimi todella aktiivisesti myös seuraavana päivänä avun saamiseksi itselleen, hommaisin pakkohoitoon. Julmaa, mutta joskus ihminen kiertää kehää ajatuksissaan, eikä saa millään katkeamaan sitä mustaa kierrettä, joka pyörii aina vaan kiihtyvällä vauhdilla. Pakkohoito voisi ainakin pysäyttää miettimään omaa elämäänsä ja voisi saada kimmokkeen itsensä hoitamiseen.
Ja lienee ystävien kanssa olisi hyvä miettiä, että mitä voisi tehdä. JOllekin hänen läheiselleen sinun olisi jo itsesi takia hyvä kertoa. Jos sattuisi, että hän toteuttaisi uhkauksensa, ja et olisi kertonut kenellekkään, eläisit mielettömässä syyllisyyden tunteessa myös senkin seikan vuoksi.
Siivoaminenko siinä se ongelma olisi? Miten saisit oman mielesi siivottua, jos joku tekisi uhkailun jälkeen itsemurhan?
Itsemurhalla uhkailu ei ole leikin asia. Sillä uhkaileeko sillä mielestäsi säälittävistä syistä, tms. ei ole väliä. Kukaan ei voi tietää mitä toisen ihmisen mielessä oikeasti liikkuu. Et sinä voi sanoa, että tekee sitä vain omaa säälittävyyttään. Ulos ihminen näyttää usein ihan muuta, kuin on sisältä, eli vaikka sinun mielestäsi joku näyttää nyt säälittävältä, niin sillä ihmisellä voi todella olla huono olla sisältä ja eri syistä, mitä sinä näet ulos. Syyt kuultuasi voisitkin olla "säälistä" ihan toista mieltä.
Itse olen tajunnut, että mm. vakavasti masentuneet ihmiset osaavat näyttää ulospäin jopa normaalia iloisemmilta ihmisiltä. Karmeaa hämäystä.
Minusta kenenkään ihmisen ei pidä mennä arvioimaan mitä toisen ihmisen pään sisällä liikkuu, koska sen tietää vain ihminen itse. Ja mikä on ala-arvoista on kommentit, joita esitetään asiaa sen kummemmin miettimättä.
mm. tämmöstä kaikkea tosi tietoa löytyy www.tukiasema.net/teemat,
kantsii käydä kurkkaamas ja ottaa oikeesti homma tosissaan...käytte vaikka miehes kanssa
sitten yhdessä niillä sivulla, jooko?
Masentunut ja läheisten tuki
Masennuksesta irti pääseminen vaatii todella sinnikästä ja
suunnitelmallista työtä. Se juuri tekeekin tilanteesta usein
mahdottoman; juuri silloin kun elämä tuntuu raskaimmalta,
niin pitäisi kyetä suoriutumaan kovasta urakasta ja jaksaa
uskoa toipumiseen. Läheiset voivat asennoitumisellaan,
tuellaan ja osallistumisellaan helpottaa tätä taakkaa.
Tärkeää on ymmärtää, että masennuksesta parantuminen
ei ole kiinni tahdonvoimasta. Selkään lyöminen ja
”ota-nyt-itseäsi- niskasta-kiinni” -kommentit eivät auta
siis pätkääkään. Läheiset voivat kyllä tukea
masennuksesta toipumisessa, mutta parhaiten muilla
tavoilla kuin paineita asettamalla ja ”hyviä” neuvoja
jakamalla. Tärkeintä omaisille on ymmärtää, että
masennuksesta toipuva tarvitsee paljon aikaa ja
ymmärrystä. Masennus on todellinen sairaus, häiriötila,
joka vaatii asiantuntevaa hoitoa.
Keskeistä on avoin vuorovaikutus, puhuminen. Asioiden
selvittäminen ja tunteista puhuminen saattaa jo sinänsä
jopa ehkäistä masennuksen syvenemistä. Jokaiselle
meistä on keskeistä tunne siitä, että meitä kuunnellaan ja
ymmärretään. Ajan antaminen ja kuunteleminen ovat
läheisten tärkeimpiä tehtäviä masentuneen ihmisen
auttamisessa.
Masennuksen aikainen toteaminen (ensioireiden
tunnistaminen) ja hoidon aloittaminen ajoissa lyhentävät
hoitoaikaa ja edesauttavat toipumista. Eli mitä
nopeammin masentunut ihminen kääntyy ammattiauttajan
puoleen, sen paremmin ja nopeammin toipuminen lähtee
käyntiin. Yleensä masennus ei parane itsestään vaan sillä
on ajan myötä taipumus pahentua. Jos henkilöllä on jo
aikaisemmin ollut masentuneisuutta, läheiset voivat myös
yhdessä masennuksesta kärsivän kanssa yhdessä opetella
tunnistamaan erilaisia merkkejä voinnin muutoksista.
Yhteistyö hoitavan tahon kanssa koskettaa myös läheisiä.
Yleensä heidät otetaan mielellään mukaan hoitoon ja sen
suunnitteluun. Läheisillä on usein paljon sellaista tärkeää
tietoa josta voi olla hyötyä varsinkin hoidon
suunnitteluvaiheessa. Läheiset pystyvät usein myös
aitiopaikalta seuraamaan toipumista ja pystyvät
objektiivisesti antamaan palautetta hoidon edistymisestä.
Läheisten tehtäviin kuuluu myös masennuksesta kärsivän
pitäminen kiinni ulkomaailmassa. Masennuksen oireisiin
kuuluu usein erakoitumista, sosiaalisten suhteiden
katkeilua ja omaan asuntoon mökkiytymistä. Joskus hän
saattaa tarvita hieman pientä patistelua liikkeelle
lähtemisessä, mutta useimmiten esimerkiksi kaupungilla
käynti tai muu ulospäin suuntautunut toiminta virkistää ja
on aina askel kohti toipumista. Läheisten tehtävä olisi
muutenkin pitää masentunutta kiinni arjen rutiineissa
ainakin joiltakin osin. Ei tietenkään pidä painostaa ja
stressata, masentunut tarvitsee lepoakin. Lähinnä olisi
hyvä huolehtia, että elämässä on sisältöä eikä aika menisi
vain maatessa. Säännölliset rutiinit tukevat toipumista.
tämän on lainattu sieltä tukiasema.net sivulta....
Kaikenlaiset itsetuhoajatukset on aina otettava vakavasti. Itsemurhan
miettiminen on umpikujaan ajautuneen ihmisen hätähuuto, jota tulisi aina
kuunnella. Masentuneilla ihmisillä tulevaisuuden näkymät ovat synkät, eikä toivoa
juuri ole näkyvissä. Ihminen etsii keinoja, joilla selvitä pahasta olosta. Joskus
keinoja ei kuitenkaan löydy tai ne on jo käytetty loppuun. Järkeily, urheileminen,
työhön uppoutuminen tai vaikkapa kavereiden luona kyläily ei enää riitä. Mieliala
painuu vääjäämättä pohjalukemiin. Tässä vaiheessa useille ihmisille tulee mieleen
oman elämän lopettaminen, joka on ratkaisuista ylivoimaisesti huonoin.
Itsemurhan miettiminen on masentuneiden ihmisten keskuudessa valitettavan
yleistä, joskin toivottomassa tilanteessa varsin ymmärrettävää.
Itsemurhan miettiminen pitäisi olla ihmiselle itselleen ja myös lähimmäisille merkki
vakavasta tilanteesta. Itsetuhoajatusten tullessa mieleen, tulisi aina hakeutua
jonkinlaiseen hoitoon.
asiasta poikaystäväsi perheelle?
Olet saanut vastauksissa hyviä neuvoja, mutta ei sinun yksin pidä tällaista asiaa kantaa. Pojan asiat kuuluvat myös (ja ehkä erityisesti) hänen vanhemmilleen ja sisaruksilleen. Jos oma poikani puhuisi itsemurha-aikeistaan, haluaisin sen kyllä saada tietää.
Perhe ei ole heillä oikein hyvällä mallillaan, se on hajallaan ympäri Suomea. Yksi jäsen on kuolemaisillaan, erillään muista, toisessa kaupungissa. Siinä olisi jo tarpeeksi syytä jutella ongelmista jonkun ammattilaisen kanssa, mutta poikaystäväni mielestä kaikesta ei tarvitse puhua. Jotkut asiat on kuulemma helpompi kestää, kun työntää ne pois mielestä.
Minulla ei ole heidän, siis perheensä yhteystitoja, niiden saamiseksi pitäisi mennä salaa poikystävän puhelimelle. En osaa kuvitella mitä heille kertominen voisi auttaa, heidän yhteydenottojensa jälkeen poikaystäväni on usein äreä. Viimeuhkausten aikana otin esiin nuo perheenjäsenet, että miten satuttaisit heitä js tekisit jotain. Poikaystävä vaan sanoo, etteivät he välitä. Pitävät kuitenkin yhteyttä häneen enemmän kuin hän takaisinpäin.
Perhe ei ole heillä oikein hyvällä mallillaan, se on hajallaan ympäri Suomea. Yksi jäsen on kuolemaisillaan, erillään muista, toisessa kaupungissa. Siinä olisi jo tarpeeksi syytä jutella ongelmista jonkun ammattilaisen kanssa, mutta poikaystäväni mielestä kaikesta ei tarvitse puhua. Jotkut asiat on kuulemma helpompi kestää, kun työntää ne pois mielestä.
Minulla ei ole heidän, siis perheensä yhteystitoja, niiden saamiseksi pitäisi mennä salaa poikystävän puhelimelle. En osaa kuvitella mitä heille kertominen voisi auttaa, heidän yhteydenottojensa jälkeen poikaystäväni on usein äreä. Viimeuhkausten aikana otin esiin nuo perheenjäsenet, että miten satuttaisit heitä js tekisit jotain. Poikaystävä vaan sanoo, etteivät he välitä. Pitävät kuitenkin yhteyttä häneen enemmän kuin hän takaisinpäin.
Perhe ei ole heillä oikein hyvällä mallillaan, se on hajallaan ympäri Suomea. Yksi jäsen on kuolemaisillaan, erillään muista, toisessa kaupungissa. Siinä olisi jo tarpeeksi syytä jutella ongelmista jonkun ammattilaisen kanssa, mutta poikaystäväni mielestä kaikesta ei tarvitse puhua. Jotkut asiat on kuulemma helpompi kestää, kun työntää ne pois mielestä.
Minulla ei ole heidän, siis perheensä yhteystitoja, niiden saamiseksi pitäisi mennä salaa poikystävän puhelimelle. En osaa kuvitella mitä heille kertominen voisi auttaa, heidän yhteydenottojensa jälkeen poikaystäväni on usein äreä. Viimeuhkausten aikana otin esiin nuo perheenjäsenet, että miten satuttaisit heitä js tekisit jotain. Poikaystävä vaan sanoo, etteivät he välitä. Pitävät kuitenkin yhteyttä häneen enemmän kuin hän takaisinpäin.
Itse sain kuulla, kuin salama kirkkaalta taivaalta, että rakas ihminen oli tehnyt itsarin. Hän antoi kyllä vihjeitä etukäteen, mutta ymmärsin ne vasta myöhemmin.
Kaksi seuraavaa vuotta oli niin suruisaa ja vaikeaa, että hyvä etten mennyt itse mukana.
Monesti ajattelen vieläkin, että jospa vain olisin arvannut..
Koeta siis tehdä jotain, ohjata hoitoon !
Hoitoon vaikka väkisin.
Kaverini mies teki vuosia sitten itsarin. Silloin ei ollut vielä yleisessä keskustelussa masennukset sun muut. Ei siis ymmärretty mikä on vialla ja että jonkinasteista hoitoa voi saada kunhan sitä osaa vaatia ja täten olisi häntä pystytty auttamaan. Kieltämättä itsesäälissä kylpevä on tosi keskenkasvuinen ja tarvitsee apua aikuistuakseen. Tulisi miettiä myös auttajan omat voimavarat, ettei käy niin, että kumpikin on "yhtäkkiä" hoidon ja avun tarpeessa.
Joo, minäkin olen hauras ja on raskasta kun joku nojaa päälle koko painollaan ja latelee vielä noita uhkauksia joista ei tiedä mitä ne meinaavat. Joinain päivinä hän nauraa niille, joinain päivinä hänellä on niin paha olo. Minulla on vastullani lapset, opiskelu ja työ, enkä tiedä miten tämän kuvion jaksan, ilman horisontin päälle maalattua itsemurhaakin on jaksamista. Olen alkanut miettiä, että ilman häntä asiat todella olisivat helpompia. En tarkoita että tappaisi itsensä, vaan hankkiutuisi jonkun muun tuettavaksi. Tuntuu että painostuksen alla tunteet ovat kadonneet jonnekin. Sikäli välinpitämättömyys-syytökset ovat ehkä aiheellisia, kaipaisin jonkinlaita tukea myös itselleni arjen pyörittämisessä. Kahta aikuista, en tätä nykyistä; yksi aikuinen, liuta lapsia ja itsemurhaaja.
Katsoimme eilen noita suositeltuja sivuja, hän sanoi ettei nämä nyt oikein koske häntä, sai masennustestistä ei-masentuneet tuloksen.
kaipaa myös tukea, ja se että yrität yksin jaksaa, se on helvettiä kun toivois että toinen ois paremminkin jakamassa kuormaa kuin että kuormittamassa lisää. Jos hän ei kokenut sivuja/kirjoituksia omikseen, vielä, hommaan on sp. 50/50 mahkut mistä on kysymys: hän on narsisti joka haluaa sinulta kaiken huomion itselleen, haluaa että kannat hänestä huolta, eikä oikeesti oo meiningissäkäään tehdä itselleen mitään, tai hän ei halua tunnistaa itseään apua tarvitsevaksi, ihan näin karrikoiden. Sulla on semmonen olo, että elämä ois helpompaa ilman sitä ihmistä ongelmineen, se on aivan normaali ajatus, ei aasin selkäkään kaikkea kestä, jotain sairasta sillä tyypillä on jos se hokee noin vakavaa asiaa ja välillä nauraa sille, se haluaa pitää sut jumissa itteensä, ethän sä voi antaa sille kenkää kun se muutenkin jo uhkaa tappaa ittensä...No, mikä neuvoksi, ajattele itseäs ja lapsias, ensisijaisesti, pakko ei oo kattella ihmistä joka vaan lisää sun kuormaas, sä et oo vastuussa siitä ja sen tekemisistä, jos se uhkaa tappaa ittensä vaikka oot sen tukena ja voi tehdäkin sen, niin oman perhees ja elämäs kannalta sun täytyy kyllä tehdä ratkaisu....helppoa se ei ole, mutta niinkun tuolla yks sano että "kunhan ei tule siivottavaa jne." jokainen vastaa omasta elämästään, se vaan että sulla on muutama muukin vastuullas, lapses ja sun ainut elämäs, sinä tarttet turvallisen kainalon johonka voit käpertyä...
Miten olet hänen arvoaan miehenä käsitellyt? Ei tuommoinen tuntemus ihan tyhjästä tule jos vintillä on kuivat sahajauhot.