Paljon työn puolesta matkaavana olen törmännyt jos jonkinlaiseen seutuun ja syömäpuoleen ja -paikkaan, enkä todellakaan tiedä miten elää ihminen joka vannoo VHH:n nimeen ja etenkin sen helppouteen.
Ensinnäkin jo se että matkustaa elikkä joutuu siirtymään paikasta toiseen jollain kulkuneuvolla pitkiä matkoja. Välillä pitää syödä, eikä paikkaa useimmiten voi valita sen mukaan mikä omasta mielestä olisi paras tai mukavin. Ne on usein niitä tienvarsiruokaloita ja -kahviloita joista pitää sitä purtavaa mennä hakemaan. Junassakaan ei VHH-ruoka oikein onnistu lentokoneesta puhumattakaan.
Millä tavoin tekee VHH:n helpoksi se että joka kerta pitäisi neuvotella erikseen VHH-sopiva ruoka joka ikisessä kuppilassa, paikoissa joissa VHH:sta ei ole koskaan edes kuultukaan. Ja kun ottaa huomioon että vaikkapa kahden viikon matkalla VHH-ruokaketjun pitää olla jotakuinkin katkeamaton. Yksittäisellä reissulla ehkä voi livetäkin, mutta silloin kun tällaisia reissuja tulee useita peräkkäin niin eihän ole mitään järkeä olle VHH:lla josta pitää yhtenään livetä.
Millä tavoin VHH:n tekee helpoksi se että pitää jatkuvasti raahata kenttäkeittiötä mukanaan jotta voisi varmuudella valmistaa ruokaa joka kelpaa ja käyttää välillä tiukassa olevaa aikaa kaupassa käyntiin sopivaa VHH-ruokaa ostamassa? Yhden aterian valmistamiseen tarvittavana aikana syö kolme-viisi kertaa tienvarsihuoltamossa. Sadekelillä ja talvella homma hankaloituu vielä entisestäänkin.
Millä tavoin VHH:n tekee helpoksi se että jossain työmaaruokalassa jarrutat kymmenien duunarien jonoa tivatessasi vaihtoehtoa jota ei valmiina tarjolla ole? Tai vaihtoehtoisesti kulutat kallista aikaa etsiessäsi jostain ruokalaa josta saat sellaisen annoksen jonka haluat, tokihan se maksaa normaalia enemmän, kun se kerran erikoistilauksena tehdään.
Tai entä tapaus jossa ystävä soittaa yllättäen ja kutsuu viikonlopuksi mökilleen tai vaikkapa purjehdusmatkalle Tallinnaan, äkkilähtönä. Mitä helppoa on ruokavalioissa, johon joudut ensin itse ostamaana ainekset, kun kaveri ei tiedä mitä tarvitset, ja sitten joudut valmistamaan itse ruokasi erikseen, kun muut tekevät kimpassa ruokaa.
Ja niin moneen vastaavaan tilanteeseen olen törmännyt että voi juku sentään.
Johtopäätelmä on se että VHH sopii ihmisille joilla on äärimmäisen säännöllinen elämä ja fakkiutuneet tavat ja rutiinit. Niitähän kyllä löytyy, täälläkin on ollut niitä päivät pääksytysten kotona jöllöttäviä 7/24-VHH-päivystäjiä, heille varmaan VHH sopii kuin nenä päähän. Kun ei oikein muutakaan taida elämässä olla.
Lenkkitossut ja urheiluasu sen sijaan kulkee mukana sen kummempia vaatimatta, Liikunnasta saa terveyttä ja sitä voi harrastaa silloin kun aikaa ja halua on tai voi jättää väliinkin. Sen voi sopeuttaa tilanteeseen kuin tilanteeseen. Sillä kuittaa epäsäännöllisen ravinnonsaannin pienet puutteet ja häiriöt helposti.
Ensinnäkin jo se että matkustaa elikkä joutuu siirtymään paikasta toiseen jollain kulkuneuvolla pitkiä matkoja. Välillä pitää syödä, eikä paikkaa useimmiten voi valita sen mukaan mikä omasta mielestä olisi paras tai mukavin. Ne on usein niitä tienvarsiruokaloita ja -kahviloita joista pitää sitä purtavaa mennä hakemaan. Junassakaan ei VHH-ruoka oikein onnistu lentokoneesta puhumattakaan.
Millä tavoin tekee VHH:n helpoksi se että joka kerta pitäisi neuvotella erikseen VHH-sopiva ruoka joka ikisessä kuppilassa, paikoissa joissa VHH:sta ei ole koskaan edes kuultukaan. Ja kun ottaa huomioon että vaikkapa kahden viikon matkalla VHH-ruokaketjun pitää olla jotakuinkin katkeamaton. Yksittäisellä reissulla ehkä voi livetäkin, mutta silloin kun tällaisia reissuja tulee useita peräkkäin niin eihän ole mitään järkeä olle VHH:lla josta pitää yhtenään livetä.
Millä tavoin VHH:n tekee helpoksi se että pitää jatkuvasti raahata kenttäkeittiötä mukanaan jotta voisi varmuudella valmistaa ruokaa joka kelpaa ja käyttää välillä tiukassa olevaa aikaa kaupassa käyntiin sopivaa VHH-ruokaa ostamassa? Yhden aterian valmistamiseen tarvittavana aikana syö kolme-viisi kertaa tienvarsihuoltamossa. Sadekelillä ja talvella homma hankaloituu vielä entisestäänkin.
Millä tavoin VHH:n tekee helpoksi se että jossain työmaaruokalassa jarrutat kymmenien duunarien jonoa tivatessasi vaihtoehtoa jota ei valmiina tarjolla ole? Tai vaihtoehtoisesti kulutat kallista aikaa etsiessäsi jostain ruokalaa josta saat sellaisen annoksen jonka haluat, tokihan se maksaa normaalia enemmän, kun se kerran erikoistilauksena tehdään.
Tai entä tapaus jossa ystävä soittaa yllättäen ja kutsuu viikonlopuksi mökilleen tai vaikkapa purjehdusmatkalle Tallinnaan, äkkilähtönä. Mitä helppoa on ruokavalioissa, johon joudut ensin itse ostamaana ainekset, kun kaveri ei tiedä mitä tarvitset, ja sitten joudut valmistamaan itse ruokasi erikseen, kun muut tekevät kimpassa ruokaa.
Ja niin moneen vastaavaan tilanteeseen olen törmännyt että voi juku sentään.
Johtopäätelmä on se että VHH sopii ihmisille joilla on äärimmäisen säännöllinen elämä ja fakkiutuneet tavat ja rutiinit. Niitähän kyllä löytyy, täälläkin on ollut niitä päivät pääksytysten kotona jöllöttäviä 7/24-VHH-päivystäjiä, heille varmaan VHH sopii kuin nenä päähän. Kun ei oikein muutakaan taida elämässä olla.
Lenkkitossut ja urheiluasu sen sijaan kulkee mukana sen kummempia vaatimatta, Liikunnasta saa terveyttä ja sitä voi harrastaa silloin kun aikaa ja halua on tai voi jättää väliinkin. Sen voi sopeuttaa tilanteeseen kuin tilanteeseen. Sillä kuittaa epäsäännöllisen ravinnonsaannin pienet puutteet ja häiriöt helposti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tehnyt avauksen, ja se huomataan.
Kun tuo esille konkreettisia haittoja VHH:sta niin sehän on heti palstahäiriköintiä.
Sen sijaan ne laajat valheet, liiottelut ja toteennäyttämättömät salaliitot joita VHH:laiset tuovat yhtenään esille ei tietenkään ole häiriköintiä. Se on VHH-maailmaa, VHH:laisille hyvin todellista vaikka muille täysin vierasta.
VHH on yksi vaikeimmista dieeteistä noudatettavaksi, paitsi jos koko elämä ja sen kaikki rutiinit on rakennettu pelkästään VHH:n ja sen noudattamisen ympärille.
Minun mielestäni käsityksesi palstahäiriköinnistä on hyvin outo. Eiköhän tuossa ole juuri keskustelua niistä perimmäisistä asioista, jotka liittyvät vähähiilihydraattiseen ruokavalion: Miten noudattaa tätä ruokavaliota silloin kun on jatkuvasti matkoilla?
Ei tuohon helppoa ratkaisua ole löydettävissä. Rakentavaan sävyyn tarkoitettuja ehdotuksia:
- varaa matkalaukkuun runsaasti esim. pähkinöitä, joita syömällä voit syödä terveellisiä välipaloja (ainoastaan tarvittaessa, sillä normaalisti VHH-ruoka näyttäisi vähentävän välipalojen tarvetta)
- keskity aamupalaan, lounaaseen ja päivälliseen. Aamulla kananmuna on ehdoton terveystuote. Lounaalla ei tietenkään oteta perunaa vaan sen sijaan runsaasti vihanneksia. Vaihto näihin onnistuu lähes kaikkialla nykyään ja sitä pidetään jopa arvossa. Päivällinen on matkailijan ehkä tärkein ruokailuhetki. Työpäivän jälkeen on hyvä istahtaa reilun ruoka-annoksen äärelle, jossa energiaravintoaineet ovat mieleisissä suhteissa. Näin vähenee tarve siellä hotellihuoneessa napostella ka kitata kaikkea turhaa
- kieltäydy kohteliaasti turhan sokerisista tarjoiluista. Sano, että haluat raivata tilaa vatsassasi oikealle ruoalle. Tämä ainakin on toiminut siellä missä minä olen liikkunut.
- opettele sopivia hätävalheita syyksi miksi syöt eri tavalla kuin muut
Muut täydentäkööt listaa!
Monille ihmisille on tapahtunut VHH dieetin avulla oleellista parannusta terveydentilassa, joten he varmasti pitävät kiinni dieetistä ja he tekevät aivan vapaaehtoisesti.
Ei sinun ole mikään pakko sitä noudattaa, jos et halua.
Vaihtoehtoja on monenlaisia lue tuolta
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000654&posting=22000000038654125
VHH sopii useimmille. Siis terveille ihmisille.
Tämän kesän Bulgarian matkalla en huomannut mitään ongelmia ruokavalioni kanssa johtuen varmaan siitä että leipä ja peruna ei tunnu olevan sille kansalle ne tärkeimmät elintarvikkeet. Työpaikalla olen noudattanut VHH:ta jo kolmisen vuotta, eikä vieläkään ole mitään ongelmia tehdä eväitä mukaan. Eikä se tunnu olevan ongelma niillekkään jotka syövät hiilarivoittoisesti.
Suomessa liikkuessa VHH ei ole ollenkaan ongelma, kauppoja on joka kulmassa ja monesta ravintolastakin saa ihan karppia ruokaa. Pois lukien tietysti nämä pikaruokapaikat, mutta niillä tuskin kukaan muukaan pitää hyvänä paikkana syödä.
Oletkos maannut 2 viikkoa yhtäjaksoisesti sairaalassa? Kuinka sait siellä noudatettua puhdasoppista vhh:ta?
Vai juuri tämänvuoksiko vhh:lla ei pitäisi liikkua, ettei tule taparurmia? Vai kuskaako suku eväät sairaalaan?
ettei VHH:lla pitäisi liikkua? Kyllä VHH:laiset liikkuvat ja pitävät liikuntaa tärkeänä, mutta ei liikunnasta ole laihdutuskeinoksi jos ruokavalio on pielessä.
Liikunnan terveysvaikutukset ylettyvät paljon laajemmalle kuin minkään tunnetun dieetin. Millään dieetillä ei saada samoja hyötyvaikutuksia kuin liikunnalla. Liikunnasta on suuri hyöty vaikka ei laihduttaisi grammaakaan.
Eikä hyötyä ole varsinkaan VHH-dieetistä missä vitamiinit pitää ottaa purkista. Paino sillä joskus voi pudota mutta on niitä muitakin luonnottumuuksia millä painon saa putoamaaan.
Jos tienvarsien kuppiloissa pitää syödä, niin ainakin Hesen ja ABC asemien valikoimista löytyy ihan riittävän vähähiilarinen vaihtoehto. Kebabin saa myö salaatin kera. Siellä missä myydään pihvejä, on yleensä myös salaattia ja parhaimmillaan kasvislisäke. Jossain Sodexhon tai Amigan kaltaisessa työpaikkaruokalassa on ainakin oman kokemukseni mukaan helppo täyttää lautasensa, vaikka siihen ei perunoita ottaisikaan. Kastikkeet ja laatikkoruuat ainoastaan aiheuttavat päänvaivaa.
Ruotsin puolella löytyi hampurilaisketjun listalta low-carb meal, Saksassa vedettiin bratwurstia ja hapankaalia, Italiassa parmankinkkua, tomaattia ja Mozzarellaa... esimerkiksi. Aina on listalta löytynyt jotain, mitä ei ole pilattu liialla halvalla tärkkelyksellä. Ei tämän niin vaikeaa tarvitse olla.