En ole tänne kirjottanut ennen mutta toivottavasti saisin täältä hyviä vinkkejä muilta kohtalotovereilta.
No niin eli,Ollaan oltu reilu vuosi yhdessä.
Aluksi kaikki meni tosi hyvin,alkuhuuma vissiinkin.No,sitten kihlauduttiin ja kaikki meni vielä ihan hyvin.
Nyt sitten on alkanut tulla aikamoisia riitoja.Vaikka olisimme 3-4 päivää erossa niin riitoja tulee melkein päivittäin.
Ja ne alkaa jostain ihan pienestä ja paisuu isoiksi väittelyiksi.Emme asu yhdessä,onneksi vielä.enkä tiedä asummeko koskaan.
Nyt sitten olemme alkaneet käydä käsiksi toisiimme.Minulla on kädet ja jalat mustelmilla ja selkään koskee koska mies eilen hermostuksissa löi minua ja repi minkä jaksoi.No,suutuin tietysti ja aloin repimään häntä.Sitten halusin lopettaa koko riidan ja olla vaan,mutta ei.Mies alkoi tappelemaan ja huutamaan.Rauhotuimme vasta noin tunnin päästä.Nyt koskee joka paikkaan.
Rakastan poikaystävääni niin paljon,että haluaisin antaa kaikki hänelle anteeksi,mutta en tiedä pystynkö.Muuten hän on hellä ja ymmärtäväinen,mutta eilen hänestä kyllä paljastu aivan uusia puolia.
Hän itsekin myönsi ettei olisi uskonut itsestään tuollaista että lyö ja repii minua.
Itkin melkein kaksi tuntia ja syytin itseäni.
Sen jälkeen sovimme asian hyvällä ja reihakkaalla seksillä,mutta silti asia on koko ajan mielessäni.Mitä jos hän joskus lyö tajun kankaalle kun hermostuu kunnolla.Oli sekin aika lähellä eilen.
Onko kohtalotovereita?Miten selvitä tästä?Yritämme ensin puhua mutta ne paisuu yhtäkkiä huutamiseksi ja repimiseksi.Auttakaa minua.
En haluaisi jättää häntä mutta onko muuuta keinoa selvitä tästä kaikesta?Ja tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun hän repii minua,mutta ensimmäinen kerta kun löi minua ja haukkui.
Kyllä minäkin suutuspäissäni revin häntä mutta en silti haukkunut kusipääksi,niinku hän minua.
Koskee henkisesti sekä fyysisesti niin paljon.Ajattelin kun aloimme seurustelemaan että hän on minulle se oikea mutta onko sittenkään?
No niin eli,Ollaan oltu reilu vuosi yhdessä.
Aluksi kaikki meni tosi hyvin,alkuhuuma vissiinkin.No,sitten kihlauduttiin ja kaikki meni vielä ihan hyvin.
Nyt sitten on alkanut tulla aikamoisia riitoja.Vaikka olisimme 3-4 päivää erossa niin riitoja tulee melkein päivittäin.
Ja ne alkaa jostain ihan pienestä ja paisuu isoiksi väittelyiksi.Emme asu yhdessä,onneksi vielä.enkä tiedä asummeko koskaan.
Nyt sitten olemme alkaneet käydä käsiksi toisiimme.Minulla on kädet ja jalat mustelmilla ja selkään koskee koska mies eilen hermostuksissa löi minua ja repi minkä jaksoi.No,suutuin tietysti ja aloin repimään häntä.Sitten halusin lopettaa koko riidan ja olla vaan,mutta ei.Mies alkoi tappelemaan ja huutamaan.Rauhotuimme vasta noin tunnin päästä.Nyt koskee joka paikkaan.
Rakastan poikaystävääni niin paljon,että haluaisin antaa kaikki hänelle anteeksi,mutta en tiedä pystynkö.Muuten hän on hellä ja ymmärtäväinen,mutta eilen hänestä kyllä paljastu aivan uusia puolia.
Hän itsekin myönsi ettei olisi uskonut itsestään tuollaista että lyö ja repii minua.
Itkin melkein kaksi tuntia ja syytin itseäni.
Sen jälkeen sovimme asian hyvällä ja reihakkaalla seksillä,mutta silti asia on koko ajan mielessäni.Mitä jos hän joskus lyö tajun kankaalle kun hermostuu kunnolla.Oli sekin aika lähellä eilen.
Onko kohtalotovereita?Miten selvitä tästä?Yritämme ensin puhua mutta ne paisuu yhtäkkiä huutamiseksi ja repimiseksi.Auttakaa minua.
En haluaisi jättää häntä mutta onko muuuta keinoa selvitä tästä kaikesta?Ja tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun hän repii minua,mutta ensimmäinen kerta kun löi minua ja haukkui.
Kyllä minäkin suutuspäissäni revin häntä mutta en silti haukkunut kusipääksi,niinku hän minua.
Koskee henkisesti sekä fyysisesti niin paljon.Ajattelin kun aloimme seurustelemaan että hän on minulle se oikea mutta onko sittenkään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kysyppä niiltä, jotka tuntee teidät.
-Olen eronnut muutaman kerran, ennenkuin löyty se oikeampi.
-Seksillä ei ole mitään tekemistä yhdessäolon kannalta. Se sujuu aina, mutta muu on tärkeämpää.
-En tiedä, oletko vielä untuvikko, nelikymppisenä toivottavasti sulta on karissu illuusiot pois, ja olet kypsempi parisuhteeseen.
Mulla eväät alko olla kasassa kolmenkympin jälkeen, nyt sujuu paremmin.
-Että harjoittele useamman kanssa sitä oikeaa varten...
Ihan kuin minun kirjoittamani.
Eli, me asumme yhdessä ja olemme olleen vähän yli vuoden yhdessä ja näitä riitoja on alkanut olemaan tämän vuoden puolella. Samanlaisia fyysisiä kun teillä. Minullakin on aina sen jälkeen kädet mustelmilla tai pää kuhmuilla.
Tilanne pahenee melko varmasti. Eli käsiksikäyminen muuttuu rajummaksi, niin ainakin meillä. Tajusin vaan yksi kerta, että huh, kohta voi oikeasti käydä huonosti. Jouduin kylmettämään itseni, jotta hän ei olisi saanut minua suuttumaan ja kylmettäminen kylmetti minun puoleltani koko suhteen, hän siis vielä ilmeisesti? rakastaa minua.
Älkää muuttako yhteen ja suosittelen, että mietit kannattaako tuollaista suhdetta jatkaa. Minäkin ihmettelen itsessäni, miksi olen vielä hänen kanssaan. Eromme alkaa olla väistämätön totuus onneksi kuitenkin. Rakastin häntä jostain kumman syystä näin pitkään,vaikka riitamme olivat mitä olivat. Jossain vaiheessa tulee se viimeinen pisara ja rakkaus alkaa hiipua.
Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu. Toivottavasti selviät ehjin nahoin. Muista, että niin kauan kun on tunteita, myös seksi on ihanaa, mutta se voi aiheuttaa väärän tunteen, että kaikki on taas hyvin. Mekään emme pysty käsittelemään asioita, koska ne paisuvat väittelyiksi ja huutamiseksi, vittuiluksi ja haukkumiseksi.
Sellainen ei ole terveen ja hyvän suhteen perusta.
Tsemppiä sinulle!!!
Täällähän on kohtalontovereita vaikka kuinka paljon! Olen ollut vaan jo pian 6v tällaisessa suhteessa, missä riidat ovat aivan kamalia ja menevät myös fyysiselle puolelle. Mä kylmetin kans itseni ettei riidat satuttais niin paljon ja samalla kylmetin myös koko suhdetta. Arvakkaas millai kävi?! Mies alkoi käydä toisen naisen kainalossa. Ja kun jäi kiinni, itki sitä että kun olen niin kylma enkä anna hänelle lämpöä... Hän on lyönyt mua niin pahasti että multa on kerran katkennut kylkiluu ´ja kerran sormi, mustista silmistä puhumattakaan. Nyt tässä kitkutan ja suoraan sanottuna vituttaa koko paska! Näin heitetään elämä kolmekymppisenä täysin hukkaan!!! Vieraissa käynnistä ei saa enää mainitakkaan, koska se on vittuilua ja nyrkki heiluu taas...
Miksi mennään kihloihin, ennen kuin ollaan edes kokeiltu yhdessä elämistä. Toista ei voi täysin tuntea ennen kuin sen on kokenut. Jos teillä on nyt jo repiviä riitoja vaikkette vakituisesti yhdessä asukaan niin voisin vaikka vannoa, että tilanne vain pahenee jatkossa...
Kokemuksesta voi sanoa,että asiat pahenevat.Siitä voit olla aivan varma.Itselläni on tällä hetkellä elämän tilanne,mihin en olisi koskaan kuvitellut päätyväni.Ja kun suohon uppoaa..enpä ole päässyt eroon suhteesta,vaikka samaa touhua on jatkunut jo useamman vuoden.Toinen saa niin voimakkaan yliotteen toisesta,käyttämällä fyysistä voimaa..pelko on pahin tunne kaikista.Jätä suhde,ja etsi parempaa.
MINÄ OLISIN JOITAIN IHMISIÄ KOHTAAN AIKA ANKARA.JOSKUS OLISIN NIIN DIKTAATTORIMAINEN