Uskon ja yritän auttaa itseäni suuressa surussa ajatuksin jotta joskus vielä tapaamme. Tänään haudalla käynti toi tunteet pintaan, vaikka luulin jo jotenkin selvinneeni menetyksestä.Suru ei hellitä, ikävä on suunnaton. Monella läheisensä menettäneellä on varmaankin samoin.
PYHÄINMIESTEN PÄIVÄ
Tavataanko vielä?
1709
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
..kävin minäkin kauniilla hautausmaalla, joka oli yhtä suurta kynttilämerta. Ikävän kanssa oppii elämään, se kuuluu matkan varrelle siinä missä surukin. Ja ilo ja onni. Vaan ikävässä ja surussa, läheisen menettämisessä tulee ainoastaan joka kerta se sama kuvio eteen. Oman elämänsä arviointi, puinti ja sitä kautta tasapainottaminen. Osaa katsoa. Ollaan onnellisia, että kuolema opettaa joka kerta kun vaan osaa ottaa sen vastaan. Nähdä kyynelten läpi.
Ensimmäistä kertaa sytytin tänne ns. uuteen kotiin kynttilöitä kunnolla.. Kaivoin muutamia lyhtyjä esille kylmästä varastosta. Nyt tarvitsee voimaa ja hiljentymistä jaksaakseen taas eteenpäin.