Pelkään, etten koskaan saa töitä. Minulla on lievä autismi ja olen todella ujo ja hiljainen. En ole koskana ollut työhaastatteluissa tai palkkatyössä, vain koulun työharjoitteluissa ja työvoimatoimiston järjestämissä harjoitteluissa.
Koulussa pärjään puhumattomanakin ja minulla on todistuksessa nelosia, viitonen ja muutama kolmonen. Koulussa tiedetään ongelmistani ja siellä osataan katsoa taitojani, ei luonnettani tai autismia.
Työharjoitteluissa taas osassa arvostellaan vain tekemääni työtä (olen saanut kiitettäviä), mutta osa on sellaisia, että esim. arviointikeskusteluissa arvostellaan enemmän luonnettani kuin tekemääni työtä. Saan siis palautetta siitä, että en puhu, olen niin ujo jne. ja se vaikuttaa aina laskevasti numeroon.
Tämän takia pelkään, etten saa ikinä töitä, koska en pärjää sosiaalisesti niin hyvin ja en varmasti osaisi vastata työhaastatteluissa kysymyksiin kuin mumisten hiljaisella äänella pari sanaa. Varmasti jos työpaikasta kilpailee puhelias, rempseä, naurava, kasvoiltaan ilmeikäs (minulla on ilmeettömät kasvot varsinkin tuollaisissa tilanteissa), joka selittää kuuluvalla äänella viiden minuutin monologin siinä missä minä sanon kaksi sanaa, saa paikan ennemmin kuin minä.
Sitä paitsi en todellakaan tiedä, olenko hyvä vai huono koulussa. Esimerkkinä yksi kurssi, mistä koulussa sain viitosen (sain joka kokeesta viitosen ja opettajan mielestä pärjäsin hyvin käytännön tunneilla). Samasta aiheesta sain toisella työpaikalla kakkosen ja toisella kolmosen ja yhdellä nelosen. Tietysti haluaisin eniten uskoa olevani hyvä, mutta aika laaja kirjo silti arvosteluissa.... Meidän opettaja on erityisopettaja, joten uskon, että hän näkee autismini taakse kun taas töissä tyypit, joilla ei ole minkään valtakunnan hajua erityisoppilaista, autismista ym., niin eivät osaa nähdä minua itseäni ja taitojani sen takaa.
Vaikka olenkin autisti, olen älyltäni normaali ja haluan päästä joskus tekemään työtä, mistä saan oikeaa palkkaa. Ja monien on vaikea tajuta, että vaikka voi näyttää siltä, että en kaipaa ihmisten seuraa ja viihtyisin yksin, niin oikeasti silti tunnen usein olevani yksinäinen ja kaipaan ympärilleni toisia ihmisiä.
Koulussa pärjään puhumattomanakin ja minulla on todistuksessa nelosia, viitonen ja muutama kolmonen. Koulussa tiedetään ongelmistani ja siellä osataan katsoa taitojani, ei luonnettani tai autismia.
Työharjoitteluissa taas osassa arvostellaan vain tekemääni työtä (olen saanut kiitettäviä), mutta osa on sellaisia, että esim. arviointikeskusteluissa arvostellaan enemmän luonnettani kuin tekemääni työtä. Saan siis palautetta siitä, että en puhu, olen niin ujo jne. ja se vaikuttaa aina laskevasti numeroon.
Tämän takia pelkään, etten saa ikinä töitä, koska en pärjää sosiaalisesti niin hyvin ja en varmasti osaisi vastata työhaastatteluissa kysymyksiin kuin mumisten hiljaisella äänella pari sanaa. Varmasti jos työpaikasta kilpailee puhelias, rempseä, naurava, kasvoiltaan ilmeikäs (minulla on ilmeettömät kasvot varsinkin tuollaisissa tilanteissa), joka selittää kuuluvalla äänella viiden minuutin monologin siinä missä minä sanon kaksi sanaa, saa paikan ennemmin kuin minä.
Sitä paitsi en todellakaan tiedä, olenko hyvä vai huono koulussa. Esimerkkinä yksi kurssi, mistä koulussa sain viitosen (sain joka kokeesta viitosen ja opettajan mielestä pärjäsin hyvin käytännön tunneilla). Samasta aiheesta sain toisella työpaikalla kakkosen ja toisella kolmosen ja yhdellä nelosen. Tietysti haluaisin eniten uskoa olevani hyvä, mutta aika laaja kirjo silti arvosteluissa.... Meidän opettaja on erityisopettaja, joten uskon, että hän näkee autismini taakse kun taas töissä tyypit, joilla ei ole minkään valtakunnan hajua erityisoppilaista, autismista ym., niin eivät osaa nähdä minua itseäni ja taitojani sen takaa.
Vaikka olenkin autisti, olen älyltäni normaali ja haluan päästä joskus tekemään työtä, mistä saan oikeaa palkkaa. Ja monien on vaikea tajuta, että vaikka voi näyttää siltä, että en kaipaa ihmisten seuraa ja viihtyisin yksin, niin oikeasti silti tunnen usein olevani yksinäinen ja kaipaan ympärilleni toisia ihmisiä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Etsi sellainen työ, jossa sinun ujoutesi ja hiljaisuutesi ovat vahvuuksia. Kyllä monissa työpaikoissa on sellaisia tehtäviä, joissa hiljainen puurtaja saattaa olla oikein kullanarvoinen. Sitten on sellaisia tehtäviä (ja sellaisia firmojakin), joissa edellytetään vahvoja sosiaalisia taitoja. Mutta kyllä sieltäkin saattaa löytyä sinun kaltaisellesi ujolle autistille töitä. Ehkä ei asiakaspalvelussa, mutta jonkinlaisissa back-office töissä.
Et kertonut koulutuksestasi sen tarkemmin, joten vastauksenikin on melko yleinen. Mutta älä lannistu, vaan hae sinua kiinnostavia paikkoja, joissa sinun ominaisuutesi nähdään vahvuuksina. Onnea työpaikan hakuun.
ja todella vaikeaa on töiden saanti. Työt ovat lähinnä olleet opiskeluaikojen kesätöitä ja pari lyhyttä pätkätyötä valmistumisen jälkeen. Valmistumisestakin jo monta vuotta. Koulutuspohjana insinööri ja DI, joissa tehtävissä joutuu väkisinkin olemaan sosiaalinen ja esiintymistaitoinen. Monessa työpaikassa on mainittukin, että miksi olen niin hiljainen. Haastatteluissa yleensä naama punaisena ja vähäsanainen käytös ei oikein työnantajia miellytä. Tämän johdosta olen yrittänyt hakea duunaripaikkoja, joissa ei tarvitsisi välttämättä olla kauhean sosiaalinen, mutta eihän tällä koulutuspohjalla pääse edes haastatteluun. Aikamoinen umpikuja on muodostunut.
Minkälaisia paikkoja olet hakenut? Sen verran tunnen teknistä alaa, ettei läheskään kaikissa paikoissa tarvita mitään ihmeellisiä supliikkitaitoja. Sen verran tietysti täytyy itseään karaista, että saa itsensä ilmaistua haastatteluissa. Sitä taitoa voi harjoitella vaikkapa työväenopistojen kursseilla. Varmaan muitakin kursseja löytyy.
Olet kuitenkin onnistunut pääsemään haastatteluihin, joten se on jo todella hyvä alku. Nyt vaan kartoittamaan sellaisia töitä, joissa supliikkia tarvitaan mahdollsimman vähän ja substanssiosaamista sitäkin enemmän.
laidasta laitaan. Tuotannon työntekijä, suunnittelija, tutkimus, esimies ja päällikkö tehtäviä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin tutkimus ja suunnittelu tehtäviä. Tutkimuspuolen tehtävissä joutuu asiakkaiden kanssa olemaan päivittäin tekemisissä, niin pitää vähän supliikkimies olla. Siitä eniten itsellä kokemusta ja ei oikein tällä luonteella suju. Asikaspalvelu, myynti ja ostotehtävät olen suosiolla jättänyt väliin. Esiintymis- ja itseilmaisukurssit olisivat kyllä enemmän kuin paikallaan.
Oikeasta suunnasta olet hakenut, sillä tutkimuksessa ja usein suunnittelussakin introvertti pärjää jopa paremmin kuin ekstrovertti.
Suosittelen, että hakeudut esiintymis- ja itseilmaisukursseille tavoitteena oppia sen verran, että pärjäät haastattelussa ja kykenet edes asioista puhumaan työkävereiden kanssa. Kun saat kokemusta ja sinulla alkaa olla osaamista, niin sen jälkeen pärjäät aivan riittävän hyvin (sosiaalisesti), kun puhutaan sinun keskeisistä osaamisalueistasi.
Yhtäaikaan kurssin kanssa hae niin moneen paikkaan kuin sielu sietää ihan vain jo sen takia, että saat haastattelukokemusta. Arvioi sitten jokaisen haastattelun jälkeen, miten meni ja mitä olisit voinut tehdä paremmin. Tee omista havainnoistasi vaikkapa pieni kirjallinen raportti itsellesi, jotta voit sitten verrata taas seuraavalla kerralla. Olen lähes varma, että näin toimimalla löydät itsellesi oikein sopivan työpaikan, vaikka se viekin jonkin verran ylimääräistä aikaa ja energiaa.
Onnea matkaan :)
neuvoista ja kannustuksesta. Eiköhän tässä vielä aurinko paista risukaankin! :)
Meillä olisi osa-aika töitä joulukuussa, jotka voisivat sopia sinulle. Saisit ainakin yhden työtodistuksen näytöksi pärjäämisestäsi ja taidoistasi.
Et kertonut mistäpäin olet?
Minulla on todettu aspergerin oireyhtymä, jonka ansiosta olen syrjäänvetäisyvämpi kuin muut. Tutustuminen vieraisiin ihmisiin saattaa kestää pidempään ja tämä on häiritsevä tekijä erityisesti työpaikoilla. En osaa olla ns. rento ja puhuva kahvitunneilla small-talkia. Haluan keskittyä työpaikalla vain työhön - sitähän varten minä olen siellä! :-)
En ole koskaan ollut palkkatyössä, vaikka olen jo 28-vuotias ja ammattikorkeakoulun käynyt. Harjoittelupaikkoja kyllä on ollut, mutta kaikissa ollaan enemmän tai vähemmän ihmetelty hiljaisuuttani. Olin taannoin eräässä työelämävalmennuspaikassa, ja vaikka hoidinkin työhön liittyvät keskustelut hyvin, sain jälkeenpäin palautetta, että olin "erittäin hiljainen ja syrjäänvetäytyvä". Toisinsanoen, "ei kiinnosta ottaa palkkatyöhön", vaikka ammattitaitoa löytyisikin.
Mielestäni autismin kirjon erityisominaisuuksia tulisi ymmärtää ja nimenomaan oppia hyödyntämään niiden hyviä puolia (jos ei muuten, niin vaikkapa pätkätyöluonteisesti eri projekteissa). Hyviin ominaisuuksiin kuuluvat mm. yksityiskohtaisuus, tunnollisuus ja väsymättömyys (voi paneutua johonkin tiettyyn aiheeseen 24/7, kunnes tietää siitä "kaiken mahdollisen").
Joissain päin maailma jo haetaan as-tyyppejä, koska näillä on poikkeuksellisen hyvä keskittymiskyky. Omalla pojallani on samoja oireita, ja ikävää, että joutava lörpöttely on tällä hetkellä enemmän kunniassa kuin itse työ. Poikani on äärimmäisen tarkka ja tosiaan pystyy tekemään yksitoikkoista työtä vaikka kuinka pitkään, eikä lörpöttele turhia. Minä ainakin ottaisin töihin, jos olisin työnantaja. Tiedän, että kahvitauoilla et aloittaja, sinä tai poikani ole kyllä yhtään ylimääräistä minuuttia, koska säännöt on teille noudattamista varten. Mutta, aloittajan viesti on vanha, mutta sinulle ja ehkä joillekin muille: Onko työvoimatoimistosta kerrottu, että teistä on mahdollista saada palkkatukea? Vajaakuntoisen leima on vähän ikävä, mutta siitä on se hyöty, että palkkatukeen ei tarvitse olla pitkää työttömyyttä ja sitä voidaan myöntää pitemmäksikin aikaa, tietääkseni aina 2 vuodeksi kerrallaan nykylain mukaan ja siitä vielä tehdä uusia sopimuksia, jos työkkäri suostuu.
Kiitos viestistäsi. Olen asioinut työvoimapalvelukeskuksessa ja sieltä selvisi, että minulla on vajaakuntoisena oikeus palkkatukeen. Tällä hetkellä suunnitelmat ovat kuitenkin täysin auki, sillä oman alan palkkatukipaikat ovat kiven alla ja jopa työelämävalmennuspaikkoja on hankala saada paikkakunnallani.
Palkkaakin tärkeämpää minulle kyllä olisi mukava työilmapiiri; olisi kiva tulla aamulla töihin ilman "sosiaalista jännitystä" ja työskennellä omassa työhuoneessa rauhassa. Avotoimistot, joissa aikaisemmin olen ollut, ovat erittäin stressaavia paikkoja minulle.
Miten olisi oppisopimus jollekin toiselle alalle? Aiempi tutkinto ei haittaa.
Eikös aspergereitä ole paljon yritysjohtajina jne. juuri siksi kun vaan osaavat sen homman jos on kiinnostusta ? Näin olen lukenut useista paikoista.
Ei, vaan adhd-tyypit, jotka ovat aika sosiaalisia usein.
Johtajan työ houkuttelee enemmän niitä, jotka haluavat vaikuttaa ihmisiin kuin niitä, jotka haluavat mieluummin työskennellä yksin.