Tämmöinen asia, eli appiukkoni ja ihan ok mies, mutta todella välinpitämätön kaikesta. Mieheni on hänellä töissä ja he näkevät aika usein. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 5 vuotta ja olen nähnyt tänä aikana appiukkoani alle 10 kertaa. (ensimmäisen kerran, kun olimme olleet yhdessä 1,5v.)
Appi ja anoppipuoli asuvat n. 20km:n päässä meistä ja käymme heillä 1-2 kertaa vuodessa yhdessä. Koskaan meitä ei kutsuta vaan mies kysyy, että voidaanko tulla esim jouluna käymään.
Appi on kova ottamaan viinaa vapaapäivinä ja anoppipuoli myös, joten he ovat lähes aina kännissä, kun näen heidät. Appi ei vieläkään muista etunimeäni (tai ei halua muistaa) ja ei osoita mitään kiinnostusta minua kohtaan. Anoppipuoli on ihan mukava, tosin hieman rasittava kännissä.
Olemme menossa tammikuulla naimisiin ja appi tietää, koska häät ovat. Ei kuulemma osaa vielä sanoa, pääseekö oman poikansa häihin!
Eniten jännittää joulu, ollaan menossa jouluna apen luokse ja sitä ryyppäämistähän se taas tietää. En itse ymmärrä sitä, että kuusikymppiset ihmiset vetävät aina tilaisuuden tullen päänsä täyteen ja meidän pitäisi heitä katsella. Appi on kyllä täysin työelämässä, ei ole alkoholisoitunut vaan perus keski-ikäinen suomalainen mies juomatapoineen.
Minusta on todella loukkaavaa, ettei appi muista edes etunimeäni vieläkään! Ei yhtään sanaa tule minulle, kun mennään sinne. Juomaa kyllä tyrkytetään mieheni kautta, että "juokaa, juokaa".
En oikein uskalla edes olla apen lähellä, jos tämä on kännissä vaan pelokkaana kyhjötän miehen kainalossa koko sen ajan, kun ollaan heillä. En todellakaan haluaisi mennä esim jouluna heille, mutta pakko kai, kun mies haluaa. Ja tuleehan mieskin minun sukulaisten luo. Tosin meidän suvussa mieheni on yksi perheenjäsen: saa huomiota, kaikkia kiinnostaa hänenkin kuulumisensa, saamme yhteisiä lahjoja jouluna jne.jne.
Appi antaa aina pullon miehelleni lahjaksi, ei huomioi minua edes suklaarasialla. Olen kuin ilmaa heille ja se on todella inhottavaa. Olen raskaana aivan alkuvaiheessa ja en tiedä, haluanko koskaan mennä lapsen synnyttyä enää apelle, en halua että meidän lapsi joutuu katsella kännistä isoisäänsä, sillä enhän itsekään ole nähnyt koko miestä kertaakaan selvin päin! Miksi näkisi lapsemmekaan!?
Mieheni ei oikein ymmärrä mitä jännitän. Hänelle isänsä käytös on jo ok, on niin tottunut siihen. Tosin eipä appi muista miehenikään asioista tuon taivaallista, luulisi senkin jo haittaavan miestä. Nyt tämä appi-asia on meille jo tabu, josta ei voida yhdessä puhua ilman että jompi kumpi loukkaantuu.
Appi ja anoppipuoli asuvat n. 20km:n päässä meistä ja käymme heillä 1-2 kertaa vuodessa yhdessä. Koskaan meitä ei kutsuta vaan mies kysyy, että voidaanko tulla esim jouluna käymään.
Appi on kova ottamaan viinaa vapaapäivinä ja anoppipuoli myös, joten he ovat lähes aina kännissä, kun näen heidät. Appi ei vieläkään muista etunimeäni (tai ei halua muistaa) ja ei osoita mitään kiinnostusta minua kohtaan. Anoppipuoli on ihan mukava, tosin hieman rasittava kännissä.
Olemme menossa tammikuulla naimisiin ja appi tietää, koska häät ovat. Ei kuulemma osaa vielä sanoa, pääseekö oman poikansa häihin!
Eniten jännittää joulu, ollaan menossa jouluna apen luokse ja sitä ryyppäämistähän se taas tietää. En itse ymmärrä sitä, että kuusikymppiset ihmiset vetävät aina tilaisuuden tullen päänsä täyteen ja meidän pitäisi heitä katsella. Appi on kyllä täysin työelämässä, ei ole alkoholisoitunut vaan perus keski-ikäinen suomalainen mies juomatapoineen.
Minusta on todella loukkaavaa, ettei appi muista edes etunimeäni vieläkään! Ei yhtään sanaa tule minulle, kun mennään sinne. Juomaa kyllä tyrkytetään mieheni kautta, että "juokaa, juokaa".
En oikein uskalla edes olla apen lähellä, jos tämä on kännissä vaan pelokkaana kyhjötän miehen kainalossa koko sen ajan, kun ollaan heillä. En todellakaan haluaisi mennä esim jouluna heille, mutta pakko kai, kun mies haluaa. Ja tuleehan mieskin minun sukulaisten luo. Tosin meidän suvussa mieheni on yksi perheenjäsen: saa huomiota, kaikkia kiinnostaa hänenkin kuulumisensa, saamme yhteisiä lahjoja jouluna jne.jne.
Appi antaa aina pullon miehelleni lahjaksi, ei huomioi minua edes suklaarasialla. Olen kuin ilmaa heille ja se on todella inhottavaa. Olen raskaana aivan alkuvaiheessa ja en tiedä, haluanko koskaan mennä lapsen synnyttyä enää apelle, en halua että meidän lapsi joutuu katsella kännistä isoisäänsä, sillä enhän itsekään ole nähnyt koko miestä kertaakaan selvin päin! Miksi näkisi lapsemmekaan!?
Mieheni ei oikein ymmärrä mitä jännitän. Hänelle isänsä käytös on jo ok, on niin tottunut siihen. Tosin eipä appi muista miehenikään asioista tuon taivaallista, luulisi senkin jo haittaavan miestä. Nyt tämä appi-asia on meille jo tabu, josta ei voida yhdessä puhua ilman että jompi kumpi loukkaantuu.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Saattaa olla että appesi käytös on sosiaalista kyvyttömyyttä, kömpelyyttä, hän ei tiedä miten toisia ihmisiä pitäisi huomioida. Sinua kohtaan saattaa olla kyse arastelusta, hän ei osaa eikä uskalla puhutella tai edes huomata sinua, vaikka tuskin on mitään sinua vastaankaan. Miehesi on lapsesta asti tottunut että isä on sellainen, sinä puolestasi ajattelet että hänen käytökseensä on joku syy, esim ettei hän välitä teistä.
Älä suotta mieti syitä hänen käytökseensä, ajattele että hän nyt vaan on semmoinen eikä sitä voi muuksi muuttaa. Miksi tarvitsisit häneltä huomiota, miksi tarvitsisi jännittää olemistasi siellä? Et tarvitse edes hänen hyväksyntäänsä, pärjäät kyllä ilmankin.
Ole kylässä kaikessa rauhassa omissa oloissasi ja anna heidän olla sellaisia kuin ovat. Sinunkaan ei tarvitse yrittää mitään erityistä, ei tarvitse yrittää lähentyä mutta ei riidelläkään, eikä ainakaan jännittää. Olet siellä miehesi takia, kun se kuitenkin on hänen kotinsa ja vanhemmat ovat rakkaita vikoineenkin, uskon että miehesi arvostaa sitä.
Miehesi isä on alkoholiongelmainen ja tästä näkökulmasta sinun on hänet parasta kohdata.
Hänen elämässään on alkoholi numero 1, ja silloin ei kuule muisteta jonkin miniän nimeä... voi olla että viina on aiheuttanut muistihäiriöitäkin.
Alkoholisti on persoonaltaan häiriytynyt. Et voi mitata häntä samalla mittarilla kuin raitista ihmistä arvioidaan. Heidän sosiaaliset ympyränsä pyörivät alkon ympärillä, ja se on kaiken toiminnan lähtökohta.
Tunne-elämä alkoholistilla on epävakaa ja kutistunut.
Ei miehesi mahda isänsä käytökselle mitään. Älä moiti häntä, äläkä laita miestäsi siitä vastuuseen. Älä myöskään vertaa omaan sukuusi, se tuntuu miehestäsi pahalta.
Varmaan miehesi sisimmässään näkee asian todellisen laidan, mutta on vaikea myöntää. Hän tuntee alemmuutta, ja siksi kieltää ja pitää tabuna. Ole hienotunteinen miestäsi kohtaan tässä asiassa. Se on parasta, loukkaaminen ei auta.
Ja eräs juttu. Älä odota apeltasi yhtään mitään, vanhalta juopolta on ihan älytöntä odottaa normaaleja käytöskuvioita.
Menette apelle käväisemään silloin kun teille molemmille, miehellesi ja sinulle sopii. Jos appi ei tule häihin, niin ehkä onkin parempi ettei tule pilaamaan kännäämisellään juhlaasi. Toivotko oikeasti juoppoa sinne?
Surullista se on miehellesi. Älä kuitenkaan miehellesi urputa hänen isästään.
Jos urputat, niin tee se niin, ettei miehesi tiesdä siitä mitään... pura huolesi vaikka parhaalle ystävättärellesi.
Onko pakko mennä jouluna apelle muuta kuin käväisemään? Pieni piipahdus riittää.
Ota miehesi isä ja äitipuoli sellaisena kuin he ovat ilman mitään odotuksia.
Tilanne on vaikea, surkea miehellesi. Tarvitset paljon viisautta ja lämmintä sydäntä tässä asiassa.
Alkoholistivanhemmat voivat olla raskas taakka kantaa.
varsinainen alkoholismiongelma tarvitse olla, jos appiukko hoitaa viikolla työnsä ja viikonloppuna rentoutuu vaimonsa seurassa. Jos ei rellestä ympäriinsä ja häiriköi naapureitaankaan, ei puhu rumia miniälleen eikä ole agressiivinen, niin mitä pelättävää tai hävettävää sellaisessa apessa tai isässä oikeastaan on. Rasittavaa kuunneltavaa se toki voi olla.
Taitaa appi sitä paitsi jännittää miniänsä seuraa, kun tämä on niin hiljainen, eikä ole tätä vielä oppinut tuntemaan.
Minun mielestäni ihmisellä on alkoholiongelma, jos hän käyttää kaiken vapaa-aikansa juomiseen.
Eihän rumia puhuva humaltunut ihminen taas välttämättä ole alkoholiongelmaisen merkki. On vesiselviä kiroilijoita ja häiriköitä.
Tämä miniä on nähnyt appensa ja anoppipuolensa vain kännissä, ja ovat "kovia ottamaan viinaa", alkup. mukaan.
Jos ihminen on aina tilaisuuden tullen valmis viinoittelemaan, niin kyllä se on jonkinasteisen riippuvuuden merkki. Ja jos ei muuta keksitä antaa lahjaksi pojalleen kuin viinapullon, niin kyllähän voi päätellä, että alkon ympärillä ajatukset pyörivät.
Juomien tyrkyttäminen vieraisilla... tyypillistä alko-ihmiselle, että vieraidenkin pitäisi vetäistä pää täyteen.
Se että ihminen "hoitaa" viikolla työnsä, ei poista alkoholiongelman mahdollisuutta. Ongelma ei vain ole vielä edennyt tenunenä-asteelle... tosin hyvää vauhtia sinne ollaan menossa.
Ikääntyneiden alkoholiongelmat ovat lisääntyneet. Juoppo mummo ei ole mikään harvinaisuus. Nykyinen nuoruuden ihannointi vetää osaa ikäihmisistä hoitamaan masennustaan viinapullon kautta.
Alkup. apen minä todella näen alkoholiongelmaisena, joskin vielä siistissä kuosissa pysyen.
Apen persoonan henkinen taso ei kovin korkeaksi ole kehittynyt, eikä juomispainoitteisen harrastamisen myötä tule edes kehittymään.
"Appi on kova ottamaan viinaa vapaapäivinä ja anoppipuoli myös, joten he ovat lähes aina kännissä, kun näen heidät."
Et sinä oikeasti halua juoppojen kanssa kaveerata yhtään enempää kuin on pakko.
"Appi ja anoppipuoli asuvat n. 20km:n päässä meistä ja käymme heillä 1-2 kertaa vuodessa yhdessä. Koskaan meitä ei kutsuta vaan mies kysyy, että voidaanko tulla esim jouluna käymään. "
"En oikein uskalla edes olla apen lähellä, jos tämä on kännissä vaan pelokkaana kyhjötän miehen kainalossa koko sen ajan, kun ollaan heillä. En todellakaan haluaisi mennä esim jouluna heille, mutta pakko kai, kun mies haluaa."
Miksette mene joka toisena jouluna sun vanhempien luokse?
Jos minulla olisi tuollaiset appivanhemmat, ei edes jaksaisi kiinnostaa, jos eivät muista nimeäni tai huomioi millään tavalla. Pitäisin tuollaisia ihmisiä lähinnä vitsinä, niin karulta ja epäkunnioittavalta kuin se kuulostaakin.
Ajatteleppa niin, että sinulle ei ole mitenkään tarpeellista olla appiukollesi läheinen, etkä menetä mitään vaikka hän ei sinua huomioisi eikä muistaisi. Oletan että et itsekään kauheasti rakasta häntä? Siis välit voivat vallan hyvin olla vieraan viileät ja silti korrektit.
Miehellesi isä on tietysti tärkeä, on hienoa että kunnioitat hänen tunteitaan ja menet mukaan vierailuille. Sinulla ei tarvitse olla kuitenkaan samanlaista suhdetta appeen.
Jos voit ajatella ettei ole väliä mitä mieltä appesi on sinusta, niin myös lakkaat jännittämästä häntä ja pystyt suhtautumaan rauhallisesti.
Niinpä, parasta on pitää appeen korrektit ja viileät välit. Et sinä häntä voi muuttaa.
Ongelmasi on enemmänkin miehesi kanssa: miten saat hänet ymmärtämään omat tuntemuksesi appea kohtaan. Jutelkaa asiasta. Kerro, että nyt kun teille on vauva tulossa, haluat selvittää appi-asian lopullisesti. Ei miehellä ole oikeutta suuttua siitä, että sinä pelkäät humalasita appea! Sinulla on oikeus tunteisiisi.
Itse en veisi lapsiani kylään humalaisille. Sitten kun teillä on vauva, niin voit aivan hyvin piipahtaa apella kylässä pikaisesti, mutta älä hyvä ihminen jää sinne olemaan: lapsi alkaa vaan pelätä juopuneita isovanhempiaan. Miehesi voi kyläillä yksinään isänsä luona - ei sinun ole pakko sinne mennä, etenkään, koska appi on niin dorka, ettei "muista" edes nimeäsi.
Mutta tärkeintä olisi nyt jutella miehesi kanssa, jotta asia ei huononna teidän välejänne.
Jos ei kemiat käy yksiin, niin hyvähän se on, että appiukko antaa sinun ja poikaystäväsi olla rauhassa.
Monet ärsyyntyvät, kun appivanhemmat koko ajan sekaantuvat.
Tämä pysyttelee omissa oloissaan, joten ole tyytyväinen, varsinkin kun sanot, että hänellä on alkoholiongelma.
Sinun ei tarvitse häntä nähdä, jollet itse halua. Mikäs sen parempi tilanne!
Paitsi tietysti se, että harkitsisit vielä. Ota selvää, onko alkoholiongelma yleinen vitsaus suvussa. Miten miehesi suhtautuu kaljaan?
mutta ennen kaikkea miehellesi. Alkoholistin lapsena ei ole kiva olla.
Mun appeni kuoli viinaan pari vuotta sitten ja se oli todella raskasta. En koskaan pitänyt apestani, hän oli humalassa aika hankala ja hänellä oli vahvat mielipiteet mm. naisen paikasta ja kunniallisista ammateista. Oli vaikea surra miestä, jota inhosin ja vielä vaikeampi tukea miestä, joka suri isäänsä.
En osaa sanoa, mitä sinun pitäisi tehdä, mutta älä ainkaan painosta miestäsi - kyse on kuitenkin hänelle rakkaasta ihmisestä. Voit kertoa, että apen alkoholinkäyttö huolettaa sinua ja sitä kautta keskustella tilanteesta miehesi kanssa. Valitse kuitenkin sanasi huolella, jotta miehestäsi ei tunnut siltä, että halveksit tai inhoat hänen isäänsä (vaikka oikeasti inhoaisitkin).
Miehesi saattaa myös kärsiä tilanteesta, mutta ei osaa tai halua myöntää sitä. Tai sitten hän tosiaan on vain niin tottunut jatkuvaan juomiseen.