Yksi parhaista ystävistäni sai vauvan, ja sain kautta rantain tietää että vauvalla on ristiäiset muutaman viikon päästä. En ole saanut kutsua, enkä myöskään kutsua kylään vauvaa katsomaan.
Sen sijaan kaksi muuta yhteistä ystäväämme ovat saaneet kutsun ja toinen heistä on pyydetty kummiksikin.
No, rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että en ole kovin lapsirakas ja tämä ystäväkin tietää sen. En ole liiemmin osoittanut kiinnostusta vauvaan, sen enempää kuin kohteliaisuuden nimissä on osoitettava. Minua vaan ei juurikaan kiinnosta se osa hänen elämäänsä.
Kuitenkin olen mm. ostanut vauvalle lahjoja jo raskausaikana, mutta en ole niitä päässyt antamaan, koska tosiaan mitään kyläilykutsua ei ole esitetty.
Olimme ehdottomasti parhaat kaverukset teiniaikoina, nyt myöhemmin olen itse asunut muualla Suomessa mutta yhteyttä on pidetty ja toisiamme tavattu säännöllisesti. Tosin viime kuukausina ei juurikaan, omastakin elämäntilanteesta ja kiireistä johtuen.
Itse kyllä kutsuin ystäväni mm. tupaantuliaisiini, joihin hän tulikin. Onko tämä reilua?
Sen sijaan kaksi muuta yhteistä ystäväämme ovat saaneet kutsun ja toinen heistä on pyydetty kummiksikin.
No, rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että en ole kovin lapsirakas ja tämä ystäväkin tietää sen. En ole liiemmin osoittanut kiinnostusta vauvaan, sen enempää kuin kohteliaisuuden nimissä on osoitettava. Minua vaan ei juurikaan kiinnosta se osa hänen elämäänsä.
Kuitenkin olen mm. ostanut vauvalle lahjoja jo raskausaikana, mutta en ole niitä päässyt antamaan, koska tosiaan mitään kyläilykutsua ei ole esitetty.
Olimme ehdottomasti parhaat kaverukset teiniaikoina, nyt myöhemmin olen itse asunut muualla Suomessa mutta yhteyttä on pidetty ja toisiamme tavattu säännöllisesti. Tosin viime kuukausina ei juurikaan, omastakin elämäntilanteesta ja kiireistä johtuen.
Itse kyllä kutsuin ystäväni mm. tupaantuliaisiini, joihin hän tulikin. Onko tämä reilua?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Siis ei kyllä ole todellakaan ystävällinen ele ystävältäsi. Vaikka et olisi lapsi rakas ihminen niin kyllä minusta ystäväsi pitäisi kutsua sinut hänen lapsen ristiäisiin.
Kannattaisko ottaa asia puheeksi että missä teidän ystävyys tällä hetkellä menee.
Mulla on kanssa "hyvä" ystävätär jolla kolme lasta ei ole kutsunut lastensa ristiäisiin saati mihinkään muualle. Emme ole ikinä viettäneet mitään juhlapäiviä yhdessä esim. uutta vuotta tai käyneet baarissa. Muiden ystävättärien kanssa on. Kun hänellä perhe- tai muita huolia hän hehkuttaa että olen hänen paras ystävänsä. Olen tätä vuosikausia sietänyt mutta sain asiasta viimein tarpeekseni ja olen ottanut häneen etäisyyttä. Mielestäni ystävyys on vastavuoroista jos hän tukeutuu minuun ongelmineen olisi ihan kohtuullista hänen lähteä seuraksi vaikka baariin elokuviin ym silloin tällöin kun kerran pääsee muidenkin ystäviensä kanssa. Olen kyllä huomannut että monet ikäiseni sinkkunaiset saavat ikävä kyllä samanlaista kohtelua ystävättäriltään.
Ehkäpä hän vetoaa niihin sun kiireisiin ja siihen että asut niin kaukana. Mutta kysäise nyt missä mennään ja miksi hän ei kutsunut sua.
Mammat pitää keskenään yhteyttä ja unohtaa lapsettomat samantien, noinhan se on. Olet nyt ystäväsi kanssa ihan eri maailmassa, ihan sama kuin sinkku kaveriporukassa jossa kaikki muut seurustelee.
Onneksi meillä miehillä on toisin.
Eli nämä muut kutsutut ovat myös lapsettomia. Siksi olenkin erityisen ihmeissäni.
Ristiäisiin kutsutaan yleensä vain lähisuku ja kummit, ei ns. ystäviä.
Mutta miksi ei ole kutsunut sinua vauvaa katsomaan, on sitten eri juttu. Oletko itse laittanut viestiä että tulisit? Vauvaperheissä voi olla kiirettä ja väsymystä jne. ja voi itse mennä vähän vastaan.
Itse olen ystävien lasten kummi, eikä minua koskaan kutsuta kylään. Aina minä itse olen ottanut sen puheeksi, että milloin voisin tulla, voisinko tulla silloin ja silloin? Olen ihmetellyt tätä. En silti loukkaannut, laitan itse viestiä aiheesta ja kiva on aina sitten nähdä kun menen.
Oon menossa nyt kyläilemään, kun kutsuin lopulta itse itseni.
Tavallaan tunnen itseni jotenkin syrjityksi, kun mua ei kelpuutettu kummiksi. Vaikka ymmärrän kyllä hyvin miksi, ja en olisi oikeasti kummiksi halunnutkaan. Mutta silti. Äh, miten sekavaa.
Mun mielestä ristiäiset on perhejuhla, joka on tarkoitettu kummeille, sisaruksille, isovanhemmille jne. toisin sanoen ihan pienelle piirille sukulaisia. Ei sinne kuulu kutsua kaverijoukkoa. Eli se on täysin eri juhla kuin tuparit ja muut pippalot. Tuskin minä kutsuisin kavereitani vauvani ristiäisiin, elleivät olisi kummeja.
Kummiksi taas tahtoisin lapsirakkaan ihmisen tai ainakin sellaisen, joka välittäisi lapsesta. En siis sinun tyyppistä ihmistä, jota ei kiinnosta "se osa elämää".
Ihmettelen sitä, miksi edes tahdot ristiäisiin mukaan, kun selkeästi et ole kiinnostunut vauvoista tai hänen perhe-elämästään.
Siitä, miksei hän ole kutsunut sinua vauvaansa katsomaan niin johtuu varmaan siitä, ettet ole osoittanut erityistä kiinnostusta vauvaa kohtaan kuin sen mikä on "pakollista". En itsekään ole mikään "vauvat-on-ihania-ihminen", joten minua ei edes kiinnosta mitkään työkaverien ja puolituttujen vauvat. Ja olen vain hyvilläni, ettei minua raahata söpöstelemään koko kulmakunnan vauvoja. Eri asia on lähimpien ystävien vauvat, mutta niitä kohtaan osoitankin aitoa kiinnostusta.
Kysymykseesi onko tämä reilua, vastaukseni on, kyllä se on reilua!
Viestiketjun aloittajalle:
Kovin menee itsekkääksi tää maailma. Saanen kertoa, ettei maailmassa ole mitään muuta niin tärkeää ihmistä ja ihmissuhdetta kuin oma vastasyntynyt vauva. Ei siinä tule paljoa mieleen ainakaan negatiivisiä tai "unohtuneita" ihmissuhteita ratkoa tai puida. Sellaiset haluaa taka-alalle ja keskittyä uuden ihmisen alkutaipaleelle. Neuvoisin sinuna lähestymään vauvan saanutta ystävääsi ihan itse iloisissa merkeissä. Uuden äidin tunteet heittelee vuoristorataa vielä pitkään, joten hyvä ystävä kyllä ymmärtää tämän. Turha kummiudesta tai sen ulkopuolelle jäämisestä on vetää hernettä nenään. Aikuistu. Se on jokaisen vanhemman oma valinta, johon voi vaikuttaa myös ystäväsi puoliso.
Niin ja aito oikea ystävä ON kiinnostunut myös "siitä osasta elämää", mitä ystävän perheeseen kuuluu.
Mäkin jättäisin sut asenteinesi ulkopuolelle perheeni juhlista.
koska hän on yksi vanhimmista ja parhaimmista ystäväni. Tai ainakin kuvittelin niin.
Itse mietin, että hänen tilanteessaan ainakin olisin kysynyt kiinnostusta osallistua tyyliin, että "tiedän ettet ole niin lapsi-ihminen, mutta jos haluat osallistua, niin tervetuloa".
Ja toki minua hänen vauvansa kiinnostaa enemmän kuin vauvat keskimäärin.
Ehkä kaverisi ajattelee samoin kuin minä, että ristiäiset on perhejuhla. En mä ainakaan oo havainnut tuttava- ja kaveripiirissäni, että paikalle kutsuttaisiin iso kööriä kaiken maailman porukkaa. Suvussani serkut ovat ne kaukaisimmat, jotka kutsutaan. Usein ei niitäkään vaan ristiäiset on ihan lähisuvulle. Samoin aion itekin tehdä, kun joskus tilanne tulee eteen. Kutsun vain kummit, isovanhemmat ja siskot veljet. Kavereilta en aio edes kysyä kiinnostusta ristiäisiin. Suoraan sanottuna, ei olisi tullut ees mieleen kutsua kavereita ristiäisiin - ei edes sitä parasta ystävää. Pidän ristiäisiä niin paljon perhejuhlana. Ristiäiset ovat vain sellainen seremonia ihan vain lapselle.
Sitten erikseen toki voi kutsua kavereita ja loppusukua sekä tuttavia käymään.
Tällä tavalla minä asian näen. Ehkäpä myös kaverisikin ajattelee samaan tyyliin. Joten turhaa loukkaannut, ajattelutyylejä on erilaisia.
Tuntui vaan jotenkin pahalta ja ulkopuoliselta, kun meitä on tavallaan ollut sellainen viiden "rinki" ystävyksiä, ja nämä muut kolme on kummin ominaisuudessa kutsuttu paikalle.
eli tänään selvisi, että kaikki nuo kolme kutsuttiin - ja kaikista on tulossa kummeja.
Kun aiemmin puhuin vain kahdesta ystävästä ja yhdestä kummista.
Täytyypä ihmetellä, että onpa lapsella monta kummia..oikein kolme. Siinä mielessä vähän ikävää jättää sinut pois kummiudesta. Mutta toisaalta jos kaverisi tiesi, ettei kummiudesta innostu niin eihän siinä sitten mitään vakavaa. Kyllä minäkin sillä perustein kummeja valitsisin että ne tulevat jotka tykkäisivät olla kummeina.
"No, rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että en ole kovin lapsirakas ja tämä ystäväkin tietää sen. En ole liiemmin osoittanut kiinnostusta vauvaan, sen enempää kuin kohteliaisuuden nimissä on osoitettava. Minua vaan ei juurikaan kiinnosta se osa hänen elämäänsä."
Luulisin että selitys löytyy omasta kirjoituksestasi. Vauva tulee olemaan hänen keskipisteensä monien vuosien ajan. Raskaus on aina erityistä aikaa, varsinkin ensimmäinen. Kyllä minäkin loukkaantuisin, jos elämässäni tapahtuisi jotain noin mullistavaa kuin oma lapsi, ja kaveri sen kun kohteliaisuudesta jotain kyselis. Lapsi tulee olemaan hänen elämänstä TÄRKEIMPIÄ asioita. Se on tästä lähin AINA läsnä jollain tavalla ja oleellinen osa HÄNEN ELÄMÄÄNSÄ. Niinpä en voi kuin ihmetellä, mikä kaveri se semmonen on, jota ei kiinnosta asia, mikä mullistaa toisen elämän, vaikka ei itte siinä vaiheessa oliskaan. Kyllä mua ainakin kiinnostaa mun ystävien elämää mullistavat tapahtumat, on se sitten lapsi, rakkaus, muutto ulkomaille tai what ever.
Ei tätä ystäväänikään kyllä kiinnostanut, kun minä löysin miehen. Ensimmäiseni, vasta 26 vuoden iässä. Ja yhdessä ollaan yhä 2 vuoden jälkeen, eikä kaverilla ole edelleenkään mitään mielenkiintoa tutustua, paitsi se kohteliaisuustaso.
Ehkä tässä ollaan sitten tasoissa.
Joo no, ehkä tosiaan ootte sit "tasoissa". Mutta tajuan kyllä että ikävältähän se tuntuu, varsinki jos on muut yhteiset tuttavat kutsuttu. Ite en oikein ymmärrä, miten ei voi ystävää kiinnostaa miehet, lapset tai muut. Joten taitaa olla molemmilla sit samaa vikaa.. Itteeni kyl kiinnostaa niin rakkaus-asiat ku perhe-elämäkin ja loukkaa se, jos huomaa että toista ei kiinnostais omat tärkeät jutut.
että me vaan ei olla enää parhaita ystäviä. Maailma on vienyt liian eri suuntiin.
Olen kyllä ihan nöyränä tässä ja kävin itse asiassa tänään katsomassa lasta. Yritetään nyt treffailla enemmän (vaikka miestäni ei tosin edelleenkään kutsuttu kylään). Harmittaisi menettää niin samanhenkinen ystävä, harmittaa jo se etten enää ole ns. bestis.
Lapsi oli muuten ihan söde :).
No, ehkä sitten on niin, että kyse ei olekaan enään siitä kiinnostuksen määrästä vaan yksinkertaisesti erilaisesta elämäntilanteesta. Voihan se olla tietysti niinkinpäin, että hän ajattelee kuuluvansa äitien sisäpiiriin, toisin kuin ne joilla ei oo perhettä.
Itselle vaan kävi päinvastoin, kun läheinen ystävä sai lapsen. Ystäväni oli ujo, hiljainen ja sulkeutunut. Yhdessä olo oli välillä todella hiljaista. Nyt kun hänellä on lapsi, on tosi luontevaa keskustella ja puhella mm. siihen liittyvistä asioista. Lapsi pitää huolen siitä, että touhua ja ääntä riittää. Ystäväni on iloisempi kuin koskaan ja voi todella hyvin, mikä on plussaa ystävyydelle. Olen aina tervetullut heidän luokseen ja äitikin saa vähän levähtää kun touhuan lapsen kanssa. Vaikka hänellä on myös mies, niin en ole kokenut tulleeni syrjäytetyksi perheen myötä.
Eihän tämä ystäväsi ajatustenlukja ole? eihän?
Itse et ole reilu, kun et puhu.
Lapsuudenystäväni kanssa tunnettu yli 20 vuotta. Aina oltu läheisiä ja soiteltu (ihan tosissani ja aikuisen oikeasti) jokaikinen päivä. Eräässä vaiheessa kaverillani meni huonosti. Oli sairautta ja muuta. Minä olin varmasti ainoa, joka ajoi 70 km suuntaansa parikin kertaa kk:ssa katsomassa.
Sitten kaveri tuli raskaaksi. Edelleen pidettiin yhteyttä ym. Vauva syntyi, en ehtinyt käymään synnärillä katsomassa (200 km matkaa) mutta kotona sitten kävin. Vein kukkakimpun ja pienen lahjan.
Ei pyydetty kummiksi. Ei kutsuttu ristiäisiin. Otin tuosta vähän itseeni. Ei nuo ristiäiset mitkään pienimuotoiset olleet. Toisaalta kun on suuri suku ja ihmisiä, joita on pakko kutsua, niin joku on jätettävä sitten kutsumatta.
Jätti sitten juuri ystävänsä, joka häntä oli tukenut vaikeina hetkinä, kutsumatta. Joskus tuntuu että eivätkö ihmiset ymmärrä mitä tarkoittaa vastavuoroisuus ihmis-suhteissa.