haluaisin tietää, onko täällä ketään samanlaisessa tilanteessa, luultavasti on ja heiltä haluaisin neuvoja, tai omia kokemuksia asiasta. Ne, jotka haluavat vaan tulla tänne kertomaan että olen säälittävä, koska eivät pysty välttämättä tietämään mitä tunnen, niin turha vaivautua, mä tiedän sen jo ja senkin että olen todella idiootti. Mutta sitä se rakkaus teettää, mä en vaan mahda tälle mitään, en pysty luovuttaan...
ja asiaan..
Oon 18 vuotias nainen ja nyt kun tätä tilannetta alkaa tarkemmin ajattelemaan, niin olen aina pienestä asti jo tykännyt matista (nimi on sitten muutettu..) joka sattuu olemaan mua 3 vuotta vanhempi, ei olla ikinä oltu mitenkä hyviä kavereita, mutta tunnettu silti vauvasta asti.
kaksi ja puol vuotta sitten, kun en ollut nähnyt mattia moneen kuukauteen ja viimein sain huokaista helpotuksesta, en enää tykännyt hänestä, olin unohtanut koko jätkän. Mutta sitten erään yhteisen kaverimme luona kun näimme, hän päättikin iskeä just mut. Yritin päästä siitä nopeesti eroon, koska pelkäsin tunteideni taas heräävän. Illalla hän saattoi mut kotiin ja sanoi, että nähdäänhän me vielä... Se ilta muutti kaiken, enää en pystynyt pakoilemaan sitä tunnetta, ennen se oli helppoa, silloin kun luulin tietäväni, että mulla ei oo mitään mahiksia mattiin, tiesin ettei ees kannata yrittää.
Aloimme tapailemaan aina välillä ja hän usein soitti mulle ja kertoi kuinka tärkee oon sille ja että sen on usein pakko soittaa mulle kun se pelkää että mulle sattuu jotai pahaa yms.(vainoharhanen?)
Näimme vain tosi harvoin ja sillonki seksin merkeissä. jos näimme joskus ja paikalla oli muita, saatoimme vaan tuijottella toisiamme silmiin ja hän aina vaivihkaa muka vahingossa esim. hipas mun kättä tai jalkaa tms. musta alko tuntuun että matti häpee mua, ku ei muuten ollu mun kaa ja q serkkuni ja pari hänen kaveriaan aina haukkuvat mua ja koska matti on niitten kaveri, se ei ees koskaa puolustanu mua mitenkä, ite ei kuitenka menny juttuu mukaan.
Nykyään tapaamme vain TODELLA harvoin ja aina vielä mun alotteesta, sitten nähdään, naidaan ja se siitä. Hän ei enää koskaan soita mulle/txtaa, vaikka lupaa. sitten se vielä ihmettelee kun suutun sille jos se unohtaa soittaa, mikä ei vielä mua haittaa jos niin käy kerran, mutta kun niin käy todella usein
Hän kerto mulle että ei haluu sitoutuu vielä, eikä ole varma mun suhteen. kuitenkin tiedän, että hänellä ei oo ollu mun aikana ketään muita naisia. En haluis tyrkyttää itteeni sille epätoivosena, koska asia on niin, että jos nyt "jätän" hänet, niin sydämeni särkyy, mutta jos annan tämän jatkua, niin se särkyy kuitenkin, mutta jos nyt lopetan tän ni tiedän katuvani sitä, koskaanhan ei tiedä mitä tulis tapahtuun. Mä oikeesti kuolen tähän epävarmuuteen, kun en aina tiedä, että onko hän jo unohtanut mut kun siitä ei kuulu moneen viikkoon yhtään mitään.
En oo kyllä liian tyrkky, välillä menee kuukauski että ei edes nähdä. Aina hän kuitenkin sanonut, että ei halua että tää ois pelkkä seksisuhde, tiedä sitte mitä se tarkottaa.
oon sit sanonu sille että kyllä tää riittää mulle, jos riittää sillekkin, siis tää meiän sihde tälläsenään.
en uskalla puhua asiasta muille koska mulle on aina sanottu ja varotettu että mulle käy vaan huonosti tässä.hassuinta tässä on se, että oon itekki sen jo alusta asti tienny, mua tässä tulee sattumaan, tiedän, että mun ja matin tunteet toisiamme kohtaan on täysi erilaiset ja tiiän myöski sen, että tää ei voi jatkuu pitkään. Tuskallinen kuolema, toisinsanoen. mä en vaan pysty lopettamaan tätä. Sitten väitän muille että en oikeesti ees haluis seurustella matin kaa ja että oon ajatellu vaihtavani parempaan, en vaan haluu myöntää että ne kaikki on ollu koko ajan oikeessa, en haluu olla niille mikään naurunaihe. ja kun vielä tiedän, että muut ajattelevat että tää on vaan pieni ihastus joka menee ohi, ja ovat ehkä oikeassa siinä, että tää menee ohi, mutta pelkään että siihen menee vielä vuosia, tai ehkä tää ei koskaa lopu? Ei kukaan mua ottas tosissaan ja siks joudun valehteleen muille.
kadun kaikista eniten sitä että alotin tän jutun matin kanssa, siitä lähtien en oo ollu enää onnellinen, kaikki on menny pieleen ja syytän siitä itteäni ja tietenki mattia. välillä toivon, että se kuolis, sit se ois loppu, ikuisiks ajoiks. Voisin alkaa kaiken alusta. Nyt vaan ajattelen mattia koko ajan.
joo ei tarvi lukee jos ette jaksa, ja tiiän, että te sanotte, että jätä se, kyllä sä siitä yli pääset ja uskokaa tai älkää, niin mäkin haluisin tehä, mutta en pysty, tää on vaan niin vaikeeta.
Joku jolla on omakohtasia kokemuksia niin kertokaa mitä siis teitte yms.
ja asiaan..
Oon 18 vuotias nainen ja nyt kun tätä tilannetta alkaa tarkemmin ajattelemaan, niin olen aina pienestä asti jo tykännyt matista (nimi on sitten muutettu..) joka sattuu olemaan mua 3 vuotta vanhempi, ei olla ikinä oltu mitenkä hyviä kavereita, mutta tunnettu silti vauvasta asti.
kaksi ja puol vuotta sitten, kun en ollut nähnyt mattia moneen kuukauteen ja viimein sain huokaista helpotuksesta, en enää tykännyt hänestä, olin unohtanut koko jätkän. Mutta sitten erään yhteisen kaverimme luona kun näimme, hän päättikin iskeä just mut. Yritin päästä siitä nopeesti eroon, koska pelkäsin tunteideni taas heräävän. Illalla hän saattoi mut kotiin ja sanoi, että nähdäänhän me vielä... Se ilta muutti kaiken, enää en pystynyt pakoilemaan sitä tunnetta, ennen se oli helppoa, silloin kun luulin tietäväni, että mulla ei oo mitään mahiksia mattiin, tiesin ettei ees kannata yrittää.
Aloimme tapailemaan aina välillä ja hän usein soitti mulle ja kertoi kuinka tärkee oon sille ja että sen on usein pakko soittaa mulle kun se pelkää että mulle sattuu jotai pahaa yms.(vainoharhanen?)
Näimme vain tosi harvoin ja sillonki seksin merkeissä. jos näimme joskus ja paikalla oli muita, saatoimme vaan tuijottella toisiamme silmiin ja hän aina vaivihkaa muka vahingossa esim. hipas mun kättä tai jalkaa tms. musta alko tuntuun että matti häpee mua, ku ei muuten ollu mun kaa ja q serkkuni ja pari hänen kaveriaan aina haukkuvat mua ja koska matti on niitten kaveri, se ei ees koskaa puolustanu mua mitenkä, ite ei kuitenka menny juttuu mukaan.
Nykyään tapaamme vain TODELLA harvoin ja aina vielä mun alotteesta, sitten nähdään, naidaan ja se siitä. Hän ei enää koskaan soita mulle/txtaa, vaikka lupaa. sitten se vielä ihmettelee kun suutun sille jos se unohtaa soittaa, mikä ei vielä mua haittaa jos niin käy kerran, mutta kun niin käy todella usein
Hän kerto mulle että ei haluu sitoutuu vielä, eikä ole varma mun suhteen. kuitenkin tiedän, että hänellä ei oo ollu mun aikana ketään muita naisia. En haluis tyrkyttää itteeni sille epätoivosena, koska asia on niin, että jos nyt "jätän" hänet, niin sydämeni särkyy, mutta jos annan tämän jatkua, niin se särkyy kuitenkin, mutta jos nyt lopetan tän ni tiedän katuvani sitä, koskaanhan ei tiedä mitä tulis tapahtuun. Mä oikeesti kuolen tähän epävarmuuteen, kun en aina tiedä, että onko hän jo unohtanut mut kun siitä ei kuulu moneen viikkoon yhtään mitään.
En oo kyllä liian tyrkky, välillä menee kuukauski että ei edes nähdä. Aina hän kuitenkin sanonut, että ei halua että tää ois pelkkä seksisuhde, tiedä sitte mitä se tarkottaa.
oon sit sanonu sille että kyllä tää riittää mulle, jos riittää sillekkin, siis tää meiän sihde tälläsenään.
en uskalla puhua asiasta muille koska mulle on aina sanottu ja varotettu että mulle käy vaan huonosti tässä.hassuinta tässä on se, että oon itekki sen jo alusta asti tienny, mua tässä tulee sattumaan, tiedän, että mun ja matin tunteet toisiamme kohtaan on täysi erilaiset ja tiiän myöski sen, että tää ei voi jatkuu pitkään. Tuskallinen kuolema, toisinsanoen. mä en vaan pysty lopettamaan tätä. Sitten väitän muille että en oikeesti ees haluis seurustella matin kaa ja että oon ajatellu vaihtavani parempaan, en vaan haluu myöntää että ne kaikki on ollu koko ajan oikeessa, en haluu olla niille mikään naurunaihe. ja kun vielä tiedän, että muut ajattelevat että tää on vaan pieni ihastus joka menee ohi, ja ovat ehkä oikeassa siinä, että tää menee ohi, mutta pelkään että siihen menee vielä vuosia, tai ehkä tää ei koskaa lopu? Ei kukaan mua ottas tosissaan ja siks joudun valehteleen muille.
kadun kaikista eniten sitä että alotin tän jutun matin kanssa, siitä lähtien en oo ollu enää onnellinen, kaikki on menny pieleen ja syytän siitä itteäni ja tietenki mattia. välillä toivon, että se kuolis, sit se ois loppu, ikuisiks ajoiks. Voisin alkaa kaiken alusta. Nyt vaan ajattelen mattia koko ajan.
joo ei tarvi lukee jos ette jaksa, ja tiiän, että te sanotte, että jätä se, kyllä sä siitä yli pääset ja uskokaa tai älkää, niin mäkin haluisin tehä, mutta en pysty, tää on vaan niin vaikeeta.
Joku jolla on omakohtasia kokemuksia niin kertokaa mitä siis teitte yms.
Vastaukset 3
Vanhimmat
täytyy todeta et oot pelkkä pano vaan sille jätkälle?
Seuraavan kerran kun tapaatte niin älä anna sille seksiä vaikka kuinka tekis mieli ja vaikka sitä seuraavallakin kerralla ja kato miten se reagoi. Se lyö välit poikki välittömästi tai sitten homma etenee eteenpäin. Rankkaa mutta kannattaa.
Eli teet hänelle selväksi että seksiä ei tipu ennenkuin teillä on joko vakituinen suhde, tai vaihtoehtoisesti lopetatte tapaamiset kokonaan.
Ei sinun tarvitse sitä sen paremmin selitellä, sanot vaan kylmästi että täs on ehdot, ota tai jätä.
Sinun pitää nyt ajatella itseäsi, menet vain rikki tuollaisessa hyväksikäytössä, etkä edes voi syyttää siitä kuin itseäsi, itsehän olet siihen suostunut.
Sinun tulee myös hyväksyä normaalina asiana ja osana elämää, ettet koskaan, KOSKAAN tule unohtamaan tätä Mattia.
Jokaisella meillä on nuoruudessa joku tällainen tyyppi, jota ei ikinä unohda ja jolla on oma paikkansa sydämessämme hautaan asti.
En minäkään ikinä unohda Samia, (vaikka siitä on jo 8 vuotta)enkä ikinä tule ketään rakastamaan yhtä täydellisesti ja naivisti kuin häntä, mutta juuri se teki siitä rakkaudesta niin mahdottoman..
Mutta se on vain elämää.
Joopa joo