Ollaan mailailtu tässä ja nyt vaikuttaisi että molemmilla olisi halua tutustua seurustelumielessä...
Mutta mitä järkeä kun toinen asuu toisella puolen Suomea?
Mielipiteitä, kiitos, onko tässä mieltä edes aloittaa? Vaikea on nähdä vaikka toinen saattaisikin muuttaa toista lähemmäksi joskus?
Mutta mitä järkeä kun toinen asuu toisella puolen Suomea?
Mielipiteitä, kiitos, onko tässä mieltä edes aloittaa? Vaikea on nähdä vaikka toinen saattaisikin muuttaa toista lähemmäksi joskus?
Vastaukset 15
Vanhimmat
...ole kuin vain hidaste, ei este jos homma muuten toimii ja tahtoa sekä uskallusta riittää. Ikävä saattaa vaivata enemmän, mutta senkin kanssa oppii elämään. Sitä paitsi toista arvostaa kummasti enemmän kun ei ihan joka päivä nähdä, ja kuten itse totesit niin toinen voi ajan myötä joustaa ja muuttaa toista lähemmäksi.
Mutta oletteko tavanneet koskaan ihan luonnossa eikä vain mailin välityksellä? Toinen kun saattaa osoittautua ihan erilaiseksi ihmiseksi kuin millaisen käsityksen mailaamisen kautta on voinut saada.
Alkuhuumassa ehkä toimii. Jos molemmilla on työ ja asunnot eri paikkakunnilla, niin työlääksi menee.
Vain epätoivoisimmat alkavat kaukosuhteeseen. Kenellä työssäkäyvällä tai opiskelijalla on oikeasti aikaa, polttaa rahaa ja kruisailla puoleen Suomeen treffeille joka viikonloppu. Jos tavataan vain kerran kuukaudessa, mitä seurustelua se oikein on. En usko näihin kaukosuhteisiin.
tavattu vielä. Sitähän tässä just mietin kannaattako edes kun tiiä mitä siitä tulis.
tuntuu typerältä että se oikea asuu samalla paikkakunnalla, sitä pitää mennä joskus etsimään kauempaa kun naapurista.
Olemme olleet 6 vuotta kaukosuhteessa Suomen rajojen sisäpuolella. Ihan hyvin on tultu toimeen.
..jos harvakseltaan näkee. Harvapa haluaa elää elämänsä kaktuksena, ilman vettä ja..
Itse netin välityksellä tutustuin nykyiseen kumppaniini. Ollaan nyt muutama kuukausi oltu yhdessä. Asuu n. 250km päässä ja jos nyt jatkuu samaan malliin hän muuttaa tänne pääkaupunkiseudulle opiskelemaan. Ikävä on tosin kova silloin kun emme näe. Lähes joka viikonloppu kuitenkin aina yhdessä ja kyllähän puhelimet ja netti toimii. Yhteisiä hetkiä oppii arvostamaan todella paljon ja jää aikaa muullekkin kuin seurustelulle. Puhun nyt siis suht nuoren näkökulmasta, jolloin myös ystävät ovat todella tärkeitä, eikä heitä saa jättää huomiotta kumppanin takia. Ajokortti (ja auto) auttaa asiassa aika paljon. Jos korttia ja autoa ei olisi emme varmaan olisi yhdessä. Pitää myös osaa luottaa toiseen osapuoleen, itse olin aluksi kauhean epäuskoinen ja pelkäsin sen romuttavan suhteemme mutta olen jo sopeutunut tilanteeseen. Jos tosiaan yhteinen sävel löytyy ja kumppani tuntuu mukavalta suosittelen kokeilemaan. :) Ties mitä siitä voi syntyä.
On hyvä että olet oppinut tuntemaan hänet hyvin, sillä kaukosuhteet ovat kokemuksesta vaikeita, varsinki hyvin nuorena. junalla pääsee helposti toiselta puoleta suomea toiselle. sopiikaa tapaaminen ja kattokaa miten homma edistyy. varoitan kovaa ikävää :s
Tapasin nykyisen mieheni netissä, hän asuu n.250km päässä ja hyvin menny.
Ollaan vuoron vieraissa:-) Siis joka viikonloppu nähdään, joko minä menen hänen luokseen tai hän tulee minun luokseni.
Hän on nyt muuttamassa pk-seudulle lähemmäksi minua...So Happy
Minun rakkaani asuu Argentiinassa, ei varmaan ollut mitään mieltä aloittaa koko juttua, mutta minkäs teet kun kolahtaa. Ikävä on jokapäiväinen vieras :(
Seuraavan kerran tavataan keväällä, voi kun lentäminen toiselle puolelle maapalloa ei olis niin kallista...
Olen ollut kolmisen vuotta kihloissa kreikkalaisen kanssa ja vaikka muutaman kuukauden välein tavataankin vuoden ympäri, ikävä on silti välillä niin kova, että ajattelee onko järkee vai ei. Mutta koskapa rakkaudessa järkeä on kysytty, jos se on tosirakkautta.
Puhelut lankapuhelimeen Kreikasta on tosi halpoja, netti ja kännykät on keksitty, että niillä kestää väliajat. Mutta osaan kyllä riidellä sujuvasti myös puhelimessa, jos on aihetta.
toinen on valmis jossain vaiheessa muuttamaan.
tai molemmat muuttamaan uudelle paikkakunnalle.
Tapaa mies ja jos synkkaa niin rohkeasti suhteeseen.
Treffipalstalla tutustuttiin 3,5 vuotta sitten, tehtiin treffit, kihlauduttiin 1,5 vuotta sitten. Töiden takia välimatka n.150 km. Viikonloppuisin ja lomilla tavataan ja muilloin soitellaan.
Onnellinen suhde, joskus muutamme yhteen asumaan, kun elämän tilanteet antavat myöten.
Siis: eiku menoksi vaan...Tsemppiä!!!!
sanoa, ettei kannata alkaa... Välimatka se raastaa ja riipii liikaa.. Kyllä lähempääkin varmsti löytyy se kumppani.. Meillä oli yli 400km matkaa vuoden päivät ja sehän kaatui tähän täysin.. Vaikka puhelimet ym. laitteet toimii, niin ei ne korvaa sitä toisen läheisyyttä kuitenkaan.. Valitettavasti :(
Aina kannattaa yrittää kun on kyseessä oma onni. Itsellä kaukosuhde ollut kohta 1,5 vuotta, välimatkaa 600 km. Helppoa ei ole, mutta kun toisesta välittää tarpeeksi paljon ei kaadu liian pieniin esteisiin!