vai onko semmoista edes? olemme mieheni kanssa aika nuoria, minä tunnen välillä itseni liian kriittiseksi. olen omistushaluinen ja en tykkää jos mieheni menee kavereidensa kanssa ulos, näen sen "teinimeininkinä" mikä ei avioliittoon kuuluisi.joskus pojilla menee hieman yli ja pari olutta tulee liikaa otettua, todellakin yli joskus ei edes omaa nimeä tiedetä näen sen vastuuntunnottomana käyttäytymisenä. ajattelen mieheni kohdalta väärin koska yhä itsekin haluan kavereitten kanssa mennä ja tulla kun ei vielä lapsia.tiedän että kyse luottamuksesta pitemmän päälle ja älkää edes kysykö että miksi sitten naimisiin menty koska usein olen myös sitä itseltäni kysynyt ja vastaus jäänyt saamatta.
mikä on normaalia
avioliittokäyttäytymistä?
41045
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
naimisiin? Mitä odotit, halusit, toivoit? Miksi yrität omistaa, rajoittaa, määräillä toista henkilöä? Ei ketään voi toinen omistaa ja hallita oman tahtonsa mukaan. Jos kovin yrittää menee riidoiksi ja lopulta edessä ero! Sitäkö halusit? Vai mitkä olivat motiivisi mennä parisuhteeseen, vieläpä viralliseen? Taidat olla itse "teinimeininkiä" harrastava osapuoli. Naivia edes kuvitella että avioliitto olisi elämää rajoittava asia, pikemminkin elämää lisäävä juttu. Sairas mustasukkaisuus, toisen vahtiminen, oman näkemyksen yliarvostaminen, epäluottamus toisen tekemisiin, kaikki sellainen tuhoaa ennenpitkää sen parisuhteen ja erohan siitä seuraa. Terveellä itsetunnolla, omanarvontunnolla, luottamuksella, rehellisyydellä, iloisella mielellä elämään kaikkinensa, onni kukoistaa ja suhde voi hyvin! Usko pois, pitkällä kokemuksella puhun.
Avioliittokäyttäytyminen on ihan samanlaista kuin käyttäytyminen parisuhteessa ylipäätään. Joka pariskunta sopii ja keskustelee yhdessä mikä on ok ja mistä tulee paha mieli ja mitä asioille voi tehdä.
Lopeta välittömästi ajattelusi, että kaverien kanssa ryyppääminen ei kuulu avioliittoon. Vastuutonta se saattaa olla, mutta siihen ei papin aamenet vaikuta. Luuletko ihan vakavissasi, että avioituminen muuttaa jotenkin ihmistä ja hänen käyttäytymistään?
...eli olet omistushaluinen ja oletat, että avioliiton myötä toinen olisi muuttunut joksikin toiseksi, kun tosiasiassa on.
Vaikka ollaan avioliitoossa, niin silti olemme oma itsemme ja molemilla saa ja pitää olla myös omaa elämää. Tosin on niitäkin, jotka vain kyhnäävät kaksistaan ja muuta ei muka olekaan, mutta aika usein olen vuosien saatossa sellaisen suhteen nähnyt kariutuvan, ennemmin tai myöhemmin.
Kumpi sinua oikeastaan ottaa pattiin, sekö, että tunnet jääväsi toiseksi, kun miehesi viettää aikaa kavereiden kanssa? Vai sekö, että miehesi käyttää alkoholia sinun mielestäsi kohtuuttoman paljon?
Jos vastasit ekaan kysymykseen kyllä, niin oletko hieman prinsessa, joka ajttelee, että avioliittossa miehen pitää tehdä sinut onnelliseksi ja toimia niin kuin sinä haluat?
Jos vastaasit toiseen kysymykseen kyllä, niin kuinka usein tätä kavereiden kanssa juopottelua tapahtuu eli onko kyse oikeesti siitä, että miehesi on viinaan menevä?
Itse ainakin kannatan, että molemmilla on omia kavereita ja välillä on hyvä "tuulettaa päätään" ilma kumppanin läsnäoloa. Sitten on niin ihanaa taas olla oma kullan kainalossa, että...
Tokihan teidän on puhuttava ns. pelisäännöistä ja siitä, että kuinka usein teidän liitossa kavereiden tapaaminen on ok, että sinun ei aina tarvitse olla pahalla mielellä, kun mies lähtee miesporukassa liikenteeseen. Niin ja muistahan sinä pitää myös yhteyttä omiin ystäviisi? Muista että "siskot" on tärkeitä!
Nähtävästi olette menneen liian kiireellä naimisiin. Lisäksi mitä ilmeisemmin et luota poikaystävääsi ja sen takia sinun on yritettävä kontrolloida häntä.
Eläkää elämäänne ja älkää missään tapauksessa tähän väliin hankkiko lapsia hetken mielijohteesta!