Varmaan 10 eri ihmistä ovat yrittäneet selittää tälle ääliölle joitakin simppeleitä asioita, kuten sitä, että kaikki kevyen musiikin tekijät eivät todellakaan tee musiikkia rahasta tai muuta tyyliään kaupallisista syistä.
Mutta tämä pyppyklasari ei mitenkään tajua, vaan selittää aina vaan samoja itse keksimiään määritelmiä asioille.
Taiteen arvoa ei todellakaan määrittele mitkään normit tai yhteisö. Se on POIKKEUKSETTA yksilön oma valinta.
Toisekseen itse toivoisin, ettei pyppyklasari toisi enää näitä uloste- ja rapsutusfantasioitaan julkisuuteen. Miksikö? No, minusta ne ovat hieman kuvottavia. Jos tällaiset jutut kiinnostaa, niin mikäs siinä, mutta joka toisessa lauseessa kun esiintyy sana 'kakkapökäle' tai 'rapsutus', niin se on jo huolestuttavaa.
Mutta tämä pyppyklasari ei mitenkään tajua, vaan selittää aina vaan samoja itse keksimiään määritelmiä asioille.
Taiteen arvoa ei todellakaan määrittele mitkään normit tai yhteisö. Se on POIKKEUKSETTA yksilön oma valinta.
Toisekseen itse toivoisin, ettei pyppyklasari toisi enää näitä uloste- ja rapsutusfantasioitaan julkisuuteen. Miksikö? No, minusta ne ovat hieman kuvottavia. Jos tällaiset jutut kiinnostaa, niin mikäs siinä, mutta joka toisessa lauseessa kun esiintyy sana 'kakkapökäle' tai 'rapsutus', niin se on jo huolestuttavaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Täällä esitetään kai mielipiteitä, eikö totta? Miksi olettaa että kaikki olisivat liikuttavan yksimielisiä? Pateettista on, että herkät yksilöt ottavat itseensä ja alkavat söyhkiä umpmähkään sinne ja tänne.
Minusta on sairaan siistiä että joku esittelee pyppyestetiikkaansa vaikken siitä olekaan täysin samaa mieltä, paitsi R&Rn ja heavyn ja metallin osalta.
Minusta on myös sairaan siistiä että minä nimitän verbaalista vokaalitavaraa alisteiseksi ja oooperoita keppanakansan kuvottavaksi mölinäksi jonka äärellä hartaalla lihapiirakkajengilla lantasaapas takoo lattiaa ja kusi valuu pitkin reittä.
Olkoon kuka tahansa mitä mieltä tahansa mistä tahansa genrestä, minua se ei pyllistä. Minulla on omat kontekstuaaliset käsitykseni, enkä usko että näissä asioissa on ikuisia epävarmoja ihmisiä rauhoittavia totuuksia vaan antoagonistisia teesejä joista päästään seuraavan tason synteesiin, jolle taas tulee hirvittävä antiteesi, muutama hemmo saa sydarin, ja mennään kohti seuraavaa synteesiä.
on nykyisillään jo lähes kuollut, eikä näin tietämättömästi suhtaudu musiikkiin tänä päivänä kuin aniharva kummankaan "ryhmän" (klassisen tai rytmimusiikin) kuulija, on tietysti ymmärrettävää että aiheesta syntyy keskustelua. Ja on myös ymmärrettävää, että klasarit ovat varpaillaan, kun rytmimusiikki on jo viitisenkymmentä vuotta tasaisesti kasvattanut arvostustaan kaikkialla maailmassa. Sen sijaan ei ole ymmärryksen rajoissa, miksi keskustelua ei voi käydä asiallisesti, kun se sillä tavalla olisi selvästi kiinnostavampaa.
Koko vastakkainasettelu kuuluu sinne 1800-luvulle, jolloin rajaerot ja varsinkin musiikinteon lähtökohtaiset motiivit olivat näissä genreissä selvemmät. Silloin vakavasti otettavat muusikot suuntautuivat lähes poikkeuksetta klassiseen tyylisuuntaan, sillä toinen vaihtoehto oli erilaiset rillumarei-renkutukset ja juomalaulut, joita joku on täällä rinnastanut nykyiseen rytmimusiikkiin. Tämä rinnastus on kuitenkin kyseenalainen useammastakin syystä. Kun blues-, jazz- ja gospel-musiikki alkoivat 1900-luvun alkupuolella kehittyä pidemmälle, ja 50-luvulla keksittiin rock'n'roll, alkoi suuntautuminen näille uusille tyylilajeille olla asenteellisesti erilaista kuin 1800-luvun "kevyen musiikin" tekijöillä heidän säveltämisessään. Huippulahjakkaat muusikot alkoivat viime vuosisadalla säveltää uutta musiikkia, ns. rytmimusiikkia - joka myös "kevyenä" ja "populaarisena" musiikkina tunnetaan - klassisen musiikin sijasta, mikä 1800-luvulla ja sitä ennen ei juuri koskaan ollut tilanne. Klassinen oli tällöin ainut vaihtoehto, jos ei meinannut tehdä pelkkää kertakäyttöviihdettä. Nyt sitten blues, jazz, soul, rock, pop ja monet muut genret alkoivat kiinnostaa muusikoita ja kun ilmiö kaupallistettiin, nousi sen kansainvälinen mediarvo valtavaksi. Rock/rytmimusiikilta ei päässyt eroon, vaikka olisi halunnut. Oheistuotteena (ehkä merkittävimmin) 70-luvulta alkaen alkoi ilmaantua pelkästään rahastustarkoituksessa levyttäviä muusikoita, jotka nykyään täyttävät äärimmilleen kiristetyn bisneksen lähes kaikki mediatilat. Rytmimusiikin perinne on silti jatkanut kehitystään ja pysynyt vakavasti otettavien muusikoiden taustalla vaihtoehtona klassiselle muusiikille.
Siinä missä siis ennen lahjakkaat säveltäjät kunnostautuivat poikkeuksetta klassisen musiikin tekijöinä ja musiikkikoulutuskin oli pelkästään tämän genren alaista, on sittemmin rytmimusiikki yhtä lailla noussut lahjakkaiden muusikoiden ilmaisukanavaksi ja pop/rock/jazz -koulutuskin on säännöllisesti yleistymään päin. Ihmisiä koulutetaan pelkästään esim. jazz-orientoituneeseen musiikkisuuntaukseen, mikä on erittäin hyvä edistysaskel monipuolisen musiikkitarjonnan kannalta. En sis asettaisi klassista ja rytmimusiikkia vastakkain, vaan rinnakkain.
Kiinnostus kakkaosastoon ja vastaavaan on merkki anaalivaiheen jäämisestä päälle.
"Kiinnostus kakkaosastoon ja vastaavaan on merkki anaalivaiheen jäämisestä päälle."
Kuka kirjoitti ylläolevan? Sinä itse! En nyt lähde keskustelemaan siitä mihin vaiheeseen olet kiinnostuksestai päätellen jäänyt.
Sillä luulin että tämä on musiikkiosasto eikä vanhanaikaisen psykoanalyysin osasto.
Miksi teillä Suomessa asuvilla tulee keskustellessa mistä aiheesta tahansa normaalidialektiikan sijaan pintaan toisen osapuolen psykodiagnosointi? Tätäkin kysymystä voisi miettiä jossain ortopsykiatrian amatöörien söyhkimisosastossa, muttei täällä, jos oikein ymmärrän.
- MUSADISKUSSIOTA POR FAVOR!
Tämän kirjoitin, kukas muukaan. Jos jotakuta kiinnostaa kakkapökäleet tai Anna Netrebkossa hänen peräosastonsa niin siitä voi vetää merkittäviä ja pökäleiden painavia johtopäätöksiä, ellei peräti jätöksiä !
Aiheetta enempään. Siitä mieliasiastasi, ihan miten itse haluat, minä en pahemmin sille lämpene.
Koko pyppymusiikin teollisuus pyörii todellisuudessa vain takapuolen ympärillä. Takapuoli on riittävän iso ja näkyvä ruumiinosa, jota ei sido liian tarkat siveyssäännöt koska sitä ei voi kokonaan peittää, joten mikä olisikaan parempi ruumiinosa markkinoida "musiikkia" joka itsessään ei ole riittävän kiinnostavaa.
Fakta 1: Kaikki populäärimusiikin tekijät tekevät musiikkiaan vain kauppallisuus mielessä.
Fakta 2: Se mikä on taidetta, sen määrittelee vain yhteisö. Tämä on eri asia kuin määritellä taiteeksi tunnustetun asian arvo.
Fakta 3: Pyppymusiiki ei ole taidetta nyt eikä koskaan myöhemminkään.
Sorry beibe!
On näemmä taas ollut tänään kova rapsutus päällä. Osaatko muuta kuin rapsuttaa takapuoltasi?
mitään uutta?
Nää rapsutusjutut eivät ole nyt enää kovin relevantteja, skarppaa ja uusistu niin provosi alkavat ehkä saada taas lisää huomiota. ;)
Taiteeseen kuuluu: klassinen musiikki, rytmimusiikki (siiis populaarimusiikki), etnomusiikki.
Näin se nyt vaan on.
Kokeellinen uusi musiikki taas voi kyllä olla taidetta mutta sillähän ei ole mitään tekemistä populäärimusiikin kanssa. Rytmimusiikilla ei myöskään ole mitään tekemistä taiteen kanssa niin kauan kuin se on luonteeltaan populääriä. Hyvä niin, sillä taide tottakai vaatii sisältöä ollakseen taidetta.
ON sisältöä, tosin sellaista, mitä tuollainen ääliö pyypyklasari ei voisi tajuta, vaikka kuinka yrittäisi ;)
ei ole sisältöä siinä määrin että sitä kannattaisi edes sisällöksi kutsua. Rytmimusiikki on tehty vain jonkun ruumiinosan heiluttamista varten ja useimmitenhan se on teikäläisillä juuri takapuoli.
Sitäpaitsi jo sana populääri sulkee taiteen mahdollisuuden aika lailla ulos. Varmaan karua nuorelle joka on kokenut tähänastiset taiteelliset huippuhetkensä pyllistelemällä peilin edessä Vladimir Cosman ja Abban tahtiin...
Mutta parempi että saat herätteen ja viisasteen jo näin varhaisessa vaiheessa. ;)