Olen onnellisessa avioliitossa oleva kahden lapsen äiti. Asun keski-Euroopassa, ja minulla on vain YKSI hyvä (paikallinen) ystävä(tär). Nyt olen pulmatilanteessa, enkä tiedä, mitä tehdä.
Ystäväni (naimisissa, kolmen lapsen äiti) kertoi minulle jo viime talvena, että hänellä oli ollut yli vuoden pituinen suhde toiseen (naimisissa olevaan) mieheen. Olin täysin ällistynyt, enkä voinut ymmärtää, miten ystäväni oli voinut elää sellaista kaksoiselämää, salailua ja valehtelua.
Siinä vaiheessa, kun minä sain tietää suhteesta, ystäväni oli kertonut siitä jo aviomiehelleen. He kävivät yhdessä ja erikseen terapiassa, mies yritti tehdä kaikkensa saadakseen aviovaimonsa "takaisin". Samoihin aikoihin ystäväni suhde toiseen mieheen loppui (toinen mies ei ollutkaan valmis lähtemään vaimonsa ja lastensa luota pois). Olin ystäväni tukena, kun hän suri "suuren rakkautensa" menettämistä.
Nyt suhde tähän toiseen mieheen on alkanut uudestaan. Ystäväni on yhteydessä häneen ja tapailee häntä salaa aviomieheltään. Aviomiehelleen ystäväni väittää edelleen että suhde on loppunut. Koska ystävästäni "säteilee" hänen uusi onnellinen olotilansa, aviomies on alkanut epäillä suhteen alkaneen uudestaan. Tämän ystäväni kuitenkin kieltää joka kerta, kun aviomies sitä häneltä kysyy.
Nyt olen hankalassa tilanteessa. Itse en IKINÄ pystyisi elämään tuollaisen valheen kanssa, enkä hyväksy sitä, mitä ystäväni tekee aviomiehelleen. Mielestäni yhtäväni täytyisi kertoa aviomiehelleen nykyinen tilanne. Ystäväni on eri mieltä, ja sanoo, että aviomies taas vaan kärsisi niin paljon, menettäisi yöunensa, ei saisi töitään tehtyä jne., kuten talvella oli käynyt hänen kerrottua aviomiehelleen suhteestaan.
Mitä mieltä olette, miten minun tulisi toimia? En tietenkään itse voi kertoa ystäväni aviomiehelle suhteen jatkumisesta, mutta en myöskään hyväksy sitä, että ystäväni ei ole rehellinen aviomiehelleen. En haluaisi menettää ainoaa ystävääni täällä, mutta en oikein pysty "jakamaan" hänen kanssaan tätä valehteluakaan.
Ystäväni (naimisissa, kolmen lapsen äiti) kertoi minulle jo viime talvena, että hänellä oli ollut yli vuoden pituinen suhde toiseen (naimisissa olevaan) mieheen. Olin täysin ällistynyt, enkä voinut ymmärtää, miten ystäväni oli voinut elää sellaista kaksoiselämää, salailua ja valehtelua.
Siinä vaiheessa, kun minä sain tietää suhteesta, ystäväni oli kertonut siitä jo aviomiehelleen. He kävivät yhdessä ja erikseen terapiassa, mies yritti tehdä kaikkensa saadakseen aviovaimonsa "takaisin". Samoihin aikoihin ystäväni suhde toiseen mieheen loppui (toinen mies ei ollutkaan valmis lähtemään vaimonsa ja lastensa luota pois). Olin ystäväni tukena, kun hän suri "suuren rakkautensa" menettämistä.
Nyt suhde tähän toiseen mieheen on alkanut uudestaan. Ystäväni on yhteydessä häneen ja tapailee häntä salaa aviomieheltään. Aviomiehelleen ystäväni väittää edelleen että suhde on loppunut. Koska ystävästäni "säteilee" hänen uusi onnellinen olotilansa, aviomies on alkanut epäillä suhteen alkaneen uudestaan. Tämän ystäväni kuitenkin kieltää joka kerta, kun aviomies sitä häneltä kysyy.
Nyt olen hankalassa tilanteessa. Itse en IKINÄ pystyisi elämään tuollaisen valheen kanssa, enkä hyväksy sitä, mitä ystäväni tekee aviomiehelleen. Mielestäni yhtäväni täytyisi kertoa aviomiehelleen nykyinen tilanne. Ystäväni on eri mieltä, ja sanoo, että aviomies taas vaan kärsisi niin paljon, menettäisi yöunensa, ei saisi töitään tehtyä jne., kuten talvella oli käynyt hänen kerrottua aviomiehelleen suhteestaan.
Mitä mieltä olette, miten minun tulisi toimia? En tietenkään itse voi kertoa ystäväni aviomiehelle suhteen jatkumisesta, mutta en myöskään hyväksy sitä, että ystäväni ei ole rehellinen aviomiehelleen. En haluaisi menettää ainoaa ystävääni täällä, mutta en oikein pysty "jakamaan" hänen kanssaan tätä valehteluakaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko ystävättaresi vai hänen tekojensa ystävä?
Onko teillä yhteisiä näkemyksiä? Viihdyttekö yhdessä? Onko asioita ja arvoja, joita jakaa? Miksi koet, että sinä kannat ystäväsi valehtelua? Voiko se muu osa hänestä oll ystäväsi vai leimaatko mielessäsi hänet petturiksi siinä määrin, että muu hänessä jää huomiottasi?
Mielestäni ystävän tehtävä on kuunnella, mutta ei millään lailla ottaa vastuulleen tai kannettavakseen toisen asioita.
Jos se ns. rakkaus on jo noin kuollut näiden kahden suhteesta, että tämä "ystäväsi" kaikkien parisuhdeterapioiden ja uudelleen yrittämisen jälkeenkin juoksee tämän toisen miehen syliin, niin eiköhän se avioliitto nyt ollut sitten siinä. Eiköhän tämä kärsivä osapuoli, eli mies ansaitse jo jotain parempaa. Parempi että mies saa tietää asiasta NYT, eikä joskus kauempana tulevaisuudessa. Mies saisi oman vapautensa ja nainen voisi juosta tämän "suuren" rakkautensa syliin, niin kauan kuin sitä onnea nyt sitten kestääkään.
Voit vielä kysyä ystävältäsi, miksei hän vaan reilusti ja suoraan sano, että hänellä ei enää ole tunteita avioimiestään kohtaan ja että haluaa erota tästä. Eiköhän se mieskin sydänsuruistaan selviä aikanaan, jos ei sitten jo nyt koe, että hyvä vaan kun sinä tai vaimo kerroitte hänelle totuuden.
Miksi sinun tässä jotenkin pitäisi toimia? Ystäväsi elää omaa elämäänsä. Älä missään tapauksessa mene kertomaan puolisosi miehelle asiasta tai muillekaan. Ystävyys on muuten mennyttä.
Kerro ystävällesi mielipiteesi. Kerro, että pidät hänestä ystävänä, mutta et pidä hänen teoistaan. Sinun ei tarvitsekaan hyväksyä tilannetta, mutta koska tilanne ei ole omasi parempi kun et sotkeennu toisten asioihin liikaa. Voit päättää vain omista teoistasi et muiden, valitettavasti.