Olen tavannut aivan ihanan miehen josta välitän todella. Itse olenkin sen hänelle kertonut. Mies ei kuitenkaan ole muutaman kuukauden seurustelunkaan jälkeen paljoa tunteistaan pukahtanut, eikä varsinkaan sanonut rakastavansa minua. Itse en kadu omia tunnustuksiani, koska niin tunnen, eikä se ole minulta pois vaikka en koskaan saisikaan vastatunnustuksia. Nyt kuitenkin kysyisin teiltä, kuinka kauan te olette rakkaudentunnustuksianne joutuneet odottamaan? Koska saa alkaa turhautumaan?
Milloin??
ne sanat
2740
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kolmen kuukauden verran katselin, ettei kysessä ole "perhonen".
Nainen koko ajan puhui rakkaudesta.
Välillä tuli liian imelä fiils.
Ja jonkin verran tuntui painostavalta.
Olis puhunut tykkäämisestä ja fiiliksistä.
Juteltiin kaikkea kivaa ja kyseltiin / vastailtiin.
Viimein kysyi suoraan: välitätkö minusta, rakastatko minua?
Vastasin: olen koko ajan tuntenut syvää
rakautta sinuun ja haluan jatkaa näin.
Minulla on hyvä olla kanssasi.
Joka kerta kun tavataan, se on elämäni paras päivä.
Ja aina vaan paranee.
En olis sanonut, jos ei olis kysytty.
No, ehkä sitten joskus.
Kyseessä on kuitenkin ihastus ja rakkaus tulee vasta vuosien yhdessä olon ja kokemusten myötä. Tämä siis minun näkemykseni.
terv. Dirlandaa
Kyllähän se niin on mielestäni, että jos koko ajan miettii ja utelee rakkautensa kohteelta "rakastaakohan hän minua", itse siinä epäilee omaa rakkauttaan kumppaniaan kohtaan. Ei sellaisia tarvitse kummankaan miettiä, jos on sopivan löytänyt. Kyllä sen molemmat tuntee nahoissaan!!!