olisi nykyään "pelkästään kaveri" ex-salarakkaan kanssa....???? Viestittelevät/soittelevat kuulumisia,juttelevat vain niitänäitä ja käyvät kahvilla ym..siis sellaista viatonta ja kilttiä mitä nyt kavereiden kesken tehdään. Voiko näin todella olla...vai olenko vain vainoharhainen???
Mitä mieltä olisitte
Jos puolisonne
81118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
päässyt irti suhteesta? Voin olla väärässä, mutta ensivaikutelma on, ettei ole.
kyseessä ei ole ollutkaan salarakas, vaan vakipanon tapainen ratkaisu. Ja jos taas on kysymys jälkimmäisestä, niin mikään ei estä myöskään jatkamasta samaan malliin. Päinvastoin -se on kahta helpompaa, kun ei enää tarvitse pelätä paljastumista.
Mikäli on tosissaan valinnut kumppaninsa ja oikean salarakkaan väliltä, niin salarakas sitten myös jätetään. Muuten ei pysty itsekään vakuuttumaan siitä, että suhde kumppanin kanssa toimii jatkossa. Ehkä joskus vuoden parin päästä voisi myös treffata kahvilassa vanhaa salarakastakin. Voisi siinä ihmetellä mikäköhän tuossakin jaksoi kiinnostaa. Tai huomata kauhukseen, että vieläkin on tunteita jäljellä, liikaa.
Jos petturi rakastaa salarakasta, ei pysty lopettamaan suhdetta! Suhde ei lopu vaikka ukko jäis kotona kiinni!! Niin se vaan menee eli jos petetty vaimo miettii missä mennään ja millainen sivusuhteen laatu oli, selviää se todellakin hyvin eli jos ukko vielä viestittelee,tapailee,soittelee jne toisen naisen kanssa, ei suhde ole pelkkä vakipano, tunteet ovat mukana ja vahvasti! t. 4 vuotta suhteessa ukkomieheen ollut...ja vaimo tietää...mies haluaa jatkaa...kummankin kanssa!
Meillä salasuhde kesti yli 6 vuotta. Molemmat kovin rakastuneita toisiinsa, mutta myös omiin kumppaneihinsa. Jossain vaiheessa jopa yhteistä elämää ajateltiin. Erosimme kavereina sen sata kertaa. Aina kun tapasimme niin arvata voi, mitä siitä seurasi. Kerran jopa tapasimme mukamas turvallisesti ostoskeskuksen kahvilassa. No eipä tuo estänyt saman peiton alle etsiintymästä. Nyt ei olla tavattu kesän jälkeen, eikä siis ole mitään tapahtunutkan. Emme me voi tavata, ei MEILLE mitään turvallista tapauspaikkaa, missä ystävinä voisimme tavata. Ikävä lähelle ja syliin iskee heti kun näkee. Viestittelemme välillä kyllä, emme edes soittaa uskalla, äänen kuuleminen voisi olla liikaa. Joskus on vaan opittava rakastamaan toista etäältä. Hän tietää, että rakastan häntä ja minä tiedän, että hän rakastaa minua. Haluaisimme olla toistemme kanssa ja tapailla vaikka salaa, mutta kun sekin on jo vaikeaa, kun on liikaa tunteita. Satuttaisimme ennen pitkää toisia rakkaitamme, jos jatkamme tapailua. Nälkä kasvaisi syödessä. Elämässä ei vaan saa kaikkea, mitä haluaa.
Onnittelut päätöksestäsi. Itsekin haluaisin tapailla erästä minulle rakasta miestä. On jo mietitty sitä, voisiko kaiken pitää salassa. Mutta alan kallistua sille linjalle, että viestittely riittää, minä en varmaan voisi estää itseäni rakastumasta niin pahasti, että siitä ei seuraisi kuin loppumaton sydänsuru. Joten viestit vaan kulkee, mutta kahvihetkeä en uskalla ajatella enää... Vannomatta paras, mutta on mukava kuulla, että jotkut toisetkin edes YRITTÄVÄT olla kunnollisia ihmisiä. Se on vaikea laji.
yli 6 vuotta niin siinä on mennyt avioliitto päin vittua jo pitkän aikaa. Todella sikamaista toimintaa omia puolisoitanne kohtaan. Ihme jos eivät petetyt puolisot huomaa että 6 vuotta on heitä kusetettu.
sun touhuista?
viesti tarkoittaa sitä, että pätkin kumpaakin lättyyn niin että raikaa. Sillä sitten eteenpäni.