niin ei näköjään löydä mitään hyvää, oon ollut erittäin aktiivinen tänä vuonna, joka kuukausi tapailin jotain uutta miestä eikä mistään tullut mitään. Onko tosiaan niin että ei etsimällä löydy sitä oikeaa? Mutta miten lopettaa etsiminen, kun yksin olo ahdistaa ja masentaa, haluaa jonkun jota rakastaa ja joka rakastaisi, kaiken lisäksi kun oon niin hellyydenkipeä. Elämä ei tunnu miltään ilman rakkautta, ei ole ketään kenen kanssa jakaa asioita, vaikka on ystäviä, työ ja harrastus, silti tuntee itsensä niin yksinäiseksi.
kun etsii
turhautunut!
482417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Olet joka kuukausi tapaillut jotain!
Minulla sama murhe että yksinäisyys vähän vaivaa ja arvaa montaako olen "tapaillut"? Kahta ja molemmat päättyivät ekojen treffien jälkeen siihen paikkaan.
Mene muualle itkemään, varmasti löydät seuraa ja myös rakkautta jos vähän edes yrität. Toisin on meillä "ylimääräisillä kappaleilla".
no jos sulla ei ollut muuta ku haukkua ja haastaa riitaa, niin olisit vaan jättänyt kirjoittamatta prkl! Jotkut jutut on mullakin jäänyt vain yhteen tapaamiseen, tarkoitin vaan että on ollut jtn juttua aika monen miehen kanssa ja siis melkein jokaisen kanssa mun omasta aloitteesta. Että ei ainakaan naisen kannata olla aktiivinen.
Sittenhän sulla käy vielä liian huonompi tuuri jos et edes ite yritä.
Itsellä sama homma takana. Siis olin helvetin aktiivinen ja kahdet treffit, pakkeja monia kymmeniä.
Eli revi siitä.
Sulla sentään on juttuja monen miehen kanssa joten varmasti kysyntää löytyy jos jaksat olla aktiivinen.
Itsellä tästä lähin saavat naiset tulla kysymään itse. Tosin tiedän ettei niin käy joten sama olla sitten yksin vaikka hautaan saakka.
ihan hölmö olo jälkikäteen, kun tuntuu että olin kiinnostunut, ja toinen vaan ns teki mulle palveluksen. Ja tuntuu ihan ajan tuhlaukselta käydä turhaan treffeillä kun ei siitä ikinä tulekaan mitään. Olen seurustellut vaan kerran, mies itse teki aloitteen ja oli alusta asti kiinnostunut, siitä tulikin mun ainoa varsin pitkä seurustelusuhde.
Siis minkä ikäinen olet ja millaisia nämä miehet ovat olleet. Mikä niissä kiikastaa?
Oikeasti, on aivan selvä että sinulla on kysyntää jos takana on lukuisia tapaamisia vaikkei heti natsannut. Itsellä on jo naisissakin etten kovin kummoisia kriteerejä vaadi kunhan olisi joku joka vähän edes välittäisi ja samankaltainen huumorintaju jne.
Ihan sama hölmö olo täällä ja karvasta kalkkia kun miettii että miten nämä kaikki jutut menee.
En kohta edes muista milloin olen seurustellut, edellisessä elämässäni varmaankin.
päälle parikymppinen olen. Ja ne miehet ollut siis laidasta laitaan, en siis ole mielestäni kauhean vaativa, sillä joukkoon mahtui siis hyvin erilaisia miehiä. Joten rimaa ei ainakaan tarvitse laskea.
ne ovat päättyneet?
auttaa koska jos sinulla on takana useita tapaamisia niin sitten se ei ole klikannut.
Mutta et ole kyllä puoliksikaan niin turhautunut kuin minä koska olen jo lähes luovuttanut noiden kokemusten jälkeen.
joidenkin kanssa jäänyt yhteen tapaamiseen, joidenkin kanssa nähtiin muutaman kerran, jolloin aika usein yhteyden pito katkesi ja jouduin selvittelemään mikä on. Eli mussa on ilmeisesti aina ollut joku vika. Siksi ei kauheasti enää kiinnostaisi tapailla ketään, mutta ei tää yksinelo ole kauhean kivaa. :(
seksin perään?
Miten olet heidät ennen noita treffejä tavannut?
Vaikea mennä sanomaan mutta ihan oikeasti voin kertoa että olet vielä nuori ja jos olet monille treffeille päässyt niin kiinnostusta sinuun on myös jatkossa.
Pahoittelen kun vastasin alussa noin ikävästi mutta se kuulostaa vaan hassulta kun joku nainen valittaa useilla treffeillä käyneenä miten kauheaa olla yksin kun on miehiä joille ei heru sitäkään ja tämä on noin monta kertaa hankalampaa. Sitten kun saa jonkun pyydettyä treffeille niin heti tulee tuomio ettei kiinnosta. Se jos mikä lannistaa.
pointtisi, mutta ei sekään helpota tilannetta, että on käynyt useillakin treffeillä jonkun kanssa ja se sitten ilmoittaa ettei kiinnostakaan. Tulee väkisin mieleen että mikä minussa on vikana.
Selvästikin olet vähän liian laajalla seulalla liikkeellä kun noin pahasti huti menee. Mieti enemmän sitä, millaisen miehen kanssa todella tykkäisit olla, ja koita sitten pukea sitä sen verran sanoiksi että voit laittaa toiveita omaan profiiliisi ja arvottaa lukemiasi profiileita paremmin.
Jos etsit liian epätoivoisesti saattavat todelliset päämääräsi hämärtyä epätoivon alle ja seurauksena on juuri se, että ajaudut toinen toistaan toivottomampiin treffeihin.
suurimman osan miehistä oon tavannut kavereiden kautta, vaikka myös tuolta treffipalstalta tavannut pari tyyppiä. Mietinkin että vaikutanko jotenkin epätoivoiselta toisen silmissä? Kuitenkin nuo miehet on ollut kaikki ihan hyviä tyyppejä, siinä vaan yleensä käynyt niin että mä en niille kelvannut. Miten se epätoivo näkyy päälle päin? En oikeasti muuta mieti joka pv kuin kumppanin löytämistä, uskon että mikään muu ei tee mua yhtä onnelliseksi.
Vaikutat epätoivoiselta tekstiesi perusteella. Mieti omalle kohdallesi miltä tuntuisi jos menisit treffeille vaikka nörtin kanssa (karrikoidusti. en tiedä miesmakuasi) joka vaikuttaisi epätoivoiselta. Toisi vaikka suklaarasian ja kukkia heti ekalla tapaamisella ja vaikuttaisi todella halukkaalta alkaa heti seurustelemaan ja olisi samalla vielä vaikka ujo.
Jos ajattelet jokapäivä että haluat suhdetta niin se on aivan varmaa että haluat suhteen ja se on epätoivoista. Se mitä/miten ajattelet ja mitä haluat paistaa varmasti sinusta läpi. Vaikka me miehet keskimäärin olemmekin huonompia lukemaan kehonkieltä. Naiset ovat keskimäärin 10 kertaa parempia lukemaan kehonkieltä mitä miehet. Jos haluat suhteen niin se on epätoivoista ja mitä taas tiedämme miehistä niin miehet ovat keskimäärin sitoutumiskammoisempia mitä naiset joten jos sinusta paistaa epätoivoisuus läpi niin se ainakin karkoittaa miehiä kauemmaksi sinusta.
Heh.. Yksi asia voi myös olla ulkonäkö joka karkoittaa miehiä, mutta veikkaan että se on se miltä vaikutat, mitä puhut ja miten puhut ja millainen on kehonkielesi.
Sitäpaitsi voit aivan hyvin kysyä mieheltä/miehiltä jälkeenpäin miksi ei halua pitää yhteyttä tai mikä minussa oli/on sellaista mistä et pidä jne.. "vaikutanko epätoivoiselta?" jne. Kannattaa ehkä kysyä mielummin tekstillä/sähköpostilla, koska kasvokkain mies voi kokea sen epämiellyttäväksi kysymykseksi jos ei vaikka ulkonäkösi kolahtanut tai vastaavaa ja siinä pitäisi olla sosiaalisesti jotenkin korrekti toista kohtaan, mutta kasvokkain voi myös kysyä.. Ei siinä ole mitään väärää kysyä sitä jos haluaa vastauksia kysymyksiinsä. Keskimäärin joku 1-3 kk on kuitenkin sellainen järkevä aika että toisen on tuntenut, että sitä edes aletaan seurustelemaan "oikeasti".
Suhde ei (mielestäni) ole sellainen juttu mihin kuuluu pyrkiä vaan suhde tulee sitten ajallaan, kun ollaan huomattu (ja todennäköisesti ollaan ihastuneita) että me kaksi ollaan paras pari toisillemme ja se suhde tulee tällöin ajallaan ja on palkinto molemmille.
Jos menet treffeille parisuhde mielessä niin se on vähän sama kuin menisit juoksemaan 100 metrin aitoja, mutta aitojen juoksemisen sijaan juoksisit kohti palkintokoroketta.
tottaa puhut. Yhden selityksen olen saanut eräältä mieheltä : "olet ollut lapsellinen, jotenkin koko ajan varautunut, enkä aio seksiä odottaa niin kauan". Hehhe, ja tää on ihan totta. Tapailtiin siis 3 viikkoa. En pysty olemaan ihan oma itseni heti alussa, mikä ei kuitenkaan tarkoita että olisin joku idiootti tms. Ja mies oli selvästi seksin perässä. Mutta olen joskus tapaillut kunnon nörttiäkin (ei mitenkään pahalla nörttejä kohtaan), sen kanssa ei sitten loppujen lopuksi ollut mitään yhteistä ja se oli yhteinen päätös erota.
En silti näe mitään vikaa siinä että ihminen haluaa parisuhteen, ihminenhän on luotu jakaamaan elämää toisen kanssa, ja minusta yksinelo on todella masentavaa. Niin tottakai kun alkaa tapailemaan miestä toivoo, että siitä tulisi jotain, en muuten menis turhaan hengailemaan jonkun kanssa ilman mitään päämäärää.
Siis kyllä myönnän että jos vaikka joku unelmieni prinssi ilmestyisi eteeni ja olisi valmis vaikka menemään mun kanssa heti naimisiin yms, se ei olisi unelmieni täyttymystä, vaan tulisi tunne että tuo vaan haluaa suhteen ja ihan sama kenen kanssa. Mutta kun en tiedä miten tuo epätoivo näkyy käytöksessäni ja miten sen voi korjata. Varmaan paras ratkaisu on unohtaa miehet, ei niistä muuta ollut kun harmia.
"En silti näe mitään vikaa siinä että ihminen haluaa parisuhteen"
Minustakin on outoa että ei saisi sanoa ääneen että tavoittelee parisuhdetta, kuitenkin suuri osa siihen pyrkii ja useimmat lopulta päätyvät.
"Varmaan paras ratkaisu on unohtaa miehet, ei niistä muuta ollut kun harmia"
Ehkä ne kannattaa unohtaa vain osittain, pidät hetken taukoa yrittämisestä, jos vaikka sitten lähtisi luontevammin käyntiin uusi kierros. Eihän rallikuskikaan ympäri vuoden aja, välillä pitää tankata, kerätä kokemukset yhteen ja koota ajatukset kasaan :).
niinpä, tauko ainakin olisi paikoillaan, muuten muutun liiankin katkeraksi :) Ja kaikki muu deittailu mikä ei johda mihinkään on mielestäni niin turhaa ajan tuhlausta! Mutta oppii siitäkin jotain..
Kannatan tuota miesten unohtamispointtia.
Unohda miehet miehinä ja keskity kaikkiin ihan vain ihmisinä.
Tuttavapiirini mielenkiintoisimmat naiset ovat niitä, joista aistii selvästi sen, että he eivät välitä tulevatko olemaan sinkkuja vielä vuoden vai viisi vuotta. Perustunee siihen, että he oikeasti ovat tyytyväisiä elämään sinkkuinakin.
Hellyydenkipeimmistä tulee sellainen vaikutelma, että jos itseäkin vaivaisi sama ongelma, niin heistä jonkun kanssa voisi olla sen aikaa, kunnes kasvaa yli siitä mielentilasta. Mutta eivätpä he yleensä muuten juuri kiinnosta.
no minkäs itselleen voi jos on hellyydenkipeä? En selvästikään saanut lapsena ainakaan isältä tarpeeksi rakkautta ja muutenkin on ollut lopulta huono isäsuhde. Ja miten voi elää onnellisesti sinkkuna jos se ei vaan tunnu hyvältä, vaan haluaa jonkun jota rakastaa ja joka rakastaisi takaisin. En ymmärrä mitä hyvää yksin olemisessa voi olla, paitsi jos on pitkä suhde takana, itse oon ollut vuoden sinkkuna ja melkein koko sen ajan on tuntunut pahalta.
Sitten sinun pitää ehkä etsiä käsiisi hellyydenkipeä mies! On niitäkin olemassa. Jopa sitoutumishaluisia.
Aattelin vielä sanoa tästä epätoivoisuus jutusta, kun se tuossa tänään tajusin evoluution pohjalta että miksi on naisen kannalta pahasta vaikuttaa epätoivoiselta.
Miehet karttaa epätoivoista naista sen takia että mies ei voi tietää, että onko nainen raskaana. Siis jos nainen onkin viikko sitten nainut jonkun miehen kanssa ja tälle miehelle todennäköisesti raskaana. Ennen ei ollut ehkäisyvälineitä. Miehelle pahinta mitä voi käydä on kasvattaa jonkun muun lapsi.
Samaan tapaan naisille tulee epämiellyttävä tunne jos mies haluaa pelkkää seksiä ja nainen vaistoaa ettei miehellä ole aikomustakaan jäädä pyörimään ympärille vaikka todennäköinen seuraus seksistä on raskaus ja tämä aiheuttaa naiselle paljon ongelmia (jopa kuolema, jos naisesta tulee "heimon hylkiö") ellei mies jää naista ja jälkikasvua huolehtimaan
Epätoivoinen nainen evoluution näkökulmasta aiheuttaa miehille ongelmia tai ei ainakaan voi olla varma naisesta ja voiko naisen kanssa olla mitään pysyvää. Raskaana oleva nainen varmasti on menneisyydessä halunnut oman selviytymisen kannalta miehen, ei välttämättä niin väliä kuka se on kunhan huolehtii hänestä ja lapsesta.
Epätoivoisuus siis hälyttää miehen "luontaisia kelloja" eli tunteita eikä ne tunteet ole positiivisia naisen kannalta. Samaan tapaan seksin nälkäinen mies herättää naisessa tunteita eikä nekään tunteet välttämättä ole kovin positiivisia...
Harvinaisen mielenkiintoinen tuo "ehkä raskaana eri miehelle"-pointti! Itse koetin samalta kannalta miettiä, mutta jumitin vain uskollisuuskysymyksessä. Siis se, että epätoivoinen tuntuu valitsevan kenet tahansa joka hänet hyväksyy, jolloin kumppaniehdokasta epäilyttää olisiko häneen osuva valinta kuitenkin vain väliaikainen. Vaan taitaapa olla niin, että noin päin se pätee vain miessukupuoleen. Miehen geenejä kun ei hirveästi haittaa vaikka nainen kyllästyisikin häneen ja lähtisi muualle vieden lapsetkin muiden kasvatettavaksi.
Toisaalta onhan olemassa sekin mahdollisuus, että nainen lähtee yksin, jolloin lapset jäävät miehen harteille. Tältä osin uskollisuuspointti kyllä pätee mieheenkin.
ainakin näen asian niin että epätoivoinen kumppani vaikuttaa lähinnä siltä että haluaa tosiaan kenet tahansa, eikä ota kumppanikseen jonkun sen takia että kyseinen ihminen olisi juuri se mitä on aina etsinyt, vaan kun se on huolinut sen. Vaikea selittää, mutta kukaan ei varmaan halua olla vaan joku, vaan se erytyinen ihminen toiselle, keneen rakastutaan ja halutaan viettää elämä yhdessä. Itse en koe olevani niin epätoivoinen että kuka tahansa kelpaisi, en todellakaan. Näen yleensä heti haluanko ihmisen kanssa mitään, ja nuo miehet joiden kanssa olen käynyt treffeillä, niin suurin osa ollut ihan potentiaalisia poikaystäväehdokkaita, vain muutama ollut sellainen kenen kanssa ei ollut paljon yhteistä ja siksi "ero" niistä ei tuntunut pahalta, vaikka olisin ehkä halunnutkin jatkaa tuttavuutta, jos mieskin olisi halunnut. No mutta mitä tässä on opittu, niin että ei väkisin tuu mistään mitään, koskee ihan joka asiaa elämässä..
Eli mistäspäin olet ja oletko mies vai nainen ja minkä ikäinen?
T:Kiinnostunut
Naispuolinen etelä-suomesta, päälle parikymppinen oon..
minkälaiseen meili osoitteeseen voisin skriivata sinulle. t:mies 30
sinulle. Menehän papparainen muualle. ;)
T: -30 mies
Mulla ihan täysin samanlaisia tunteita kun sulla. Nyt reilun vuoden olen etsinyt ehkä liiankin ahkerasti naista itselleni. Yksin olo ahdistaa minuakin mutta olen ajatellut että enään en hae. En edes muista monillako treffeillä olen käynyt viimeisen vuoden aikana. Mutta ei tärppää millään. Seuraavat treffit on ens torstaina. Joka tapauksessa kävi miten kävi näillä tulevilla treffeillä. Otan profilini pois treffi24:tä tuon torstain jälkeen. Mä kaipaan kans hellyyttä ja rakkautta. Siis sitä turvallista ja vakaata parisuhdetta.
aivan samasta ongelmasta ja TIEDÄN miten tuskaisaa se voi olla. Parin seurustelussa käyneen pettymyksen jälkeen en uskaltanut luottaa kehenkään. Kävin baarissa kavereiden kanssa mutta miehet eivät ottaneet kontaktia vaan katsoivat etäältä. Luulin että minussa on jotain vikaa, jonka he näkevät kauas. Olen suht tavallisen näköinen mutta meikkaan ja pukeudun kauniisti, käytän koruja ja korkkareita yms. :D Jos sain jotain juttua miehen kanssa aikaan, se tapahtui vain parin siiderin jälkeen, muuten en uskaltanut jutella. Nämä jutut kariutuivat parien iltapäiväkahvitreffien aikana kun en juuri uskaltanut puhua, joko olin tuppisuuna tai päästin sammakkoja suustani koko ajan. En uskaltanut soittaa, kun pelkäsin nolaavani itseni sanovalla jotain idaria. Pahimmat paineet oli kun ehdin yhden jätkään ihastua ihan oikeasti. Annoin varmaan tosi ristiriitaisen ja takakireän kuvan itsestäni. Tätä jatkui vuoden ajan, jonka aikana en harrastanut seksiä tai edes pussaillut kenenkään kanssa. Oli sentään muutama vonkaaja, mutta en halunnut yhdenillan juttua. Eräänä iltana olin bilettämässä ex tempore parin tyttökaverin kanssa ja kiskaisin mukavan rentouttavat pikkukännit. Oli pitkästä aikaa todella hauskaa!! Ei siis mitään suunnittelua tai huolellista tälläytymistä ajatuksella "tänään tulee prinssi valkealla bemarilla". Kaverit lähti jostain syystä taksilla kotiin ja jätti siis minut yksin tanssilattialle. Hain lisää juomista ja menin yksin istumaan pöytään. Parin pöydän päähän nurkkaan istuu ihan tavallisen näköinen, söpö mies juoma kädessä ihan yksinään. Tällä neidillä jotenkin naksahti päässä.. menin hänen viereensä istumaan ja aloin höpöttää kaikkia maailman asioita. En muista miten siinä kävi mutta jossain vaiheessa alettiin pussailla ja ainakin juotiin lisää. Enempää tarina ei kerro, mutta aloimme seurustella heti; tuosta illasta tulee pian kaksi vuotta täyteen.. Kävi siis todellinen munkki.
1. opetus: ei kannata ottaa mitään liian vakavasti, kaikkein vähiten itseään.
2. opetus: mieskin on ihminen, ei se ole mikään jännittävä, ihmeellinen olento.
3. opetus: ne hiljaiset pojat nurkassa kannattaa huomioida, niistä saa parhaan poikaystävän :)
tuo on kyllä totta. Itsekin olen aina hermostunut treffeillä ja höpötän liikaakin ja nauran kaikille tyhmille jutuille. Joskun olin tehnyt itsestäni ihan pellen ekoilla treffeillä, joskus taas mennyt ihan hyvin, oltiin vaan liian erilaisia, että ei vika aina ollut minussa.
Olen itsekin kuin kyseinen turhautunut. Takana on nyt kahden vuoden seurusteluseuhde ja edessä treffailu kausi. Tapailen kaiken maailman ääliöitä, jonka kanssa juttu ei toimi. Tai sitten olen vain yksin.
Sen voin ainakin turhautuneelle sanoa, että jos miehestä on ainesta sen näkee jo ensimmäisen vartin aikana. Näin on ainakin itselleni käynyt. Olen siis seurustellut kaksi kertaa pidempää ja molemmat miehet olivat kiinnostavia heti.
Sinkku kautena olen yrittänyt antaa miehelle tilaisuutta uudestaan esim. uusimalla treffit. Mutta jos kemiat eivät kohtaa niin ei siihen oikein mikään auta.
Luulen, että olet hyvännäköinen nuori nainen, joka on luonteeltaan perus ujo ja ei oikein keksi mitään sanottavaa treffeillä. Jos mies on oikea, puhe tulee luonnostaan.
tietysti taas miehessä eikä naisessa jolla ei ole mitään fiksua sanottavaa että jaksaisi miestä kiinnostaa tuota varttia pitempään?
Paljon on kuule kauniita ja olevinaan fiksuja naisia mutta voi hyvä ihme niitä juttuja. Sama kuin 14-vuotiaan kanssa keskustelisi.
Sitten on tietysti niitä fiksuja ehkä vähemmän kauniita ujoja naisia jotka eivät saa sanaa suustaan jostakin syystä.
Aina on tietysti hieno kääntää asia niinpäin että vastapuolessa täytyy olla jotain vikaa (eli miehissä) jos he eivät ole kiinnostuneita sinusta tai sitten he eivät osaa keskustella jos itse ei osaa heille sanoa mitään.
mielestäni suurimmassa osassa tapauksista vikaa ollut ilmeisesti itsessäni, koska jännitän aina treffejä tosi paljon ja höpötän liikaakin kaikkia tyhmiä juttuja, ihan hauskojakin, kun aina nauretaan paljon (varsinkin itselleni), mikä antaa musta ehkä pellen kuvan. Kerron ehkä liikaa jotain asioita itsestäni, mitä ei pitäisi. Plaah, on tää niin vaikeaa, mutta kyllä uskon niin kuin joku jo mainitsi että sen oikean kanssa kyllä keskustelu sujuu alusta alkaen ja se hyväksyy sellaisena kuin on.
tehdä. En lukenut kaikkea mitä tänne on kirjoitettu mutta kuulostat, et pelkästään epätoivoiselta mutta hieman "itsekeskeiseltä"?
Tarkoitan, esitätkö kysymyksiä miehille heistä itsestään vai höpötätkö vain omia asioitasi miehelle?
Älä ota tätä loukkauksena mutta kuulostat ihan yhdeltä jonka tunnen tuttavana ja vaikka on mielenkiintoista jutella hänen kanssaan niin hänen kiinnostuksensa minuun on 0 tai 1 ja häneen itseenssä lähempänä 1000.
Pikkaisen antaa sellaisen kuvan tuo tekstisi ja jos siihen yhdistetään pelleily itsellä ja vähänkään naiivi huumori niin ei lupaa hyvää...
että pidän itse puheliaista naisista mutta naisen tulisi olla kiinnostuneita muustakin kuin itsestään (mm. minusta).
kyllä olen aina kiinnostunut ihmisestä kenen kanssa menen treffeille ja tuo höpöttäminen johtuu nimenomaan jännittämisestä. Ja kyllä kyselen myös mieheltä kaikkea. Ehkä se nimenomaan se epätoivoinen asenne on se mikä ajaa niitä pois..
Sitten se ei ole siitä kiinni.
Epätoivo voi ajaa ja tietysti jos hermostuneena vähän "esiinnyt" siinä.
Toisaalta veikkaisin että olet tavannut vain vääriä tyyppejä ja jotenkin mukaasi on tullut sellaisia jotka eivät jaa samoja juttuja.
Haluaisitko että mies olisi myös "höpöttäjä" tyyppiä vai?
no uskon itsekin että vääriin tyyppeihin olen törmännyt, mutta mietin että oonko itse jotenkin niin outo/erilainen etten tullut toimeen niiden kanssa.. Ja kyllä helpottaa paljon jos mies on puheliampaa sorttia, siinä se jännityskin helpottaa, kun huomion ei ole koko ajan minussa, vaan toinen pääsee kertomaan itsestään juttuja.
että itsenkin on vaikea löytää samankaltaista seuraa.
Joidenkin on vain hankalampaa löytää koska ovat hieman massasta poikkeavia.
Itselläni tulee todella ahdistava olo sellaisilla perustreffeillä jos toisella ei ole mitään sanottavaa ja tikusta pitää tehdä asiaa ja esittää kiinnostunutta. Ei ole yhteistä puhuttavaa ja vaikea saada toista mukaan. Melkein voisi sanoa että sitten on parempi käydä tuttavien tai kavereiden kanssa "treffeillä" kuin jollekin puolituntemattomalle puhua niitä näitä.
Se vaatii sen vireen ja esimerkiksi tuollainen jännitys ei minua haittaisi. En tosin höpötä mutta yleensä aukaisen sanaisen arkkuni juuri sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa juttu kulkee.
Sinuna en tuosta jännittämisestä olisi huolissani mutta ehkä vähän huolellisemmin miettisin jo etukäteen minkälaisen ihmisen kanssa haluat treffeille. Toisaalta ehkä nautit erilaisten ihmisten seurasta?
Näitä saamiasi kokemuksia voit hyödyntää sitten jatkossa.
Opettele lukemaan viestit ennen kuin lähdet arvostelemaan. En sanonut, että miehessä on vikaa. Onko miehen vika jos kemiat eivät kohtaa? Ei todellakaan se on vain niin. Vika on molemmissa siinä tapauksessa. Kaksi toisille väärää ihmistä, kun kohtaa ei synny romantiikkaa.
Olet tyypillinen prinsessa: sinulle vuosi sinkkuna tuntuu kärsimykseltä vaikka useille miehille viidenkin vuoden tahdonvastainen sinkkuus on normaalia.
Moni mies etsii yhtä aktiivisesti kuin sinä useita vuosia eikä silti kukaan naisista kiinnostu. Eli lopeta ruikutus ja jatka etsimistä. Tai ainahan voit palata leikkimään ylimielistä prinsessaa.
arvasin että joku tulee haukkumaan, pitikö vaivautua? Mitä prinsessamaista siinä on jos kaipaa toisen ihmisen viereen? Ihan luonnollista se on. Vai pitääkö mun nyt pyytää anteeksi sulta ja sunlaisilta että itse olen ollut sinkku vain sen vuoden?
Olen myös jätetty ihminen.
Olen mies joka haluais naista vierellensä.
Olisko kiinnostusta?
Millan saisin sulle sähköpostia laitettua?
Jossa kertoisin itsestäni ja elämästäni ja ehkäpä kuvankin voisin laittaa.
eikä miestä löydy, niin kyse on vain ja ainoastaan ulkonäöstä. Tai lähinnä sen puutteesta.
ei mun kohdalla kyllä pidä paikkansa..
Yhteyksiä minuun, niin skriivaillan kuulumisia?
t:yksinäinen mies
[email protected]
niin seuraa saa huonommin kuin lotossa 7 oikein. Enkä ole mikään rumilus tai kusipää.
Älä luovuta ja jatka etsimistä.Itse en jaksa edes lähteä baariin,kun olen huono avamaan keskustelua menen lukkoon,kun pitäisi sanoa,jotakin"viisasta".Nytkin seurailen sivusta näitä keskusteluja enkä oikeastaan osallistu niihin.Neljän seinän sisällä meinaa tulla välillä hulluksi,mutta toivottavasti löytyy se tunnelinpää,josta valo pilkistää.Ikää,kun tulee lisää tuntuvat asia muuttuvan vain vaikeammiksi.