Olen onnellisessa avioliitossa oleva kahden lapsen äiti. Asun keski-Euroopassa, ja minulla on vain YKSI hyvä (paikallinen) ystävä(tär). Nyt olen pulmatilanteessa, enkä tiedä, mitä tehdä.
Ystäväni (naimisissa, kolmen lapsen äiti) kertoi minulle jo viime talvena, että hänellä oli ollut yli vuoden pituinen suhde toiseen (naimisissa olevaan) mieheen. Olin täysin ällistynyt, enkä voinut ymmärtää, miten ystäväni oli voinut elää sellaista kaksoiselämää, salailua ja valehtelua.
Siinä vaiheessa, kun minä sain tietää suhteesta, ystäväni oli kertonut siitä jo aviomiehelleen. He kävivät yhdessä ja erikseen terapiassa, mies yritti tehdä kaikkensa saadakseen aviovaimonsa "takaisin". Samoihin aikoihin ystäväni suhde toiseen mieheen loppui (toinen mies ei ollutkaan valmis lähtemään vaimonsa ja lastensa luota pois). Olin ystäväni tukena, kun hän suri "suuren rakkautensa" menettämistä.
Nyt suhde tähän toiseen mieheen on alkanut uudestaan. Ystäväni on yhteydessä häneen ja tapailee häntä salaa aviomieheltään. Aviomiehelleen ystäväni väittää edelleen että suhde on loppunut. Koska ystävästäni "säteilee" hänen uusi onnellinen olotilansa, aviomies on alkanut epäillä suhteen alkaneen uudestaan. Tämän ystäväni kuitenkin kieltää joka kerta, kun aviomies sitä häneltä kysyy.
Nyt olen hankalassa tilanteessa. Itse en IKINÄ pystyisi elämään tuollaisen valheen kanssa, enkä hyväksy sitä, mitä ystäväni tekee aviomiehelleen. Mielestäni ystäväni täytyisi kertoa aviomiehelleen nykyinen tilanne. Ystäväni on eri mieltä, ja sanoo, että aviomies taas vaan kärsisi niin paljon, menettäisi yöunensa, ei saisi töitään tehtyä jne., kuten talvella oli käynyt hänen kerrottua aviomiehelleen suhteestaan.
Mitä mieltä olette, miten minun tulisi toimia? En tietenkään itse voi kertoa ystäväni aviomiehelle suhteen jatkumisesta, mutta en myöskään hyväksy sitä, että ystäväni ei ole rehellinen aviomiehelleen. En haluaisi menettää ainoaa ystävääni täällä, mutta en oikein pysty "jakamaan" hänen kanssaan tätä valehteluakaan.
Laitoin saman viestin jo ystävyys-palstalle. Ehkä tällä palstalla saan enemmän vastauksia...?
Ystäväni (naimisissa, kolmen lapsen äiti) kertoi minulle jo viime talvena, että hänellä oli ollut yli vuoden pituinen suhde toiseen (naimisissa olevaan) mieheen. Olin täysin ällistynyt, enkä voinut ymmärtää, miten ystäväni oli voinut elää sellaista kaksoiselämää, salailua ja valehtelua.
Siinä vaiheessa, kun minä sain tietää suhteesta, ystäväni oli kertonut siitä jo aviomiehelleen. He kävivät yhdessä ja erikseen terapiassa, mies yritti tehdä kaikkensa saadakseen aviovaimonsa "takaisin". Samoihin aikoihin ystäväni suhde toiseen mieheen loppui (toinen mies ei ollutkaan valmis lähtemään vaimonsa ja lastensa luota pois). Olin ystäväni tukena, kun hän suri "suuren rakkautensa" menettämistä.
Nyt suhde tähän toiseen mieheen on alkanut uudestaan. Ystäväni on yhteydessä häneen ja tapailee häntä salaa aviomieheltään. Aviomiehelleen ystäväni väittää edelleen että suhde on loppunut. Koska ystävästäni "säteilee" hänen uusi onnellinen olotilansa, aviomies on alkanut epäillä suhteen alkaneen uudestaan. Tämän ystäväni kuitenkin kieltää joka kerta, kun aviomies sitä häneltä kysyy.
Nyt olen hankalassa tilanteessa. Itse en IKINÄ pystyisi elämään tuollaisen valheen kanssa, enkä hyväksy sitä, mitä ystäväni tekee aviomiehelleen. Mielestäni ystäväni täytyisi kertoa aviomiehelleen nykyinen tilanne. Ystäväni on eri mieltä, ja sanoo, että aviomies taas vaan kärsisi niin paljon, menettäisi yöunensa, ei saisi töitään tehtyä jne., kuten talvella oli käynyt hänen kerrottua aviomiehelleen suhteestaan.
Mitä mieltä olette, miten minun tulisi toimia? En tietenkään itse voi kertoa ystäväni aviomiehelle suhteen jatkumisesta, mutta en myöskään hyväksy sitä, että ystäväni ei ole rehellinen aviomiehelleen. En haluaisi menettää ainoaa ystävääni täällä, mutta en oikein pysty "jakamaan" hänen kanssaan tätä valehteluakaan.
Laitoin saman viestin jo ystävyys-palstalle. Ehkä tällä palstalla saan enemmän vastauksia...?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärrän kyllä, että ystäväsi toiminta ei ole sinun silmissäsi hyväksyttävää. Mutta ystävyys on sitä, että hyväksyy ystävän virheineen päivineen. Eihän sinun tarvitse olla mitenkään aktiivinen toimija tässä ystäväsi suhteessa. Tietenkin voit kannustaa häntä kertomaan miehelleen, mutta jos se ei auta, niin toki sinulla on oikeus itseäsi suojata. Eli kerro ystävällesi, että uskottomuus tuntuu sinusta niin pahalta, ettet halua siitä aiheesta kuulla yhtään mitään. Näin voit säilyttää ystävyytenne, mutta samalla suojaat itseäsi sellaiselta, jota et halua käsitellä. Olisko tässä jotain järkeä?
tilanteessa olin, sitten oivalsin... Että ehkei ole minun asiani hyväksyä tai olla hyväksymättä ystävän tekemisiä. Voi kuunnella ja yrittää ymmärtää, ja kertoa omia mielipiteitään. Mutta kun tilanne käy ahdistavaksi, voi sanoa, että jospa puhuttaisiin jotain vallan muuta. Oma ystäväni ymmärsi, kun näin sanoin. Tilanteen mentyä ohitse pahoitteli, että olin joutunut ystävyytemme kautta mukaan soppaan. Mutta sitä varten ystävät ovat - niin sateessa kuin auringonpaisteessa.
En osaa neuvoa, miten sinun tulisi toimia. Sen tiedän, että ei ole sinun tehtäväsi mennä kertomaan aviomiehelle pettämisestä. Ystäväsi on siinä mielessä oikeassa, että tieto lisää tuskaa.
Mielestäni ystävän tulisi erota miehestään. Ei ole reilua olla kahden kanssa samaan aikaan. Ei ole reilua, että hän on sotkeutunut perheelliseen naimisissa olevaan mieheen. Mutta mitä tehdä, kun toinen on niin rakkuden sokaisema? Mutta minun mielipiteeni on se, että tämän ystävättäresi on ehdottomasti erottava miehestään, kun valehtelee ja pettää. Parisuhde perustuu luottamukseen, rehellisyyteen ja siihen, että kumppanit ovat toistensa parhaimmat ystävykset ns. tiimi. Ja tuo ystävättäresi on särkenyt kaiken ja vienyt pohjan avioliitoltaan. Mitä järkeä hänen on siis enää olla avioliitossa/seurustelusuhteessa, jos ei voi pitää jalkoja ristissä ja Jumalaa mielessä? Aviomies antoi hänelle kerran anteeksi, mutta jos hän on yhtään normaali ja itseään kunnioittava mies, ei hän tuollaista naista katselisi. Ystäväsi olisi parempi olla sinkku!