Mikä mahtaa olla yleinen irtisanomisaika au pairin hommista (kun siis au pair itse haluaa erota) vai onko se ihan sopimuksesta kiinni? Olen parhaillaan au pairina eikä sopimuksessani mainita mitään edellämainitusta, host-vanhemmiltakin on aika vaikea lähteä tässä vaiheessa kyselemään moisia.. täällä kai joku osaisi neuvoa?
Olen siis pari kuukautta sitten saapunut perheeseen ja suht pitkäksi ajaksi lupautunut työskentelemään eli ensi vuoden heinäkuun loppuun asti.. nyt kuitenkin nähtyäni asioita hieman eri valosta on mieli vähitellen muuttunut ja heinäkuu tuntuu jo ajatuksena mahdottomalta. Sen kummemmin syitä erittelemättä en koe voivani jatkaa töitä tässä perheessä tai ylipäätään au pairina (perheen vaihtamisesta ei siis ole kyse). Onko kohtuutonta jos vuodenvaihteen jälkeen haluan lopettaa työn?? Uuden au pairin etsiminen tietää perheelle tietysti lisävaivaa (en siis ole järjestön kautta matkassa) ja jotenkin tuntisin itseni petturiksi jos lupauksista huolimatta menisin ja ottaisin loparit reilusti ennen aikojaan.. en halua tuottaa perheelle pettymystä enkä aiheuttaa kriisiä tms, harkittuani asioita se vain tuntuu eniten oikealta ratkaisulta.
Jos täällä kenelläkään on samantapaisia mietteitä tai omakohtaista kokemusta tai ylipäätään jt järkevää sanottavaa aiheeseen liittyen niin kuulisin mielelläni!
Olen siis pari kuukautta sitten saapunut perheeseen ja suht pitkäksi ajaksi lupautunut työskentelemään eli ensi vuoden heinäkuun loppuun asti.. nyt kuitenkin nähtyäni asioita hieman eri valosta on mieli vähitellen muuttunut ja heinäkuu tuntuu jo ajatuksena mahdottomalta. Sen kummemmin syitä erittelemättä en koe voivani jatkaa töitä tässä perheessä tai ylipäätään au pairina (perheen vaihtamisesta ei siis ole kyse). Onko kohtuutonta jos vuodenvaihteen jälkeen haluan lopettaa työn?? Uuden au pairin etsiminen tietää perheelle tietysti lisävaivaa (en siis ole järjestön kautta matkassa) ja jotenkin tuntisin itseni petturiksi jos lupauksista huolimatta menisin ja ottaisin loparit reilusti ennen aikojaan.. en halua tuottaa perheelle pettymystä enkä aiheuttaa kriisiä tms, harkittuani asioita se vain tuntuu eniten oikealta ratkaisulta.
Jos täällä kenelläkään on samantapaisia mietteitä tai omakohtaista kokemusta tai ylipäätään jt järkevää sanottavaa aiheeseen liittyen niin kuulisin mielelläni!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Au pair on yksi perheen tarkeimmista henkiloista.
Jos lapset jaavat hoitamatta, niin vanhemmat joutuvat olemaan poissa toista. Jos se aika alkaa pidentya useiksi paiviksi, saattaa menna tyopaikka alta.
Jos ei ole tyopaikkaa, asuntolaina ei tule maksettua.
Eli ihan aaritapauksissa perheelta voi uhata menna jopa talo alta.
Siksipa suositteisin seuraavaa:
- Esita asia mahdollisimman aikaisessa vaiheessa perheella ja sano etta voit olla niin kauan kuin siirtyma-aikaa kestaa. Se on kuitenkin max. 4-6 viikkoa.
- Perhe voi ruveta etsimaan uutta au pairia ja sina voit auttaa prosessissa ainakin antamalla positiivisen referenssin.
- Jos perhe alkaa tosiaan vaikeaksi ja pottumaiseksi, kannattaa ilmoittaa etta voin mina lahtea nopeastikin jos apu ei kelpaa. Yleensa kannattaa kuitenkin mielummin yrittaa neuvotella. Kummallekaan osapuolelle ei ole jarkevaa jos au pair ei viihdy.
- Lakisaateisesti sinua ei saada vastuuseen vaikka lahtisit saman tien mutta siita ei jaa hyva maku varmaan itsellekaan.
suurkiitos kirjoittajalle tästä viestistä! meidän eka aupair oli kokenut todella orjuutusta ekassa paikassaan ja silloin oli enemmän kuin ok, että hän lähti sieltä pois. Mä en ainakaaan aio ottaa enää ikinä suomalaista aupairia, vaikka oonkin ite Suomessa syntynyt. 20 vuotta sitten, siis meidän aikaan, oli niin erilaista. Nykyiset suomalaiset nuoret naiset ja työt on niin valtavan lellittyjä. siis ei enää Suomi-mademoiselleja meille "hoidettavaksi". ei oo muuta ku lisää työtä.
Moikka :)
Mulla oli juuri samanlainen tilanne vähän aikaa sitten. Olimme sopineet että jos ei oo mun juttuni, ilmoitan mahd ajoissa. Lupauduin kuitenkin olemaan heinäkuun loppuun (kuten sinäkin:) mutta mieleni muuttui ekan kuukauden sisään.
Tämä on mun eka kerta aupairina ja huomasin että esim. jo aiemmin yksin omassa taloudessa asuneena ei oo mun juttuni. Myös oli muita seikkoja, (kuten koulun ja kodin välimatka) jotka vaikutti ja musta tuntui että heinäkuun loppuun asti olo on mahdotonta!
Vaikeinta oli avata suunsa ja löytää oikea hetki kertoa asia, mutta onneksi kaikki meni hyvin!
Ilmoitin asiasta siis 2,5 kk etukäteen joka on todella riittävä aika. Tulin myös ilman järjestöä, eikä tietenkään oo mitään irtisanomisaikaa. En tiä onko järjestöillä.. On kulunut n 1,5kk siitä kun kerroin asian ja kaikki on jatkunut normaalisti sen jälkeen. Perheessä oltiin tyytyväisiä kun ilmoitin ajoissa. Mitään sopparia meillä ei ole, luottamus vain.
Jos haluat lopettaa vasta vuoden vaihteen jälkeen, perheellä on rutkasti aikaa löytää uusi, etkä petä kenenkään luottamusta!
Kaikille on parempi että aupair viihtyy ja tykkää hommastaan, joten jos todella olet sitä mieltä että haluat aiemmin pois, tee se!
Host-äiti juuri pyysi mua käymään jatkossa aina kun on aikaa, muutan siis läheiseen kaupunkiin töihin joulun jälkeen. Haluan tottakai kuulla myös heidän kuulumisiaan ja lapsen jota olen hoitanut!
Hyvin se menee, tsemppiä!!
oon ollut saksassa reilu 2kk, alku oli kivaa aikaa kun kaikki oli uutta. täitä oli silloinkin paljon mutta ajattelin etten ole vielä vaan tottunut. no, ei se sitten ihan niin olekaan, en meinaa löytää itelleni vapaa-aikaa millään, päivässä mun pitäisi tehdä 6 tuntia (ja äiti on tästä tarkka, mun pitää kirjottaa ylös mitä olen tehnyt! tosin ilmeisesti siksi, että voisi suunnitella päivät paremmin, niin että saisin sitä omaakin aikaa mutta ei tää nyt näytä toimivan.) usein olen valmis ennen tota 6 tuntia, mutta esim silityspäivät on ihan hirveitä, viimeksin töihin meni 9,5 tuntia (myös ruuanlaittoa, hammaslääkärikäynti lapsen kanssa ja muutakin siis kuin silitys, johon kuitenkin meni varmaan 4h).
lapsista pidän sinänsä, poika 9v kyllä on nyt ottanut tavakseen leikkiä mun hermoilla, ei paljoo helpota tilannetta. tarkoitus oli olla ens toukokuuhun mutta tän stressin seurauksena hirveä koti-ikävä. jouluna oli tarkoitus mennä käymään suomessa ja oon miettinyt josko jäisin lopullisesti. vielä ihan hyvin aikaa ilmeisesti sanoa perheelle, vai? eli periaatteessa se uusi aloittaisi tammikuun alussa, jolloin oikeasti olisin itse tullut takaisin..
ihan TÖITÄ, ei täitä :D mut joo.. ääh
eli kerroin hostvanhemmille eilen missä mennään, että haluan lopettaa joulun jälkeen. isä otti asian tosi hyvin mutta se äiti näytti jokseenkin murhanhimoiselta ja muuttui hirveän tylyksi.. sovittiin austavasti niin että jos ei ketään löydy tammikuun alkuun mennessä niin palaan tänne vielä vuoden alussa tammi- ja helmikuun ajaksi, tarpeen mukaan siis. ei kyllä yhtään huvittaisi tulla tänne uudestaan jos ilmapiiri muuttuu kireäksi sen takia että yritin olla mahdollisimman rehellinen ja kertoa ajatuksistani suoraan.. olen mielestäni ajoissa kertonut perheelle eroaikeistani, reilu kuukausi vielä aikaa ennen joululomaa. He eivät tietenkään olleet tyytyväisiä, sanoivat että joulu on jo ihan lähellä ja vuodenvaihteessa on todella vaikeaa saada uutta au pairia (no onhan se totta että au pairien sesonkiaika on jo ohi) mutta ihan kuin mäkin huvin vuoksi olisin eroamassa. siis jos vielä olisin harkinnut jouluun asti ja sitten pudottanut tällaisen pommin niin mitäs sitten olisivat sanoneet? en kuitenkaan halua karata jouluna kotiin, ei perhettä sillä tavalla voi pettää ja jättää pulaan vaikka ei kyseisistä henkilöistä aina pitäisikään...
vähän samaa miettivälle sanon vaan että kannattaa ottaa asia heti puheeksi, muuten voi vanhempien suhtautuminen mennä todella kylmäksi, tai riippuu siis tietenkin tapauksesta. tsemppiä!! kerro myös miten kävi :)
onnea vaan! oon itekin harkinnu että pitäskö lupautua tulee takas jos ne ei ketään löydä, ja jos tilanne vaatii niin niin sitten saatankin lupautua. mutta sama fiilis, ei kyllä kiinnostaisi! en ajatellut yhtään että tästä puhuminen olis näin vaikeeta :l pitää vähän järjestellä vielä omia ajatuksia ja viikonlopun aikana ottaa puheeks, meillä on viikot niin kiireistä aikaa ja oon iltasin ihan väsyny enkä hirveen keskustelunhaluinen.
mut pisteet sulle kun jo homman hoidit! kerron sit tänne miten meni jutut:)
hihihi jee meidän keskustelu meni hyvin! (alkua lukuunottamatta :D en kuulemma ollu tehny listojani tarpeeks tarkasti taas, hahaha) puhe käänty sitten siihen että se äitikään ei koe mun voivan kovin hyvin koska oon niin paljon yksin ja tartuin heti tilaisuuteen ja sanoin että pitää paikkansa, ja oon miettiny että haluan jäädä suomeen jouluna. ne otti molemmat vanhemmat tosi hyvin sen, tosin johtu ehkä siitä että ne on huomannu että niiltä on menny ilmeisesti au pair-vaihe jo ohi, lapset on jo niin isoja ja oon samaa mieltä (lapset 9, 12, 13).
huh voin kertoa että keveni olo puoleen siitä mitä oli :)voin alkaa kattelee jouluks lentolippuja. niin ja nää nyt miettii että palkkaako ne siivoojan ja mahdollisesti lapsille jotain apua läksyjen tekoon. erittäin huojentavaa. olis kiva kuulla jos alottajalle nyt tuli jotain isompia ongelmia omassa tilanteessaan, siellä oli suhtautuminen vähän erilaista? kerro toki jos menee huonosti :o
..että keskustelu meni hyvin! on varmasti sekä perheen että itsesi kannalta paras ratkaisu, siis tuskin kukaan perhe toivoo au pairin tuntevan olonsa huonoksi työssään. noi lapset tosiaan kuulostaa ehkä jo vähän liian vanhoilta tarvitakseen au pairia.. hienoa joka tapauksessa että sulla ja perheellä ratkesi asiat parhain päin! :)
no tää mun perhe ei todellakaan hyppinyt riemusta kun kerroin ajatuksistani, onneksi edes toinen vanhemmista oli kuitenkin ymmärtäväinen. varsinkin se äiti oli kova syyllistämään, että siis niin vähän olen vasta ollut heillä töissä, jouluksi ei varmasti löydy ketään ja lapsia muutos voi stressata, kauhea paperisota edessä jne. ikään kuin ilkeyttäni haluaisin aiheuttaa perheelle pettymyksen; halusin vain olla rehellinen enkä siirtää ongelmia myöhemmäksi, jolloin eroilmoitus olisi ollut tuplasti isompi ongelma varsinkin perheen kannalta.
kyllähän siinä on perheelle paljon lisävaivaa alkaa etsiä lapsille uutta au pairia, en yhtään epäile, mutta se tuntuisi tosi pahalta jos vanhempia ei kiinnostaisi au pairin viihtyminen ja jaksaminen. en nyt omassa tapauksessani osaa tarkasti sanoa onko kyse juuri tästä näiden hostien kohdalla vai jostain muusta.. kuitenkin pidän peukkuja pystyssä että löytäisivät uuden aupparin niin ettei tarvitsisi täällä edestakaisin ravata joulun jälkeen. tällä hetkellä tilanne on melko vakaa, tunnelma ei ainakaan ole yhtä kireä kuin mitä se oli taannoisen keskustelun aikana! että kyllä mä täällä vielä jouluun asti hyvin viihdyn, jatkosta en sen sijaan uskalla sanoa mitään..
aika ikävää tollanen syyttely, koska se ei todellakaan helpota. ja jos au pair haluaa lähteä, niin vois vanhemmat mennä vähän itteensä, koska todennäköisesti se on jostain muustakin silloin kiinni kun koti-ikävästä. en nyt halua yleistää ja väheksyä, voi senkin takia lähteä, mutta se syyttely kun ei todellakaan auta.
ja sitä paitsi, ei se nyt niiiin vaikeaa ole joulun jälkeen heti saada jotain, kävin itekin au pair worldin sivuilla kattomas. vai siis ootko järjestön kautta kun puhuit paperisodasta? mutta silti, oon kyllä ihan sun puolella :) voimia sinne ja kerro nyt ainakin jos jotain ikävää viel tulee niskaan!
Oikeestiko olette sitä mieltä että perheelle jää rutkasti aikaa etsiä uusi aupair, jos marraskuun puolivälissä kerrotte, ettette aio palata vuodenvaihteen jälkeen??
Voin kertoa hostina, että aupairin etsiminen ei todellakaan ole mitään kevyttä eikä nopeaa hommaa ja 1,5 kk on _todella_ lyhyt aika löytää hyvä aupair.
Sanoisinkin että miettikää nyt hyvät ihmiset vaikka 137 kertaa ennenkuin lupaudutte olemaan jonkun tietyn ajan, sillä kyllä esim. minä jään täysin pulaan kun aupair, joka lupasi olla 6 kk, ilmoitti 2 kk:n jälkeen että koti-ikävä vie voiton eikä hän voi palata enää joululoman jälkeen. Ja tiedän ettei syy ole millään lailla perheessämme - sen vannoin aupairkin, mutta ei se edessä olevaa todellisuutta miksikään muuta...
"jos au pair haluaa lähteä, niin vois vanhemmat mennä vähän itteensä, koska todennäköisesti se on jostain muustakin silloin kiinni kun koti-ikävästä. "
Ja mihin tämäkin ns. tieto perustuu?
Mitä minä olen ymmärtänyt niin nämä lähtijät eivät tule toimeen ilman niitä kavereitaa joihin heidän oli koulussa pakko tutustua.
Uudessa ympäristössä nämä "iloiset, avoimet, sosiaaliset" osoittautuvat sitten uusavuttomiksi ja mykiksi kielellä kuin kielellä.
Lisäksi jos et saa uutta au pairia, niin joudut olemaan pois töistä hoitamassa lapsia.
Sitä ei työnantaja kauaa katso.
Ei myöskään pankki kun jää asuntolaina maksamatta.
Toivottavasti ei tarvitse sen enempää rautalangasta vääntää näille bimboille joilla on noin kaksi aivosolua ja nekin rapakunnossa.
""Uudessa ympäristössä nämä "iloiset, avoimet, sosiaaliset" osoittautuvat sitten uusavuttomiksi ja mykiksi kielellä kuin kielellä.""
Aivan samoja kokemuksia.
Onneksi meidan " aupair aika" on nyt ohi ja kotimme vapaa aksyilevista ja laiskoista teini-ikaisista. Vaikka nyt onkin enemman jarjesteltavaa lasten hoidon takia, elama on AIVAN ihanaa.
Kotityot sujuu siina sivussa, aivan kuin ennenkin! Aupparin jalkeen ne piti aina kuitenkin itse tehda.
No kyllä on varsin tehotonta sinun aupairin etsintäsi jos ei hätätapauksessa tuo 1,5kk riittäisi!! Kun lähdin aupairiksi pistin profiilin aupairworldiin alkuviikosta ja loppuviikosta oli kasapäin innokkaita perheitä mistä valita. Meni vajaa 2,5 viikkoa niin perhe oli lukkoon lyöty,lennot oli varatttu ja kolmen viikon päästä olin reissussa. Ei tarvinnut jahkata, vatvoa ja ihmetellä asioita kun olin jo aiemmin ollut aupairina, tiesin mihin siis ryhdyin. Perhe oli aivan ihana ja aivan riittävästi heistä tiesin tuon mittaisen yhteydenpidon jälkeen. Turha sitä on puoli vuotta niitä "mitäs sinulle tällä viikolla kuuluu"-sähköposteja vaihdella kun saman asian voi tiivistää muutamaan viikkoonkin.Samoin haastattelu on minusta kohtalaisen turha, kuka tahansa pystyy siinä lyhyessä ajassa skarppaamaan ja antamaan itsestään hyvän kuvan. Arjen myötä se totuus vasta paljastuu jos on jotain muuta, joten jos etukäteen haluaisit olla varma onnistuneesta valinnasta niin sinun pitäisi järjestää joku työnäytepäivä!
Eikä meistä todellakaan kenenkään tarvinnut töistä olla pois tämän hakuprosessin aikana. Iltaisin/viikonloppuisin laitoimme postia ja sovimme käytännön asiat kuntoon ja kahteen otteeseen puhuimme puhelimessa,perheen äiti soitti hänelle sopivana ajankohtana.
Etsi sellainen aupair, jolla on jo kokemusta niistä hommista tai muuten vain ulkomailla olosta. Eipähän tule tytölle yllätyksenä se, että kaverit ja sukulaiset jäävätkin Suomeen kun yksin lähtee reissuun...Ja nosta ikärajaa, maailmankuva muuttuu kummasti realistisemmaksi kun ikää on enemmän kuin se 18v.Suosi sellaista opiskelijaa, joka ei enää asu kotona, onpahan tottunut olemaan erossa äidistä.
Missä maassa asut? Suomeen ei ehkä ole niin paljon tunkua, mutta kyllä tännekin nyt tuossa ajassa aupairin saa ja jollei, niin sitten vaan muutamaksi viikoksi lastenhoitoapua alan opiskelijoilta. Jos asutte Suomessa jossain ihan peräkylässä huonojen kulkuyhteyksien päässä niin sitten täytynee myös miettiä onko aupair edes järkevä vaihtoehto...kyllä siellä kelle tahansa koti-ikävä iskisi.
Ulkomailla varsinkin isommissa kaupungeissa on paljon aupaireja ja vapaita hoitajia jo valmiiksi paikanpäällä. Sen kun vaan laittaa ilmoituksen paikallisille nettisivuille ja pyytää tapaamiseen joku ilta tai viikonloppu. Vaikka aupair tulisikin ulkomailta niin esim. eu-maissa ei mene viisumien hankkimiseenkaan aikaa. Mikä siinä hakuprosessissa siis on niin valtavan haasteellista ja hankalaa, kerro ihmeessä!Useimmissa työpaikoissa irtisanoutumisaika on kuukausi. Kyllä sen nyt hyvänen aika sentään täytyy silloin lapsenlikallekin riittää!!!
Siinäpä se. Kerrankin napakka, mutta asiallinen kirjoitus! :)
"jos au pair haluaa lähteä, niin vois vanhemmat mennä vähän itteensä, koska todennäköisesti se on jostain muustakin silloin kiinni kun koti-ikävästä. "
no ainakin tätä palstaa lukiessa voi ihan hyvin saada sellasen käsityksen, ja kuten ite sanoin niin perheessä missä olen, ei oikeastaan ole edes tarvetta enää au pairille. harmi vaan että satuin olemaan se au pair jonka kohdalla asia valkeni vanhemmillekin. turha sanoa kenenkään että se musta johtuu, lapset on siis 9, 12 ja 13, sen vielä ymmärrän että 9v:n perään voi olla au pairkin katsomassa, mutta voin kyllä sanoa että yleisesti ottaen meidän perheellä on se tilanne että tarvetta on enemmän vaikka siivoojalle ja "tukiopettajalle" tai jollekin läksyjentekoavulle. keskusteltiin tästä vanhempien kanssa ja yhtä mieltä oltiin.
ja jos ei olo perheessä ole hyvä, oli se mistä syystä tahansa niin niin äkkiä sitä rupeaa kaipaamaan kotia tai kavereita, karu totuus, siitä on kenenkään hostin tai ex hostin täällä turha rutista.
"Onneksi meidan " aupair aika" on nyt ohi ja kotimme vapaa aksyilevista ja laiskoista teini-ikaisista. Vaikka nyt onkin enemman jarjesteltavaa lasten hoidon takia, elama on AIVAN ihanaa.
Kotityot sujuu siina sivussa, aivan kuin ennenkin! Aupparin jalkeen ne piti aina kuitenkin itse tehda."
Yleensä au pair ei ole mikään teini-ikäinen, teini-ikäinen tuo mieleeni yläaste-ikäisen tai lukion aloittaneen ehkä vielä. Jos au pair parhaansa tekee ja siihen ei olla tyytyväisiä, kannattaa ehkä miettiä mistä se johtuu. täällä ainakin olen töitä tehnyt kuin siivooja ja kiitosta ei paljoa kuulu.
niin että ex hostille pahoitteluni toki laiskasta au pairista, olipa kiva että tajusit että au pair ei ehkä ollut teille oikea ratkaisu ja hyvää loppuelämää!
"Yleensä au pair ei ole mikään teini-ikäinen, teini-ikäinen tuo mieleeni yläaste-ikäisen tai lukion aloittaneen ehkä vielä. Jos au pair parhaansa tekee ja siihen ei olla tyytyväisiä, kannattaa ehkä miettiä mistä se johtuu. täällä ainakin olen töitä tehnyt kuin siivooja ja kiitosta ei paljoa kuulu."
Teini-ikäinen voi olla vielä iällisesti aika vanhakin. Esim. Henna "liian hyvännäköinen ex-Forssell" Kalunainen on juuri tajunnut olevansa lapsi.
Kaiket päivät mesessä ja illat poikien perässä juokseminen ilmaisen drinksun toivossa on juuri näitä jälkeenjäämisen tunnusmerkkejä. Alkeellisimmatkin työtehtävät jää tekemättä kun on niin kiire mesettä kavereil Suomes niinku.
Eivät tule toimeen ilman niitä kavereita joihin oli koulussa pakko tutustua... mitä tässä oikein ajetaan takaa???
Niin siis kyllähän sitä vähän väkisinkin ihmisten kanssa joutuu tekemisiin normaalielämässä, ja ai ai jopa kavereita on siinä sivussa joskus saanut - en toki koe tätä negatiivisena asiana.
Ja asiasta toiseen, au pairin lähdön syy ei aina ole koti-ikävässä ja niissä kotimaan kavereissa. Itse olen auppari-aikanani tutustunut helpommin erilaisiin ihmisiin kuin vanhoissa kuvioissani ja löytänyt maailmalta jopa muutaman sydänystävän; Suomeen palatessani tulee heitä tosi ikävä, mutta minkäs teet. Suomen kavereita en niinkään ole kaivannut, sitä paitsi tässä elämänvaiheessa kaverit normaalistikin hajaantuvat kuka minnekin jatko-opintojen/työn perässä. Pointtini siis on että kavereita kyllä voi löytää mistä vain.
Joku toinen (kyrsiintynyt host samaten?) neuvoi hankkimaan au pairin joka asuu jo omillaan, ettei mamia tulisi niin ikävä (tai jtn vastaavaa..). Noh, mielestäni asia on juuri päinvastoin ja omalla kohdallani yksi isoimmista ongelmista joihin au pairin hommissa olen törmännyt.. eli itsenäiseen elämään tottuneena on todella ahdistavaa pidemmän päälle pyöriä toisten nurkissa - tästä tunteesta en pääse millään eroon ja tunnen jatkuvasti olevani ylimääräinen palikka perheessä. Joku toinen voi kokea asian toisin mutta tämä on siis oma näkemykseni asiasta.
Lopuksi sille hostille joka hehkutti että elämä oli AIVAN ihanaa au pairin jälkeen: kuka pakotti ottamaan au pairin? Useimmiten au pair merkitsee perheelle enemmän kuin pelkkää siivoojaa/lapsenlikkaa, kulttuurivaihdostahan siinä on kyse ja uusista kokemuksista molemmille osapuolille. Uusi perheenjäsen ei ole mikään pikku juttu. Se ei ole kenenkään edun mukaista jos au pair ei viihdy työssään tai sopeudu isäntäperheeseensä. Tätä voisi vähän miettiä ennen kuin kokemuksistaan happamoituneet hostit tulevat lyttäämään kaikki au pairit laiskoiksi teineiksi tai ailahteleviksi bimboiksi. Jos etsii itselleen puhtaasti työorjaa niin eiköhän tarjolla ole ihan koulutettuakin väkeä, ei tarvi mitään "teini-ikäisten" seikkailuja katsella.
paha ja samalla helpottavaa kuulla, että muillakin samoin ku meillä. kuulin kyllä tuttavaltamme, että heillä on ollu 20 aupairia ja 50% on ollu aivan ihania ja toinen puoli todella ulosteisia. niin meilläkin . ekat kaksi (sattuman kauppaa) olivat aivan ykkösiä, ihania nuoria suomalaisia naisia (niin ku mä aina kuvittelen meidän olevan), mutta sitten iski nykysukupolvi. voi taivas, mitä tolloja! ihan ku sanoit, just niin. kiukuttelevia teinejä, tolloja maalaisia, huorahtavia kanoja. hävettää sanoa naapureille, että au pairimme on kotimaastani, koska saksalaisilla on valtavan ruusuinen suini-kuva. mutta varmaan enää noitten meidän hutsujen jälkeen...
on kahteenkymmeneen ikavuoteen saakka. TEENage.
Jos osaa englantia tai pikkasen alya, niin ei pitaisi olla vaikea yhdistaa thirTEEN to nineTEEN. Meidan aupparit ovat olleet juuri eighTEEN to nineTEEN.
"sitten iski nykysukupolvi. voi taivas, mitä tolloja! ihan ku sanoit, just niin. kiukuttelevia teinejä, tolloja maalaisia, huorahtavia kanoja."
Yritan tassa kovasti miettia, mihin kategoriaan itse au pairina kuulun, mutta millaan tavalla en naa itseani yhtenakaan edella mainituista - sen sijaan ihan normaalina, ahkerana, luotettavana, lapsirakkaana ja uusia kokemuksia etsivana nuorena naisena. Todella surullista, etta jotkut taalla tuntuvat huonojen kokemustensa perusteella leimaavan kaikki suomalaiset tytot/nuoret naiset.
Omat kokemukseni au pairina tahan mennessa positiivisia ja perheeltakin tullut vain ja ainoastaan hyvaa palautetta.
Englannista viis, suomen puhekielessä sanalla "teini" tarkoitetaan juuri sitä yläaste- ja pahemmassa tapauksessa jo lukioiässä olevaa nuorta, eikä se todellakaan ole mikään neutraali ilmaus, vaan voisipa puhua jopa haukkumasanasta. Se kyllä pohjautuu noihin englannin kielisiin sanoihin, mutta näissä yhteyksissä jos puhut au pairista teininä, siinä on todella negatiivinen sävy. Sitä varmaan haitkin, ja nyt sitten perustelet sanavalintaasi kovanakin maailman naisena englannin kieleen vedoten. Terve...
En usko että teidän au paireillenne on jäänyt mikään ruusuinen kuva suomalaisista host-äideistäkään. Mutta jos teillä hosteilla on huono kokemus oman perheenne kohdalla, älkää yleistä sitä kaikkiin! Hutsuksi nimittely on ehkä kaikkein typerintä mitä voi olla, se juuri kuuluu sinne yläasteelle teinien sanavarastoihin...
"Eivät tule toimeen ilman niitä kavereita joihin oli koulussa pakko tutustua... mitä tässä oikein ajetaan takaa??? "
Tarkoittaa etta ainoat kaverit ovat koulusta - ja nekin sen takia etta pistettiin vakisin samaan luokkaan istumaan.
Muiden kavereiden hankkiminen on taysin ylivoimaista.
"Tätä voisi vähän miettiä ennen kuin kokemuksistaan happamoituneet hostit tulevat lyttäämään kaikki au pairit laiskoiksi teineiksi tai ailahteleviksi bimboiksi."
Nythan sitten eraat au pairit kostoksi lyttasivat suomalaiset perheet (kts. uusimmat keskustelut).
Ah niin aikuismaista, eika ollenkaan varhaisteinitouhua.
Onkohan täällä kirjoittelevat ns. host äidit niitä kaikkein kypsimpiä. Minusta tuntuu, että teini voi olla myöskin 40 kymppinen elämäänsä kyllästynyt ja katkera mamma. Jos au-pairilla ei ole hyvä olla, vieraassa maassa ja host-perheessä niin miksi hemmetissä hän roikkuisi siellä vuoden?? Eikö olisi järkevämpää palata kotiin tuhlaamatta vuotta elämästään tuntien pahaa oloa koko ajan, ja itkien itsensä uneen?
Herätkää ihmiset kuitenkin loppujen lopuksi tuntevia ihmisiä tässä kaikki ollaan.
"40 kymppinen elämäänsä kyllästynyt ja katkera mamma."
Luulen etta tarvitset ammatti-apua. Unohdit sitapaitsi sanoa lihava, ja etta au pairit ovat kuvankauniita.
http://www.timesonline.co.uk/tol/classifieds/jobs/article706751.ece
Siella saa hyvaa palkkaakin.