Oon vähän sellasessa tilanteessa, etten tiedä mitä pitäis tehdä.. Erosin poikaystävästäni viikko sitten. Nyt (joo tiedän aika nopeesti :) ) oon tavannu uuden, aivan huippu-kivan tyypin..
Ongelma on siis tämä, että viihdyn tosiaankin tämän henkilön kanssa todella hyvin. En vain tiedän uskallanko aloittaa uuden suhteen näin nopeasti. Eniten pelkään jos kuitenkin petyn taas, vaikka ei tietenkään saisi ajatella tuota vaihtoehtoa. En tiedä, kestänkö sitä vaihtoehtoa Toisaalta, jos en aloita tätä suhdetta, niin voin ehkä menettää ehkä Sen Oikean...
En nyt oikeen tiedä miten joku muu voi tässä asiassa, mut kommentit ois tosi kivoja, jos joku tästä jotain tajus... ja aina saa omiakin kokemuksia kertoa..
kiitos :)
Ongelma on siis tämä, että viihdyn tosiaankin tämän henkilön kanssa todella hyvin. En vain tiedän uskallanko aloittaa uuden suhteen näin nopeasti. Eniten pelkään jos kuitenkin petyn taas, vaikka ei tietenkään saisi ajatella tuota vaihtoehtoa. En tiedä, kestänkö sitä vaihtoehtoa Toisaalta, jos en aloita tätä suhdetta, niin voin ehkä menettää ehkä Sen Oikean...
En nyt oikeen tiedä miten joku muu voi tässä asiassa, mut kommentit ois tosi kivoja, jos joku tästä jotain tajus... ja aina saa omiakin kokemuksia kertoa..
kiitos :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuo viikko erosta on todellakin aika lyhyt aika... Tosin riippuu tietenkin siitä miten pitkä/vakava entinen suhteesi oli. Sekä siitä miten suhteenne loppui, ja kenen päätöksestä (tai yhteisymmärryksessä) se loppui. Taidat olla aika nuori..? Ainakin yhden neuvon voin antaa sulle, jos tunnet että haluat jatkaa tämän uuden pojan kanssa tapailua: Etene rauhassa ja hitaasti!!!! Ei mitään kiirehtimistä. Muista keskittyä myös itseesi, harrastuksiisi ja omiin kaverehin. Jos tämä uusi tyyppi on niin kiva kun miltä vaikuttaa ja Se oikea sinulle, hän ymmärtää kyllä tilanteesi.
Itseleeäni on vähäsen samantapainen tilanne. Olen muutaman vuoden päälle kaksikymppinen, ja eronnut miehestä jonka kanssa olen seurustellut/ollut avoliitossa teinivuosiltani saakka. Erosta on nyt noin viitisen kuukautta. Olin jo todella pitkään (noin vuoden, tai pidempääkin) voinut pahoin huonosti toimivassa parisuhteessa. Ongelma oli se että meillä ei vain toiminut suhde "oikeana parina", kavereita olimme kyllä, ja ollaan edelleen, mutta ei pelkän ystävyyden ympärille voi parisuhdetta rakentaa. Tapasimme niin kovin nuorina, ja ehdimme muuttua ihmisinä hyvin paljon yhteisten vuosiemme ajan. Viimein tuli ero, ensin hirveä paniikki, olihan se toinen ollut tukena ja turvana monen kipeän kasvuvaiheen aikana. Sitten hirveä helpotus...nyt alkoi oma elämä! Saa tehdä mitä vaan ja nähdä ketä haluaa milloin haluaa. Muutin omaan asuntoon.
Muutama viikko sitten tapahtui odottamaton asia. Tapasin jonkun...ihan yllättäen. Tämä henkilö on mukava, rauhallinen ja tasapainoinen, kiva, kiltti ja huomaavainen... Olen muutaman kerran tavannut hänet sen jälkeen, ja ollaan pidetty muutenkin yhteyttä. Olen aivan ymmälläni omasta reaktiostani.... Onkohan tämä sitä ihastumista? En ole kokenut tällaista tunnetta sitten teinivuosien... Ei oikein pysy ajatukset kasassa. Toinen on koko ajan mielessä. Koitan rauhoitella itseani "että kyllä tämä menee ohi" ja keksiä muuta tekemistä. Mistään ei vaan mainaa tulla mitään kun ajattelen koko ajan vaan häntä:/.
Olen mielestäni erittäin järkevä ihminen, ja olenkin ennen suhtautunut todella epäluuloisesti juuri eronneiden kavereideni uusiin suhteisiin. Tyyliin että: "Ei noin pian aloitettu suhde kuitenkaan kestä", ja että he hakevat vaan korviketta entiselleen tai kaipaavat vain läheisyyttä.
Mutta mitä jos tästä uudesta tuttavuudesta oikeasti kehkeytyisi suhde..? Kaikki järki sanoo vastaan, kun on niin vähän aikaa ollut toipua ja tottua suureen elämänmuutokseen ja uuteen elämään. Mutta kun hän vaan on niin ihana:). Pakko kai sitä on nähdä taas. Mutta aijon ainakin itse seurata omia juuri antamiani neuvoja. Etenen erittäin hitaasti (siis jos tästä nyt mitään vakavampaa on muotoutumassa, eihän sitä tosiaan näin lyhyen ajan jälkeen voi tietää). Pidän kiinni harrastuksistani, kavereistani ja omista menoistani. Ei seksiä, eikä muutenkaan mitään tiivistä tapailua näin alkun. Tuntuu vaan että omat ajatukset on vielä niin sekaisin. Silti on vaan niin hyvä olo tän miehen kanssa!!:)
Anteeksi jos on pitkä ja sekava viesti, mutta tunteiden purkaminen auttoi ainakin omaa itseäni...ja sehän tässä koko keskustelupalstassa on vissin pointtina!
No ite en kyllä noin nopeaan ottais uutta tilalle. Mulla meni ainakin pari kuukautta siitä, kun erosin eksästä niin löysin uuden ihan etsimättä.
Kyllä mun mielestä eron jälkeen pitää antaa itselle aikaa miettiä asioita,muutan siitä uudesta suhteesta tulee pian sellainen "laastarisuhde", että koittaa etsiä jotain korviketta eksälleen.
Aika oudolta kyllä kuulostaa noin pian alkaa olemaan jonkun uuden kanssa, tulee tunne, että pitääkö sun vain saada olla jonkun kanssa sen olemisen takia, että et voi mukamas olla yksin? Ja tulee myös tunne, että välititköhän siitä eksästäsikään yhtään kun jo viikon päästä on uusi mies.
En tiedä, itse en vain tuota ymmärrä, että miksi pitää heti kiirehtiä uuteen suhteeseen. Jos se mies ois tosissaan, niin se jaksaisi odottaa hetken aikaa.
Saattaa vaikuttaa oudolta rinnastukselta, mutta mietipä tämmöistä:
Mietiskeleekö työttömäksi jäänyt koskaan itsekseen tähän tapaan: "Olen juuri menettänyt työni. Uskallankohan ihan heti ottaa uutta työtä vastaan? Jospa en tykkääkään siitä? Ja joudun pettymään kun taas saan potkut"...
Ilmiselvästi haluat ryhtyä suhteeseen, joten älä siis ole pessimisti ja hukkaa tilaisuuttasi tekemällä asioista vaikeampia kuin ne ovat! Jos pelkäät pettymistä, saat pelätä sitä lopun ikäsi, sillä kaikkeen liittyy aina pettymisen mahdollisuus. Jos arvelet, että olet nyt tavannut Sen Oikean ja perääntymällä menetät hänet, sekö ei sitten olisi pettymys?
Kiitos vastauksista ja hyvistä neuvoista. Joku kysyi ikääni, niin olen 20 vuotta ja joo, nuori vielä :)
Eiköhän se niin ole, että hiljaa hyvää tulee ja saa nähdä mihin se johtaa ;)
Harvoilla on tunteita työtä kohtaan. Aika huono rinnastus.
Jos suhde on lopetettu ihan yhteisellä päätöksellä eikä mitään kaunoja tai pahaa verta jäänyt ni vaikka heti aloittas uuden jos kohalle osuu.
Viikossa ehtii saada vain pintaraapaisun uudesta, eli ostaa siis sian säkissä. Eli tuskin tietää että nyt olisi osunut kohdalle. Miksi pitää hoppua jos kerta on sopiva? Laastarit ovat yleensä juuri ne ketkä otetaan a.s.a.p. suhteen loppumisen jälkeen, ettei tarvitse ajatella eron tuomia ikäviä tunteita. Eronnut on yleensä niin sekaisin että saattaa helposti sortua lohtulaastariin. Juuri eronneisiin ei kannata sekaantua, ellei halua olla vain korvike ja viihdyke. Jos tunteita ei ehdi käsitellä, ne vain siirretään uudelle, ja mitään aitoa ei pääse syntymään.
Rauhassa voitte kaveripohjalta tutustella. En usko että nopeasti pystyy rakastumaan uuteen pian eron jälkeen. Jos ihastuu, kannattaa ottaa rauhallisesti ja koettaa pitää päätä vähän kylmänä.. Ajan kanssa katselkaa. Anna itsellesi aikaa toipua entisestä. Käydä läpi tunteita mitä siitä eroonne liittyen tulee. Hyvä jos tulis sellainen fiilis että pärjäisin itsekseenkin, ei tarvi ripustautua kehenkään. Sit vois alkaa uutta suhdetta miettiä.
Kyllä se itsenäisyyden tunne pitää saada ensin. Ja käydä läpi vanhat. Muuten uusi suhde on tuhoon tuomittu. Joku päivä saattaa huomata vanhan suolan alkaneen janottamaan, koska ei ole käsitellyt eroa. Se ei ole reilua uudelle. Ja muutenkin pitää tarkkaan miettiä, että onko uuden kanssa vain siksi että se on ihan kiva, ja että ei tarvitsisi jäädä yksin. Toisinsanoen, onko uusi kuitenkin se klassinen laastari.
Jos haavat ei ole vielä parantuneet, uusi suhde on aina laastari.