Ei ole viime aikoina paljon muuta tullut tehtyä kuin aprikoitua eräästä tosi mielenkiintoisesta naisesta, haluaako hän olla vain ystävä vai onko kiinnostunut. Parissakymmenissä huidellaan. Kumpaakaan ei kiinnosta mitkään irtosuhteet, vaan molemmat ovat varmasti tosissaan etsinnöissään. Pari kuukautta ollaan tunnettu ja perinteiseen tapaan "tultu hyvin juttuun". Useaan otteeseen tulee törmättyä, joten tunnetaan toisiamme jo riittävästi ainakin tähän vaiheeseen.
Joitain viikkoja sitten kysyin neidiltä kiinnostusta suoraan ja vastaus oli tyyliin "en oikeen tiiä, oon hidas päättämään ja tarttisin lisää aikaa". Tämä ei ollut vain kaunis tapa kieltäytyä, se on tullut selvitettyä, mutta eipä se toki kiihkeä suostuminenkaan ollut...
No, olen antanut ajan kulua ja ottanut tarkoituksella vähän etäisyyttä naiseen ja vaikuttanut hieman kiinnostukseni menettäneeltä. Ollaan kuitenkin törmätty useasti tuonkin jälkeen. Viime päivinä on sitten ropissut häneltäkin sellaisia pieniä oma-aloitteisia yhteydenpitoelkeitä (kuten jonkin verran oikeastaan ennen sitäkin aikaa kun rohkaistuin kysymään neidin kiinnostusta), esim. kovasti näytti tekstarilla tahtovan tietää milloin yksi opiskelijailta pidetään, jossa tapaan itse käydä, pidetään ja vastaukseni jälkeen seuraavassa viestissä vielä kysymystä siitä olenko itse tulossa ja näkisimmekö siellä.
Tämä nainen ei vain oikein tunnu haluavan tehdä mitään selkeää elettä, josta tietäisin varmuudella että onkohan se kiinnostunut. Ei ota riskejä. Enkä oikein uskalla puolittaisten pakkien jälkeen enää minäkään.
Mitä siis tehdä? Näkemyksiä? Sen tiedän, ettei tytöllä hirveästi ole poikia kavereina, vaan hengaa juurikin tyttöporukoissa. Siis missä meneekään naisella kaveruuden ja kiinnostuneisuuden raja? Missä se sinulla menee - etenkin sen jälkeen kun toinen on osoittanut kiinnostusta - vai onko sillä väliä?
Huh, tuli liikaa tilitystä. Anteeksi. :) Mutta asia vaivaa. Kiitos jokaiselle asialliselle vastaajalle!!
Joitain viikkoja sitten kysyin neidiltä kiinnostusta suoraan ja vastaus oli tyyliin "en oikeen tiiä, oon hidas päättämään ja tarttisin lisää aikaa". Tämä ei ollut vain kaunis tapa kieltäytyä, se on tullut selvitettyä, mutta eipä se toki kiihkeä suostuminenkaan ollut...
No, olen antanut ajan kulua ja ottanut tarkoituksella vähän etäisyyttä naiseen ja vaikuttanut hieman kiinnostukseni menettäneeltä. Ollaan kuitenkin törmätty useasti tuonkin jälkeen. Viime päivinä on sitten ropissut häneltäkin sellaisia pieniä oma-aloitteisia yhteydenpitoelkeitä (kuten jonkin verran oikeastaan ennen sitäkin aikaa kun rohkaistuin kysymään neidin kiinnostusta), esim. kovasti näytti tekstarilla tahtovan tietää milloin yksi opiskelijailta pidetään, jossa tapaan itse käydä, pidetään ja vastaukseni jälkeen seuraavassa viestissä vielä kysymystä siitä olenko itse tulossa ja näkisimmekö siellä.
Tämä nainen ei vain oikein tunnu haluavan tehdä mitään selkeää elettä, josta tietäisin varmuudella että onkohan se kiinnostunut. Ei ota riskejä. Enkä oikein uskalla puolittaisten pakkien jälkeen enää minäkään.
Mitä siis tehdä? Näkemyksiä? Sen tiedän, ettei tytöllä hirveästi ole poikia kavereina, vaan hengaa juurikin tyttöporukoissa. Siis missä meneekään naisella kaveruuden ja kiinnostuneisuuden raja? Missä se sinulla menee - etenkin sen jälkeen kun toinen on osoittanut kiinnostusta - vai onko sillä väliä?
Huh, tuli liikaa tilitystä. Anteeksi. :) Mutta asia vaivaa. Kiitos jokaiselle asialliselle vastaajalle!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei, naiset ovat joskus hankalia. Olen 25v ja itse en ainakaan oikein "uskalla" vastata kiinnostus-kysymyksiin ensimmäisenä. Pelkään kai, että nolaisin itseni kertomalla kiinnostuksestani ja toinen ei olisikaan kiinnostunut. Tiedän, että asiat olisivat usein paljon helpompia, jos uskaltaisi puhua ja sanoa suoraan, mutta kun en vain uskalla.
Nainen haluaa viettää aikaa kanssasi, yrittää kysellä menojasi jne. ujona ei varmaankaan uskalla kysyä treffeille, varsinkin jos ei ole aivan selvillä siitä, oletko sinä kiinnostunut hänestä. Ei sellaisen seurassa halua viettää aikaansa, josta ei ole kiinnostunut! Jos nainen ei harrasta poikien kanssa hengailua, niin veikkaisin kiinnostuksen olevan yhteydenpidon syynä ;)
Ole sinä rohkea ja vinkkaa kiinnostuksestasi, jos naisella ei ole tarvittavaa rohkeutta. Mitä lopulta menettäisit? Jää vain harmittamaan, jos et tee asialle jotain.
Kaikki on tossa tilanteessa mahdollista. Hän voi olla aidosti kiinnostunut sinusta, tai sitten haluaa peilata markkina-arvoaan. Jotkut ovat harkitsevaisempia. Tuo ikä tuo kanssa lisänsä kuvioon; kun ollaan nuoria, ei välttämättä olla niin vakavissaan, vaan katsellaan. Tämä onkin ihan viisasta. Mielestäni on fiksua katsella ympärilleen, kun on nuori.
Mikään ei estä sinua tekemästä suorempaa aloitetta jonkin ajan kuluessa, varsinkin niissä bileissä, joihin lienette yhdessä menossa. Ei lämpimien tunteiden osoittaminen mitenkään noloa ole, päinvastoin. Silloin olet ainakin tehnyt sen, mitä voit ja hän voi tehdä niistä omat johtopäätöksensä.
Yksi neuvo: ei kannata jäädä roikkumaan. Jos osoittautuu, että henkilö pitää sua ikään kuin varalla tai leikkii tunteillasi, niin move on ja unohda asia. Ei ole helppoa isoilla tunteilla, mutta kannattaa silti. Ei kannata jäädä roikkumaan sellaiseen, josta tulee itselle huonot tuntemukset.
Kiitti hyvistä vinkeistä ja huomioista molemmille! Ongelma onkin juuri vähän siinä, että kun kerroin kiinnostuksestani tälle leidille tuolloin muutama viikko sitten ja sain tuon aloitusviestin tarttis aikaa -vastauksen. Pienen oman etääntymiseni jälkeen hän on hieman näyttänyt lämpeävän, mutta enpä vain erota, haluaako sitten vain kaveriksi vaiko ei. Kaveriksi haluaminen tuntuu vain tuntuu niin päätä hajottavalta siinä valossa, ettei hän nyt muutenkaan näytä hengailevan poikien kanssa huvikseen. Voi toki olla, ettei hän ehkä hieman kokemattomana tajua pitävänsä minua jännityksessä kaverillisella yhteydenpidollaan? Vai?
Olen siis jättänyt palloa hänelle. Ehkä se ei vain ole hyvä idea naisen kanssa? Hän ei näytä joko uskaltavan tai haluavan tehdä selvää aloitetta. Ainoa minkä voin varmaksi päätellä, on ettei hän ainakaan yritä vältellä minua vaan ilmeisesti viihtyy seurassani. Kiire tässä iässä ei tosiaan ole. Siksi kuitenkin yritän saada jotain tapahtumaan, ettei homma valahtaisi sitten kyllästymisen vuoksi pelkäksi kaverisuhteeksi asian liian pitkän roikkumisen jälkeen. Minusta sellainen riski kuitenkin on.
"Olen 25v ja itse en ainakaan oikein "uskalla" vastata kiinnostus-kysymyksiin ensimmäisenä"
Hmm mitä tarkoitat? Entäs jos toinen on jo nöyrtynyt edessäsi niinkus mä. Kyllähän sitä nyt silloin jo voisi olla vähän uskaliaampi...:)