En ole mielestäni kovin vaativa romantiikan tai hempeilyn suhteen, mutta tuntui todella pahalta, kun avopuolisoni ilmoitti (marisi oikeastaan), ettei halua ostaa minulle joululahjaa, koska se on niin raskasta! En saisi ostaa hänelle mitään, koska silloin hänenkin on PAKKO ostaa minulle?!
Emme vietä mitään vuosipäiviä, emmekä osta toisillemme synttärilahjoja (tämäkin avokin toive), mutta jouluna haluaisin muistaa kultaani ja mielelläni haluaisin myös jotain itselleni. Olen jokaikinen yhteinen joulu kertonut 1-4 joululahja vaihtoehtoa miehelleni ja ollut aina iloinen lahjasta...no yhtenä jouluna sain väriä vaihtavan lampun, mutta en siitäkään sanonut mitään ikävää:/ Miksi minulle on niin vaikeaa ja vastenmielistä ostaa lahjaa?
Mies ei osta lahjaa edes vanhemmilleen ja kummipojalleenkin vain koska minä pakotan. Mielestäni mies on itsekäs ja ajattelematon. Olen aina ajatellut, etten ole lahja/materiaalinen ihminen, mutta tämä tuntuu pahalta.
Mitä teen? Mies ei tunnu ymmärtävän kantaani. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Emme vietä mitään vuosipäiviä, emmekä osta toisillemme synttärilahjoja (tämäkin avokin toive), mutta jouluna haluaisin muistaa kultaani ja mielelläni haluaisin myös jotain itselleni. Olen jokaikinen yhteinen joulu kertonut 1-4 joululahja vaihtoehtoa miehelleni ja ollut aina iloinen lahjasta...no yhtenä jouluna sain väriä vaihtavan lampun, mutta en siitäkään sanonut mitään ikävää:/ Miksi minulle on niin vaikeaa ja vastenmielistä ostaa lahjaa?
Mies ei osta lahjaa edes vanhemmilleen ja kummipojalleenkin vain koska minä pakotan. Mielestäni mies on itsekäs ja ajattelematon. Olen aina ajatellut, etten ole lahja/materiaalinen ihminen, mutta tämä tuntuu pahalta.
Mitä teen? Mies ei tunnu ymmärtävän kantaani. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 42
Vanhimmat
Paitsi että mies ei osta lahjoja muille kuin minulle, eikä aina kyllä ole ostanut tai paljoa vaivautunut miettimään..
Kaikki ei vaan osta lahjoja, syystä tai toisesta..
Kyllä minäkin toivoisin kieltämättä joskus saavani jotain mieleistä, varsinkin kun mies kuitenkin tietää oikeasti mistä pidän.. En minäkään oikein tajua miksi puolisoa olisi vaikeaa ilahduttaa vaivaiset kerran vuodessa, eikä tarvitsisi olla vain materiaa.. Muutenkin luulisi että jollain pienelläkin asialla olisi mukavaa ilahduttaa toista myös muulloin kun on joku "pakollinen merkkipäivä".. Miehet on outoja välillä, mutta toisaalta tajuan, miksi jotkut ei osta lahjoja.
Kuitenkin olen sitä mieltä että naisille on helpompaa ostaa lahja kuin miehelle, jos miettisin lahjaideoita keksisin tuhat juttua naiselle, mutta miehelle ehkä pari.
Exäni ei myöskään tajunnut/osannut ostaa minulle mitään lahjoja, vaikka itse ostin kyllä hänelle synttäri- ja joululahjat. (paitsi yhtenä jouluna ostin meille vaan yhteisesti uudet kahvikupit ja sitten loppuikin rahat :))
Vinkki:
Vie äijäs kauppaan, sano ja näytä sille, että tämän ostat mulle nyt joululahjaksi! Näin minä tein kerran ja sain tosi söpön ja sopivankokoisen pyjaman. Ja sitten kaikilla oli hyvä mieli! :)
Pyydä kultaasi ostamaan tai lainaamaan kirjastosta sinulle buddhalaisuutta käsittelevän kirjan. Ehkä tähän elämänfilosofiaan uppoutuminen saisi sinut käsittämään materiaalisen lahjonnan ym. omistamisen tarpeen tarpeettomaksi ja suorastaan tuhoisaksi. Ja lähinnä itsellesi.
Noh... yrittäkää keskustella asiasta. Kun kaksi ihmistä on täysin eri mieltä tarvitaan molemminpuolista joustoa. Joten puhukaa.
hänen kohtalokseen vielä!
Kaikkien suhteiden eteen tulee nähdä vaivaa, parisuhteen, ihmissuhteiden ym. jotta ne pysyvät kasassa. Lahjojen osto kuuluu vaivan näkemiseen, ja kyse on kuitenkin vain muutamasta kerrasta vuodessa.
Sano että jos ei hänelle on liikaa pari kertaa vuodessa nähdä parisuhteen eteen vaivaa, niin eiköhän se kerro sitten jo kaiken! Että asiahan on harvinaisen selvä, jos hän ei ikinä halua tuottaa sinulle hyvää mieltä, ja pilata sinulta kaikki juhlapyhät!
Mies saattaa hyvinkin ymmärtää kantasi, mutta ymmärrätkö sinä hänen?
Olen ehkä samanlainen mies, en halua saada enkä antaa lahjuksia.
eli et halua ajatella toista? Ja koska et halua ajatella toista ja nähdä toisen eteen vaivaa, niin et halua niitä lahjuksia itsellesikään, ettei se painostaisi sinua samaan touhuun!
Oma naisystäväni ainakin rakastaa jouluja ja minä taas en. Käytännössä silti koristelemme kämppämme Jouluhenkiseksi vaikka minua ei se erityisesti liikuta. Tätä en suoraa tietenkään tyttöystävälleni sano, vaan olen kertonut että en ole niin jouluihmisiä. Jos hänelle tulee hyvä mieli jouluvaloista ja muusta niin tottakai minä siihen osallistun marisematta!
Lahjota minun mielestäni on kiva ostaa muutaman kerran vuodessa joulut, synttäri, nipparit ja joskus harvoin muutenkin. Mitä vaikeaa siinä lahjojen ostamisessakin muka on. Senkun vain kävelen kauppaan tai vaikka tilaan netistä jotain mistä olettaisin naiseni pitävän. Ei se nyt mikään infernaalinen shoppailereissu tarvi olla. Jos yhtään ei tiedä mitä ostaisi, niin on joko maailman paskin mielikuvitus tai sitten ei tunne omaa kumppaniaan lainkaan. Tai sitten vaan on niin tunnekylmä ettei toinen ihminen kiinnosta. Oman perseen ajattelijatkin ostavat lahjoja kun tietävät että silloin ei tarvi kuunnella miehen tai naisen nalkutusta, seksielämäkin voi toimia todennäköisemmin ja parisuhde-elämä on helpompaa.
Ei niiden lahjojen muuten aina tarvi maksaa satoja euroja vaan ihan suhteellisuuden rajoissa sen voi pitää.
Haluan ajatella, mutta en pysty ajattelemaan kuten sinä.
Tavaroiden ostaminen ei ole ajattelemista. Eikö parisuhteessa voi ajatella ja huomioida toista muuten kuin lahjomalla?
Lahjonta parisuhteessa on prostituutiota.
Älä pane sanoja suuhuni, en halua saada lahjoja, mutta ei se johdu väittämästäsi syystä.
Lahjojen vastaanottaminen on sitten itsensä myymistä? Siis parisuhteessa ainakin? Lapsia ei varmaan asiaan sotketa jottei tule lapsiprostituutiota :)
No joku trauma lahjoista sinulla on pakko olla kun ajattelet noin. Joku joulupukki on käyttänyt hyväksi, oma setä synttäreillä tai naisesi on ilmentynyt jälkikäteen maksulliseksi jonkun illan jälkeen tai jotain...
Jos näin ei ole niin mikä ihme siinä lahjan hankinnassa on niin vaikeaa?
joten tyydy sinäkin vain osaasi ja osta se lahja!=)
Niin noh, sen lahjan ostaminen pitäisi olla ajattelemista, mitä jos yrittäisit ajatellakin kun ostat sen lahjan!
Joulu on muistamisen aikaa ja lahja on oiva keino siihen! Tuskin pystyt juhlapyhinä ajattelemaan ja huomioimaan niin hyvin, että se korvaisi puuttuvan lahjan!=(
Sinulla on vielä paljon opittavaa.
parisuhde ei ole pyyteetön olotila, sellaista auvoia saa kokea vain lapsena että kelpaa ilman mitään. Toiselle täytyy osoittaa välittämistä jos sitä ei tee joutuu ulkoruokintaan.
En ryhdy huoraamaan, jos ei kelpaa ilman lahjoja, lähden mieluummin ulkoruokinataan.
Ulkoruokinta on kyllä houkuttelevampi vaihtoehto kuin moraalista luopuminen.
Opittavaa on varmaan kaikilla, mutta kyynikoksi en halua opetella.
Mahdoitko lukea ajatuksen kanssa edellisen kirjoittajan tekstin, vai menikö se jotenkin yli hilseen? Siinä juurikin puhuttiin lahjojen antamisen puolesta.
pukee lämmintä päälle!
Ja luulis et olisit jo ihan vapaaehtosesti lähteny sinne ulkoruokintaan, kyl sun ny pitäs itteski käsittää, et ei susta tommosella asenteella ole parisuhteessa eläjäksi! Mut kyl oikeesti, pysy kovana! Saavutat sillä varmaan jotain todella hyvää itsellesi! Sääliksi käy suakin...=(
Näiltä palstoilta oppii kyllä sen että on vain yksi ja ainoa oikea tapa ajatella ja elää parisuhteessa...
Omilla aivoillaan ajattelevat kyllä haukutaan maan rakoon.
Lapsiprostituutio ei liity aheeseen, eikä muutu huumoriksi hymiöitä lisäämällä.
Traumako?
Tuskin, mutta ei ainakaan mitään positiivisia muistikuvia lahjojen saamisesta tai antamisesta tähän mennessä.
Muistikuvia ei kyllä ole kuin vähän yli neljästäkymmenestä joulusta...
Mikä ihme siinä on vaikeaa?
Ehkä joillekin ajatustenluku on sitten helppoa, ei ole vaan kohdalleni sattunut sellaista...
vähä näpäyttää, joka luulee vaan ajattelevansa omilla aivoillansa, ja loppujen lopuksi se on kuitenkin itsekeskeisyys ja laiskuus, joka puhuu.
Omilla aivoilla ajattelu on pikkusen eri asia, ei pidä sekoittaa sitä tähän, koska sinun tapauksessasi siitä ei ole kyse... =(
Minun tapauksestani et tiedä yhtään mitään.
Mutta tämä on ilmeisesti asia jossa parisuhteen normaalit periaatteet toisen mielipiteiden kunnioittamisesta ja kompromisseista eivät päde...
Ei se kyynisyyttä ole vaan huomiointia. Toista voi huomioida muullakin tavalla kuin ostamalla tavaroita. Tärkeintä on ajatus ja se, että jotenkin huomioi.
Juu taisi mennä kiireessä ohi ajatus..
Eikö toisen huomioiminenkin ole lahjontaa jos noin ajattelee? Miksi on enemmän väärin antaa joku mieluisa tavaralahja kuin huomioiminen vaikka kuuntelemalla huolia, jos molemmat tapahtuvat pyyteettömästi?
Ei kukaan pysty hankkimaan minulle mieluista tavaralahjaa.
Miten siis pystyisin minäkään sellaista hankkimaan toiselle?
Jos lahjan antaminen tapahtisikin pyyteettömästi, mutta alkuperäisen kirjoittajan logiikalla ollaan aina kiitollisuudenvelassa ja velvollisena vastapalveluksiin...
En minäkään halua tavaralahjoja enkä oikeastaan muitakaan lahjoja. Mutta kyllä minä silti osaan ilahduttaa muita ihmisiä, joskus saatan ostaa jollekin vaikka Luontoarvan ihan vaan huvikseni, täysin pyyteettömästi. Ja tässähän on ollut puhetta että on jopa voitu suoraan ehdottaa lahjaa, ei sen pitäisi silloin vaikeaa olla.
Enkä kommentoinut alkuperäistä viestiä, vaan sitä jossa tavaralahjaa pidettiin lahjomisena ja muuta huomioimista hyvänä. Sitä ihmettelin.
Onko tämä jotain naisen logiikkaa vai mistä on kyse?
Jos haluaa jonkin tavaran, miksei sitä ihan yhtä hyvin voi sitten ostaa itse?
Jos sen toivoo lahjaksi, on aina suurempi mahdollisuus hankinnan epäonnistumiselle.
Eihän lahjoissa kuitenkaan ole kyse taloudellisen hyödyn tavoittelusta?
Sinulla on varmaan ajatustelukijan kykyjä jos tiedät miten iladuttaa toisia.
Minä en siihen pysty, en osaa arvata mistä joku ilahtuisi...
Minä en kaipaa lahjoja, enkä osaa vastata tuohon miksei jotain voisi sitten itse ostaa itselleen. Varmaan noissa muitten vastauksissa käy ilmi mikä siinä viehättää. En silti sano että on väärin haluta lahja (tai haluta antaa lahja) vaikkei se itselleni ole pakollista.
On ihan normaalia että tietää mistä läheiset ilahtuvat. Tai pahoittavat mielensä. Kuulostaa oikeasti aika huolestuttavalta jos se sinusta kuulostaa joltain yliluonnolliselta taidolta!
Ei kukaan ole ainakaan pystynyt arvaamaan mistä minä ilahtuisin.
En siis usko itsekään siihen pystyväni.
No mutta sinä et pidä lahjoista! Eihän sinua siis voi niillä ilahduttaa! Useimmat ihmiset pitävät lahjoista, on siis pikkusen eri asia!!
Juuri siitä syystä en pysty kuvittelemaan mikä ilahduttaisi ketään toistakann, sern vuoksi se on juuri sama asia.
Ei ole tollasta, mutta sitä virhettä en toiste tee, että hankin vaimolle lähisuvulle lahjat alle tunnissa...vissiin tuo "aika", ja miten paljon sitä käyttää lahjojen ostoon, on verrannollinen siihen, onko se lahja "toivottu"...joten seuraavan kerran sanon hankkineeni sen kaulaliinan "useamman viikon etsinnän jälkeen"...heh.
(yksikään nainen ei tietenkään hoksaa, että olen suunnitellut lahjaa valmiiksi sen edeltävän 359 päivää....)
miehesi ei ole kotonaan oppinut lahjojen antamista. Hän on esittänyt toiveensa ettei anneta lahjoja, sinulla on myös oikeus esittää oma toiveesi, että antaisitte toisillenne edes jotain. Neuvotelkaa kummallekin sopiva tapa. Esim. että ostetaan jotain pientä jouluna ja synttärinä. Hän tarvitsee sinulta ainakin alkuun ohjeita, mitä lahjaksi voi antaa. Tee vaikka kunnon vanhanajan toivelista, josta hän näkee mllaisia lahjat voi olla. Vähitellen hä alkaa keksiä niitä itsekin.
Minä joudun myös tekemään miehelle toivelistoja, muuten lahjat ovat aika kummallisia, ja hän itse pyytää että auttaisin keksimisessä. Eihän siinä mitään, ei lahjan tarvitse olla täysi yllätys, vaan hyvä tahto ja antamisen hauskuus on tärkeintä.
En minäkään halua ostaa avopuolisolleni lahjaa.... Enkä halua, että hänkään ostaa...
Syy on vaan se, että en halua, että turhaa kamaa kerääntyy asuntoomme ja minusta ei ole mitään järkeä tuhlata rahojaan... Ketä siitä hyötyy?
Eri asia on, jos olisi varaa ostaa lahjaksi vaikka lomamatka tai jotain todella hyödyllistä. Nytkin työpöytä tai muu vastaava olisi kyllä toivottu lahja, mutta taidan olla aika varma, että sitä ei tulisi!!!!
Tuo käytös ei nyt ole mitenkään itsekästä, vaan ehkä vähän syvällisempää ajattelua...
Miksi ihmeessä haluat vapaaehtoisesti tuhlata rahojasi johonkin typerään lahjaan? Ilahdutko sitten itse saadessasi lahjan?
Ehkä siinä voitte olla erilaisia. Nimittäin minä ainakin saan vain huonon omatunnon jos toinen on lahjan minulle ostanut. Ja lisäksi voi harmittaa sekin, että lahja on todella epäkäytännöllinen. Ja luonnonvaroja ym. käytetään aivan turhaan ...
Joulu on minusta nykymaailmassa täysin menettänyt merkityksensä. Veronmaksajat on kyllä niin manipuloitu tähän talousajatteluun yhteiskunnassa....
Sama on nuo joulukortit. .
pelkkää bisnestä ja ihmiset vaan menevät lankaan...
...
Kyllä minä mieluummin lahjotan vähäiset euroni esimerkiksi SPR, kuin ostaisin jotakin jouluhömppää..
Kun kerran ette halua ostaa toisillenne lahjoja. Oikeesti taidat haluta lahjoja, mutta kun miehesi ei osta niin yrität ajatella et sinäkään pidä lahjoista. Eli toisinsanoen katselet pihiä ja minäkeskeistä miestäsi vaaleanpunaisten lasien läpi.
Luonnonvarathan eivät kulu mitenkään ulkomaanmatkoissa ja lennot eivät saastuta? Koita nyt keksiä parempia perusteluja itsellesi miksi lahjat on ihan turhia. Jos mies oikeesti tuntee sinut niin takuulla osaisi ostaa sinulle sellaisen lahjan mitä haluaisi, eikä jotain huonoa lahjaa.
Arvaa kuinka paljon SPR:lle antamistasi rahoista menee oikeasti hyväntekeväisyyteen? 5%, 10% vai 20% ? Jos et tiedä niin lue heidän avoimesta kirjanpidostaan. Yrityksen ovat huijanneet sinut hyväntekeväisyyteen :)
No toivon työpöytää, koska sitä tarvitsen...
Avopuolisolla ei ehkä olisi siihen varaa.....
Olisiko sinusta reilua vaatia häneltä sitä silti?
Opiskelijoita katsos molemmat....
Tiedän, että lennot ovat pahin mahdollinen keino tuhota luontoa, mutta hyväksyn sen, koska minusta elämässä on ennen kaikkea kerättävä kokemuksia ja elettävä täysillä...
Noh Tiedän näistä hyväntekeväisyyshuijauksista... Minua ei ole huijattu, vaan ajattelen sen niin, että pienelläkin rahalla voi auttaa eli jos pieni prosentti käytetään, niin on se parempi kuin ei yhtään...
Joulu on pääpiirteissään yhdessä olemisen ja läheisyyden sekä rauhan aikaa eikä mitään tavarasirkusta! Eivät ne romppeet onnea tuo vaan ihminen, läsnäolollansa, teoillansa, jutuillansa!
Toiset vihaavat kaupoissa juoksemista ja varsinkin jouluruuhkassa.
Kuitenkin mieheni joka vihaa sitä ostaa minulle lahjan ja minäkin joka vihaan sitä rumbaa ostan.
parisuhteen eteen tekee vaikeitakin asioita;)
Joten nyt vaadit hänen nostamaan laiskan perseensä penkistä ja vaikka tilaamasta netistä lahjan jos kaupoissa juokseminen ahdistaa.
avokkis todella tympeältä vaikuttaa mutta miski otat itseesi?
Ei ne lahjat mitään pakko pullaa ole eikä saa olla.
Me ei vietetä vuosipäiviä siis älytöntä touhua sekin,joskus harvoin ei oikein koskaan synttärilahjoja hmm mitä virkaa niilläkin ois,äitienpäivät ja isäinpäivät joskus harvoin jotain mutta silloin aamiaiset tehtdään toisillemme ym ja oikeastaan joululahjat ainoat mitä ostamme mutta se ei kamalaa kellekään vaan sanaton päätös molemmilta eikä kumpikaan suutu,lapsellista tuollaisesta olisikin suuttua.
kaikki mitä kirjoitit:
"Mies ei osta lahjaa edes vanhemmilleen ja kummipojalleenkin vain koska minä pakotan."
Miksi vaatia ihmistä sellaiseen mistä ei tykkää eikä välitä??
Nari,nari näitä ihmisiä!
Sulle lahjat ovat noin tärkeä asia?
Nauti siitä että sull aon ihminen vierelläsi! Kohta ei varmaan ole jos jatkat narisemista
Minä seurustelen sellaisen miehen kanssa jolla on mielenkiintoinen suhtautuminen lahjojen ostamiseen. En minäkään ole mitenkään sellainen että lahjat olisivat tärkeitä, mutta se mulle on tärkeää että läheisiä ihmisiä muistetaan tavalla tai toisella jouluna ja syntymäpäivänä.
En ollut ajatellut hänen suhtautumistaan lahjojen ostamiseen aikaisemmin niin kovin, vaikka se oli hieman ihmetyttänytkin. Mutta kun hänen sisarensa puoliso kysyi minulta jokin aika sitten, että onko
hän ostanut minulle lahjoja ja vastasin kyllä tämä em. puoliso oli ihmeissään. Ja vastasi, että kun ei hän (avopuolisoni) ole aikaisemmin ostanut lahjoja puolisoilleen, kuulemma näin hänen exänsä olivat valittaneet. Ja siihen perään hän vielä tokaisi, että sitten hän (avopuolisoni) varmaan on tosissaan sinun kanssa.
Olen seurustellut nyt avopuolisioni kanssa vajaa kaksi vuotta ja nämä hänen aikaisemmat suhteensa ovat kestäneet 3-5 vuoteen. Joten en oikein usko ettei hän olisi lahjoja ostanut. Mutta toisaalta se voi olla hyvinkin paljon mahdollista, koska ei hän sitä tunnu kovin mielellään minullekaan tekevän.
Kun koitti minun ensimmäiset synttärit meidän seurusteluaikana. Olin hieman yllättynyt hänen suhtautumisestaan. Emme asuneet silloin yhdessä, olimme tunteneet toisemme melkein vuoden, seurustelleet puolisen vuotta, asuimme eri kaupungeissa ja näimme viikottain. No kuitenkin hän tuli minun luokse syntymäpäivänäni. Hän ei onnitellut tai muuta vastaavaa. Lampsi vaan sisälle ja ensimmäisenä hän kaipasi ruokaa. Söimme normaalisti. Sille päivälle en ollut järjestänyt vielä juhlia vaan olin ajatellut pitää ne viikonloppuna. Yleensä en synttäreitä juhli mutta täytin silloin 25, joten ajattelin pienet juhlat pitää lähimmäisilleni. Koko iltana en saanut onnitteluja tms. Lopulta mun oli pakko mainita että hei muistatko mikä päivä tänään on? Vastauksena tuli että no sun synttärit. Ei mulla oo sulle mitään koska en oo kerennyt ostaa. Okei ei mulle ois sitä lahjaa tarvinnut ollakaan, mutta olisi ollut kiva kuulla ne onnittelut. Ja Niitä en kyllä kuullut. Seuraavana päivänä hän vei minut sitten syömään, joka oli ihana yllätys. Viikonloppuna kun sitten pidin varsinaiset juhlat, hän ei halunnut olla paikalla.
Kun meidän ensimmäinen yhteinen joulu alkoi lähestyä, olin ihmeissäni hänen suhtautumisestaan jouluun sekä lahjoihin. Hän oli suunnitellut olevansa joulun töissä, eikä ollut sitä kovin halukas viettämään. Kun kyselin häneltä mitä hän haluaisi lahjaksi vastauksena oli että ei mitään. No se on tietysti yleinen vastaus. Mutta hän lisäsi siihen vielä että ei hän mullekaan aio lahjoja ostaa. Hän ei kuulemma osta kenellekään lahjoja, joka ei pidä paikkaansa, koska hän ostaa niitä sisarensa lapsille. No joo tottakai lapsille ostetaan lahjoja, mutta yleensä puolisoakin muistetaan jotenkin. Olin jo silloin ostanut hänen lahjan kun kävimme tämän keskustelun ja hän kehotti palauttamaan sen kauppaan. Olin äimistynyt. En palauttanut sitä. Vaan jouluaattona laitoin sen kuusen alle, sillä aikaa kun hän oli töissä. Illalla saunoimme yhdessä ja saunan jälkeen olin yllättynyt kun kuusen alle oli ilmestynyt uusia paketteja. Hän oli hankkinut mulle pari lahjaa.
Kun mulla viimeksi oli synttärit hän sanoi ettei aio ostaa mitään. Eikä niitä onnittelujakaan kuulunut. Mutta hän yllätti mut taas. Olikin ostanut lahjan.
ukko oo pahemmin lahjoja ostellut. Joskus ihan suhteen alkuaikoina tais tyynyn ostaa, mut siihenpä se sit on jäänytkin. Oltu jo 8 vuotta yhdessä ja täytyy myöntää, että kyllä itteeni häiritsee, kun mies ei halua ikinä millään yllättää minua :( Viime joulun jälkeen sit asiasta mainitsin, niin ukko kehtas valehdella erään riidan yhteydessä että oli ostanu jonku kaulakorun, mutta ei sit ollu halunnut antaa sitä mulle, ku olin kuulemma jotenkin pahoittanut sen mielen. Sit myöhemmin selvis, että se oli tuostakin korusta valehdellut mulle..ei se mitään ollu ostanu.
Suhteen alussa itse jaksoin aina yllättää miestäni syntymäpäivänä jne pienillä jutuilla, mutta se on nyt sit jäänyt sen takia, kun ikinä en saa mitään takaisin. Ei edes ollut ikinä kiitollinen noista. Harmittaa ihan suunnattomasti, kun kavereiden miehet ostelee koruja jne vaimoilleen ja ite ei saa koskaan mitään ;( Sanoin vähän aikaa sitte, että mä käyn ostamassa itelleni jotain koruja jne, niin heti oli vastaan, että et sä sellasia tarvi :o Vuosia oon pitänyt vain tuota todella huonokuntoiseksi mennyttä tavallista sielää kihlasormusta ja kyl ny ois jo aika saada muitaki sormuksia jne.
Kaikki anopin, miehen sisarusten jne lahjatkin olen minä joutunut muistamaan, ku tuosta ukosta siihen näköjään ole.
että arvatkaas mikä mun reaktio oli, kun kaksi miespuolista ja yksi naistyökaveri olivat ostaneet mulle aivan ihanan ison kukkakimpun? Pilahdin itkuun..olin niin onnellinen siitä, että joku oli mua muistanut ihan huvin vuoksi.. :D
Ymmärrän kannan jos toinen ei halua kerätä ympärilleen krääsää ja materiaa. Mutta tällöin sitä voisi ostaa joululahjaksi vaikka äkkilähdön kaukomaille. Viikon löhöily aurinkorannalla ei luulisi olevan raskasta, eikä se jää komeroon pölyttymään. Lisäksi ikivihreät kasvit ovat mainio lahjaidea, eikä edes kovin raskasta hankkia. Menee vaan kukkakauppaan ja selittää myyjälle mitä tarvitaan. Eli nyt vaan kyselemään että mihin päin maailmaa mies haluaisi matkustaa, ja että muutama virherkasvi toisi virkeyttä keskelle kaamosta.