Olen textannut ja soitellut erään ihanan miehen kanssa. Koska emme ole tavanneet, pelkään etten kelpaa hänelle ulkonäön, luonteeni tai jonkin muun syyn vuoksi. Hän kai pelkää myös.
Olen ehtinyt jo suuttumaan hänelle muutaman kerran, vaikkakaan en sitä ole kertonut tai myöntänyt. Joissakin asioissa hän on todella ärsyttävä, mutta HALUAN hänet. Jokin sanoo että rakastan häntä, mutta eihän se voi olla mahdollista.
Tiedän ettei tekstiviesti/ puhelinsuhde voi pidemmän päälle toimia. Pelkään että yhteyden pito vähenee, hiipuu hiipumistaan, enkä kuule hänestä enää mitään. Pelkään, että unohdan itse.
Haluaisin vain olla hänen kanssaan, hänen lähellään, tehdä hänelle ruokaa, silitellä, halia ja suukotella yms.
Hän on harvinaisen fiksu mies. Elämän arvot kohdallaan ja ajatusmaailma samankaltainen kuin minulla, joskin hänen ulosantinsa on "hieman" omaani parempi.
Vielä viime viikolla olin aivan sekaisin hänen vuokseen ja tein aivan älyttömiä virheitä ja pöhköjä juttuja. Nyt olen enemmänkin ahdistunut ikävän vuoksi. Jatkuvasti tuntuu siltä kuin jotakin puuttuisi, kuin jokin kaivaisi sisuksiani lakkaamatta. Ajattelen häntä kokoajan. Kaipaan häntä todella paljon. Aiomme kyllä tavata, tai niin on ainakin suunniteltu (toivon ettei ajankohta ole liian myöhäinen ja tunnelma latistunut, tai ettei tapaamiseni ole pettymys).
Mietin vain sellaista asiaa, että miten voi välittää NIIN paljon jostakin jota ei ole ikinä tavannut, tai luulee olevansa rakastunut ja pelkää menettävänsä vaikka ei edes tunne? Haluaisin heti halata häntä. Läheisyyden kaipuuni on todella valtava ja haluan miehen, jota rakastaa ja joka rakastaa minua. On todella outoa että olen näin tosissani. HALUAN odottaa tapaamista ja antaa meille mahdollisuuden, vaikka odottaminen tuntuukin vaikealta ja ennen olisin jo luovuttanut ja alkanut etsimään lähempänä asuvaa miestä.
Olenkohan vihdoinkin "kasvanut aikuiseksi", vai ainoastaan hyvin HYVIN ihastunut?
...ja pelkään että minulle iskee vauvakuume.
Olen ehtinyt jo suuttumaan hänelle muutaman kerran, vaikkakaan en sitä ole kertonut tai myöntänyt. Joissakin asioissa hän on todella ärsyttävä, mutta HALUAN hänet. Jokin sanoo että rakastan häntä, mutta eihän se voi olla mahdollista.
Tiedän ettei tekstiviesti/ puhelinsuhde voi pidemmän päälle toimia. Pelkään että yhteyden pito vähenee, hiipuu hiipumistaan, enkä kuule hänestä enää mitään. Pelkään, että unohdan itse.
Haluaisin vain olla hänen kanssaan, hänen lähellään, tehdä hänelle ruokaa, silitellä, halia ja suukotella yms.
Hän on harvinaisen fiksu mies. Elämän arvot kohdallaan ja ajatusmaailma samankaltainen kuin minulla, joskin hänen ulosantinsa on "hieman" omaani parempi.
Vielä viime viikolla olin aivan sekaisin hänen vuokseen ja tein aivan älyttömiä virheitä ja pöhköjä juttuja. Nyt olen enemmänkin ahdistunut ikävän vuoksi. Jatkuvasti tuntuu siltä kuin jotakin puuttuisi, kuin jokin kaivaisi sisuksiani lakkaamatta. Ajattelen häntä kokoajan. Kaipaan häntä todella paljon. Aiomme kyllä tavata, tai niin on ainakin suunniteltu (toivon ettei ajankohta ole liian myöhäinen ja tunnelma latistunut, tai ettei tapaamiseni ole pettymys).
Mietin vain sellaista asiaa, että miten voi välittää NIIN paljon jostakin jota ei ole ikinä tavannut, tai luulee olevansa rakastunut ja pelkää menettävänsä vaikka ei edes tunne? Haluaisin heti halata häntä. Läheisyyden kaipuuni on todella valtava ja haluan miehen, jota rakastaa ja joka rakastaa minua. On todella outoa että olen näin tosissani. HALUAN odottaa tapaamista ja antaa meille mahdollisuuden, vaikka odottaminen tuntuukin vaikealta ja ennen olisin jo luovuttanut ja alkanut etsimään lähempänä asuvaa miestä.
Olenkohan vihdoinkin "kasvanut aikuiseksi", vai ainoastaan hyvin HYVIN ihastunut?
...ja pelkään että minulle iskee vauvakuume.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näin ulkopuolisena tilanne näyttää siltä, että sinä olet ihastunut ja sinulla on mieletön läheisyydenkaipuu.
Se, että se sattuu kohdistumaan tuohon mieheen, ei välttämättä tarkoita sitä, että hän olisi se oikea ja haluaisit todella jakaa elämäsi juuri hänen kanssaan. Se tuntuu mahdottomalta, koska ne ovat suuria asioita, ettekä te ole edes tavanneet vielä. Tuntuu paremminkin, että haluat jonkun ja nopeasti. En tietenkään kiellä että sinulla on tunteita juuri tuohon tyyppiin :)
Ihan rauhassa vaan, olisi hyvä että tapaisitte ja tutustuisitte sitä mukaa kunnolla. Sitten tiedät enemmän.
Läheisyydenkaipuu, rakastamisen tarve, ja rakkauden saamisen tarve lienevät suurin pohja tuntemuksillesi tässä vaiheessa.
Minullakin on hirveä läheisyyden kaipuu. Kaipaan ihmistä vierelleni herätessäni ja illalla nukkumaan mennessä. Minulla on mies, joka asuu sen verran kaukana ettemme voi nähdä joka päivä. Tai voisimme jos hän haluaisi tehdä muutoksia elämäänsä. Näemme lähinnä viikonloppuisin silloinkin vuorotellen hänen luonaan ja minun luonani. Hänen luonaan joudun jakamaan hänen huomionsa hänen äitinsä, hänen kavereittensa ja hänen harrastuksensa kanssa. Minun luonani saamme viettää aikaa kahdestaan.
Tuosta puhelinihastuksesta sen verran, että minä tiedän myös millaista on ihastua puhelimessa mieheen. Kyseessä ei ole mies, jonka kanssa nyt seurustelen. Se tunne siihen puhelinihastukseen oli ylitsevuotava. Hän tuntui oikealta. Hänen kanssaan oli ihana jutella puhelimessa. Mutta hän ei pitänyt lupauksiaan. Lupasi tulla tapaamaan pari kertaa, mutta perui aina tulonsa. Ja kun lupasi soittaa ei soittanutkaan. Mitään selityksiä en saanut hänen käytökseensä. Viimeksi kun juttelin hänen kanssaan puhelimessa hän sanoi ajatelleensa minua. Kuitenkaan hän ei n. 6-7 viikon puhelinkeskustelujen aikana kyennyt kertakaan tapaamaan, vaikka asuimme samassa kaupungissa. Viimeksi keskustelin hänen kanssaan maaliskuussa ja hän sanoi keskittyvänsä omaan elämäänsä työhönsä, tyttäreensä ja niin edelleen. Joten sinuna lopettaisin tuon puhelinsuhteen, jos mies ei kykene tapaamaan sinua. Tiedän että se on vaikeaa. Mutta kannattaa kuitenkin tapailla mieluummin miestä oikeassa elämässä, kun elätellä toiveita puhelimessa. Tai järjestää se tapaaminen mahdollisimman pian, koska ikävässä riutuminen on kamalaa. Silloin kun tulee tunteita niin sitä ikävääkään ei tietenkään voi välttää.
Nyt tuntuu julmalta sanoa, mutta olet ihastunut enimmäkseen mielikuvaan miehestä. Tekstailu ja soittelu on vasta alkuraapaisu siitä, millainen mies todella on, sinulta on jäänyt näkemättä vielä monta asiaa hänestä. Hän ei välttämättä edes kerro kaikkea itsestään ja on paljon negatiivisiakin asioita, jotka tulee ilmi vasta jonkin ajan kuluttua ihmisessä. Se todellinen ajanvietto yhdessä vasta kertoo, että toimiiko suhde vai ei, syttyykö syvempiä tunteita ja sovitteko todella toisillenne. Hän ei myöskään tiedä sinusta vielä lähes mitään ja parisuhteeseen ei voi hypätä, ellei tunteita ole molemmilla ihastusta enemmän, minkä näkee sitten kun olette tapailleet. Ihmiseen kannattaa tutustua kunnolla ennen kuin siirtyy seurusteluun, se varmistaa, ettei tule ns. sikaa säkissä ja ikäviä yllätyksiä.
Ihastusta tämä ainakin on, mutta realistisuus olisi nyt hyvä vaihe, itsekin olen rakentanut vaikka mitä mielikuvia netissä tapaamastani miehestä, todellisuus sitten ollut ihan muuta vaikka puhelut, tekstiviestit jne. ovat kertoneet muuta. Siinä menivät läheisyydenkaipuut ja muut haaveilut romukoppaan, kun näin mikä mies siinä oikeasti oli. Mutta jotkut virheet vain pitää tehdä itse, minkäs sille mahtaa. Läheisyydenkaipuun ja vauvakuumeen ei kuitenkaan kannattaisi antaa sokeuttaa itseään tosiasioille, sen neuvon minä vain annan. Tutustukaa pitkään, ole nirso ja vaikea saalis, vasta sitten voit tietää onko hän oikeasti sinulle se unelmamies, jota voisit halata ja haluta. Plus vielä fyysinen puoli, sekin voi romahduttaa paljon haaveita, varovaisuutta siis.