Eli siinä se kysymys onkin:
Mikä mussa vikana?
Olen suhteessa mieheen, joka on ihana ja kultainene. Toki hänessä on omat vikansa, mutta eikö meissä kaikissa ole. Olen seurustellut hänen kanssaan aina, 16 vuotiaasta lähtien. Minulla ei ole ollut tätä ennen muita suhteita, jos ei lasketa pikku ihastumisia.
Nyt huomaan itsestäni piirteen, jota vihaan itsessäni. Tämä piirre esiintyy varsinkin silloin, kun olen juonut alkoholia.
Kaipaan jostakin ihme syystä kauheasti huomiota muilta miehiltä. Pukeudeun provosoivasti, pidän yhteyttä miehiin jotka ovat avoimesti kertoneet olevansa ihastuneita minuun. En itse lähetä heille mitn pervoja tms. viestejä, mutta nautin siitä, että he lähettävät minulle jotain mukavaa, vaikka en itse näihin viesteihin edes vastaisi. Tanssilattialla baarissa keikutan kännissä persettäni minkä kerkeän. En anna kenenkään koskea minuun, mutta nautin suunnattomasti katseista, joita saan. Eniten minua selvinpäin ällöttää se, että kännissä nautin jopa joidenkin vanhojen miesten toljotuksista!!!
Olen selittänyt käyttäytymistäni sillä, että minulla täytyy olla huono itsetunto. Oma mieheni ei sano minulle koskaan (ja tämä ei ole liioittelua: hän ei todellakaan sano koskaan) minulle mitn hyvää ulkonäöstäni. Olemme seurustelleet 8 vuotta. Tiedän, että hän on tyypillinen suomalaismies joka ei puhu eikä paljoa pussakaan, mutta hyväksyn hänet sellaisena, sillä hänessä on paljon muita hyviä piirteitä. Tai ainakin ennen luulin hyväksyväni. Nyt jostain syystä olen alkanut kapinoida tuolla jatkuvalla huomion kerjäämisellä muilta miehiltä, ja inhoan tätä uutta piirrettä itsessäni.
Tiedän, että jos kotono ei "saa" (tässä tapauksessa kehuja), ei sitä saa muualta lähteä ruinaamaan. Tunnen välillä, että minulta on jäänyt paljonkin kokematta, kun en ole seurustellut/tapaillut muita miehiä kuin nykyiseni. Yleensä kyllä olen järkevässä mielentilassa, ja tajua, että en todellisuudessa ole menettänyt mitn, kun en ole sekoillut ympäärinsä tjtn. Mutta alkoholi saa minut sekaisin ja tuolloin oikeutan kokemattonuudellani teot joita teen, eli nuo yllä maininutu. Pahin on ehkä se, että pidän näihin kaverimiehiin yhteyttä oikeastaan vain sen takia, että saisin huomiota. Se ei ole oikein heitä kohtaan.
Mikä ihme minua nykyään vaivaa?? Oisko jo psykiatrin paikka ja kysyn tätä sitten vakavissani.
Mikä mussa vikana?
Olen suhteessa mieheen, joka on ihana ja kultainene. Toki hänessä on omat vikansa, mutta eikö meissä kaikissa ole. Olen seurustellut hänen kanssaan aina, 16 vuotiaasta lähtien. Minulla ei ole ollut tätä ennen muita suhteita, jos ei lasketa pikku ihastumisia.
Nyt huomaan itsestäni piirteen, jota vihaan itsessäni. Tämä piirre esiintyy varsinkin silloin, kun olen juonut alkoholia.
Kaipaan jostakin ihme syystä kauheasti huomiota muilta miehiltä. Pukeudeun provosoivasti, pidän yhteyttä miehiin jotka ovat avoimesti kertoneet olevansa ihastuneita minuun. En itse lähetä heille mitn pervoja tms. viestejä, mutta nautin siitä, että he lähettävät minulle jotain mukavaa, vaikka en itse näihin viesteihin edes vastaisi. Tanssilattialla baarissa keikutan kännissä persettäni minkä kerkeän. En anna kenenkään koskea minuun, mutta nautin suunnattomasti katseista, joita saan. Eniten minua selvinpäin ällöttää se, että kännissä nautin jopa joidenkin vanhojen miesten toljotuksista!!!
Olen selittänyt käyttäytymistäni sillä, että minulla täytyy olla huono itsetunto. Oma mieheni ei sano minulle koskaan (ja tämä ei ole liioittelua: hän ei todellakaan sano koskaan) minulle mitn hyvää ulkonäöstäni. Olemme seurustelleet 8 vuotta. Tiedän, että hän on tyypillinen suomalaismies joka ei puhu eikä paljoa pussakaan, mutta hyväksyn hänet sellaisena, sillä hänessä on paljon muita hyviä piirteitä. Tai ainakin ennen luulin hyväksyväni. Nyt jostain syystä olen alkanut kapinoida tuolla jatkuvalla huomion kerjäämisellä muilta miehiltä, ja inhoan tätä uutta piirrettä itsessäni.
Tiedän, että jos kotono ei "saa" (tässä tapauksessa kehuja), ei sitä saa muualta lähteä ruinaamaan. Tunnen välillä, että minulta on jäänyt paljonkin kokematta, kun en ole seurustellut/tapaillut muita miehiä kuin nykyiseni. Yleensä kyllä olen järkevässä mielentilassa, ja tajua, että en todellisuudessa ole menettänyt mitn, kun en ole sekoillut ympäärinsä tjtn. Mutta alkoholi saa minut sekaisin ja tuolloin oikeutan kokemattonuudellani teot joita teen, eli nuo yllä maininutu. Pahin on ehkä se, että pidän näihin kaverimiehiin yhteyttä oikeastaan vain sen takia, että saisin huomiota. Se ei ole oikein heitä kohtaan.
Mikä ihme minua nykyään vaivaa?? Oisko jo psykiatrin paikka ja kysyn tätä sitten vakavissani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ole aivan tavallista ; suhdetta on takana kappaleen matkaa, hyvästä suhteesta huolimatta ehkä koet olevasi kumppanillesi itsestään selvyys..? Et saa häneltä kaipaamaasi positiivista palautetta, joten kokeilet viehätysvoimaasi muihin miehiin. Tietysti tuossakin on vaaransa - mutta niin kauan kuin pidät asian "katsoa saa, muttei koskea"-tasolla, asia on hallinnassa eikä uhkaa parisuhdettasi. Ei sinua mikään vaivaa - elämäksi tuota kutsutaan... :-)
Kuin meidän avioliitosta,vaimoni käytös hyvin samanlaista.Hänkään ei ollut seurustellut oikeastaan ennen minua,olin hänen ensimmäisensä myös sängyssä.
Erona alkoi olla se ,hän oli kiinnostunut vieraista miehistä myös selvinpäin.Lopuksi se johti suhteisiin näiden miesten kanssa myös sänkypuolelle.
Lopuksi sinullekin käy todennäköisesti näin.
Kuulostaa tutulta. Mullakin ihana mies, jonka kanssa oon seurustellu 10 vuotta, 17-vuotiaasta asti. Mieheni on paljon poissa töiden, harrastusten jne. takia. Minusta on tainnut tulla hänelle itsestäänselvyys. No keväällä aloin sitten pyöriä baareissa pitkästä aikaa ja huomasin, kuinka ihanaa oli saada miehiltä huomiota. Lopulta päädyin pettämään miestäni muutaman kerran erään tällaisen baarituttavuuden kanssa. Olen nyt kamppaillut muutaman kuukauden hirveän syyllisyyden tunnon kanssa, mutta pettämistä en oikein osaa katua. Suhde tuon miehen kanssa on ohi, mutta olen jo alkanut katselemaan uusia. Ero tässä lienee edessä nykyisestäni. En luota enää itseeni, ettenkö pettäisi uudestaan ja sitä en halua tehdä.
Sulla voi olla tällainen samanlainen kohtalo edessä, jos jatkat noita touhujasi. Voi olla, että jossain vaiheessa sulle ei enää riitä pelkkä flirttailu vieraiden miesten kanssa. Mieti myös, miten paljon tuollainen käytös satuttaa puolisoasi. Itse en ole vastaavasta tilanteesta "tyylillä" selvinnyt, sulla on vielä mahdollisuus siihen. Eli eroa tai muuta käytöstäsi.
Hieman samanlaista tapahtui meidän suhteessa 4-5 vuoden seurustelun jälkeen, kun seurustelun alku liekki oli jo täysin sammunut ja toisen läsnäolo (lue miehen,siis minun) ei riittänyt sellaisenaan vaan olisi pitänyt olla se tunteitten Romeo tai rakkauden Casanova. Siis ongelmana oli, että puolisoni ei saanut riittävästi kehuja ja huomiota minulta, minkä hän olisi voinut tulkita, että olisin välittänyt ja rakastanut häntä, vaikka todellisuudessa tunteeni eivät olleet muuttuneet, en vain osannut tuoda niitä esille sillä tavalla, että puolisoni olisi tajunnut ne. Seurustelusuhde oli ensimmäinen pidempi suhde meille molemmille ja myösin nuorena aloitettu.
Ongelmallista oli, että uskomus, tottumus (siis etupäässä minun) että parisuhde pysyy ehjänä ja hyvässä kunnossa kunhan vaan on arjessa mukana ei toiminutkaan. Vaikeaa oli tajuta, että miten joku asia mikä oli aikaisemmin toiminut, siis suhde, ei enää toiminutkaan. Oli tosi vaikea tajuta miksi niin oli käynyt. Vasta myöhemmin tajusin, että ei suhde alussakaan niin "super" hyvin toiminut, mutta se meidän suhteen alku"hehku", toisen läheisyyden tunne niin henkisesti kuin fyysisesti antoi sen kuvan, että kaikki oli paremmin kuin hyvin.
Tästä taantumuksesta oli seurauksena, etttä puolisoni innostui chattailemaan, hakemaan kontakteja arkielämässä muista ihmisistä, etupäässä kuitenkin miehistä. Ja taas se hehku oli palannut suhteeseen, tosin en vielä heti tajunnut, ettei minulla ollut mitään osaa eikä arpaa tähän puolisoni uuteen "hehkuun", nopeasti kuitenkin huomasin, että tämä chattaily ja yms jutut olivat ne jotka saivat tämän uuden "hehkun" aikaiseksi. Vaikeinta oli tajuta, ettei puolisoni tarkoituksella halunnut loukata, minkä hän myös jälkeen päin on monta kertaa tuonut esille. Kysymys oli vain saada jostakin voimia, kehuja, huomiota, että jaksaisi raskasta työtä ja lähes täysin kuihtunutta parisuhdearkea. Itselläni kesti taas jonkun aikaa tajuta, että minun täytyy päästä ongelman ytimeen, eikä vain puida seuraamuksia. Monien riitojen,kyynelten, halauksien,muutaman erillään olokauden jälkeen molemmilla syttyi päässä lamppu, että mitä oikeasti oli tapahtunut. Meidän tilanteessa onneksi ei tapahtunut mitään vakavampaa, esim pettämistä, mikä on helpottanut uuden parisuhdenarjen kasaamista aika lailla.
Nykyään tilanne vaikuttaa hyvältä. Vaikka muutosta ei ole mielestäni tullut paljoakaan omasta mielestä, puolison mielestä tosi paljon. Olen tuonut puolisolle kukkia, huomioinut hänet arjessa, järjestänyt pieniä yllätyksia ja kertonut, että rakastan häntä ja WAU olemme onnellisia ja parisuhde voi hyvin.
Tämän tarinan jälkeen muutama kommentti aloittajan tekstiin. On totta, että alkoholi saa aikaan sellanen fiiliksen, että tietyt estot jää hieman taka-alalle, uskon että tämä pätee miehiin sekä naisiin. Esimerkiksi oman puolisoni suudelmat tai puolison suutelelminen tuntuvat kun on "pienessä" jonkin verran erilaisilta, mitä ne on selvinpäin. Sama pätee varmaankin myös ihastumisiin ja kiihottumiseen, kontaktin ja kehujen hakemiseen kun on humalassa.
Ja olet aivan oikeassa siinä, että ihmiset peilaavat mailmaa oman itsetunnon kautta ja yrittävät sillä kompensoida asioita. Ja toisinaan tuollainen "toisten katseiden" saaminen on juuri se buuttaus jolla saa sitä "hehkua". Siinä tosin kannattaa olla tarkkana muutamasta asiasta. Ensinnäkin, ettei tee mitään sellaista mitä katuisi seuraavana päivänä. Ja tiedostaa omat alkoholikäytön rajansa. Harmikseni löytyy myös niitä miehiä, jotka saattavat "käyttää hyväkseen" naisen humalatilaa. Ja vetoavat siihen, että kun se nainen tuli ite hinkkaamaan baarisssa ekana.
Myös se ettei anna väärää kuvaa toisille, lähinnä miehille. Jos käyttyy kuin "huora" niin pian myös on "huora", karkeasti sanottunut, niin ainakin useammat miehet ajattelevat toistuvasti tyrkyttävästä naisesta. Niin pitkää kun tuollainen pysyy flirttailuna, siis ei fyysisenä ja ei ole mikään, joka viikkoinen elämän tapa. Niin se on ihan normaalia.
Fyysiset jutut kosketukset, halaukset ja siitä eteenpäin ovatkin sitten parisuhteen osapuolien itse päättämät kuinka pitkälle voi/saa mennä. Itelle hyvä nyrkki sääntö on, että tekisinkö jotain mikäli oma puolisoni olisi istumassa vieressä(esim suutelisinko toista naista jos puolisoni istuisi vieressäni) ja toinen sääntö, että tykkäisinko jos puolisoni tekisi samalla tavalla minulle. (esim menisi baariin hinkkaamaan/suutelemaan muita miehiä, kun ite en olisi baarissa.)
Asiasta kannattaisi yrittää keskustella puolisosi kanssa, koska usein miehet eivät ihan heti ymmärrä asiaa kokonaisuutena, jos paljastuu, että nainen hinkkaa ja esittelee persettään (siis farkut päällä)baarin tanssilattialla muille miehille. Etenkään jos vielä on menty hieman pidemmälle. Kerroit kuitenkin, että selvinpäin mitään tälläistä ei ole, mikä on hyvä merkki, että jaksat uskoa parisuhteeseen. Mutta se, että pidät näihin kaverimiehiin yhteyttä, että pääset baariin sekoilemaan "kiltisti" näitten miesten kanssa, ei kuulosta ainakaan minusta kovin kivalta. Vai tykkäisitkö, että miehesi soittaisi töistä tullessaan parille hottis naiselle ja sanois, että lähtee juomaan ja esittelemään uusia boksereitaan näille naisille ilman sinun seuraasi.