Tapasin kesän alussa aika mukavalta tuntuvan naisen. loppupeleissä tämä nainen hipoi todelliseksi löydöksi. nyt sitten erosimme ja mulla on todella paljon tunteita häntä kohtaan. Käsitykseni mukaan hänellä on myös minua kohtaan erittäin lämpimiä tunteita. en kuulemma ole kuitenkaan tarpeeksi maskuliininen ja olen tossukka.
Naisia tulee ja naisia menee sanonta on tuttu mutta tässä naisessa on jotain niin erityistä jonka haluan itselleni.
erotessamme hän kertoi mulle että olen aivan ihana ja kiltti mies eikä hän halua musta kokonaan eroon. Antoi halin ja suukon. "olet niin ihana mutta.." ovat varmaan maailman legendaarisimmat sanat mutta tällä kertaa niillä oli oikeasti merkitystä.
miehekkyydestä on monia mielipiteitä joten kertokaahan millainen on mielestänne käytökseltään miehekäs mies..
Olen aina luottanut tähän naiseen täysin 100 prosenttisesti enkä siis ole osannut olla mustasukkainen. Voisiko se olla jotenki paha asia?
mun masennus on myös ongelma jonka oireet ovat myös ongelmia- Hän on maininnut etten arvosta itseäni ja olen välinpitämätön omasta hyvin voinnistani. "oman elämä" puuttuminen sekä olematon sosiaalinen elämä. noita asioita olen lähtenyt jo korjailemaan. Haen asuntoa, yritän pikkuhiljaa lisätä sosiaalisia suhteita, palasin takaisin musiikki harrastusten pariin. seuraan terveyttäni. olen myös hakenut ammatti apua masennuksen hoitoon.
Olen valmis tekemään paljon töitä tän asian eteen ja olisi mukava kuulla mielipiteitä mahdollisimman paljon.
Naisia tulee ja naisia menee sanonta on tuttu mutta tässä naisessa on jotain niin erityistä jonka haluan itselleni.
erotessamme hän kertoi mulle että olen aivan ihana ja kiltti mies eikä hän halua musta kokonaan eroon. Antoi halin ja suukon. "olet niin ihana mutta.." ovat varmaan maailman legendaarisimmat sanat mutta tällä kertaa niillä oli oikeasti merkitystä.
miehekkyydestä on monia mielipiteitä joten kertokaahan millainen on mielestänne käytökseltään miehekäs mies..
Olen aina luottanut tähän naiseen täysin 100 prosenttisesti enkä siis ole osannut olla mustasukkainen. Voisiko se olla jotenki paha asia?
mun masennus on myös ongelma jonka oireet ovat myös ongelmia- Hän on maininnut etten arvosta itseäni ja olen välinpitämätön omasta hyvin voinnistani. "oman elämä" puuttuminen sekä olematon sosiaalinen elämä. noita asioita olen lähtenyt jo korjailemaan. Haen asuntoa, yritän pikkuhiljaa lisätä sosiaalisia suhteita, palasin takaisin musiikki harrastusten pariin. seuraan terveyttäni. olen myös hakenut ammatti apua masennuksen hoitoon.
Olen valmis tekemään paljon töitä tän asian eteen ja olisi mukava kuulla mielipiteitä mahdollisimman paljon.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"en kuulemma ole kuitenkaan tarpeeksi maskuliininen ja olen tossukka."...ja samaan syssyyn väittää sinun olevan "ihana ja kiltti mies"...jokin mättää tässä. Joku valehtelee.
Miehekkäällä miehellä on omia mielipiteitä, kuten minulla on useimmiten...mutta: Älykäs mies tosin tietää, että niitä mielipiteitään ei kannata aina sanoa ääneen, mikäli meinaa "piparia" saada jatkossakin.
Nainen nimittäin ei anna ikinä anteeksi sitä, että hänen mielipiteensä osoitetaan tyhmäksi haihatteluksi. Naisen pitää saada olla suhteessa se älykkäämpi, tai katastrofi on edessä.
Mitä tulee tuohon "olemattomaan sosiaalielämään", niin jostain kumman syystä ne "Reiska ja Late" sieltä lähikapakasta ei saa kuulua miehen kaveripiiriin, vaan siihen tulisi mieluummin kuulua Anders ja Svante sieltä venekerholta, jonne olet parkkeerannut hirveällä velkarahalla ostetun veneesi.
Ole iloinen, että nainen kertoi rehellisesti syyt eroon. Monta kertaa nainen ei uskalla niin olla niin rohkea että kertoisi syitä eroon. Anna naisen etsiä itselleen sitä oikeaa. Tulee sitten kolkuttelemaan oveasi jos ei löydy parempaa.
sanottu miehelle, että on tossukka, eikä tarpeeksi maskuliininen! ei noin sanota sellaiselle josta välittää. Eiköhän tuollainen lausahdus käy miehisen itsetunnon päälle aika pahasti? olisi tuon asian voinut vähän nätimmin esittää, esim. että ei vain kolahtanut sillä tavalla. Koska niinhän se on, että jos ei kolahda niin ei. Ja joskus käy niin vaikka mies olisi kuinka "miehekäs".
Ap. en väheksy ystävyyttänne tuon naisen kanssa, mutta minun mielestäni aika pahasti sanottu tuo.
En mä osaa itse mieltää että hän olisi sanonut pahasti mulla sanoessaan mun olevan lapanen ja epämiehekäs hänen makuun. En ole aina ollut tälläinen ja arvostan todella paljon sitä että hän sanoo asioista sekä yrittää selittää mitä ja miksi. arvostan hänessä lähes kaikkea. tämä nainen on siis kuin suoraan mun päiväunista.
ihana ja kiltti viittaa lähinnä siihen että haluan auttaa häntä kaikessa missä pystyn. olen onnistunut luomaan ilmapiirin jossa hän tietää varsin hyvin ettei multa tarvitse missään tilanteessa odottaa fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Olen muutenkin ollut kaikin puolin hyvä häntä kohtaan.
mulla on aina asiasta oma mielipide. Mutta se on usein automaattisesti sama kuin hänellä. Tai sitten asia on sellainen ettei sillä ole merkitystä. tällainen voisi olla vaikka kysymyksessä katsotaanko elokuva vai mennäänkö lenkille. rehellisesti sanoen mulle ei oo väliä katsotaanko me leffaa, kävellään vai juostaanko vaikka pariisiin ja takas kun se vain tapahtuu hänen seurassa Paitsi jos haluan siivota tai tiskata hänen luonaan niin silloin olemme erimieltä.
seksi on molempien mielestä ollu omaa luokkaansa mutta en halua seksiä niin voimakkaasti kuin ennen. tämäkin on depression oire. tämäkin näkyy siinä, että mä toimin vain puoliteholla. silti se on ollu upeaa. vika ei ole hänessä. vaan mun päässä jonka haluan korjata mutta se vie aikaa. Hän selityksistäni huolimatta uskoo itsessään olevan jotain mistä mä en pidä. lähinnä ulkonäössään. kun siitä nyt edes yhden vian löytäisin. hän ei siis kuitenkaan ole mikään malli enkä edes pidä mistään missi lookista. hän on tavallinen ja hyvin kaunis mun silmissä ja joka jokaisena uutena päivänä löysin hänestä jotain mikä teki hänestä vieläkin kauniimman.
yksi ongelma on aika. hän opiskelee ja tekee töitä, harrastaa paljon ja koirakin pitäisi hoitaa. hänen päivän askareet alkaa aamulla klo 6-7 ja päättyy 20-21 ja nukkumaan käydään 23.00 meille jää siis aika vähän yhteistä aikaa ja hän haluaa myös viettää aikaa kavereiden kanssa. Olenkin sanonut sanonut hänelle että haluan hänen viettävän aikaa myös kavereidensa kanssa vaikka meidän ajan kustannuksella koska mä en ole katoamassa minnekään vaikka en saakaan tarpeeksi aikaa. ja kaikesta tästä hänellä on kova stressi. tästäkin johtuen yritän tehdä joitain asioita hänen puolestaan jotta hänelle jää enemmän aikaa joko omiin menoihin tai viettää mun kanssa. että hän voisi olla onnellinen.
Hienoa ettei meidän ystävyyttä kuitenkaan paheksuta. jos joku niin tekee niin antaa mennä vaan. mulle ei tietenkään riitä pelkkä ystävyys mutta haluan nähdä häntä, tehdä hänen kanssaan asioita ja jutella hänelle.
Niin, kuinka yleisesti naiset haluavat että heistä ollaan mustasukkaisia silleen sopivasti?
Toi kuulosti vaaan niiin tutulta. Elikkäs mies tuntui "liian kiltiltä" ja nyhveröltä, että minä sain päättää ja sanoa kaikista asioista.Miehestä puuttui se maskuliinisuus ja "äijämäisyys",omat mielipiteet minun kanssani.
Mietin ja mietin...meillä oli aina todella hauskaa yhdessä mutta jokin mätti. Toisten kanssa mies oli huumoria viljelevä kaikkien kaveri mutta minun kanssa todella ujo ja vaisu.Lopulta päätin ettei näin voi jatkua. Se olikin sitten kaiken uuden alku. Taukoa kesti yhden pvän verran kun soitin miehelle takaisin, että nyt puhutaan KUNNOLLA kaikki asiat halki. Puhuimme vaikka normaalisti minä ihnoan näitä lässynlässyn-keskusteluja. Nyt niihin oli pakko ryhtyä koska tässä miehessä oli jotain mistä en vain voinut päästää irti.
Puhuimme illan,yön ja aamuun..Asiat selkeni. Mies vain oli aina todella jännittynyt seurassani eikä tiennyt mitenpäin olisi ollut. Tästä "ujo" olemus. Kumpikin oli aina ennen seurustellut aivan erilaisten ihmisten kanssa kuin nyt mitä olimme löytäneet,kaksi erimaailmaa törmäsi mutta jotenkin niin ihmeellisesti täydensi toisiaan..
SEn illan jälkeen kun puhuimme,kaikki muuttui , miehestä tuli oma itsensä,kaikki tossukkuss hävisi,unelmien prinssi piti kaivaa taas esille mutta se löytyi. En vielä tänä päivänäkään voi uskoa minkä virheen olin tekemässä . Mistä kaikesta ihanasta olin luopumassa.Elämäni on ollut niin vaihderikasta mutta ensimmäistä kertaa se hymyilee joka saralla. En uskonut ikinä hankkivani lapsia tai meneväni naimisiin. Nyt haaveilen niistä unelmieni satuprinssin kanssa. Se oikea astuu elämääsi juuri silloin kun sitä vähiten odotat. Näin kävi juuri meille. Olet oikealla tiellä kun aloitat pikku hiljaa katsomaan eteenpäin mutta älä ota liikaa asioita kerralla,olethan vielä toipumis vaiheessa.Huolehtisit ensiksi itsesi ja oman elämän kuntoon. Kun kaikki pelaa omassa elämässä ja kaikki asiat kunnossa niin huomaat kuinka yhtäkkiä se rinsessa tupsahtaa sieltä jostain eteesi ja se on menoa sitten :) Minulle kävi näin. Ja vanha elämäni oli kuin suoraan sinun kirjoituksestasi. Kaunista päivää sinulle!!! -Evelyn23
Ollaan mekin puhuttu asioista tai oikeammin yrittetty puhua. mä en vaan pysty ilmaisemaan itseäni ja saa sanoja suusta. aina on sellainen pelko koska nolaan itseni oikein huolella vaikka sillä ei sinänsä olisikaan väliä. olihan maillä asiat muuttumassa jo paljon parempaan mutta sitten alkoi nälviminen siitä että teeskentelen. edellisessä suhteessa mut ajettiin väkisin maan rakoon eikä siltä ollut asiaa pois. tää nainen josta nyt on ollu puhe halusi enemmän fyysisyyttä ja intohimoa. sitä hän alkoi saamaan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän mutta kun alkuperäiseen ongelmaan tuli näkyvä muutos niin sitten teinkin vain sitä sen takia että hän haluaa niin. osittain hän oli oikeassa. tein asiaa hänen vuokseen mutta myös siksi että halusin itsekin. en vain pystynyt olemaan kovin luonteva.
mulla on kanssa vähän saman kaltainen ongelma mikä teillä oli. ujoilen ja pelkään kaikkea tän naisen seurassa. annan hänelle paljon valtaa omasta halustani. sitten kun menen töihin niin olenkin aivan erilainen. puhun siellä paljon duunikavereiden kanssa ja vitsikin lentää. viisi vuotta olen paennut itseäni työhön ja koska tunnun siellä olevani hyödyllinen. töissä mulla on myös todella vahvoja mielipiteitä ja monet pitävät mua itsekkäänä. kun työ päivä päättyy niin olen taas se joku muu jolla ei ole hallintaa elämästään.
mun duuniin liittyy paljon matkaamista suomen ympäri. matkat kestävät parista päivästä 1,5kk. yksi matka oli taas päivää vaille taitettu ja laskeskelin päässäni etten ehdi enään viimeiseen bussiin kun päivä on ohi. kun puhuimme puhelimessa niin mainitsin asiasta etten ehdi viimeiseen bussiin ja joudun lähtemään rekan kyydillä 200 km päin vastaiseen suuntaan kuin missä hän on. Tämä reipas tyttö sitten päätti ajaa keskellä yötä hakemaan mut töistä. ja ihan väkisin vaikka keilsin ja sanoin että mä tuun sitten aamulla ekalla junalla. ajomatkat suuntaansa oli 150km. ei tollaista ihan huvikseen lähde tekemään. tuolla reissulla käytiin vielä kahvillamun työkavereiden kanssa jossa tää nainen oli mukana ja näki mut hetken hyvällä tuulella ja siitä on maininnukkin mulle että miksi en ole sellainen hänen kanssaan. Töissä mulle kuitenkin annetaan luottamusta ja paljon vastuuta. tai ei anneta vaan pakotetaan ottamaan.
voisiko tuo maskuliinisuuden puute olla sitä etten ota samalla tavalla asioista vastuuta ja käy kädestä pitäen näyttämässä kuinka imuria käytetään ja kun sanon sen niin se tehdään juuri sillä tavalla eikä mitenkään muuten. mä en oo töissäkään sitä vastuuta kerjännyt millään mutta se on vain ajettu mun niskoille ja toisaalta pidän siitä.
Nyt taas kun on tullut oivallettua ehkä jotain niin olen töissä ohjaava hyvällä itsetunnolla varustettu vastuunkantaja jolla on vahvat mielipiteet asioihin ja loukkaannun jos mun ehdottama asia ei mene läpi kun joudutaan soveltamaan ja olen valmis tekemään melkein mitä tahansa että minusta enemmän vastuullinen tai seuraava vastuullinen saa ajatuksestani kuvan että se on ainoa oikea tapa. nykyään töissä onkin jo suuri liuta asioita jotka tehdään niin miten mä olen niitä alkanut jopa ominpäinkin tekemään ja sanon jos joku meinaa tehdä toisella tavalla. saattaisiko tämä nainen etsiä musta sellaisia piirteitä koska kotona ei tuollaisesta näy edes varjoa.
kuinka siis onnistuisin riistämään tuon oman osani vastuusta päätöksistä ja jääräpäisyydestä. töissä se on työnnetty puoliväkisin mun hartoille kotona se pitää ottaa. siinä on se suuri ero.
töissä siis tunnen olevani hyödyllinen ja luotan itseeni. sitä kautta taas arvostan sekä välitän itsestäni itseäni ja saan siitä mielihyvää. kun velli kello soi niin kuuluu naps ja ne tunteet on mennyttä.