Ajattelin tuossa pitkään asioita voisin naiselta "vaatia" tai "ihannoida" mutta miksi turhaan?
Olen jo laskenut rimaani niin alas että melkein mikä tahansa kelpaa. Taidan olla vähän epätoivoinen. Ei jaksa mennä baariin tai jauhaa sitä sun tätä. Olis vain yksinkertaista tavata joku jonka kanssa luontevasti keskustella ja tutustua maailmaan yhdessä.
Normaalipainoisuus tulee mieleen yhtenä kriteerinä. Sekä se että harrastaa vaikka jotain tai on mielenkiinnon kohteita muitakin kuin oman ulkonäön hoito. Pitää olla vähän "sisäistä elämää". Samankaltainen huumorintaju myös ja se että on vähän samankaltaisia tavoitteita elämässä. Perusnegatiivisuus ei ole kovin kiva jos pääse edes huumorilla sen yli. Elämänarvoja olis myös jotain muuta kuin tämä nykyinen kiiltokuvakulttuuri (BB yms. roska) ja osaa olla vähän nöyrä välillä vaikka aina löytyy itsekunnioitusta. Ei kuluta alkoholia ainakaan suuria määriä. Mielellään ei liian seksin perään kun en ole itsekään. Uskoo parisuhteeseen ja kumppanuuteen sekä rakkauteen joka on enemmänkin valinta kuin "kaksi vuotta hetken hurmaa ja sitten uutta".
Mitäs tässä muuta? Pulssi olisi tietysti hyvä, täysi-ikäisyys ja asuisi tarpeeksi lähellä kun en kaukosuhteita jaksaisi.
Keksinhän minä jotain. Aivan hirveet vaatimukset ja tiedän, puolet on liikaa. Ei mitään mahdollisuuksia kun en vastaa varmaan hirvittävästi noita ihannemies-palstan toiveita.
Olen jo laskenut rimaani niin alas että melkein mikä tahansa kelpaa. Taidan olla vähän epätoivoinen. Ei jaksa mennä baariin tai jauhaa sitä sun tätä. Olis vain yksinkertaista tavata joku jonka kanssa luontevasti keskustella ja tutustua maailmaan yhdessä.
Normaalipainoisuus tulee mieleen yhtenä kriteerinä. Sekä se että harrastaa vaikka jotain tai on mielenkiinnon kohteita muitakin kuin oman ulkonäön hoito. Pitää olla vähän "sisäistä elämää". Samankaltainen huumorintaju myös ja se että on vähän samankaltaisia tavoitteita elämässä. Perusnegatiivisuus ei ole kovin kiva jos pääse edes huumorilla sen yli. Elämänarvoja olis myös jotain muuta kuin tämä nykyinen kiiltokuvakulttuuri (BB yms. roska) ja osaa olla vähän nöyrä välillä vaikka aina löytyy itsekunnioitusta. Ei kuluta alkoholia ainakaan suuria määriä. Mielellään ei liian seksin perään kun en ole itsekään. Uskoo parisuhteeseen ja kumppanuuteen sekä rakkauteen joka on enemmänkin valinta kuin "kaksi vuotta hetken hurmaa ja sitten uutta".
Mitäs tässä muuta? Pulssi olisi tietysti hyvä, täysi-ikäisyys ja asuisi tarpeeksi lähellä kun en kaukosuhteita jaksaisi.
Keksinhän minä jotain. Aivan hirveet vaatimukset ja tiedän, puolet on liikaa. Ei mitään mahdollisuuksia kun en vastaa varmaan hirvittävästi noita ihannemies-palstan toiveita.
Vastaukset 5
Vanhimmat
noloa tuossa on se, että "olen laskenut rimani alas" ja ensimmäisenä kommenttina on normaalipainoisuus, olisi mielenkiintoista tietää, oliko se ennen alipainoisuus? anoreksia? .. Aikuinen mieskö tällaisia tosissaan kirjoittaa?
En koe että siinä kysymys olisi riman laskemisesta. Tuo "riman laskeminen" lipsahti mutta tarkoitin etten vaadi kumppaniltani kovinkaan paljoa ja en uskonut keksiväni kovinkaan montaa ominaisuutta mutta tulihan niitä sitten lopulta, lähinnä tuolta psyykkisestlä puolelta. Olen itse varsin paljon liikkuva mies joten kumppanin ylipaino olisi hankala asia kohdata. Aikaisemmin kai se olisi ollut hoikka, kiinteä tai urheilullinen keho naiselta.
et "vaadi" kumppanilta paljoa. No harvalla on varaa vaatia, itse asiassa siinä jo lähdetään suhteessa metsään, kun aletaan vaatimaan kumppanilta yhtään mitään. Pakkopullasuhde ominaisuuksineen ja ehtoineen ei kuulosta oikeen hyvältä. Aina voi nimittäin äänestää jaloillaan.
Ei kenenkään ylipaino ole hankala kohdata, oma ylpeys ja näyttämisenhalu pikemminkin voi olla hankala kohdata.
Laitoin tuohon joitakin "vaatimuksia" sen mukaan mitä uskoisin että suhde voisi toimia ja voisin välittää ihmisestä niin paljon että olisin valmis sitoutumaan. Vai tarkoitatko että ei tulisi olla mitään ennakkoehtoja ja sitten vain heti "äänestää jaloillaan" kun tuntuu huonolta?
Ylipaino on kohdallani hankala kohdata koska en voisi sellaista naista kumppaninani kunnioittaa joka ei pitäisi omasta terveydestään huolen. Näyttäymisenhalu kenelle? Ylpeyteen tulisi kolaus jos valitsisin naisen joka ei osaa itsestään huolehtia tai ei kunnioittaisi itseään edes sen verran että ei anna ylimääräisen rasvan kertyä elimistöön noin vain. Vai onko nykyaikana mielestäsi liikaa ajatella että nainen ei olisi ylipainoinen McIhminen?
En ole varma että kykenenkö noista enemmän luonteenpiirteistä joita mainitsin karsimaan ollenkaan. Sama melkein toisaalta olla ilman suhdetta kuin kumppanin kanssa jonka kanssa ei ole mitään yhteistä ja joka makaa sohvalla ahmien jäätelöä ja katsoo Salkkareita.
Ajattelen itse hyvin samankaltaisesti, kuin sinä. Mielestäni suhde on myös valinta, jonka eteen haluaa tehdä kaikkensa. Tärkeää on tutustua todella hyvin. Sitä kautta ehkä ihastuu ja kiinnostuu enemmän ja enemmän tai sitten huomaakin, että ei. Emme olekaan kovin samanlaisia..
Toivoisin itse, että kohtaisin miehen, joka olisi kiinnostunut paljolti samoista asioista kuin minäkin. Eroavaisuuksia saa olla ja se varmasti rikastuttaakin, mutta ns. "perusasioilta" mielestäni tulee olla samanlainen ajattelutapa, kuten se, mitä ajattelee parisuhteesta, terveydestä.. ja esim. sillä, onko maailmankuva kauhean erilaine, on varmasti merkitystä. Tietysti toivon myös, että mies on rehellinen, luotettava, itsään kunnioittava, empaattinen, itsestään huolta pitävä, keskustelukykyinen yms. Että ei minullakaan mielestäni niin kummoiset vaatimukset ole. =)
Ajattelen, että suhde on tod.näk. antoisampi, mikäli molemmat osapuolet ajattelevat monista asioista samalla lailla.
Hyvää viikkoa kaikille! :)