Ihan ensimmäiseksi, toivon että jätätte v*****lut sikseen, jos jollakin se oli aikomuksenaan..
Olen 22-vuotias ja ongelmani on siis: liikaa ihokarvoja. Tämä vaikuttaa niin kaikkeen.. Itsetuntoni on ihan maassa, en ole seurustellut koskaan (treffeillä pari kertaa käynyt yhden pojan kanssa, johon kyllä itse ihastuin, mutta en edes halunnut päästää tilannetta etenemään), koska en kehtaisi paljastaa vartaloani kenellekkään. Olen aina haaveillut hellästä ja rakastavasta miehestä ja monista monista lapsista. Mutta nyt tuntuu että nuo haaveeni saisin vetää vessanpöntöstä alas. Olen usein harkinnut itsemurhaa ja kerran yrittänytkin. Jouduin sen jälkeen käymään psykologilla, mutta en koskaan kertonut mistä ongelmani johtuvat, en ainakaan koko totuutta eli tätä ihokarva-juttua. Mua on myös kiusattu pienien rintojeni takia ja siitä kyllä kerroin psykologille. Tuntuu että oon kyllä niin epänaisellinen ku vaan voi olla! Ainut mistä oon joskus saanu kehuja, on silmäni ja hiukseni. Ihoonkin pukkaa tulemaan finnejä, kasvoihin ja rintaan. Pyysin kerran e-pillereitä lääkäriltä, koska ajattelin että siten rintani kasvaisivat ja karvoitus vähenisi, mutta ei. (Valehtelin lääkärille että seurustelen.) Olen näköjään ihan toivoton tapaus.
Lisäksi tuntuu, että karvoitus on vain lisääntynyt. Olen sheivaillut jo hyvin pitkään joka puolelta, kokeillut myös epilointia (mulla karvat kyllä alkaa kasvaan jo viikon sisällä epiloinnista..).. En jaksa koko ajan enää sheivata, koska sosiaalinen elämäni ei ole kovin aktiivista, niin kukas muu niitä näkisi kuin minä. Lisäksi ihoni on aika herkkä ja tosi vaalea, joten näppyjä tulee helposti ja jää herkästi näkyviin. Okei, haluatte kai tietää, missä kaikkialla karvoja kasvaa minulla.. siis tummahkoja karvoja.. No, ylähuulen päällä, koko käsissä, nännien ympärillä, vatsassa (sekä navan ala, että yläpuolella), reisissä, säärissä, peppuvaossa ja jopa jalkapöydän päällä muutama ja isovarpaan päällä (kesällä ajan nekin!). Ja niitä kasvaa tosi tiheään! Ja ne on paikoin tosi paksujakin! Että tämmöinen apina minä olen. Ja oletteko joskus kuulleet, että joku mies haluaisi apinaa pahasti muistuttavan kumppanikseen? Joo, en minäkään. Sitten mulla on vielä syömishäiriötä (ahmimista ja olen lihonnutkin!) ja se on varmasti pahentunut vaan ku oon yhä vähemmän ihmisten kans tekemisissä.. En vain kestä, ku monesti alkaa itkettään helposti jos kaverit vaikka puhuu ku niillä on sitä ja sitä ongelmaa (mm. hiukset huonosti, liian vähän hienoja ja uusia vaatteita, poikaystävä ei huomioi tarpeeks) sit koittaa siinä olla silleen et voi.. Kuulostaa ihan kauheelta.. Tietty kaikilla on omat ongelmansa, eikä niitä pidä väheksyä, mut monesti mua vaan alkaa itkettään ja pitää päästä vessaan kuivaan kyyneleet. Musta on tullu niin hiljainenki.. Varmaan ne ajattelee et oon niin outo ja masentunu tms. Ja niin kai oonki.. Ainakin tosi epänormaali: hiljainen ja niin, se apina.
Tiedän kyllä, että jollakin voi olla kuolemanvakava sairaus tms., mutta myös oma sunbjektiivinen kokemukseni on, että tämä on ongelma, joka vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni. En jaksa olla pirteä, enkä opiskella kunnolla, koska tämä on koko ajan mielessäni. Samoin itsemurha on alkanut tulemaan koko ajan enemmän ja enemmän mieleeni.
Ymmärrän kyllä, ettette varmaankaan osaa auttaa.. Eikä se mitään. Teki mieli vain nyt purkaa. En ole koskaan kenellekkään kertonut tästä, en kenellekkään. En kehtaa, edes lääkärille. Olen kyllä miettinyt koululääkärille/yksityiselle menoa, varsinkin nyt kun karvoitus tuntuu vain lisääntyvän ja kuukautiseni taas reistailevat. (Lopetin väliaikaisesti pillerit, kun en ole käynyt uusimassa reseptiä (pitäisi mennä tutulle (vähän sukuakin!) lääkärille (olen vaihtanut asuinaluetta) ja hän tietää, etten seurustele) ja nyt samoin kuin ennen e-pillereiden aloitusta, menkkani olivat todella epäsäännölliset. Varmasti minulla on joku sairaus, joka estää kaikki mahdolliset lasten saamiset ja esteettinen haitta, joka nyt vain sattuu myös karkoittamaan miehet. Tuntuu, että mitä niin pahaa olen tehnyt ansaitakseni tämän.. Olen toisaalta jo valmistautunut siihen, että jos menen lääkärille ja hän sanoo, että tälle ongelmalleni ei valitettavasti löydy apua, niin olen valmis siihen että itsemurha on oikeasti varteenotettava vaihtoehto.
En vain jaksa enää.. En enää edes haaveile mistään ihanista ja romanttisista asioista, koska en kehtaisi kenellekkään miehelle paljastaa itseäni, joten siitä on hyvä lähteä! Mitäs turhaan sitten haaveilisi ja vain kiusaisi itseään.. Onkohan minun tarkoitukseni tässä elämässä sitten mennä jonnekkin sirkukseen, jotta muut ihmiset voivat nauraa minulle.. Haa, voisin sentään tuottaa jollekkin iloa! Joo.....
Keksiikö joku jotain apua/helpotusta/keinoa/ihan mitä tahansa? Haluaisin kyllä elää.. Haluaisin niin rakastaa ja kokea rakkautta ja pitää huolta; niin miestä kuin mahdollisia lapsiammekin kohtaan, haluaisin tehdä lastentarhanopettajan töitä, joskus hankkia hevosia ja talli niille ja istuttaa kauniita kukkia puutarhaani, auttaa lapsia läksyjen teossa, viedä miehelleni isäinpäivänä lasten kanssa aamupala sänkyyn, antaa suudelmia hänelle, rakentaa oma koti kullan kanssa, matkustella perheen kanssa, ratsastaa mieheni kanssa merenrannalla jne jne... =) Jos vain voisin olla normaali...
Tulipas pitkä "romaani". ;D
Olen 22-vuotias ja ongelmani on siis: liikaa ihokarvoja. Tämä vaikuttaa niin kaikkeen.. Itsetuntoni on ihan maassa, en ole seurustellut koskaan (treffeillä pari kertaa käynyt yhden pojan kanssa, johon kyllä itse ihastuin, mutta en edes halunnut päästää tilannetta etenemään), koska en kehtaisi paljastaa vartaloani kenellekkään. Olen aina haaveillut hellästä ja rakastavasta miehestä ja monista monista lapsista. Mutta nyt tuntuu että nuo haaveeni saisin vetää vessanpöntöstä alas. Olen usein harkinnut itsemurhaa ja kerran yrittänytkin. Jouduin sen jälkeen käymään psykologilla, mutta en koskaan kertonut mistä ongelmani johtuvat, en ainakaan koko totuutta eli tätä ihokarva-juttua. Mua on myös kiusattu pienien rintojeni takia ja siitä kyllä kerroin psykologille. Tuntuu että oon kyllä niin epänaisellinen ku vaan voi olla! Ainut mistä oon joskus saanu kehuja, on silmäni ja hiukseni. Ihoonkin pukkaa tulemaan finnejä, kasvoihin ja rintaan. Pyysin kerran e-pillereitä lääkäriltä, koska ajattelin että siten rintani kasvaisivat ja karvoitus vähenisi, mutta ei. (Valehtelin lääkärille että seurustelen.) Olen näköjään ihan toivoton tapaus.
Lisäksi tuntuu, että karvoitus on vain lisääntynyt. Olen sheivaillut jo hyvin pitkään joka puolelta, kokeillut myös epilointia (mulla karvat kyllä alkaa kasvaan jo viikon sisällä epiloinnista..).. En jaksa koko ajan enää sheivata, koska sosiaalinen elämäni ei ole kovin aktiivista, niin kukas muu niitä näkisi kuin minä. Lisäksi ihoni on aika herkkä ja tosi vaalea, joten näppyjä tulee helposti ja jää herkästi näkyviin. Okei, haluatte kai tietää, missä kaikkialla karvoja kasvaa minulla.. siis tummahkoja karvoja.. No, ylähuulen päällä, koko käsissä, nännien ympärillä, vatsassa (sekä navan ala, että yläpuolella), reisissä, säärissä, peppuvaossa ja jopa jalkapöydän päällä muutama ja isovarpaan päällä (kesällä ajan nekin!). Ja niitä kasvaa tosi tiheään! Ja ne on paikoin tosi paksujakin! Että tämmöinen apina minä olen. Ja oletteko joskus kuulleet, että joku mies haluaisi apinaa pahasti muistuttavan kumppanikseen? Joo, en minäkään. Sitten mulla on vielä syömishäiriötä (ahmimista ja olen lihonnutkin!) ja se on varmasti pahentunut vaan ku oon yhä vähemmän ihmisten kans tekemisissä.. En vain kestä, ku monesti alkaa itkettään helposti jos kaverit vaikka puhuu ku niillä on sitä ja sitä ongelmaa (mm. hiukset huonosti, liian vähän hienoja ja uusia vaatteita, poikaystävä ei huomioi tarpeeks) sit koittaa siinä olla silleen et voi.. Kuulostaa ihan kauheelta.. Tietty kaikilla on omat ongelmansa, eikä niitä pidä väheksyä, mut monesti mua vaan alkaa itkettään ja pitää päästä vessaan kuivaan kyyneleet. Musta on tullu niin hiljainenki.. Varmaan ne ajattelee et oon niin outo ja masentunu tms. Ja niin kai oonki.. Ainakin tosi epänormaali: hiljainen ja niin, se apina.
Tiedän kyllä, että jollakin voi olla kuolemanvakava sairaus tms., mutta myös oma sunbjektiivinen kokemukseni on, että tämä on ongelma, joka vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni. En jaksa olla pirteä, enkä opiskella kunnolla, koska tämä on koko ajan mielessäni. Samoin itsemurha on alkanut tulemaan koko ajan enemmän ja enemmän mieleeni.
Ymmärrän kyllä, ettette varmaankaan osaa auttaa.. Eikä se mitään. Teki mieli vain nyt purkaa. En ole koskaan kenellekkään kertonut tästä, en kenellekkään. En kehtaa, edes lääkärille. Olen kyllä miettinyt koululääkärille/yksityiselle menoa, varsinkin nyt kun karvoitus tuntuu vain lisääntyvän ja kuukautiseni taas reistailevat. (Lopetin väliaikaisesti pillerit, kun en ole käynyt uusimassa reseptiä (pitäisi mennä tutulle (vähän sukuakin!) lääkärille (olen vaihtanut asuinaluetta) ja hän tietää, etten seurustele) ja nyt samoin kuin ennen e-pillereiden aloitusta, menkkani olivat todella epäsäännölliset. Varmasti minulla on joku sairaus, joka estää kaikki mahdolliset lasten saamiset ja esteettinen haitta, joka nyt vain sattuu myös karkoittamaan miehet. Tuntuu, että mitä niin pahaa olen tehnyt ansaitakseni tämän.. Olen toisaalta jo valmistautunut siihen, että jos menen lääkärille ja hän sanoo, että tälle ongelmalleni ei valitettavasti löydy apua, niin olen valmis siihen että itsemurha on oikeasti varteenotettava vaihtoehto.
En vain jaksa enää.. En enää edes haaveile mistään ihanista ja romanttisista asioista, koska en kehtaisi kenellekkään miehelle paljastaa itseäni, joten siitä on hyvä lähteä! Mitäs turhaan sitten haaveilisi ja vain kiusaisi itseään.. Onkohan minun tarkoitukseni tässä elämässä sitten mennä jonnekkin sirkukseen, jotta muut ihmiset voivat nauraa minulle.. Haa, voisin sentään tuottaa jollekkin iloa! Joo.....
Keksiikö joku jotain apua/helpotusta/keinoa/ihan mitä tahansa? Haluaisin kyllä elää.. Haluaisin niin rakastaa ja kokea rakkautta ja pitää huolta; niin miestä kuin mahdollisia lapsiammekin kohtaan, haluaisin tehdä lastentarhanopettajan töitä, joskus hankkia hevosia ja talli niille ja istuttaa kauniita kukkia puutarhaani, auttaa lapsia läksyjen teossa, viedä miehelleni isäinpäivänä lasten kanssa aamupala sänkyyn, antaa suudelmia hänelle, rakentaa oma koti kullan kanssa, matkustella perheen kanssa, ratsastaa mieheni kanssa merenrannalla jne jne... =) Jos vain voisin olla normaali...
Tulipas pitkä "romaani". ;D
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ensinnäkin kannattaisi mennä nimenomaan ihotautilääkärille, jos gynekologi ei ota todesta karvoittumista. Hormoniarvot pitää tarkistaa ettei ole jotain vakavampaa ongelmaa. E-pillereistä Diane Nova ja sen rinnakkaislääkkeet ovat ainoita jotka voivat vähentää karvoitusta.
Sitten epilaattori ahkeraan käyttöön. Kun karvoja poistetaan epiloimalla säännöllisesti, karvan kasvu voi heikentyä. Minulla riittää säärien ja käsivarsien ajelu silloin tällöin että ne pysyvät karvattomina. Laserilla saa tummat karvat lopullisesti pois, mutta se on kallista.
Sulla on selkeä HIRSUTISMI. Ja todennäköisesti sulla on myös PCOS (polycystic ovarian syndrome). Kaikki sun oireet vastaa sitä.
Hirsutismi johtuu siitä että sun elimistö tuottaa liikaa testosteronia, samasta syystä johtuu sun akne. PCOS taas aiheuttaa testosteronin lisääntyneen erityksen kehoon.
Voi itku mua harmittaa että ihmiset kärsii näistä vaivoista, vaikka niihin olisi olemassa helpotuskin.
E-pillerit auttaa, mutta ei kaikki merkit, ainoastaan suomen markkinoilla DIANE NOVA ja YASMIN. Niillä ANTIANDROGEENINEN vaikutus eli ne hillitsee testosteronin vaikutusta vähentäen mm. aknea, hirsutismia, yms.
SUosittelen lämpimästi! Itse käyttänyt Yasminia jo 7 vuotta. Hyvin toimii.
Sun on ehdottomasti mentävä gynekologille tutkimuksiin ton PCOS:n takia, se todetaan yleisimmin ultraäänitutkimuksella. Se on hedelmällisessä iässä olevien naisten hormonaalinen häiriötila, jossa testosteronia erittyy kehoon liikaa. Yleisiä oireita on mm. akne ja liikarvaisuus, ylipaino, kuukautiskierron häiriöt. Oireet vaihtelevat paljon naiselta toiselle mutta PCOS on todella yleinen, se on jopa 5-10% kaikista naisista!! Ja se on yleisin syy naisten anovulatoriseen hedelmättömyyteen. Lisäksi se lisää esim. diabeteksen ja sydän/verisuonitautien riskiä, joten on tosi hyvä jos se todetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Katso:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Munasarjojen_monirakkulaoireyhtym%C3%A4
ÄLÄ MASENNU. Jos sulla on PCOS niin sen kanssa pystyy elämään. Mullakin on se, ja kun syön e-pillereitä ei mulla ole mitään oireita.
Mä todellakin tiedän miten ulkonäkö vaikuttaa mielialaan, ja ymmärrän että olet ahdistunut. Mulla oli vaikea akne juuri PCOS:n takia ja se oli täyttä helvettiä. Mulla oli myös lievää liikakarvoitusta joten tiedän siltäkin osin mitä joudut kokemaan. Mutta se oli IHANAA kun sain aloitettua e-pillerit ja pikkuhiljaa parin kuukauden aikanan KAIKKI ongelmat katosivat. Iho puhdistui paiseista, karvankasvu stoppasi, mieliala piristyi, jne...Itse uskon että PCOS vaikuttaa paljon myös mielialaan, itse kärsin vakavasta masennuksesta tuona aikana.
Tsemppiä! Ja kysy vaan lisää jos tulee jotain mieleen!
Niin unohtui laittaa, että jos jostain kumman syystä noi e-pillerit ei sun tapauksessa auttaisi, tai olet jo kokeillut jompaa kumpaa DIANE NOVIA tai YASMINIA, niin PCOS-potilaita hoidetaan myös Metformin-lääkityksellä. Varsinkin jos sulla on painokin noussut, niin Metformin voi todellakin auttaa sua. Metformin on alunperin diabeteksen hoitoon suunniteltu lääke, mutta koska on todettu että PCOS liittyy insuliiniresistenssiin (eli siihen että insuliinia on veressä liikaa, koska se ei toimi yhtä tehokkaasti kuin pitäisi) niin Metformin auttaa myös PCOS:ta kärsiviä tehostaen insuliinin toimintaa ja näin vähentäen testosteronin määrää elimistössä (insuliini ja testosteroni toimivat ikäänkuin yhteistyössä).
Eli muitakin hoitomuotoja ON kuin vain e-pillerit.
Ja lapsien saaminenkin on mahdollista, usein painon tiputtaminen auttaa saamaan kuukautiskierron normaaliksi ja sitä kautta ovulaatiokin voi tapahtua normaalisti. PCOS EI SIIS MISSÄÄN TAPAUKSESSA AUTOMAATTISESTI TARKOTA HEDELMÄTTÖMYYTTÄ. PCOS potilas voi tulla aivan normaalisti raskaaksi, tai voi saada apua ovulaatiota edistävistä lääkkeistä.
Ja loppuun vielä:
PCOS ei ole sairaus, vaan oireyhtymä. Me emme siis siinä mielessä ole potilaita, emme ole sairaita. Kehomme vaan ei toimi ihan niinkuin pitäisi.
Ehkä mä yritän nyt kerätä rohkeutta ja varaan ajan sille lääkärille.
Ihan oikeasti, vakavasti puhuen sun oman terveyden kannalta on tosi tärkeää että menet sinne lääkärille. Ei siinä ole mitään sen kummallisempaa kun kerrot vaan että sulla epäsäännöllinen kk-kierto, sulla on ylimääräistä karvoitusta ja aknea. Että epäilet että nyt ei hormonitoiminnassa ole kaikki ihan kunnossa. Lääkäri osaa kyllä sitten siitä päätellä jo paljon. Ultraäänitutkimus ei tunnu missään, sitä ei tarvitse jännittää.
Tsemppiä! Pahinta mitä voit itsellesi nyt tehdä on jäädä miettimään ja stressaamaan asiaa.
Menet ehdottomasti sinne lääkäriin mahdollisimman pian! Muista, että vaikka itse oot vuosikausia miettiny karvoitustasi ja kärsinyt siitä, niin häpeä on turhaa. Lääkäri on taatusti nähnyt pahempaakin eikä kavahda tuollaista. Loppujen lopuksi olet aivan tavallinen ihminen, joka vaan kärsii ongelmasta. Mikset ole maininnut liikakarvoituksesta lääkärillesi jo aiemmin? Musta tuntuu kauhean pahalta sun puolesta, että oot kärsinyt itsetunto-ongelmista ja yksinäisyydestä noin pitkään tämän takia. Rohkeutta!
Mulla on itselläni PCO-tyyppistä monirakkulaisuutta munasarjoissa, joten seuraan tarkkaan karvoitusta ja muita merkkejä hormonitoiminnan häiriöistä sekä tarkkailen painoani.
Diane Novassa ja sen rinnakkaislääkkeissä vaikuttavat aineet ovat: Syproteroni ja etinyyliestradioli. Ensin mainittua on tablettia kohti 2 milligrammaa ja jälkimmäistä 35 mikrogrammaa. Syproteroni on antiandrogeeni joka vähentää vaikuttavaa testosteronia. Etinyyliestradioli on estrogeenia.
Yasminin vaikuttavat aineet ovat: Drospirenoni (3 milligrammaa) ja etinyyliestradioli (30 mikrogrammaa). Drospirenoni on keltarauhashormonia ja näinollen Yasminessa ei ole lainkaan antiandrogeenia. Jos se on hyödyttänyt, toimintatapa on ollut muu kuin testosteronin blokkaus.
Kiitos selvennyksestä. Tuota en tiennytkään. Minulla itselläni on testosteronin liikatuotannosta johtuvaa aknea ja muita ongelmia esim. kuukautiskierron häiriöitä ja minulla on aina suositeltu joko Diane Novaa tai Yasminia, koska molemmat auttavat iho-oireisiin. Onpas mielenkiintoista.
Yasmin e-pillereissä on anti-androgeeninen vaikutus koska niissä oleva keltarauhashormoni Drospirerone on anti-androgeeninen.
Se, että PCOS on oireyhtymä ei tarkoita, etteikö se olisi myös sairaus, tai kokoelma niitä. PCOS ei ole ominaisuus.
Oireyhtymäksi sanotaan sanan mukaisesti tilaa, jossa on useita oireita, mutta aiheuttajaa ei varsinaisesti tiedetä, eikä todellista hoitoa kokonaisuuteen ole. Esimerkiksi PCO:hon liittyvää insuliiniresistenssiä en menisi sanomaan miksikään terveyden tilaksi, tai epäsairaudeksi. Myöskin kohonnut verenpaineeni on taatusti sairaus. Masennuskin on sairaus.
Terveisin juurikin tässä miljoonatta kertaa ja tuntia partaansa pois nyppivä nainen :)
Sinulle onkin tullut hyviä ja asiallisia vastauksia. Haluan lisätä vielä oman kommenttini. Minä olen myös karvainen, en ehkä ihan niin laajalta alueelta kuin sinä. Jalkani ovat reisiä myöten selkeästi karvaiset, kuten käsivarteni ja kasvoissani vahvaa karvaa kasvaa leuassa ja viiksien muodossa. Muutenkin kasvojen "nukka" on tavallista vahvempaa. Minulla ei ole todettu mitään mitä voisi lääkityksellä korjata. Karvaisuus on vain ominaisuuteni. Siitä huolimatta minulla on ihania poikaystäviä, vähemmän vakavia suhteita ja nyt upea aviomies. Olen siis 28-vuotias nyt.
Vaikka suhteen alussa olenkin epätoivoisesti raastanut karvojani pois, on jossain vaiheessa kumppani aina sanonut, että anna niiden olla. Sänki ja kärsinyt iho on ikävämpi kuin pehmeä karva. Näin ymmärtäväisiä miehiä minulla on ollut. Kasvoni olen aina kuitenkin siistinyt, vaikka en olekaan ollut enää niin hysteerinen sen kanssa.
Toivon, että saat apua ongelmaasi ja toivon sinun myös löytävän rakkauden. Se ei katso karvoja. :)
Kiitoksia tarinoistanne, nämä rohkaisi minuakin entisestään. itselläni sama ongelma ja epäilen pco:ta ja vuosien tuskien jälkeen uskalsin soittaa asiasta. yritin varata aikaa mutta sanoivat että ei kahteen viikkoon ole aikoja ja sitä edespäin eivät vielä tiedä, mutta antoi terveydenhoitajan numeron johon voin soittaa joten soitan sinne huomenna. toivottavasti saan ajan pian, en jaksaisi enää odotella vaikka monta vuotta oonki kärsiny.itse olen 21.
jokesenki löysin aika paljo samaa omasta kokemuksesta: itse luottamus nollissa...
tahdon seurustella mutten uskalla ja tuskin kukaan loppujen lopuksi olis munkaa kun tajuas mikä oikeasti olen.tuleehan niitä kehujakin paljon mut se ei tunnu miltään tai vain pahalta koska ite tiedän : en ole kaunis.
olen stressannut itseni tämän takia lähes hengiltä,stressi on myös aiheuttanut minulle bulimiaa jota sairastin jo enen kuin tämä kiusallisemmpi ongelma tuli.on huonoja päiviä ja vähemmän hyviä muttei hetkeäkään että voisin vain olla ajattelematta tätä.
syön pillereitä olen kokeillut lähes kaikkia tapoja et pääsis tästä vaivasta eroon eipä oikeastaan mikään tuonut toivottavaa tulosta.
Minulla myös samalaisia oireita.
Mitähän jos me "kanssasisaret" joskus tapaisimme? Luulen, että voisimme olla "vertaistukena" toisillemme. Aattelin ainakin ehdottaa.. mitä mieltä olette? Voidaanhan tietty näin netin välitykselläkin jutella. Helpottaa paljon kun kuulee että muillakin on vastaavanlaisia ongelmia, vaikka en tietenkään toivo kenellekkään tälläistä.
mä oon muuten joskus miettinyt tota myös,mut tietysti se on varmaan helpompi ensin netin välityksel tutustua eka.2:hen ihmisenkaa olen muutaman s-posti osotteen vaihtanut mutta sitten on parin kuulumisien jälkeen yhteys katkennut :\
kyllä sitä tietysti ois mukavempi iha kasvotusten puhua jonkun kanssa joka ymmärtää,eikä vähättäle "ettei tuo nyt niin paha ole,ajattele että jollakin on todella paha ja vakava sairaus..." just joo, no tää on kyl minulle ainakin todella arka ja PAHA asia joka nakertaa itse luottamusta.
nyt pistän ainakin oman ossan: [email protected]
Jos joltakin teistä löytyy tarpeeksi mielenkiintoa ja osaamista niin ehdottaisin aluksi keskustelufoorumin perustamista. Rekisteröitymisen pitäisi tietenkin olla pakollista koska se ehkä hieman karsisi häiriköitä sekä karvafetisistejä. Muistelisin että nimenomaan tällä foorumilla joku on joskus mainostanut jotain ulkomaista vast. foorumia.
Täysin tuhoon tuomittu idea alkaa jollain Suomi24- tai vastaavalla foorumilla sopimaan jotain tapaamista saati vaihtelemaan julkisesti yhteystietoja. Jos teillä olisi jokin oma, suljettu foorumi niin voisitte keskustella nimimerkin suojissa ja ehkä jossain vaiheessa järjestää miitin jos siltä tuntuu.
idea!!
Voi ku osais tehdä sen keskustelufoorumin..
Mut kiinnostaako teitä tällänen? Ja oisko kenelläkään taitoa tehdä tollanen foorumi? :)
Kiinnostais mutta en tiedä itsekkään miten sen pystyy kehittämään :/
Minä pystyisin foorumin luomaan ja ylläpitämään. Karvat kiinnostavat minuakin. Olen keskivertoa karvaisempi nainen.
Minkälaista foorumia kaipaatte? Yleistä karvanpoistofoorumia, jossa olisi osastonsa " tosi ongelmaisille" ? Minkä niminen foorumi?
En lupaa mitään, mutta jos kiinnostusta löytyy ja osaatte kertoa millaisen haluatte, niin voin foorumin järjestää.
tuo ois kyl hyvä jos viitsisit tehdä,mut tää tosiaan näkyis paremmin kaikille jos laittasit vaik oman keskustelun,ni se tulis iha omana otsikkona tonne etusivulle mist se hoksattais nopeemmin jonne sit muutkin vois laittaa ideoita tost foorumist ois varmasti apua monelle :)
Itselläni on myös PCO ja siihen liittyviä ihania oireita, kuten karvoja liikaa ja kiusallisissa paikoissa. Sain diagnoosin muutama vuosi sitten ja olin tosi helpottunut siitä. Mahtavaa, en ollutkaan epänormaali, vaan tilalleni oli lääketieteellinen selitys! Eli todellakin kannattaa mennä lääkäriin ja avata suunsa, se auttoi ainakin minua ja ilmeisesti myös monia muita.
Mitä karvoihin tulee, e-pillereistä huolimatta ne eivät ole hävinneet mihinkään. Mutta eivät ne juurikaan eloa haittaa, onhan höylä, vahalaput ja pinsetit keksitty (puhumattakaan valohoidoista ja lasereista sun muista). Ja on olemassa myös miehiä, jotka eivät ole allergisia karvoille, mikä on vielä parempaa. :)
Kävin sitten lääkärin luona ja minulta otettiin labroja, eikä niissä ollut mitään poikkeavaa eli tämä ei johdu PCO:sta. :( Sikäli harmi, koska olisin toivonut, että tähän olisi voinut auttaa jotkut lääkkeet.. Olen sitten tällainen karvainen nainen varmaan ihan geeneistä johtuen. En kyllä yhtään pidä itsestäni tällaisena, mutta kai se on alettava hyväksymään itsensä.. Siitä olen kyllä varma, etten ikimaailmassa kehtaa esim. rakastella kenenkään miehen kanssa valot päällä, koska muutoin hän näkisi sheivaamisen jälkeen tulleet näppylät (ihoni on tosi herkkä!). Tosin silloin hän ei saisi todellista kuvaa minusta, enkä saisi tietää, että jättäisikö hän minut karvojeni vuoksi.. Hankalaa.
vaan vahaa ja mieluiten sokerivahaus. Tältäkin forkalta löytyy paljon ketjuja sokerivahauksesta, samoin netistä ja youtubesta jopa videoita, mistä saa selkeän kuvan miten toi sokerointi tehdään. Itseasiassa helpompaa ja vähemmän kivuliasta kuin tavallinen vahaus ja myös edullisempaa, koska sokerivahan voit valmistaa itse kotona sokerista, sitruunamehusta ja vedestä.
Iho kannattaa kuoria aina muutama päivä ennen vahausta, niin karvat irtoavat helpommin eikä tule riesaa sisäänkasvaneista karvoista. Itse olen ostanut apteekista aloe vera -geeliä, jota laitan vahauksen jälkeen viilentämään ja rauhoittamaan ihoa.
Tavallisesta vahauksesta jää iholle n. päiväksi näppylöitä, sokerivahauksesta ei. Jos olet epävarma, käy ensin vaikka kosmetologilla sokerivahauksessa, niin näet miten tehoaa ja kuinka tehdään ja kuinka kestävä tulos.
Itselleni toi sokerointi on ollut pelastus. Ennen käytin vahaliuskoja ja pinsettejä. Suunnittelin jo kalliin epilaattorin ostamista, millä voi myös naamasta epiloida, mutta ei ole vielä tarvinnut sitäkään ostaa. Tosin se olisi hyvä apu kiireeseen.
Onhan sitten tietty vielä se laserhoito ja valoimpulssihoito, jotka on suunnilleen samanhintaisia, mutta laser lienee luotettavampi. Itse olen miettinyt myös tuota vaihtoehtoa, mutta rupeaa olemaan jo ikää sen verran, että en viitsi turhamaisuuden takia enää niin paljon törsätä;D
Minulla diagnosoitiin PCO ultraäänellä. Munasarjojen pinnalla näkyi puhkeamattomia munasoluja "helminauhana". Tämä lopullisesti varmisti muut oireeni PCOS:ksi.
Tiedän tunteen,täällä kärsitään samoista ongelmista!!Olen ollut karvojeni kanssa jo monta vuotta ja tänään kävin lääkärillä,sinne ei ollut todellakaan helppoa varata aikaa kun hävetti.Olin varma että mulla on monirakkulaiset munasarjat mut ei onneks ollu!Verikokeita ei otettu mut sain yasmin pillerit,saa nähdä auttaako yhtään.Otin itseäni niskasta kiinni ja näytin samalla rintani lääkärille, jotka ovat rumat,pienet ja eriparia mut niille ei voi kuulemma tehdä mitään(arvaa hävettikö istua tissit paljaana=)) Olen seurustellut kohta 6 vuotta mutta en ole ikinä puhunut miehelleni karvoistani,kyllähän ne näkyy mut asia on jotenkin niin henkilökohtainen ja arka.Seksikään ei oikein kiinnosta kun en halua että vartaloani hivellään kun joka paikassa on pistävää sänkeä vaikka kuin sheivaisi.ARGHH,tää on niin ärsyttävää!!Varaa toki aika lääkäristä jos et sitä vielä ole tehnyt,ei pillereitten syöntiin seurustelua tarvita,voit vaikka vedota epäsäännöllisiin kuukautisiin!
Kuulostipa tutulle kun tuota luin.. Olen 28v. kolmen lapsen äiti ja elänyt tuon vaiheen nuorempana.
Halusin myös kokea tuon kaiken. Ja sitä kokeilinkin jonkun vuoden ja ei se vaan onnistunut...
Omasta kropasta johtuva huono itsetunto pilasi kaiken. Jäin itsekseni lasteni kanssa.
Karvoja olen ajellut jo 12-vuotiaasta asti. Mutta totta se on, ei sitä jaksa. E ole mielestäni edes sellainen "tumma geeninen", mutta jostain näitä karvoja pukkaa?
Olen käynyt lääkärillä samoista asioista kuin sinäkin. Pillerit tai mikään hormonaalinen ehkäisy ei ole sopinut.
Ei voinut lääkäri auttaa kun ei löydy monirakkulatauti tms. Eli ei voinut auttaa asiaan.
Eihän tämäkään nyt asiaasi millään tavalla auta, mutta halusin vain kertoa että et ole yksin ainoana tässä maailmassa asian kanssa.
tosta pcosta että kun mulle on tehhty ultraäänitutkimus gynellä sellanen perustarkastus ni oisko toi pco näkyny siinä vai voiko olla et se ois vasta sen jälkee tullu tai voiko olla ettei sitä siitä perusultrasta nähnyt? toivon todella että minulla olisi pco koska muuten joudun elämään karvojeni kanssa..
itse kävin pari päivää sitten... ja rupesin miettimään täs sen jälkeen näkyykö siinä pco tai endo?
tilaan ajan tänään lääkärille ja koitan itekkin käydä stekkaan se hormoni tasa paino kun tuota karvaa pukkaa niin koko aika ja se kyl rajottaa elämää aika rajusti ,muuten olen kyllä ihan nätti mutta... :P
mikäli saan itse vastuksen tähän ennen kun joku muu vastannut niin tulen oitis vastaamaan :)
eli tiiän just miltä tuntuu,aika turhauttavaa vai mitä? :(
no eiköhän me saada tällä remmillä asiat kuntoon edes vähän ? ;)
stemppiä kaikille!
Mulla on yhtäkkiä, muutamassa viikossa karvankasvu kiihtynyt jotenkin tosi paljon. Ekan kerran kesällä aloin tuskailla karvojeni kanssa, kun huomasi että mulla rupee ylähuulelle kasvamaan tummaa paksumpaa karvaa (oon muutenkin aika tumma suomalaiseks ja mulla on paksut ruskeat hiukset, joten sinänsä toi ei oo yllätys) Noh, aloin sitten vahata ylähuulta, mutta myös häpykarvotus alko nousta napaan ja syksyn mittaan aina välillä huomasin leuassa tumman paksun karvan, jonka nyppäsin pois. Kuitenkin nyt muutamassa viikossa kasvoihin ja vatsaan on alkanut kasvaa myös sellasta vaaleeta haituvaa (mitä nyt luonnollisesti on kaikilla mutta se vaan tuntuu lisääntyneen yhtäkkiä).
Mulla on myös ollut paha akne nyt kuutisen vuotta ja oon hoitanu sitä antibiooteilla kolmisen vuotta. Enää ne ei kuitenkaan tehoa ja menenkin ylihuomenna ihotautilääkärille luultavasti saamaan sitten e-pillereitä. Oiskohan mahdollista että toi suht yhtäkkinen karvankasvu johtuu jostain hormoonitoiminan häiriöstä (= liikaa testosteronia) kun sehän aiheuttaa myös tota aknea? PCO:sta en tiedä, oon normaalipainonen ja menkat tosi säännölliset, lähes kellonaikaa myöden. Oon myös viime aikoina ollut jotenkin vähän masentunut ja "apaattinen", enkä vain tunne olevani oma itseni. Liittyisköhän myös noihin hormooneihin?
No, menen nyt sinne ihotautilääkärille näyttämään aknea ja kerron myös tästä karvankasvusta. Mutta tärkeä kysymys: JOS KYSE ON TESTOSTERONIN LIIKATUOTANNOSTA (EI PCO:TA), NIIN JOUDUNKO SYÖMÄÄN E-PILEREITÄ LOPUN ELÄMÄÄNI VAI TASAANTUUKO HORMOONITASO LOPULLISESTI ESIM. MUUTAMASSA VUODESSA? Oon vasta 17v., eikä hormoonien popsiminen muutenkaan houkuta :/ kiitos vastauksista TUHANNESTI ja ihanaa kun muutkin puhuu täällä samasta ongelmasta.
Tsemppiä!