Hei, löytyykö samanlaisia yhdistelmiä;) ?
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia, ,
SEurustelusta Kosovolaisen miehen kanssa
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia, ,
SEurustelusta Kosovolaisen miehen kanssa
Onko Suomi-Kosovo pareja
M.k. k
513201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
ihan liikaa onkin.
Kuin niin likaa, kun ei o vielä ihan hirveesti vastaan tullu?
yksikin kosovolainen on jo liikaa.
Voisitko valaista vähän? Onko sinulla huonoja kokemuksia kenties?
Keskustelemaanhan tänne ollaan tultu,joten aloitetaan vaik tästä.
Kerro ihmeessä, miksi olet sitä mieltä?
Onko hänellä oleskelulupaa??? Sen voisit ottaa ensin selville.
Jos on, niin se voi olla vaan pelkkää seurustelua ennen hänen oikeaa avioliittoaan. Esitteleekö sinut perheelleen? Onko jo kenties kihloissa omassa maassaan jo, ja avioituu myöhemmin. Kannattaa ottaa noista asioista selvää. Vaikka eihän se poika varmaan mitään sinulle tunnusta. Satoin vain tuntemaan noita niin paljon ja tiedän tuon kulttuurin. Aika harva anoppi on innoissaan suomalaisesta miniästä, onko sitten häpeä naida suomalainen nainen?? Tiedä häntä.
Tiedän yhdenkin perheen, jossa poika on todella rakastunut suomalaiseen nuoreen tyttöön, mutta äiti ei anna lupaa mennä avioon eikä halua nähdä tätä suomalaista tyttöä. Mutta veikkaan, poika tulee elämään perheen ja äidin mieleisen mukaan, ja tyttö jää kuin nalli kalliolle, mikä on minun mielestä aivan sairasta!!!
Mutta tietenkin, eihän nyt sitä voi heti näytille viedä tyttöä, jos se vaikka ei jatkukkaan suhde. Koska kosovolaisilla ei ole mitään seurustelua, vaan kihlat aika nopeesti ja avioon myöhemmin. Eli jos ette ole tosissaan pojan suhteen, niin älkää nyt ihmeessä monkuko näytille viemään, koska on todella loukkaavaa ja häpeellistä sille pojalle, jos viekin jonkun perseenjakajan näytille, ja kaikki saa sen tietää, todella noloa.
Tutustu kunnolla kulttuuriin ensin, ja katso sitten asioita. Jos pojan äiti hyväksyy sinut, niin voit olla varma että se poikakin on tosissaan. Kysele niin voi vastailla.
Kiitos vastauksestasi, on asioita joita olen paljolti miettinyt. Ei ole vielä esitellyt, mutta puhetta on kyllä ollut, mene ja tiedä sitten. Niin olen asian ymmärtänyt näitä lukiessani ettei ole välttis ilo tää suomineito. Mikä on surullista,kun löytyyhän kunnollisiakin. Tiedätkö,mikä on aika väli milloin yleensä esittelevät jos esittelevät vanhemmilleen? Itse olen ymmärtänyt että näissä asioissa ei hosuta. Paljon on ajatuksia päässä, mutta en nyt saa tähän enempää. Kiva kun saan keskustella aiheesta jonkun kanssa,koska jokin painaa eikä kaikki ole itsestään selvää
On kyllä suomen kansalainen :)
Ei sitä nyt ihan älyttömän kiirettä tarvitse pitää perheen tapaamisella. Luulenpa sitten, kun mies huomaa että on löytänyt sen oikean, haluaa lapsia ja avioitua.
On kuitenkin niitä, joilla on jo kihlattu omassa maassaan odottamassa, koska se sulho saapuu noutamaan. Sitä kihlausta on todella vaikea lähteä purkamaan tosta noin vaan, koska morsiamen suku voi vaikka tappaa, jos on avioliitosta sovittu eikä sopimus sitten pidäkkään. Albaaneilla on se ns. verikosto, jos olet kuullut.
Jos se sun mies olisi sitten vapaa, voi olla taas vaikea käännyttää äidin päätä, jos äiti on vankasti sitä mieltä ettei halua suomalaista miniäkseen.
Kaikki ei kuitenkaan tarvitse mennä nyt noin negatiivisesti. Onhan munkin anoppi maailman paras mitä olisin koskaan voinut uskoa saavani, vaikka onkin Kosovon albaani. Olen monesti käynyt Kosovossa, ja perhe on siellä läheinen, eli kaikki pitää yhtä suku mukaan lukien. Minulla ei ole ainakaan pahaa sanottavaa miehestäni taikka mieheni perheestä. Mutta kuitenkin kerroin nega-asiat myös, koska niihinkin on pakosta törmännyt.
Oletteko kumpikin nuoria?
ikäeroa on jonkin verran, enkä voi ihan nuoriksi kutsua. Ihan hyvä puhua asioita niinkuin ne ovat. Itse olen just paljon miettinyt tuota, morsiamen hakua on paljon kuullu sellaisesta. Mutta tällä on lapsia täällä ja eronnu ei oo naimisissa ollu.Ja enpä tiedä mut on niin monta avointa kysymystä päässä, olen häneltä kysynyt suoraan monia juttuja. Mutta olen vaan pettynyt elämässäni miehiin, niin vähä hirvittää, se täytyy myöntää. Ja paljonhan hän ulkona käy, ja ei siinä mitään periaatteessa ole. Ei tietenkään asuta yhdessä, vielä. Jos saan kysyä onko tuttua nää esim et on paljon paljon kahvilla, ja ulkona poikien kans.Ei mulla sitä vastaan oo mitään, välillä vaan tuntuu ettei hirveesti oo yhteistä, aikaa. Oletteko kauan olleet yhdessä. Olisi kiva kuulla lisää :)
Mun mies ei kyllä hirveesti kahvittele täällä Suomessa, omassa maassaan kyllä, mutta sitä tekee kaikki miehet siellä. Varmaan kun kerran lomailee kerran vuodessa, niin onhan se kiva nähdä oman maan kavereita. Minä taas menen anopin kanssa kyläilemään, ihan naisten kesken.
Jotkut viettävät aikaa paljon omien kavereiden kanssa, en osaa sanoa sitten onko oikein vai väärin. Ihan nekin viettävät aikaa kahviloissa jotka ovat aviossa kosovolaisten naisten kanssa ja vaikka olisi lapsiakin. Jotkut heistä ovat pelimiehiä ihan kun joka kansallisuudessa heitä löytyy.
Olemme olleet monta vuotta aviossa ja kolme lasta.
Kuitenkin voin sanoa, nuoret kosovolaiset kaks- ja kolmekymppiset ovat vielä aika lapsellisia ja haluavat paljon naisia, mutta kun neljäkymmentä lähestyy alkavat rauhottua enempi, ainakin suurin osa.
Sen kyllä tiedän että kotimaassaan ovat paljonkin kahvilla tms. Mutta tää on täällä suomessa myös. No sen verran iästä et kolmenkympin alle jää. Enpä tiedä,nyt kun on aikaa mennyt niin olen tosiaan alaknu miettimään, sioita monelta kannalta. Ja sehän onkin pelottavin asia et olis pelimies, ei ainakaan kii oo jääny. Enkä jaksais uskoa,ollaan puhuttu paljon just näistä, mutta koksaan ei voi tietää varmasti.Ja tosiaan kosovon lomahan on miehen omaa lomaa, en ole mukana ja en varmaan tule olemaankaan, ainakaan lähitulevaisuudessa. Tää on aika monimutkainen kuvio kaikenkaikkiaan. Jotenkin vaan pitäisi nyt saada varmuus onko tosissaan, vuosi on mennyt.
No, pieniä vihjeitä. Tämä on kyllä lapsellinen ja ehkä ilkee testi. Sano että olet raskaana ja katso reagointia. Mutta älä tee jos ei tunnut hyvälle, on vaan niin vanhanaikainen vinkki. Kosovolaiset miehet pitää paljon lapsista.
Voit tietysti kysyä, koskas avioon ja viet mut perheelle näytille tai mitä mieltä jos vaikka tekisitte lapsen. Yleensä kyllä kosovolaiset miehet haluavat lapsia. Mutta ei noi testit nyt voi tietenkään olla varmoja, mutta jotain suuntaa saattaa antaa.
Jos avioudutte, niin mene ihmeessä hänen mukaansa Kosovoon, miksi et haluaisi mennä sinne?? Jos mies ei halua, niin voihan olla että on morsian siellä tai on salaa aviossa perheeltään. Minä ainakin menen joka kerta.
No ette te nyt vanhojakaan ole, jos alle 30. Mutta ole tarkkana kuitenkin!!!
Ei halua lapsia niitä jo on,kuulemma. Menisinhän minä kosovoon,mut ei ainakaan nyt ole mua sinne viemässä,kuulemma naiset jää suomeen.
Että olisiko lisää vinkkejä, on kyllä sanonut että olen tuleva vaimo,mut ainahan sitä sanoa voi.
En mä tiedä,mut tää ei sais mennä niin että joutuu miettimään,onko tosissaan tai ei. Mikä on aika minkä sisällä yleensä esittelevät jos esittelevät.
Nyt on mennyt vuosi ja vielä salataan.
Kyllä varmaan jotakin aavistavat,mutta varmaa tietoa ei vanhemilla ole.
Olen välillä jokseenkin jo väsynyt arpomaan
Naiset jää Suomeen?? Ei kylläkään, tiedän monia ulkomaalaisia naisia kyläilemässä Kosovossa miehensä kotona, itse mukaan lukien.
Ei halua lapsia?? Ei kukaan noin itsekkäästi voi ajatella, että mulla on jo eikä ajattele toista puolta ollenkaan.
Ilkeä tilanne sinulla, mutta kokeile sitä ekaa vaihtoehtoa, siis olisit jo raskaana. Minusta vaan tuntuu että on aika itsekäs mies kansalaisuuteen katsomatta.
Olen menossa nyt töihin, mutta voit kirjoitella, vastailen vaikka yöllä, kun tulen kotiin, jos vaan jaksan.
Ok, kiitos kun jaksat vastailla, mutta mulla on lapsia kans yksi jo. Mutta olisi kiva jatkaa jutustelua, vaikutat mukavalta ihmiseltä :)
Hyvää työpäivää palataan taas,
Sälli pitää sua pelkkänä patjana. Normaali mies esittelee tyttöystävänsä suvullleen viimeistään 3 kuukauden sisällä.
ei se niin aina mee :)Mut katsotaan...:)
viettävät päivänsä erillään. Naiset tekevät porukalla naisten töitä, miehet omiaan ja pyörivät toisten miesten kanssa. Miehet ja naiset eivät edes syö samassa pöydässä.
Kosovolaiset miehet haluavat yleensä vaimokseen ja lastensa äidiksi perinteisen kosovolaisnaisen. Kaikki eivät laske suomalaisia naisia oikeastaan edes naisiksi, vaan pitävät näitä irstaina ja juopottelevina henkilöinä, joilta saa ilmaista seksiä ja usein myös rahaa.
muslimeista?
Mutta onneksi meitä suomalaisia on kunnollisiakin :). Ja toisaalta myös löytyyhän poikkeuksi heistäkin. Mutta aika näyttää, miten on meidän laita. Ollaan niin paljon kuitenkin keskusteltu ja aikaakin on jo mennyt, että uskon kyllä et on tosissaan. Mutrta ei auta kun mennä päivä kerrallaan eteenpäin, ja katsoa. Mutta muistaa nauttia kuitenkin jokaisesta hetkestä':)
Mukava, että löytyy muitakin tällaisia pareja, on kiva vaihtaa ajatuksia
kosovolaisista on maallistuneita muslimeja, joten kaipa heistä puhun.
En kuitenkaan usko, että heidän tapansa selittyvät pelkästään islamilla, vaan ovat paljon vanhempaa perua.
Niin uskon että onkin, mutta on nykyään varmaan jo yleisempää naida Nk "ulkomaalainen".
Seurusteletko/oletko naimisisaa, itse kosovolaisen kanssa?
naimisissa enkä varsinaisesti seurustelekaan kosovolaisen kanssa. Tunnen Kosovoa, kosvolaisia ja Kosovon kulttuuria toisesta näkökulmasta.
Useimmille kosovolaisille ainoa tie päästä pois Kosovon kurjuudesta on solmia avioliitto ulkomaalaisen tai ulkokosovolaisen kanssa. Miehet pyrkivät löytämään ulkomaalaisen naisen, jonka mukana pääsevät tämän kotimaahan tai saavat oleskeluluvan sinne. Naiset taas toivovat, että joku ulkomailla asuva kosovolaismies tutustuu häneen tuttavien välityksellä ja solmii hänen kanssaan avioliiton ja vie ulkomaille. Tämä on erittäin yleistä.
Usein nämä kaksi ilmiötä ovat peräkkäiset: ensin mies saa avioliiton perusteella oleskeluluvan johonkin muuhun maahan. Sen saatuaan hän eroaa ensimmäisetä liitosta ja solmii toisen kotimaassa odottelevan tytön kansa.
Tämäkin on paljon yleisempää kuin monet haluavat uskoa. Prosessi kestää useita vuosia, mutta lopputulos on se, mitä halutaan.
Olet aivan oikeassa, siksi hyvät naiset, olkaa varovaisia.
olen serbin kanssa naimisissa (:
Onnea, mutta serbeillä ja kosovolaisilla taitaa olla aivan eri kulttuurit ja tavat, vaikka se serbi asuisikin Kosovossa.
Kosovossa asuu myös serbejä. Itse asiassa koko kosovo on osa serbiaa, ja tulee aina olemaankin. :)
Ja sillä onkin jotain tekemistä tämän palstan kanssa??? Tiedoksesi, Kosovo itsenäistyi helmikuussa 2008, aika huonosti seuraat uutisia. Miksi käytit sanaa Kosovo???...heehehe..
Kosovo ei ole YK:n mukaan itsenäinen.
Kosovon ovat Espanjaa lukuunottamatta kaikki länsimaat tunnustaneet (yli 50 valtiota),joten ihan turha puhua mistään muusta kuin itsenäisestä valtiosta.
Espanja ei ole vielää tunnustanut koska heillä on oma lehmä ojassa tuossa asiassa.
Täällä myös Suomi-Kosovo pari :)
kiva että lisää pareja löytyy. Mitenkäs pitkä historia on? Ylempänä vähän näitkin keskustelua, mitenkäs teillä?
koskaan törmää siihen kosovoon, jonka minä tiedän.. Toivon kaikkea hyvää teille onnistuneille :)
Meillä on sikaihqua. Peppusexiä joka päivä. Mies ei pese koskaan ja roikkuu baarissa kavereittensa kanssa. Olen heiltäkin saanut peppuseksiä. Vapaamielisiä ovat vilpertit.
Tarkentaa... eli sana on vapaa, kerro ihmeessä kokemuksistasi.
Keskustelemaanhan tänne ollaan tultu :)
Me ollaan melko uusi pari. Tavattu ollaan täällä Suomessa, naimisiinmenoa suunnitellaan ja mies haluaisi lapsiakin jo.
Web-kameran välityksellä olen "tavannut" hänen sisaruksiaan ja kavereitaan. Suurimman osan myös täällä olevista kavereista olen tavannut.
Ensi kesänä olisi tarkoitus mennä käymään Kosovossa.
Mitäs vielä... en kaikkea nyt jaksa muistaa mistä tuolla ylempänä keskusteltiin...
Hei. Minulla on myös kosovolainen puoliso, 3,5 vuotta yhteistä taivalta takana, josta 2 vuotta olemme olleet naimisissa :)
Eli tervetuloa joukkoon... Mitenkäs teillä muuten on kuviot, menneet? kUn mä tuolla aiemmin, kyselin noin niinku yleeensä asioista jos olet yhtään ehtinyt lukemaan :)
Olisi kiva kuulla, miten muilla on tuo alkutaival lähtenyt käyntiin. Ja kyselin myös onko miten pitkään mennyt ennekuin on esim vanhemmille esitellyt. Tosin osa sukua tietää, minusta serkut tai muutama ainakin ja sisarukset, olen heidät tavannutkin :)
tavanneet ensimmäisen kerran Kosovossa, joten tapasin miehen perheen ensimmäisen kerran vasta vuoden kuluttua takaisin paluustani Suomeen. Menimme tuolloin samaan aikaan naimisiin, joten en ehtinyt tavata mieheni perhettä seurustelumme aikana.
Olimme kaksi ensimmäistä vuotta kaukosuhteessa (joista toisen vuoden olimme jo naimisissa) ennen mieheni Suomeen muuttoa. Kaikki nuo tapaamiset tuona aikana matkustin aina mieheni luokse Kosovoon, ja asuin miehen perheen luona. Yhdessä asuminen perheen luona on ollut meille helppoa, koska olemme olleet naimisissa.
Mieheni perheessä on hyvin perinteiset arvot, joten yhdessä asuminen meille ei olisi ollut mahdollista ilman avioliittoa.
Nyt asumme toista vuotta yhdessä Suomessa, mutta aika näyttää minne tulevaisuudessa päädymme asumaan. Suunnitelmissamme on muuttaa jossain vaiheessa ulkomaille, mutta tarkkaa maata ei ole vielä tiedossa.
kiva kuulla, myös muiden tarinoita :)
Niinkuin yllä mainitsin, itse en ole vielä koko perhettä tavannut, mutta varmaan sekin tulee tässä ajankohtaiseksi, jossain vaiheessa.
kun tämä keskustelu on tippunut toiselle sivulle. Ei meinaa löytää :/
Go give ass to your dog. Ass is good licking for muslim. Like very much. Ah
Löysit kuitenkin :) Tosin hetken minäkin selasin enneku löytyi!
Mitäs teidän viikkoon kuuluu ?
Täältä löytyy myös yksi. Hyvin menee, ollaa seurusteltu n. 2 vuotta, josta vuosi ollaa oltu kaukosuhteessa. Tapasimme siis suomessa, mutta nyt mies on kosovossa.
Tämän vuoden aikana olen käynyt kosovossa 3 kertaa ja parin kuukauden päästä taas. Olen aina vierailuilla ollut heidän kotona ja tavannut siis vanhemmat ja koko siellä asuvan suvun. Kesällä tapasin myös muita sukulaisia, jotka asuvat vakituiseen muualla, mutta olivat lomalla kosovossa. Heidän perhe ei ole mitenkään uskonnollinen.
Ihmiset siellä ovat todella ihania ja vieraanvaraisia, minua ei ole ikinä katsottu pahalla. Myös kosovo maana on ihannempi, kuin koskaan olisin voinut kuvitella (jos olisi meri, niin se olisi lähes täydellinen).
Tulevaisuuden suunitelmista sen verran, että varmasti lähitulevaisuudessa naimisiin ja lapsia, alkaa tää ikuninen ikävöiminen jo tökkiä. Mutta päivä kerrallaan eletään.
Onnea ja tsemppiä kaikille suomi-kosovo pareille. Joukosta löytyy myös hyviä miehiä, vaikka toiset muuta väittävätkin :)
Niinpä, sinä sen sanoit!!! Tai sit meillä on vaan lykästänyt :)
Onne amyös teille, toivottavasti kaukosuhteeseen löytyy ratkaisu:
Kun on se ikävä aina, niin tylsää ettei sitä loputtomiin voi niinkään elää.
Mutta eiköhän kaikki järjesty ajallaan, niin minä uskon
tuli tässä mieleeni, että otetaan nyt vain esimerkki:
Eli jos esim isä ei hyväksy suomalaista tyttöystävää, niin miten on?
Lopettaako poika suhteen? vaikka rakastaiskin tätä "suomalaista".
Mietin tätä nyt ihan yleisellä tasolla.
Koska itselläni se tilanne etteivät vanhemmat tiedä minusta vielä mitään...
Tapasin mieheni ensimmäisen kerran kesällä Kosovossa, ja syksyllä palasin takaisin Suomeen. Saman vuoden syksyllä nykyinen mieheni ja silloinen poikaystäväni aloitti yliopisto-opintojaan Kosovossa yliopistossa.
Tuossa vaiheessa ei ollut vielä mitenkään selvää mitä tulevaisuudessa tulisi tapahtumaan. Poikaystäväni ei ollut edes koskaan suunnitellut muuttoa ulkomaille. Kuukausien edetessä päätimme kuitenkin, että haluamme asua yhdessä ja ainut vaihtoehto olisi hänen muuttonsa Suomeen.
Tuossa vaiheessa mieheni isä alkoi vastustaa avioliittoa ja ulkomaille muuttoa, koska mieheni opinnot olivat kesken. Hetken aikaa tuntui, että meillä ei olisi mitään toivoa yhteisestä tulevaisuudesta, mutta lopulta mieheni päätti isänsä vastustamisesta huolimatta mennä kanssani naimisiin ja muuttaa Suomeen.
Olen nykyään hyvissä väleissä mieheni isän kanssa. Siitä huolimatta joskus mieltäni painaa, että mieheni joutui jättämään opintonsa kesken Suomeen muuton takia. Hän aikoo jatkaa opintoja Suomessa, mutta vielä ei ole saannut opiskelupaikkaa mistään. Toivon mukaan kuitenkin pääsee pian jatkaan opintoja täällä.
Useille kosovolaisille perheen ja suvun mielipiteet painavat aika paljon, huomattavasti enemmän kuin meille suomalaisille, joten tämä asia on mielestäni hyvä huomioida perheen kannalta kuinka he hyväksyvät sinut poikansa tyttöystäväksi.
Niinpä, ,kaikki tulee otta huomioon ja siksi varmaan mietinkin kaikenlaista koska ei olla enää ihan tuore pari. Ja se on edessä päin se miehen perhe. On aika pelottava ajatus kaikenkaikkiaan, rakkautta on ja suhde voi hyvin. Siksi varmaan pelottaakin kun ei yhtään osaa arvata miten miehen perhe tämän ottaa, kun se ajankohtaiseksi tulee. Mieheni on kyllä sanonut ettei häntä voi kukaan pakottaa minusta eroamaan, ja että raja menee jossakin. jos niin käy ettei hyväksyisi. Mutta emme voi tietää, ennekuin asiasta kerrotaan. On tää joskus niin hankalaa, mutta ehkäpä kaikki selviää aikanaan :) ps oli kiva kuulla muidenkin kokemuksia, lisää saapi laitella jos niitä on :)
ei ilahtunut. Olisi minustakin raivostuttavaa, jos lapseni jättäisi yliopisto-opintonsa kesken ja muuttaisi tyhjän päälle vieraaseen maahan. Eikö se sinun mielestäsi ole liikaa vaadittu?
Mitä miehesi muuten nyt tekee, kun opiskelupaikkaa ei ole löytynyt? Mitä alaa hän Kosovossa opiskeli? Oletteko ajatelleet mahdollisutta, että hän palaisi sinne jatkamaan opintojaan?
mutta ei elämässä asiat ole aina niin yksinkertaisia. Elääkö kaukosuhteessa vähintään viisi vuotta ja muuttaa vasta valmistumisen jälkeen yhteen asumaan vai pyrkiäkö jatkamaan opintoja ulkomailla.
Niin kuin edellisessä viestissäni ilmaisin asia toki on vaivannut mieltäni, mutta mieheni aina sanoo, että päätös muuttaa Suomeen on ollut hänen omansa, eikä kukaan häntä ole pakottanut.
Toisaalta mieheni on itseäni nuorempi, joten hänellä on vielä kaikki mahdollisuudet päästä opiskelemaan ja hän on asunut Suomessa vasta 1.5 vuotta, joten ensi keväänä on taas tiedossa pääsykokeita useampaan paikkaan.
On myös mahdollista, että hän saattaisi jatkaa joskus opintojaan Kosovossa, silä hänellä on siellä opiskelupaikka vieläkin avoinna. Tuota vaihtoehtoa emme tosin ole toistaiseksi ajatelleet.
Tällä hetkellä mieheni käy töissä. Hän on opiskellut yliopistossa englannin kieltä, mutta haluaisi päästä opiskelemaan valtiotieteitä tai it-alaa.
edelliseen viestiini.
Olimme alunperin suunnitelleet Suomeen muuton sijasta muuttoa Englantiin. Olemme molemmat haaveilleet jo pidemmän aikaan opiskelusta Englannissa. Itsekin tällä hetkellä haen opiskelupaikkaa, joten mitään suurempaa syytä Suomeen jäämiselle ei minullakaan ole.
Totesimme kuitenkin molemmat, että Englannissa opiskelu on sen verran kallista, että tällä hetkellä paras ratkaisu olisi opiskella Suomessa.