Olen niin erikoinen luonne että yleensä kaikki kanssakäyminen lähes kaikkien ihmisten kanssa on enemmän tai vähemmän takkuilevaa ja/tai pinnallista. Tuppisuu en ole, olen oikeastaan pahimmillaan se toinen ääripää: juttua riittää kyllä jos minulle annetaan tilaa "aaltoilla" vapaasti sen mukaan mitä sylki suuhun tuo. Jos taas minut laitetaan tyypillisen jätkäporukan keskelle korttia pelaamaan missä keskustelu tarkoittaa sitä että jokainen sanoo tunnin sisällä korkeintaan kaksi lausetta ja nekin mieluummin koskien joko urheilua, naisia, autourheilua tai seksiä (huomaa sarkasmi), niin alkaa ahdistaa ja helvetisti. Olen eri aaltopituudella varmasti 90 prosentin kanssa ihmisistä. Useimpien kanssa tulen kyllä toimeen pinnallisella tasolla, mutta mitään uusia tuttuja minun on todella vaikea saada.
Tällä ei oikeastaan ole sukupuolten mukaan mitään eroa, ihan yhtä ulkopuoliseksi tunnen itseni niin miesten kuin naistenkin seurassa, naisista kyllä löytyy enemmän niitä joiden kanssa voi puhua vapaasti niitä näitä "aaltoillen" asiasta toiseen. Pahinta on oikeastaan silloin kun ei tarvitse edes sanoa mitään huomatakseen ettei synkkaa, vaan pelkästään jo mun läsnäolosta säteilee sellainen ulkopuolisuuden ja eri aaltopituudella olemisen tunne. Ehkä se osaltaan johtuu myös siitä etten nykyään enää edes yritä tulla ihmisten kanssa toimeen sen paremmin, kunhan minua ei töykeäksi luulla niin se riittää.
Joskus humalassa jaksan lyhyen aikaa tai jopa kokonaisen illan vetää sitä peruskänniroolia, eli jaksan hetken aikaa roikkua toisten mukana kännijuttelemisessa vaikka se raskasta tekeekin. Valitettavasti turhaudun todella nopeasti ja usein en malta olla aloittamatta keskustelua jostakin edes hieman syvällisemmästä tai edes erilaisemmasta puheenaiheesta. Useimmiten juttu tyrehtyy hyvin nopeasti.
"Ei oo pakko juoda, hienoa ettet oo laumasielu". Joo ei mulla paineita tosta juomisesta oo koskaan ollutkaan. Jossain vaiheessa ajattelin olevani jotenkin "parempi" ja "viisaampi" kuin laumasieluiset ihmiset. Pikkuhiljaa olen kuitenkin alkanut ajattelemaan, että yksinkertainen, kapeakatseinen maailmankuva ja eläminen sen mukaan ovat todellinen siunaus. Liika ajatteleminen tuhoaa mahdollisuuden päästä nussimaan. Naisilla toki on tässäkin mielessä paljon helpompaa: Nainen voi olla vaikka kuinka syvällinen ja pohdiskeleva maailmantuskaa poteva analysoija, mutta silti hänellä on täydet mahdollisuudet hankkia villi ja jännittävä seksielämä.
Kun elämä on jatkuvaa monotonisen työn oravan pyörässä juoksemista ja tunne-elämältä kaoottista vuoristorataa vailla huolia huomisesta tai sitten sitä toista ääripäätä eli säntillisen huolellista projektin suunnittelua ja ahkeraa, pilkuntarkkaa suorittamista suunnitellen kaikkia asioita vuosiksi eteenpäin, on kaikki hyvin. Elävätkö laumasieluiset ihmiset jonkinlaisessa onnellisessa transsissa, jossa he itse täysin uskovat olevansa onnellisia? Ehkä he eivät olekaan transsissa, vaan ovat ihan oikeasti tyytyväisiä elämäänsä? Viikonloppuisin he ottavat vähän alkoholia ja sitten illan mittaan humalan voimistuessa stressi, paha olo ja epävarmuus itsestä purkautuvat välillä ulos jonka seurauksena riidellään puolison kanssa ja paiskotaan ovia, mutta sunnuntaina pyydelläänkin jo anteeksi ja maanantaina työpaikan ovesta käydessä kaikki onkin taas raiteillaan ja oravanpyörä polkaistaan rutiinilla liikkeelle... kunnes taas tulee perjantai ja baarit kutsuvat.
Tällä ei oikeastaan ole sukupuolten mukaan mitään eroa, ihan yhtä ulkopuoliseksi tunnen itseni niin miesten kuin naistenkin seurassa, naisista kyllä löytyy enemmän niitä joiden kanssa voi puhua vapaasti niitä näitä "aaltoillen" asiasta toiseen. Pahinta on oikeastaan silloin kun ei tarvitse edes sanoa mitään huomatakseen ettei synkkaa, vaan pelkästään jo mun läsnäolosta säteilee sellainen ulkopuolisuuden ja eri aaltopituudella olemisen tunne. Ehkä se osaltaan johtuu myös siitä etten nykyään enää edes yritä tulla ihmisten kanssa toimeen sen paremmin, kunhan minua ei töykeäksi luulla niin se riittää.
Joskus humalassa jaksan lyhyen aikaa tai jopa kokonaisen illan vetää sitä peruskänniroolia, eli jaksan hetken aikaa roikkua toisten mukana kännijuttelemisessa vaikka se raskasta tekeekin. Valitettavasti turhaudun todella nopeasti ja usein en malta olla aloittamatta keskustelua jostakin edes hieman syvällisemmästä tai edes erilaisemmasta puheenaiheesta. Useimmiten juttu tyrehtyy hyvin nopeasti.
"Ei oo pakko juoda, hienoa ettet oo laumasielu". Joo ei mulla paineita tosta juomisesta oo koskaan ollutkaan. Jossain vaiheessa ajattelin olevani jotenkin "parempi" ja "viisaampi" kuin laumasieluiset ihmiset. Pikkuhiljaa olen kuitenkin alkanut ajattelemaan, että yksinkertainen, kapeakatseinen maailmankuva ja eläminen sen mukaan ovat todellinen siunaus. Liika ajatteleminen tuhoaa mahdollisuuden päästä nussimaan. Naisilla toki on tässäkin mielessä paljon helpompaa: Nainen voi olla vaikka kuinka syvällinen ja pohdiskeleva maailmantuskaa poteva analysoija, mutta silti hänellä on täydet mahdollisuudet hankkia villi ja jännittävä seksielämä.
Kun elämä on jatkuvaa monotonisen työn oravan pyörässä juoksemista ja tunne-elämältä kaoottista vuoristorataa vailla huolia huomisesta tai sitten sitä toista ääripäätä eli säntillisen huolellista projektin suunnittelua ja ahkeraa, pilkuntarkkaa suorittamista suunnitellen kaikkia asioita vuosiksi eteenpäin, on kaikki hyvin. Elävätkö laumasieluiset ihmiset jonkinlaisessa onnellisessa transsissa, jossa he itse täysin uskovat olevansa onnellisia? Ehkä he eivät olekaan transsissa, vaan ovat ihan oikeasti tyytyväisiä elämäänsä? Viikonloppuisin he ottavat vähän alkoholia ja sitten illan mittaan humalan voimistuessa stressi, paha olo ja epävarmuus itsestä purkautuvat välillä ulos jonka seurauksena riidellään puolison kanssa ja paiskotaan ovia, mutta sunnuntaina pyydelläänkin jo anteeksi ja maanantaina työpaikan ovesta käydessä kaikki onkin taas raiteillaan ja oravanpyörä polkaistaan rutiinilla liikkeelle... kunnes taas tulee perjantai ja baarit kutsuvat.
Vastaukset 8
Vanhimmat
luonnossa oravat ei pyöräile unissakaan.
jannuilu.
Kirjoituksesi alun perusteella annoit itsestäsi erittäin hyvän ja ihailtavan kuvan, joskin olen kyllä sitä mieltä että juominen ei ole hyvä asia missään tilanteessa. Erilaisuus on oikeasti rikkautta ja itsellänikin on ihan samanlainen ulkopuolisuuden ja eri aallonpituudella olemisen tunne.
Mutta siis hienon alun jälkeen tulikin sitten vastaan tämä, joka pännii lähes kaikkien pitkään sinkkuna olleiden miesten asenteissa: "Liika ajatteleminen tuhoaa mahdollisuuden päästä nussimaan." Ja se nussimaan pääseminenkö sitten on kaikista tärkeintä? No niinhän se tuntuu kaikille olevan. Nussimaan pääsee kyllä ihan kuka tahansa mies jos rahaa löytyy edes vähän ja kehtaa näille palveluntarjoajille soittaa.
Minä sen sijaan en edes rahalla saisi sitä mitä haluan, eli hellyyttä ja parisuhdetta. Eli sulla on asiat vielä ihan hyvin.
"Mutta siis hienon alun jälkeen tulikin sitten vastaan tämä, joka pännii lähes kaikkien pitkään sinkkuna olleiden miesten asenteissa: "Liika ajatteleminen tuhoaa mahdollisuuden päästä nussimaan." Ja se nussimaan pääseminenkö sitten on kaikista tärkeintä? No niinhän se tuntuu kaikille olevan. Nussimaan pääsee kyllä ihan kuka tahansa mies jos rahaa löytyy edes vähän ja kehtaa näille palveluntarjoajille soittaa"
Ymmärsit väärin. En tarkoittanut yhden yön suhteita vaan sitä kuinka helposti useat ihmiset aloittaa seurustelun, yhtä helposti vaihtavat kumppania toiseen lennosta jne... nää ihmiset ei pahemmin pohdiskele, vaan vaihtavat suhdetta nussimalla toisen kanssa "Siis me oltiin käytännös jo erottu ku mä nussin sen toisen kaa ku ei me enää oltu yhteyksis niin usein blaa blaa"
"Nussimaan pääsee kyllä ihan kuka tahansa mies jos rahaa löytyy edes vähän ja kehtaa näille palveluntarjoajille soittaa."
Huorat ei kiinnosta.
Luin alun viestistäsi ja tunsin hämmästystä ja myötätuntoa - vaikka nainen olenkin niin olen kokenut täsmälleen samoin; laumasielujen turhanpäiväinen jutustelu ei jaksa kiinnostaa vaan kaipaan kunnon keskustelua. Ulkopuolisuuden tunne voi johtua siitä että on introvertti kuten olen itsekin, silloin ihmisjoukossa oleminen syö energiaa eikä ehkä jaksa ymmärtää miksi muut näyttävät viihtyvän niin hyvin.
Mutta, samoin kuin edellinen kirjoittaja, tipahdin täysin tuon "päästä nussimaan" -lauseen kohdalla. Aivan kuin eri ihminen olisi kirjoittanut sen. Mihin katosi syvällisyys?
Ja miksi tarvitset syvällistä seuraa "nussimiseen"?
Mutta jos sinua lohduttaa niin ei erikoisen ja syvällisistä keskusteluista nauttivan naisenkaan ole ollenkaan helppoa "päästä nussimaan" - ainakaan jos puhutaan rakastelusta joka siis tarkoittaa jotakin aivan muuta kuin pelkkä fyysinen toimenpide. Miksi luulet että naisen olisi helpompi löytää syvällistä seuraa kuin miehen?
"Mutta, samoin kuin edellinen kirjoittaja, tipahdin täysin tuon "päästä nussimaan" -lauseen kohdalla. Aivan kuin eri ihminen olisi kirjoittanut sen. Mihin katosi syvällisyys?
Ja miksi tarvitset syvällistä seuraa "nussimiseen"?"
käytin siitä toimituksesta adjektiivia nussiminen. Älkää ny naiset järkyttykö liikaa. En tarkottanu sillä yhden yön juttuja. Ja minusta nainen jonka mielestä jokaisen seksikerran täytyy olla rakastelua, kuulostaa tylsältä, sori vaan.
"Mutta jos sinua lohduttaa niin ei erikoisen ja syvällisistä keskusteluista nauttivan naisenkaan ole ollenkaan helppoa "päästä nussimaan" - ainakaan jos puhutaan rakastelusta joka siis tarkoittaa jotakin aivan muuta kuin pelkkä fyysinen toimenpide. Miksi luulet että naisen olisi helpompi löytää syvällistä seuraa kuin miehen?"
Naisena tuttuun tapaan vedät mutkia suoriksi etkä myönnä todellisuutta. Kun miehen täytyy ensin tehdä valtava työ ja olla mielin kielin aikansa läpäistäkseen tiukan seulan että ylipäänsä pääsee säännölliselle tapailuasteelle edes yhden naisen kanssa, naisten ei tarvite nähdä tätä vaivaa. Kunhan antaa miesten iskeä ja poimii omasta mielestään parhaat päältä. Tietenkin syvällisten miesten löytämiseen vaaditaan muutakin, me kun harvemmin tullaan iskemään baarissa teitä. Teidän pitäiskin vaihtaa tyyliänne siitä "tulkaa miehet iskemään mua"-asenteesta "mä tuun jutteleen sulle"-asenteeseen.