Miten sinua kiusattiin koulussa?

Eristettiin porukasta. Naurettiin tai vittuiltiin jos yritin puhua jotain, jos en puhunut mitään niin auottiin päätä siitäkin. Arka minusta ainakin tuli, enkä tuosta ole vieläkään päässyt eroon.

Edelleen jaksan ihmetellä miksei minua kiusattu juuri lainkaan, vaikka olisin ollut pienenä ja hiljaisena melko otollinen uhri. Jo vaatteista näki että tulin melko köyhästä perheestä.

Ala-asteelta muistan pari tapausta. Naapurin poika kaatoi minut ja pyöräni koulmatkalla. Toisella kerralla toinen naapurin poika kaatoi minut lumihankeen ja uhkaili jollain lyömäaseella. Kerran (edelleen ala-asteella) iso poika oli ottanut kouluun linkkuveitsen ja heitteli sitä maahan tyttöjen jalkoihin. Ei osunut meihin onneksi.

Kavereitani kiusattiin yläasteella. Se kaikkein pahin kiusaaja sen sijaan jostain syystä tykkäsi minusta; saattoi tulla välitunnilla juttelemaan. Ne olivat absurdeja tilanteita; pelkäsin itsekin tuota pahista vaikkei hän koskaan minulle itselleni mitään pahaa tehnytkään.

Vihaan kiusaamista ja kiusaajia. Olen nähnyt miten paljon pahaa se voi saada aikaan. Jos aikuisten elämässä työkaverit käyttäytyisivät henkisesti ja fyysisesti yhtä väkivaltaisesti, olisivat kiusaaajat nopeasti vankimielisairaalassa. Millä perusteella lapsiin ja nuoriin ikätovereiden kohdistama herjaaminen, hakkaaminen ja nöyryyttäminen olisi hyväksyttävämpää?

oli ainoat hetket kouluaikoina, jolloin en ollut mustelmilla, niiden "rakkaiden" koulukavereiden nyrkiniskujen ansiosta.

Arkuus on pikkuhiljaa poistumassa.
Viimeistään hautajaisissani kokonaan.