Lapseni isä ilmoitti (kysymättä) haluavansa isänpäivälahjaksi saada olla rauhassa. Reaktioni oli tyrmistyksen lisäksi pahamieli lapsen vuoksi.
Mieheni suhtautuu niin isänpäivään kuin jouluun masentavan yksisilmäisesti: molemmat ovat hänen mielestään AINOASTAAN turhanpäiväistä kaupallista touhua.
En itsekään ole mikään "kaupallisten juhlapäivien" kannattaja. En itsekään pidä päälleliimatusta äitienpäivästä, mutta niin kuin aina - en aina ensimmäiseksi ajattele itseäni - vaan lastani ja lapseni kautta: hän haluaa ilahduttaa ja ilahtua, ja mikä olisi itseltäni paras lahja kuin antaa tuon halun toteutua!?
Mieheni on esim. jouluna suorastaan paniikissa (ei ole lahjanostajatyyppiä, eikä edes ymmärrä jostain syystä lahjan antamisen iloa). Monena jouluna hän on kaikonnutkin omiin oloihinsa.
Olenko väärässä tunteineni kun väitän, että isän ajatus rauhassa olosta, on kovin epäreilu ja itsekäs. Isä saa kyllä olla rauhassa muutenkin... ja ottaa rauhansa vaikka väkisin kun sitä kaipaa... lapsesta piittaamatta.
Mieheni suhtautuu niin isänpäivään kuin jouluun masentavan yksisilmäisesti: molemmat ovat hänen mielestään AINOASTAAN turhanpäiväistä kaupallista touhua.
En itsekään ole mikään "kaupallisten juhlapäivien" kannattaja. En itsekään pidä päälleliimatusta äitienpäivästä, mutta niin kuin aina - en aina ensimmäiseksi ajattele itseäni - vaan lastani ja lapseni kautta: hän haluaa ilahduttaa ja ilahtua, ja mikä olisi itseltäni paras lahja kuin antaa tuon halun toteutua!?
Mieheni on esim. jouluna suorastaan paniikissa (ei ole lahjanostajatyyppiä, eikä edes ymmärrä jostain syystä lahjan antamisen iloa). Monena jouluna hän on kaikonnutkin omiin oloihinsa.
Olenko väärässä tunteineni kun väitän, että isän ajatus rauhassa olosta, on kovin epäreilu ja itsekäs. Isä saa kyllä olla rauhassa muutenkin... ja ottaa rauhansa vaikka väkisin kun sitä kaipaa... lapsesta piittaamatta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Leiki sinä isääkin.
Antakaa paskan olla! Joku päivä saa vielä ansioinsa mukaan!
Entäpä jos miehesi todella arvostaa rauhassa olemista yli kaikkien lahjojen? Meitä ihmisiä on eri luonteisia. Toiset ihmiset ahdistuvat hössötyksestä ja väenpaljoudesta. Rauhan kaipuu saattaa johtua myös psyykkisistä tai neurologisista syistä. Suomessa on esimerkiksi tuhansittain diagnosoimattomia hyvätasoisia autisteja (vaikkapa asperger), jotka kerta kaikkiaan eivät pysty ilahtumaan juhlapäiviin liittyvästä hössötyksestä. Eikä heitä voi siihen pakottaa. Tälläinen mies ei ole itsekäs eikä epäreilu.
Jos halusit toisenlaisen isän niin miksi ihmeessä menit tekemään lapset tuon miehen kanssa? Vastuullinen ihminen etsii tulevaksi isäksi sellaisen tyypin joka haluaa osallistuvaksi isäksi.
Kiitos. Niin tosiaan, en ole ottanut huomioon asperger-mahdollisuutta. Jonkinlaisia psyykkisiä ongelmia hänellä on kyllä ollut - ja olen huomannut ettei hänellä ole aina kykyä empatiaan.
Voih. Kiitos. Toivottavasti sinä olet - vastuullisena ihmisenä - (?) tehnyt oikean valinnan puolisosi suhteen - tai teet tulevaisuudessa!
Me olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta. Vasta parin vuoden aikana on käynyt ilmi, että joulut tuntuvat hänestä vastenmielisiltä (hän on kyllä tyyppiä, joka ottaa toisten mielipiteitä omikseen hyvin heppoisin perustein, ajattelematta todellista omaa mielipidettä). Tämä oli ensimmäinen kerta kun isänpäiväkin menee näin pahasti yli. Mistä olisin siis voinut tietää nämä seikat "puolisoa valitessani"? Enkä ole niitä nykypäiväisiä tyyppejä - vaikka vastuuton sinusta tunnun olevankin - jotka antavat periksi ensimmäisistä kaapista ilmestyneistä luurangoista!
Miehelläni on myös (jo nyt aikuisia/lähes aikuisia) lapsia aiemmasta avioliitosta, ja yhteys heihin on olemassa, mutta vähäistä nykyään. En lainkaan ihmettelisi, että kyseessä olisi jollain tapaa jonkinlainen syyllisyyden tunne, jonka kohteeksi me sopivasti joudumme. Selityksiä. Ehkä yksinkertaisesti vika on minussa. Ehkä me vaan annamme isän olla omassa rauhassaan. ... mutta kun lapsi haluaa myös sen isän läsnäoloa. Se on pahinta. Itsestäni viis.
Lähdenkö siis hakemaan lapselleni (jo kouluikäinen) uuden ja paremman isän?
Kyllä minäkin kaipaan rauhaa. Ihan yksinoloakin. Mutta en lapseni kustannuksella.
Lisäviestisi selvitti tilannetta. Eli miehesi on pystynyt huijaamaan sinua olemalla "joo" mies ilman omaa tahtoa. Itse hylkäsin parikin kandidaattia kun havaitsin ettei heistä olisi ollut kasvamaan isän rooliin. Kovasti heistä kyllä muuten tykkäsin :(
Miehelläsi on siis selvästi jokin ongelma joko psyykkeessä tai sitten muussa aivotoiminnassa. Minusta teidän pitää nyt lähteä purkamaan asiaa tästä päästä. Mies tutkimuksiin jotta käytöksen syy selviää. Syyn selvitessä selviää sekin voiko tilanteelle tehdä jotain ja onko miehelläsi realistisia mahdollisuuksia muuttaa käyttäytymistään.
Kouluikäiselle et tietenkään lähde etsimään uutta isää vaan kerrot hänelle miksi isä on sellainen kuin on. Kerrot että isällä on tavallista suurempi tarve olla omassa rauhassa ja mistä se johtuu. Lapsilta ei tule salata mitään (ellei ole ihan pakko), jotta he voivat paremmin hyväksyä tosiasiat.
lapselle ei pidä kertoa kun tietyissä rajoissa, toisinsanottuna ei kaadeta paskaa lapsen niskaan, eikä myöskään laiteta lasta terapeutin virkaan, lapsi näkee sitten aikuisena asioiden oikean laidan, ja toiseksi, se on iskän tehtävä selittää miksi hän toimii näin.
Tämä on tietenkin lapsi kohtaista, ja riippuu iästä, jotkut lapset vaan ottavat aikuisten asiat omiksi pään vaivoikseen, ja vatvoo niitä siellä loputtomasti, mikä ei lapsuuteen kuulu, on paska isä tai ei.
Mitä jos ottaisit miehesi kanssa ihan puheeksi miltä hänen sanomisensa ja käytöksensä sinusta tuntuvat. Kerro rehellisesti miltä sinusta tuntuu ja miltä uskot lapsesta tuntuvan tämän isän ilmoituksen. Kerro myös oma toiveesi siitä, miten itse haluaisit isänpäivän vietettävän. Ehkä pääsette keskustelulla asiassa eteenpäin ja kaikille parempaan lopputulokseen.
Välillä voi tietysti olla ihan realistista, että perheellinen vanhempi äiti tai isä voi haluta "rauhaa" eli ns. omaa tilaa arjen kiireen keskelle. Eli sinänsä ymmärrän tunteen, mutta en pidä isänpäivää sopivana päivänä tällaiseen. Pitäisi olla joku toinen viikonpäivä. Ja tietysti niin, että myös äidille annetaan joskus sitä rauhaa. Ehkä isä ei sen kummemmin ajatellut asiaa syvällisemmin?
Koeta keskustella miehesi kanssa. Vetoa siihen, että isänpäivä on perhejuhla ja nimenomaan lapsen kannalta tärkeää, että isä on henk.koht. paikan päällä. Lapsi, joka yleensä nähnyt vaivaa isänpäiväkortin tekoon ja jännityksessä vielä pystyy jonkin päivän salaamaan kortin ja lahjan mikä on pettymys, jos isä ei olekaan paikalla? Mitä on isänpäivän vietto ilman isää? Harvemmin syntymäpäiviäkään vietetään ilman sankaria? Tai häitä ilman morsianta jne. No ehkäpä miehesi ymmärtää. Toivotaan näin...
Voittehan tarvittaessa sopia jonkun muun vapaa- illan isälle ja samalla tasapuolisesti myös äidille, mutta ei isänpäivää tai muuta vastaavaa =)
Miten kävi,saiko isä olla rauhassa..?
Älytön toive mun mielestä juhlapäivänä.
Omaa rauhaa voi ottaa kyllä joku muukin päivä.
Hieno asenne teillä! Kun mies kerrankin sanoo rehellisesti mitä haluaa, niin yht'äkkiä hän onkin suurin piru mitä maa päällään kantaa..
Eikö kyse olekin nyt isänpäivästä, eikä suinkaan lapsen- tai äitienpäivästä? Eikö isällä ole edes yhtenä päivänä vuodessa oikeus olla rauhassa jos niin tahtoo ilman että leimataan kehitysvammaiseksi?
Mielestäni ei ole, koska isänpäivä liittyy nimenomaan isyyteen eli vanhemmuuteen/vastuun kantoon. Silloin kun suhteessa eletään ja jälkikasvua on tehty järkevä/yhtään ajatteleva aikuinen mies miettii ensin lastensa etua. Eikä asenteella minä itse vaan, eikä kukaan muu.