Sinkku joka ei tunnu löytävän kumppania sitten millään saa kuulla tälläkin palstalla jatkuvasti että "laske kriteereitäsi". Väitetään että tässä ollaan etsimässä jotakin ihmeprinssiä jota ei ole olemassakaan.
Haluaisin vilpittömästi kysyä kuinka moni todella aloittaa suhteen ihmisen kanssa joka ei kiinnosta, johon ei tunne ihastusta, jonka seurassa ei tule iloinen olo, jonka ajatteleminen ei saa hymyä kasvoille missä vain ja jonka kosketusta ei kaipaa kiihkeästi.
Minulla ei ole mitään ennakkokriteeriä - paitsi edes suurinpiirtein samanlainen moraalikäsitys, sivistystaso ja kielitaito, sillä keskustelu ja verbaalisuus ovat minulle tärkeitä erityisesti parisuhteessa.
Ehdoton kriteeri on kuitenkin "se jokin", se mystinen asia joka vain joidenkin kanssa on ja useimpien kanssa ei. Olkoon sitten kemiaa tai sopiva dna-rakenne, huumaa tai harhaa, mutta jokainen varmaan tietää mitä tarkoitan.
Nyt siis haluaisin tietää
- aloittavatko muut suhteen ilman tätä tunnetta?
- tarkoittaako kriteerien laskeminen että pitäisi hyväksyä kuka vain vaikka tuota tunnetta ei ole?
- onko tosiaan ihmisiä joilla on valtavasti "teknisiä" kriteereitä (ammatti, hiusten väri, varallisuus...)?
- ymmärtävätkö ne kaikkitietävät jotka antavat vastentahtoisille sinkuille ohjeita miten loukkaavalta tuntuu kun joku sanoo "laske kriteereitäsi" - haluaisivatko he itse suhteen ilman sitä ihanaa tunnetta: ihastumista, rakkautta?
Näitä kyselee nainen 50v. - eikä aio laskea kriteereitään...
Haluaisin vilpittömästi kysyä kuinka moni todella aloittaa suhteen ihmisen kanssa joka ei kiinnosta, johon ei tunne ihastusta, jonka seurassa ei tule iloinen olo, jonka ajatteleminen ei saa hymyä kasvoille missä vain ja jonka kosketusta ei kaipaa kiihkeästi.
Minulla ei ole mitään ennakkokriteeriä - paitsi edes suurinpiirtein samanlainen moraalikäsitys, sivistystaso ja kielitaito, sillä keskustelu ja verbaalisuus ovat minulle tärkeitä erityisesti parisuhteessa.
Ehdoton kriteeri on kuitenkin "se jokin", se mystinen asia joka vain joidenkin kanssa on ja useimpien kanssa ei. Olkoon sitten kemiaa tai sopiva dna-rakenne, huumaa tai harhaa, mutta jokainen varmaan tietää mitä tarkoitan.
Nyt siis haluaisin tietää
- aloittavatko muut suhteen ilman tätä tunnetta?
- tarkoittaako kriteerien laskeminen että pitäisi hyväksyä kuka vain vaikka tuota tunnetta ei ole?
- onko tosiaan ihmisiä joilla on valtavasti "teknisiä" kriteereitä (ammatti, hiusten väri, varallisuus...)?
- ymmärtävätkö ne kaikkitietävät jotka antavat vastentahtoisille sinkuille ohjeita miten loukkaavalta tuntuu kun joku sanoo "laske kriteereitäsi" - haluaisivatko he itse suhteen ilman sitä ihanaa tunnetta: ihastumista, rakkautta?
Näitä kyselee nainen 50v. - eikä aio laskea kriteereitään...
Vastaukset 77
Vanhimmat
"Ehdoton kriteeri on kuitenkin "se jokin", se mystinen asia joka
vain joidenkin kanssa on ja useimpien kanssa ei."
Selkokielellä sanottuna: Ulkonäkö, ulkonäkö, ulkonäkö.
Jostain syystä naiset löytävät aina "kipinän" tai "sen jonkin" paljon
paljon helpommin komeasta miehestä kuin tavallsen näköisestä.
Keskivertoa karumman näköinen voi olla vaikka mitä, mutta hänessä
ei ulkonäkönsä takia koskaan löydetä "sitä jotain".
vaihtoehtoisen syyn...
Myönnän että ulkonäkö vaikuttaa mutta ei niin yksinkertaisesti että jos on saanut komeat kasvot on automaattisesti ihastuttava. Enemmän kuin kasvonpiirteet tai ruumiinrakenne vaikuttaa olemus. Ryhdikäs, rento, tilanteen tasalla oleva mies on kiinnostavampi kuin lysyssä seisova pelokas hahmo. Mutta älä aliarvioi minua esittämällä noin naiivia selitystä. Minun kohdallani ainakaan se ei päde.
Lysähtäneestä pelokkaasta luuserista tulee helposti itsevarma, sosiaalinen, rento kaveri kun juo noin 3/4-osa pulloa suomiviinaa. Tai toinen vaihtoehto on ottaa piriä tai ihan vähän subua, niin ei vaikuta känniseltäkään vaan skarpilta puheliaalta ja itsevarmalta ja naisten kiinnostus on taattu.
Olen aivan eri mieltä tuosta että vaan mahd. hyvännäköinen kelpaa. Kävi minulle muutama vuosi sitten: Erittäin hyvännäköinen (minun mielestäni) Yritti parisen vuotta minua iskeä, mutta minusta ei OIKEASTI tuntunut yhtään miltään kun hän oli lähellä..En osaa selittää mistä se johtuu, itsekin ajattelin että olen idiootti kun ei komea, mukava ja kaikin puolin hyvä mies kelpaa!
Sitten on näitä tapauksia, ei edes välttämättä maailman parhaan näköisiä,-tietysti täytyy ulkonäön olla selainen, että jollakin tasolla miellyttää, mutta ei mikään misterfinland. joiden läsnäolon tuntee jo, kun kys. henkilö tulee saman huomeeeseen. Niitä on harvassa, mutta on kuitenkin. Uskon että SE on kemiaa!
Tämä todellakin selvensi asian. Olen itsekin ihmetellyt, että miksi suurimmassa osassa tapauksia kirjoittelu naisten kanssa tyssää kuin seinään, vaikkei edellisessä viestissä olisikaan sanonut mitään loukkaavaa, vihjaavaa tai törkeätä. Samoin kuin, kun on lähettänyt kuvia, niin kirjoittelu loppuu siihen. Olen omasta mielestäni melko tavallisen näköinen kaveri (ulkonäköä on kyllä kehuttu jopa ihanaksi naisten suusta), eli katson siis olevani samalla tasolla kuin varmaan 80% muistakin miehistä. Eli ulkonäön ei pitäisi vielä pelottaa ketään karkuun.
Eli kun ja jos naiset eivät saa miehen kuvasta tai muutamasta viestistä "sitä mystistä asiaa", niin eivät edes vaivaudu tutustumaan. Uskomatonta, siis eihän keneenkään voi oikeasti ihastua vielä pelkästään kuvan tai muutaman sanan perusteella.
...minun mielestäni vaan juuri päinvastoin. Tai oikestaan tuossa sekoittuu kaksi asiaa.
Ensiksikin - sitä "mystistä asiaa" en minä ainakaan voi saada selville mistään muusta kuin todellisesta tapaamisesta. Siksi juuri nettideittailu alkaa väärästä päästä. En usko että voin ihastua "kirjeitse" kehenkään ihmiseen, kiinnostua kyllä tietenkin.
Toiseksi - juuri siksi laitoin kuvani profiliin että tuntui kurjalta kun kuvan lähettämisen jälkeen viestittely loppui. Nyt aainakaan ulkonäköni ei tule yllätyksenä. Makuja on monia - jotkut pitävät minua hyvännäköisenä, jotkut eivät.
...minun mielestäni vaan juuri päinvastoin. Tai oikestaan tuossa sekoittuu kaksi juttua.
Ensiksikin - sitä "mystistä asiaa" en minä ainakaan voi saada selville mistään muusta kuin todellisesta tapaamisesta. Siksi juuri nettideittailu alkaa ikäänkuin väärästä päästä. En usko että voin ihastua "kirjeitse" kehenkään ihmiseen, kiinnostua kyllä tietenkin.
Toiseksi - viestittelyn loppuminen voi johtua monesta syystä mutta varmaankin takana on aina se ettei vain kiinnosta tarpeeksi. Toinen juttu sitten on se, onko kohteliaampaa sanoa suoraan vai vain hiipua pois. Mutta jokaisella on oikeus valita, ja miksi jatkaa jos ei tee mieli? Kyllä muutamasta viestistä jo pystyy aika hyvin näkemään millainen ihminen niiden takana on.
Kuvista sen verran että laitoin kuvia profiiliini juuri siksi että tuntui niin kurjalta kun joskus viestittely loppui sen jälkeen kun lähetin kuvani. Kaikkihan eivät vain pidä kaikista ulkonäönkään suhteen, mikäs siinä. Nyt profiilistani näkee heti myös ulkonäköni ja ne jtka eivät siitä pidä voivat tehdä johtopäätöksensä saman tien.
aloittaja
käsistä ja luulin että se katosi - siksi kirjoitin uudestaan....
"Selkokielellä sanottuna: Ulkonäkö, ulkonäkö, ulkonäkö."
Ei, ei ja ei. Olen tällaisen kipinän tuntenut mm. sellaisen miehen kanssa, joka oli minua lyhyempi ja myös kevyempi painoltaan.
Seksikkyys ja "se jokin" ei ainakaan minulla liity ulkonäköön. Tietysti ihmiset ovat tässä erilaisia.
"aloittavatko muut suhteen ilman tätä tunnetta?"
En suhdetta mutta jos nainen on silleen tietyllä tavalla OK voin uhrata häneen paljonkin aikaa ja vaivaa selvittääkseni että onko kyse vain siitä että toinen on ujo ja hidas syttymään eikä siksi tee niitä asioita joista minä pidän - tai että ymmärtäisin paremmin tuota ihmistä muutenkin (ehkä hän on erilainen ja etsin naisesta sitä jujua) - jos ongelma ei sinänsä ole ulkonäössä tai periaatteellisessa kelpaavuudessa.
Toisin sanoen; en usko "salamiin kirkkaalta taivaalta" mutta uskon että salama voi iskeä jos virittelee tarpeeksi pitkän ukkosenjohdattimen - jos siis on mahdollisuus siihen sään puolesta.
En ole itseasiassa sitten teini-iän kokenut sellaista tunnetta vieraasta tai jostakusta jonka tunnen päällipuolin että tässä olis nyt niinkuin se juttu. Joihinkin olen ihastunut hyvinkin syvästi mutta huomannut että homma ei tule toimimaan. Uskon tutustumisen voimaan ja siihen että asiaa voi tahtoa. Pidän rakkautta ja vakavaa kiintymystä siemenenä jolle tarvii varata paikka, ravinto ja aikansa - kaikki siemenet mitä kylvää eivät idä. Se on sitä "kemian puutetta". Mutta se on oma vika jos ei suostu kastelemaan ja odottamaan ja tekemään yleensäkin sitä mikä on tehtävissä että asiat edistyvät oikeaan suuntaan.
Selvää kuitenkin on että jos vetää ne alut automaattisesti vessanpöntöstä siksi ettei näe yhtäkään vihreää orasta ei sellaista tule koskaan näkemäänkään. Siksi kriteerini ovat itseasiassa hyvin yksinkertaiset: Haluan naisen joka on riittävän kivannäköinen katseltavaksi, joka on elämäntavoiltaan ja luonteiltaan ok niin että suhde on mahdollinen ja joka haluaa tutustua minuun samalla tavalla ja tasolla kuin minä häneen.
Tosin tuossa tuntuu olevan älyttömän vaikeasti saavutettavat kriteerit, vaikka olen tiputtanut järkiinnyttyäni kriteereistäni todella paljon pois niin tuo ei todellakaan ole helppo rasti löytää sitä materiaalia joka edes yrittäisi oikeasti eikä vaan yrittäisi unelmatasollaan tavoittaa oman päänsä sisältöä.
Veikkaisin kuitenkin että seurustelen aivan ihanan ihmisen kanssa seuraavan 2 vuoden kuluessa ja tunnen suurta rakkautta ja kunnioitusta häntä kohtaan.
;-)
aika hupaisaa se... Se salami kirkkaalta taivaalta.
Miehet ja naiset etsivät aina kumppania ns. omaa sarjaansa ylempää. Tämä kuuluu normaaliin luonnonvalintaan, jolla pyritään takaamaan mahdollisimman hyvä perimä jälkeläisille. Tällainen käyttätymismalli toimii läpi elämän, halusipa jälkeläisiä tai ei, olipa ne jo hankittu tai ei. Useimmiten löydetään kuitenkin kumppani omasta sarjasta. Siinä samalla on tullut laskettua kriteereitä puolin ja toisin ihan automaattisesti. Aika monesti kattila löytää sopivan kannen.
jauhamasta paskaa tuosta luonnonvalinnasta.
Ei kukaan täällä parempia valitse eikä täällä "parhaat" lisäänny.
Vetäsit sitten kerralla herneet molempiin sieraimiin..Just näin. Ei harmainta aavistusta mistä puhutaan, mutta kommenttia löytyy..Vilkaisepa peiliin. Mitäpä näet? Kasvaako karvat korvista?
aiheesta kuin sinulla ikinä.
Eipä kasva ja suhteellisen komea ilmestys vastassa. :D
Kuten sanottu, kannattaa lakkaa jauhamasta paskaa jos ei ymmärrä yhtään mistä puhuu.
Kirjoititpa hyvin. Olen ihan samaa mieltä: jos ihastumista ei ole, en voi kuvitella alkavani suhteeseen. Ja ihastuminen ei tosiaankaan johdu ulkonäöstä! Huomaa tosiaan ettei edellä sellaista väittänyt mies ei ymmärrä tästä ajattelutavasta (ehkei ihastumisestakaan) mitään.
Olen joskus miettinyt, pitäisikö tätä koko suhdeasiaa alkaa miettiä toisella tavoin. Ajattelisi järjellä, hankkiutuisi suhteeseen jonkun mukavan ja hyvätapaisen, miksei rikkaankin miehen kanssa. Ehkä se ihastuminen ja rakkauskin sieltä tulisivat. Mutta en siihen kuitenkaan ikinä pystyisi, eikä se mielestäni olisi reilua sitä toistakaan kohtaan.
...että jotkut ymmärtävät. Olen välillä ajatellut että ihmisiä on kahdenlaisia - eivätkä he vain voi ymmärtää toisenlaisten tuntemuksia. Toiset ihastuvat nopeasti ja vaistonvaraisesti, toiset kiintyvät hitaasti. Kyllähän tietysti kiinnyn kumppaniini minäkin mutta ihastus syntyy ensin. Toisilla kai sitten ihastus syntyy kiintymyksen myötä?
Enkä tosiaan tarkoita sillä "mystisellä tunteella" mitään salamaniskua enkä tunnetta että ah, tuossa on nyt se ainoa oikea ikiajoiksi, jätän kaiken ja lankean hänen eteensä...
Tarkoitan sitä että on ihmisiä jotka vain huomaa, joihin kiinnittää huomiota ja joiden läsnäolon huoneessa heti tuntee, kuten täällä edellä sanottiin. Eikä koko juttu välttämättä koskaan johda mihinkään, ei se ole vielä mitään rakastumista eikä salamointia. Vain huomioimista. Mutta, ja tässä on se ero, vain tällaisen ihmisen kanssa kiinnostaa yleensä aloittaakaan mitään seurusteluun viittaavaa. Ja tässä vielä kerran: se ei liity komeuteen eikä ammattiin eikä hiusten väriin! Ennemminkin silmiin ja siihen mitä niistä näkyy.
Noiden monien neuvojen takia olen yrittämällä yrittänyt aloittaa tapailemista parin miehen kanssa jotka eivät "tuntuneet miltään" ja kaikesta leppoisasta yhdessäolosta huolimatta kiemurtelin kiusaantuneena sisäisesti.
Ja kun seksi ei kiinnostanut (en voinut kuvitellakaan!) miehet luulivat että en vain ole kiinnostunut seksistä ylimalkaan. Auuuh miten kiusallista.... toivoin olevani jossain ihan muualla. Tuo ei vain kertakaikkiaan toimi kohdallani! Miehet kyllä luulivat että meillä menee oikein kivasti ja se teki kaikesta vielä tukalampaa.
Kyllähän tämä minuakin askarruttaa, en kai olisi muuten keskustelua aloittanutkaan. Kunpa joku viisas osaisi selittää miksi näin on.
aloittaja
naisten tekstiltä.
Vähän joku pelimies pyörittelemään kieltä sikin sokin niin nopeasti ollaan voita kirnuamassa.
Sieltä se ihastuskin sitten löytyy.
täsmentää tuon "pyörittelemään kieltä sikin sokin"? En ymmärtänyt mitä tarkoitat sillä.
jolla pelimiehet pelaavat itsensä naisten sydämiin. Tähän kun lasketaan mukaan vähän erikoisempi pukeutuminen niin naiset kuvittelevat miehen olevan jotenkin erikoinen ja ihailtava.
Olen nimittäinen miehenä vähän samanlainen kuin sinä että naisen ulkonäöllä ei niin hirvittävästi olisi väliä (jonkin verran kuitenkin) ja olen tavannut joskus naisia jotka ajattelevat kuten sinä että ihastuminen syntyy muuta kautta ja kuvitellut että he ajattelevat samoin kuin minä mutta todellisuudessa heidän "ihastumisensa" on johtunut juuri noista asioista eikä mistään sen kummemmasta.
Itse voisin ihastua moneenkin henkilöön kun huomaan ihmisissä erilaisia piirteitä ja se on merkittävä asia joka vaikuttaa ihastumiseen. Eli se mitä sinä huomaat tai kiinnität huomiota. Sillä tavoin kun sanoit että "ehkä joku voi kiintyä vähitellen" niin ei tarkoita täydellistä tunteen puuttumista alussa vaan sitä että on vähän herkistyneempi tarkkailemaan ihmisiä ja huomaa heissä asioita joiden kautta toiseen sitten ihastuu.
Osa ihmisistä sulkee osan ihmisistä aina sen tarkkailun ulkopuolelle jopa huomaamattaan ja sanoo ettei voi ihastua moniinkaan henkilöihin vaan siinä toisessa pitää olla sitä "jotakin". Sitten kun henkilö joka on lähes samanlainen kuin muut käyttäytyy vähän erikoisemmin yms. niin yhtäkkiä esimerkiksi nainen onkin ihastunut.
Sen vuoksi sanoin että tuo on yleinen merkki siitä kuinka pelimies vie naisen sydämen kun nainen kertoo että toisessa pitää olla "se jokin".
Kemiat usein syntyy siitä että toinen vaikuttavaa vähän joukosta poikkeavalta, esittää asiansa tietyllä tyylillä (miehillä itsevarmuus ja tietty "miehinen" karheus) sekä vähän vetoaa toisen tunnepuoleen sekä luo ilmapiirin jossa toiselle tulee hyvä olo niin ihastuminen on valmis. Ei siinä sen ihmeellisempää tarvita.
selittää noin perinpohjaisesti mutta herra paratkoon, kovinpa heppoinen käsitys sinulla on naisista/minusta. Tunnustan tyhmyyteni; en tiedä mitä tarkoitat pelimiehellä mutta en kyllä tunnista tuosta käsitteestä niitä miehiä jotka ovat tehneet minuun kiinnostavan vaikutuksen. Vai että hieman erilaiset vaatteet ja lepertelyä? Voi hyvät hyssykät sentään. Taidan kyllä kiinnostua hieman toisenlaisista asioista. Mutta kuten sanoin, ehkäpä tässä ei vain kertakaikkiaan voi ymmärtää niitä jotka kokevat toisin.
että se olet sinä joka et ymmärrä muita naisia.
Tämä "heppoinen käsitykseni" pohjautuu siihen miten olen tuttavanaisteni esimerkiksi ihastuvan.
Kerroin miten yleisesti ihastumista tapahtuu. Tiettyä silmiinpistävyyttä ja tietyn tyyppistä käytöstä niin ihastuminen on todennäköistä.
Jos olet sellainen nainen kuin kuvittelen niin siinä tapauksessa kuulut todellakin vähemmistöön.
Mielelläni puhuisin ihastumisfetisseistä koska usein näissä ihastuksissa on tiettyjä samankaltaisuuksia tai ne alkavat samalla tavoin. Joillakin on esimerkiksi se takana että he etsivät toisesta samanlaisia piirteitä kuin itsellä on tai jotain "yhteistä juttua" jota sitten kuvataan "yhteiseksi kemiaksi" tai "siksi joksikin". Se mikä usein hämää on se ettei toinen välttämättä tunne samoin (siis ihastumisen vastapuoli).
Itse asiassa olisin juuri halunnut selvittää kuinka asian koet mutta nähtävästi ajattelet että olen jotenkin kokematon asioiden suhteen tai en ymmärrä naisia/sinua joten kai se sitten on turha puhua aiheesta.
...oli sentasoista kielenkäyttöä että myönnän kyllä suhtautuvani hieman varauksella siihen mitä kirjoitat.
En tosiaankaan voi puhua muiden naisten puolesta, itseni vain, enkä osaa omaakaan käytöstäni täysin analysoida - siksi tänne kirjoitinkin ja kyselin muiden kokemuksia.
Voin sanoa mitä olen huomannut omassa käytöksessäni ja voin kertoa miltä minusta tuntuu mutta en pysty tietämään miksi on niinkuin on ja olisiko parempi olla toisenlainen.
Korostan vielä etten tarkoita sillä ensimmäisellä huomioimisella ihastumista - se on lähinnä kiinnostumista. Eikä se ole aina molemminpuolista mutta joskus sitäkin. Ihastuminen on jo jotakin muuta. Eikä niinpäin kuin aika brutaalisti sanoit että kun voita kirnutaan niin kyllä se ihastuskin syntyy. En tunne halua seksiin miehen kanssa johon en ole ihastunut, siksi ne yritykset mukavien mutta ei "oikeiden" miesten kanssa menivät nolosti mönkään.
Olen tietysti yrittänyt etsiä ihastumisfetissejä mutta ne voivat olla niin alitajuisia etten osaa itse niitä huomata. Pituus ei, ruumiinrakenne ei, muodikkuus ja trendikkyys ei, ammatti ei, koulutustaso ei, varallisuus ei. Jos jotakin on niin ehkä äly, verbaalisuus, tilanteen tasalla oleminen (en tarkoita suunapäänä olemista, hiljainenkin voi olla tilanteen tasalla!), rentous ja sitten se hyvin vaikeastiselitettävä ominaisuus joka on jonkinlainen kepeyden ja syvällisyyden yhdistelmä - sarkasmi on liian negatiivinen ilmaus mutta vähän sinnepäin kuitenkin. Kyky puhua viisaasti mutta suhtautua samalla keskusteluun ja itseensä kepeästi. Päinvastainen on kauheaa ja sitä tapaa paljon enemmän....
"Vähän joku pelimies pyörittelemään kieltä sikin sokin niin nopeasti ollaan voita kirnuamassa."
Se on täsmälleen mitä tarkoitin tuolla ja sinulla se tarkoittaa:
"rentous ja sitten se hyvin vaikeastiselitettävä ominaisuus joka on jonkinlainen kepeyden ja syvällisyyden yhdistelmä - sarkasmi on liian negatiivinen ilmaus mutta vähän sinnepäin kuitenkin. Kyky puhua viisaasti mutta suhtautua samalla keskusteluun ja itseensä kepeästi."
Hyvin pitkälti se kuinka pelimiehet homman hoitavat samoin kuin rentut. Itsevarmuutta ja rentoutta, tilannetajua sekä vähän kehuja naisille yhdistettynä ”salaperäisyyteen” (liittyy olemukseen ja käytökseen) niin alkaa tapahtua (ymmärsit lepertelyni hunajaisuutena mutta sitä en tarkoittanut)
Pelimiehet ja rentut eivät ehkä muuten sinua kiinnosta tavoiltaan jonka vuoksi etsit tavista joka täyttäisi samat kriteerit. Mutta silti todennäköisemmin lipeät näiden edellisten käsiin kuin jälkimmäisen koska vain he saavat tuon tunteen syttymään ja koska moista tavista voi olla vaikea löytää. Tämä on ennenkin nähty ja kuultu, ei tuossa mitään uutta ja erikoista ole.
Kuten sinunkin tekstistä alkaa paljastua niin kuulut samaan ryhmään kuin naiset joita aiemmin olen tavannut. Aluksi he kertovat kuinka miehessä täytyy olla "se jokin" tai "yhteinen kemia" jota moni mies täysin väärin ajateltuaan pitää jonkinlaisena poikkeuksellisena ominaisuutena joka liittyy kuinka pari tulee keskenään toimeen tai kuinka "fiksu ja aikuismainen" mies on mutta hyvin pian paljastuu että nainen ei tarkoita tätä (koska tällaiset miehet kuuluvat auttamattomasti siihen "mukava kaveri" ryhmään, ei siihen "minä himoitsen tätä miestä" ryhmään) vaan juuri kuinka sosiaalisella manerismilla ja ”jätkän” roolin vetämisellä pääsee naisen suosioon ja kiinnostus johtaa ihastukseen kun vielä liehitellään päälle samalla kun esitetään vähän kaukaista miestä jolla on oma elämä elettevänä naisen lisäksi.
Loppu onkin historiaa.
Vähän kuin säilykepurkkia avaisi, ei sen vaikeampaa jos vain on tölkin avain tai vastaava käsillä. Ei siinä sen kummempaa ole takana. Siitä on turha mitään mysteeriä rakentaa.
Tuo voin kirnuamis juttu oli tuollaista brutaalia huumoria, ei kannata ottaa liian vakavasti.
Minä en esim ikinä ryhtyisi suhteeseen miehen kanssa vaan siksi, että sillä on paljon rahaa tai valtaa tai mitä tahansa tavoiteltavaa jonkun mielestä.jotkut siihen pystyy, mutta minä en!
Sinulla ei ihan selvästi ole minkään valtakunnan käsitystä koko asiasta!
Sehän on tutkittu juttu muutenkin, että ihmiset joilla on mahd. erilainen geeniperimä, kokevat otisensa viehättäviksi. Johtuu feromoneista. Siinä ei lepertelyt auta!
toisaalta uskon että osa ihmisistä on herkempi näille asioille kuin toiset, näistä kirjoituksistakin sen voi päätellä.
Minä luotan nykyään aina tähän "kemiaan" Olen huomannut, että tyypit joiden kanssa "kemiaa" esiintyy, ovat käytännössä aina olleet minusta kiinnostuneita. En ole vielä IKINÄ osunut harhaan kun olen siihen luottanut..
osa parinvalintaa ja jos muut tekijät kallistavat vaakaa enemmän niin se on aivan sama.
Se mitä väitin on se kuinka monilla naisilla nuo asiat vaikuttavat tuohon ihastumisen tunteeseen enemmän kuin he itsekään myöntävät. Tämä on tullut huomattua.
Tietysti voit väittää etten käsitä asiasta mitään mutta samaahan minä voin helposti väittää sinusta.
Olet tosin oikeassa että osa on herkempiä tietyille asioille kuin toiset.
Se mistä usein ihastumisessa on kysymys on nimenomaan siitä että henkilö on vastaanottavaisessa tilassa (varsinkin esim. baarissa) ja vastahenkilö tietää miten tehdä vaikutus. Tällöin todennäköisyys on suuri että vaikutus syntyy.
...viimeinkin kysyä mikä on pelimies kun ilmeisesti mielestäsi olen moisiin päin kallellaan. Rentun ymmärrän kyllä enkä ole eläissäni ollut rentun kanssa - tämä voi nyt tulla sinulle yllätyksenä. Eli nyt kai sitten jää vain ne pelimiehet - odotan mielenkiinnolla miten heidät määrittelet.
Et kyllä tunnu yhtään ymmärtävän mitä minä yritän selittää vaikka pyrin olemaan niin selkeäsanainen kuin osaan. Vaikuttaa hieman kuin sinulla olisi jonkinlainen jumiutunut käsitys josta et voi päästä irti. Jotain sellaista että naiset ihastuvat vain pelimiehiin ja renttuihin vaikka heidän pitäisi velvollisuudentuntoisesti ymmärtää valita sinut. Se että tämä aihe saa sinut käyttämään alatyylin kieltä viittaa siihen että jonkinlaisia kipeitä kohtia tässä kosketellaan. Ei auta että yrität selittää sitä huumoriksi - brutaali on brutaalia, ei sitä selittelyt muuksi muuta.
aloittaja
siitä että itse olisin tässä kateellinen pelimiehille.
Itse olen omana itsenäni katsos vähän liian tosikko ja aikuismainen monille naisille vaikkat toinen puoli minusta on leikkisä.
Sen olen katsos huomannut että kun ottaa vähän pelimiehen elkeitä eli juuri sitä että esittää samalla vähän etäistä mutta kuitenkin on sosiaalinen ja verbaalinen taiteilija niin tytöt tykkää. Se ei toki aina toimi mutta se parantaa todennäköisyyksiä. Jos olisin täysin "oma itseni" niin naiset katsois että olen päällepäsmäri ja aivan liian "järkevä" että naisen tunteet syttyisi. Naiset pitävät kun on leikkisyyttä mukana.
Voithan tietysti kuvitella että tämä on joku kipeä kohta minulle muttet sitten ymmärrä minun huumoriani etkä myöskään miksi jotakin tällaista postittaisin.
Se keitä pelimiehet "ovat" niin suosittelisin ottamaan heistä selvää. Koska pelimiehet ovat juuri niitä jotka yrittävät muokata itsensä kiinni peliin eri toisin sanottuna pokata naisia tavalla jossa naiset saadaan uskomaan että heidän välillä on sitä "kemiaa". Ja tunnehan riittää naiselle juuri sillä hetkellä jonka jälkeen siitä muodostuu muistikuva jossa nainen alkaa elämään. Tätä vahvistetaan siihen asti kunnes nainen on loukussa (tunteet ovat riittävän vahvat). Eihän tämä aina toimi mutta usein naiset kuvittelee että tämä on joku "luontainen ominaisuus" joka on tiettyjen miesten ja naisten välillä. Toki tämä on tottakin mutta pelimiehet pyrkivät juuri "teeskentelemään" tämän yhteisen kemian löytämistä. Aikanaan asia paljastuu jos on paljastuakseen. Osa naisista ei edes ole moksiskaan jos joku iskee heitä näin koska se heidän mielestään kuuluu "pelin henkeen". Eri asia on se jos naisella on syvemmät tunteet mukana koska miehellä...ne todennäköisemmin eivät ole.
Rentuilla tämä tulee osittain luonnostaan koska naiset pitävät miehistä jotka ovat samalla vähän miehekkäitä ja samalla vähän "luonnon lapsia".
jatkaminen kanssasi on turhaa.
Jos et ole tähän mennessä ymmärtänyt mitään mitä sanon niin tuskin ymmärrät jatkossakaan.
Olen sen verran älykäs ja herkkä ihminen että minuun eivät vetoa eivätkä ole koskaan vedonneet
minkäänlaiset maneerit, jätkän roolin vetämiset, liehittelyt tai kaukaisen miehen esittämiset - mitä ne nyt sitten oikein ovatkaan. Olen kai yleensä jo poistunut paikalta ennenkuin moinen sirkusesitys on alkanut...
Kiitos kaikille tähän ketjuun kirjoittaneille kiinnostavista mielipiteistä. Käsitykseni on vahvistunut tämän keskustelun aikana - on ihmisiä jotka ymmärtävät mitä "se jokin" on, ja ihmisiä jotka eivät sitä ymmärrä.
Eläkäämme onnellisina omalla tavallamme kaikki!
aloittaja
olen suhteesi täysin väärässä.
Ehkä kaipaat sitten todellakin sitä että te tulette toistenne kanssa juttuun eikä niin että mies vie sosiaalisuudellaan ja sinä vikiset.
Yleensä vain kun naiset kertovat tästä niin naiskavereideni kohdalla on paljastunut myöhemmin mitä he tällä "kemialla" tarkoittavat. Useampaa heistä kun on lopulta höynäytetty vaikka kuinka ovat julistaneet että "sirkustouhu" ei heitä miellytä.
Mutta kokeilempa vielä ja kysyn: Entäs sitten mies joka vaikuttaa mukavalta mutta joka alussa ei ole tuollainen sosiaalisesti taitava ja vähän epävarma koska on hieman ujo ja arka naisten seurassa esimerkiksi kokemattomuuden vuoksi vaikka teillä juttu kulkee muuten teillä yhdessä?
Ensinnäkin: jos keskustelet jonkun kanssa, kannattaa varmaankin kiinnittää huomiota siihen mitä hän sanoo eikä hokea mitä "yleensä vain naiset" ovat kertoneet tai tehneet. En ole "yleensä vain nainen", olen minä. En vastaa "yleensä vain naisten" mielipiteistä. En edes tiedä mitä "yleensä vain naiset" ajattelevat, toisin kuin sinä.
Toiseksi: Missä ihmeessä olen sanonut että haluan että mies vie sosiaalisuudellaan ja minä vikisen? Mainitse se kohta! Olen puhunut samasta asiasta koko ajan ja nyt sinä armollisesti pidät mahdollisena että olen "todellakin" sitä mieltä mitä sanon olevani. Ymmärrätkö yhtään miten alentuvasti suhtaudut?
Luin kirjoittamani viestit ja keräsin ne ilmaukset joita olen käyttänyt miehestä joka - ehkä - herättää kiinnostukseni. Huomaa että olen myös todennut että omaa käyttäytymistään on vaikea analysoida ja osa reaktioista on tiedostamattomia.
-suurinpiirtein samanlainen moraalikäsitys, sivistystaso ja kielitaito
-se mitä silmistä näkyy (tällä tarkoitan sielua, älyä, valppautta ja yleensäkin sitä että joku näyttäisi olevan kotona - en silmäniskuja!)
-äly, verbaalisuus (ei tarkoita sitä mainitsemaasi kielellä sotkemista vaan hyvää kielikorvaa ja sanojen vivahteiden ymmärtämistä), tilanteen tasalla oleminen(ei tarkoita jatkuvaa äänessä olemista vaan sitä että on tietoinen esimerkiksi keskustelun kulusta ja sen dynamiikasta, ei jyrää muita, huomaa milloin on aika siirtyä eteenpäin ja milloin vetäytyä taka-alalle - ja että ylipäätään yleensä ymmärtää mistä puhutaan)
- rentous
- kepeyden ja syvällisyyden yhdistelmä
(tällä en tarkoita sitä että osaa leikkisästi heittää viisauksia kuten carpe diem vaan esimerkiksi sitä että on tarpeeksi syvällinen ymmärtääkseen että suurimmatkin kysymykset ja ongelmat ovat tässä maailmankaikkeudessa lopulta olemattoman pieniä, ja vakavimpiakin filosofisia kysymyksiä pohtiessaan on vain mittaamattomien syvyyksien yllä keinuva pikkuinen pursi)
Missä tuolla on se vikinä?????
Sitten kysymykseesi.
En usko että epävarma, ujo, arka ja sosiaalisesti taitamaton mies kovinkaan todennäköisesti vaikuttaisi minusta mukavalta. Päinvastoin. Ja jos on meidän tutustumisemme alussa sosiaalisesti taitamaton, sehän tarkoittaa että on aina uusissa tilanteissa uudestaan "alussa". Juttu kyllä varmaan voisi kulkea vaikka kuinka hyvin sillä minulla riittäisi häneltä puuttuvia ominaisuuksia kahdenkin edestä. Kokisin itse kuitenkin rasitteena jutun kuljettamisen ja tilanteen vastuulleni ottamisen. Tällaisia kokemuksia minulla on paljon ja yleensä miehet ovat ihastuneet siihen kuinka helppoa kanssani on olla ja kuinka mukava keskustella mistä tahansa.
Minulle kokemus ei kuitenkaan ole ollut uusi ja ihmeellinen vaan lähinnä rasittava.
Haluan miehen jonka kanssa voin nauttia ja iloita kaikesta mitä tämä maailma tarjoaa, en arkalaista holhottavakseni. Ja koska olen itse naiseksi epätavallisenkin peloton ja seikkailunhaluinen ja nautin uusista kokemuksista, en halua että aina joutuisin ottamaan tilanteen haltuuni ja luotsaamaan arkaa miestäni uusissa häkellyttävissä kokemuksissa.
Niitä elämässäni nimittäin toivottavasti riittää vielä paljon! Ja jos ei sitä hytkähdystä kenekään kanssa tunnu, seikkailen yksin.
tämä sinusta: "en arkalaista holhottavakseni"
Eli etsit juuri sitä mitä mainitsin.
Vakuutit minut täysin tästä.
voisin sanoa? Jos pelkästään minun tapaamiseni on jollekulle pelottava ja arkuutta aiheuttava koettelemus niin miksi ihmeessä raahaisin sellaisen ihmisen kanssani vieraisiin maihin tiettömien taipaleiden taa ja outojen ruokien pariin, suomalaiseen pakkasmetsään yöpymään, sukulaisiini tutustumaan, yleensä mihinkään? Minä en ole arka enkä pilaa elämääni välttelemällä kaikkea mikä voi näyttää, tuntua, kuulostaa, haista tai maistua jollekin tai jopa sanoa jotakin - miksi tuntisin viehtymystä sellaiseen matkakumppaniin elämäntaipaleellani?
En minä vikise mutta ei toivottavasti myöskään mieheni.
Turvallista, seikkailutonta ja ennakoitavaa elämää sinulle pelkoinesi ja asenteinesi.
Harmittaa että suhtauduin sinuun kuin rationaaliseen ihmiseen. Olisi pitänyt ymmärtää paremmin alun perin.
"Hän on mun, hän on mun, lökäpöksyni mun; ujo, laiha ja pikkuisen arka..."
Lohduttaudu sillä että ainakin tuon laulun mukaan sinullekin löytyy ottaja. Muista vikistä.
"lökäpöksyni mun; ujo, laiha ja pikkuisen arka..."
Et arvaakaan kuinka kaukana tuo on minun kuvailuista.
Kaikesta sinun venkuilusta huolimatta kuulut 95% naisista jotka etsivät itsevarmaa, seikkailunhaluista maailmanmiestä ja hurmaajaa joka elää hetkessä ja bla-bla.
Ei sinussa mitään erikoista ole joten kilpailu voi olla aika kovaa. ;)
Ja kyllähän sinä vikiset.
en alottaisi suhdetta ilman "sitä tunnetta" se on totta että todella harvan kanssa se on ja aina kun se omalta osalta on ollut ei ole sillä toisella samoja tunteita mua kohtaan, että se siitä
Jos joku mies saa sinussa aikaan jotain "tunnetta", silloin hyvin monet muutkin naiset syttyvät samalla tavoin ja tällaisella miehellä on paljon valinnanvaraa.
Tyypillisesti tällaisten sytyttäjien kanssa ei tule mitään kovin järkevää parisuhdetta, vaan tuonkaltaisia tilanteita joita naiset näyttävät kerjäävän miesvalinnoillaan ja kriteerinasettelullaan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=22000000039191248
Tavalliset ja kunnolliset miehet (jotka tosin eivät ole näitä mystisiä sytyttäjiä) kelpaavat sitten ehkä jossain vaiheessa elättäjäksi ja huolehtimaan yh-äidin perheestä.
Piristää kummasti ATM:n arkea.
MUAHAHAHAAA!
olettaa, että ns. tavallisen näköinen ja oloinen mies tai nainen ei voisi pettää kumppaniaan. Samoin kuin on yksinkertainen sekin oletus, että hyvännäköinen ja hurmaava on suurella todennäköisyydellä pettäjä.
Minä etsin ja treffailin ja yritin seurustellakin, mutta ei vaan onnistanut. Sitten profiiliini eksyi mies, joka laittoi kummallisia (erikoisia) viestejä. Ei mitään henkilökohtaista, ei vihjailuja, mutta pieniä kommentteja kuitenkin. Hän jatkoi, vaikka en kaikkiin vastannutkaan.
Sitten erään kerran päätin kutsua hänet chatiin. Ajattelin, että kyllä hän sitten lopettaa yhteydenpidon. Siitä sitten kaikki alkoikin. Nyt seurustelemme ja olen onnellinen. Hän on antanut minulle kaiken sen mitä olen kaivannut kaikki nämä yksinäiset vuodet.
En koe mitenkään rimaa laskeneeni, vaikkakaan hän ei ulkonäöllisesti olekaan ihannemieheni. Hänen käytöksensä, puheensa, tietomääränsä, huumorintajunsa, avoimmuutensa ja tunteellisuutensa ovat tehneet minuun vaikutuksen.
Tunnetko häneen sitten myös seksuaalista vetoa? "Olen ihan onnellinen" kuulostaa minusta juuri siltä, että tyydyt siihen mitä saat vaikka se mies ei saakaan sukkiasi pyörimään jaloissa. Ja tämä on juuri se tekijä joka monista suhteista puuttuu. Siis seksuaalinen kemia on erittäin tärkeä asia. Koska olet viimeksi kaatanut sen tyypin sohvalle ja tehnyt temput? Jos mies ei näet miellytä fyysisesti on suhde tuhoon tuomittu.
helvetin seksuaalisuutta korostetaan koko ajan?
Eikö ihmiset saa, olla ja ihastua kehen tahansa ja olla onnellisia ilman että joku kyseenalaistaa tunteet ja kysyy "Kuinka usein himottaa ja saako sun munan kovaksi tai sut kosteeksi?"
Se voi olla sinun kohdalla että jos se ei miellytä sinun halujasi fyysisesti että suhde on tuhoon tuomittu mutta toisten kohdalla se on eri juttu ja suhde voi jopa TUNTUA PAREMMALTA kun se ei pyöri liikaa seksin ympärillä.
Kukaan ei kuule saa sukkia pyörimään jaloissa kun vähän pidempään ollaan yhdessä eikä se silti vaihtamalla parane.
Aivan yliarvostettua tuollainen seksuaalinen veto, elämässä on kuule muutakin ja seksi voi olla aivan yhtä hyvää vaikka et himoitsisi kumppaniasi lihallisesti alusta alkaen.
Juuri sitä meillä on kaiken muun hyvän lisäksi. Sanoinhan että hän on juuri sellainen mitä olen kaivannut kaikki vuodet. Onnellinen ja tyydytetty :)
Pettämisen syyt TOP 3:
1. Hetken mielijohde
2.Liian vähän seksiä kotona
3.Kyllästyminen/huomion kaipuu
En minä kenenkään ihastumisia arvostellut!! Painotin vain, että fyysinen vetovoima on tärkeä tekijä suhteessa eikä kenenkään pidä tyytyä suhteeseen josta tämä luonnollinen osa puuttuu.
Intohimoinen nainen, lue kukaan nainen, ei pysty olemaan suhteessa sellaisen miehen kanssa joka ei puhu eikä pussaa. Tosin olen huomannut, että ikäiseni kaksi-kolmekymppiset miehet ovat hellyyden kipeitä mikä on minusta aivan ihanaa. Halaus päivässä saattaa nimittäin pelastaa henkesi:)
Viestisi hyppii asiasta toiseen ja liittää yhteen asioita, jotka eivät suoranaisesti liity toisiinsa.
Tästä olen samaa mieltä:
"kukaan nainen, ei pysty olemaan suhteessa sellaisen miehen kanssa joka ei puhu eikä pussaa. Tosin olen huomannut, että ikäiseni kaksi-kolmekymppiset miehet ovat hellyyden kipeitä mikä on minusta aivan ihanaa. Halaus päivässä saattaa nimittäin pelastaa henkesi:) "
Totta, fyysinen huomiointi on tärkeää (tietenkin ihmisestä riippuen, mutta itselleni ainakin). Halauksia ja pusuja tarvitaan. Mutta miten se liittyy seksuaaliseen vetovoimaan? Minä voin tuntea hellyyttä, kiintymystä ja ihastumista jotakuta kohtaan, vaikka seksi ei kiinnostaisikaan.
On olemassa a-seksuaalisia ihmisiä, joille oikeasti seksi ei ole kovinkaan kiinnostavaa tai tärkeää. Olisi mukava, jos tälläisetkin miehet voisivat löytää kumppanin eivätkä kaikki vain korostaisi sitä seksin tärkeyttä. A-seksuaalisuus ei tarkoita sitä, etteikö voisi tuntea 'fyysistä vetovoimaa' tai että olisi jotenkin tunnekylmä - päinvastoin, olen itsekin hyvin hellyydenkipeä ja läheisyydenkaipuinen.
olla todellakaan mikään a-seksuaali (seksi ei kiinnosta vähääkään).
Osalla miehistä ei ole niin suuri seksuaalinen vietti kuin toisilla aivan samoin kuin naisilla.
Tuo on kyllä pahimman luokan paskapuhetta etteikö muka vaihtamalla parane. Jos suhteen aikana tapaa henkilön jonka kanssa menee kemiat yhteen paremmin kuin olisi koskaan uskonut kenenkään kanssa tapahtuvan, se todellakin paranee vaihtamalla...
Olin vuosia suhteessa mieheen, joka oli "ihan kiva ja sopiva" ilman sitä kuuluisaa TUNNETTA.(Kyllä, hölmö minä!) Kokeiltu on, ei toimi.
Itselläni ei ole tarkkoja kriteereitä(ei tietenkään saa olla väkivaltainen ym.) Tärkein asia seuraavan miehen(ja toivottavasti sen viimeisen)kanssa on TUNNE: sähkö ja säpinä. Ilman tätä tunnetta en lähde enää parisuhteeseen.
varaudu siihen että se sähkö ja säpinä, kenet tahansa valitsekin tule kestämään kauaa ainakin molemminpuolisesti.
Sen kannalta yksistään ei kannata sitä suhdetta rakentaa.
"Se tunne" eli ihastuminen on tietysti tärkeä, ilman sitä ei kannata aloittaa mitään eli siinä mielessä ei kannata laskea 'kriteereitään'. Tämä ihastuminen ei kuitenkaan tarkoita seksuaalista vetoa, vaikka monet niin luulevatkin - seksi on toissijaista. Ja nyt tuleekin sitten se juju, joka tekee 'laske rimaa'-kommenteista ihan oikeasti järkeviä:
Ihastumisskaalaansa voi oikeasti laajentaa tietoisesti. Pitää vaan 'avata silmänsä' kaikenlaisille mahdollisuuksille, katsoa tarkemmin ympärilleen ja myös niitä ihmisiä jotka eivät mitenkään hirveästi erotu massasta komeudellaan tms ja jopa niitä jotka näyttävät suoranaisen rumilta ensikatsomalta. Itse olen pystynyt tähän hyvinkin vaivattomasti ja tämän harjoittelu on kivaakin; kun luennoilla/kaupassa/kaupungilla/missä tahansa on tylsää, voi katsella ympärilleen ja miettiä, mikä jossain satunnaisessa ihmisessä on sellaista että häneen voisi tuntea vetoa. Itse huomioin erityisesti ulkonäköön ja käyttäytymiseen liittyviä asioita joita pidän söpöinä, erityisesti erilaiset epävarmuuden merkit saavat minut pitämään kyseistä ihmistä suloisena, koska tunnistan itseni. Tämä tunne ei kuitenkaan ole mitään alentuvaa säälintapaista myötätuntoa, vaan sellainen aito 'aaaww'-fiilis, joka on aina ensireaktio myös ihastumisessani. Satunnaisiin vastaantulijoihin nyt ei tietenkään kerkeä ihastua jo siksi että ne ovat seuraavalla sekunnilla poissa elämästä, mutta pointti on siinä että itsessään pystyy herättämään jotain ihastumiseen potentiaalisesti johtavaa kun vaan stimuloi itseään ja virittää itsensä sopivalle taajuudelle.
Nykyään en juurikaan edes huomaa perintesen hyvännäköisiä ihmisiä, etenkään niitä jotka näyttävät tiedostavan hyvännäköisyytensä, kun vielä muutama vuosi sitten ihastuin lähinnä pelkästään tietynlaiseen ulkonäköön.
Kaikista löytyy jotain puoleensavetävää, jos ei ulkonäöstä niin olemistavasta tai esim. siitä mielikuvasta, joka tyypistä tulee - jos minä huomaan olevani epäonnistumaisillani tälläisessä mielikuvaharjoituksessa, siis että en löydä randomhenkilöstä mitään puoleensavetävää ensisilmäyksellä, voin alkaa ajatella sitä millainen mielikuva minulle välittyy tyypin persoonsasta ja sitten voikin tulla mieleen monia asioita kuten 'tuon kanssa olisi varmasti mukava pelailla oldskool-nintendopelejä kotona eikä tarvisi miettiä että milloin se pettää'. Vielä parempi jos tyyppi ei ole ihan tuntematon, eli tietää jotain siitä persoonasta oikeastikin.
Itse olen tällä hetkellä ihastunut kahteen ihmiseen, joista toista pidin aluksi hieman epämiellyttävän näköisenä ja toisen ulkonäköä en juuri edes huomannut ennen kuin hän teki vaikutuksen älykkyydellään. Tuohon toiseen ihastuin kun kävi ilmi, miten hyvä keskustelija hän on.
Erilaiselle puoleensavetävyydelle pitää vain avata silmänsä. Pitää olla avoimin mielin niin voi nähdä puoleensavetävyyttä erilaisissakin ihmisissä ja siitä saa itse reilusti voittoa, sillä mahdollisuudet parisuhteeseen lisääntyvät sitä mukaa mitä enemmän myös oma avarakatseisuus lisääntyy :)
On täyttä taikauskoa, etteikö tunteita muka pystyisi kontrolloimaan. Itse olen jopa onnistunut ihan tosissani ihastumaan erääseen ihmiseen ihan järjen pohjalta - aloin miettiä, että 'kuka tuntemistani ihmisistä vaikuttaa älykkäimmältä ja turvallisimmalta' ja vastaus oli eräs ei ehkä erityisen hyvännäköinen (opin kyllä myöhemmin pitämään hänen ulkonäöstäänkin kovasti), mutta sitäkin fiksumpi kaveri. Mitä enemmän asiaa ajattelin sitä enemmän ihastuin tyyppiin ihan omien järkeilyjeni pohjalta, mutta en kuitenkaan ikävä kyllä uskaltanut lähestyä siinä mielessä. Kerroinkin tämän ihan vaan esimerkkinä siitä itsensä stimuloinnista järkevällä tavalla.
Opetellaan kaikki kontrolloimaan tunteitanne ja suuntaamaan ne järkeviin kohteisiin!
Tätä lisää!
mitään mieltä ryhtyä suhteeseen kenen tahansa kanssa. Ja uskokaa tai älkää, niin tämä EI tarkoita tiettyä/poikkeavan komeaa ulkonäköä tai pelimieselkeitä. (Itseeni vetoavat ennemminkin kirjallisuutta ja muuta kulttuuria harrastavat melko pienikoiset farkkuihin ja villapaitoihin pukeutuneet ystävälliset ja kiltin oloiset opiskelijamiehet kuin lihaksikkaaksi treenatut/hyvin tienaavat pukuäijät/coolit rokkimiehet/pinkeissä paidoissaan hilluvat fruittarit/karut kaljupäät motskareineen jne jne.)
Kukaan ei voi täyttää toisen kaikkia tarpeita ja olla toisen silmissä täydellinen, mutta jos heti tapaamishetkestä lähtien ajattelee, että voi vee miten ärsyttävä tyyppi, yhtään en jaksa kuunnella sen juttuja ja miten sillä voi olla noin hölmöjä mielipiteitä JA tunne ei muutu miksikään muutaman tapaamisen aikana/tunne on erittäin vahva heti ensitapaamisella, en tajua miksi lähteä rakentamaan vakavampaa suhdetta. En minä halua suhdetta siksi, että olisi sitten joku satunnainen miehenpuoli sohvalla röhnöttämässä ja välillä naimassa, vaan haluan kumppanin.
Välillä mietin ajattelevatko nämä itseään ATM:ksi tituleeraavat täysin toisin. Kelpaisiko heille kuka tahansa (normaalipainoinen, sehän taitaa olla se tärkein ehto) eukko, jos nainen vaan antaisi pillua kun käsketään ja muuten olisi pois häiritsemästä? Onko ATM miettinyt jaksaisiko todella kuunnella päivästä toiseen esim sen ihanan herkkupeppublondin selostusta kristalliterapian vaikuttavuudesta ihmisten energiavirtoihin ja neljännesvuosittaisen suolihuuhtelun merkityksestä kehon rasvakudoksen puhdistumiselle ja henkiselle vireydelle? (Sori pojat, elävä nainen ei ole samanlainen panonukke kuin Barbara tai leffan Trisha, elävä nainen puhuu, tekee, suuttuu, on hankala, häiritsee, vie tilaa ja aikaa, eikä sitä voi laittaa kaappiin piiloon aktin jälkeen.) Tämä on tullut mieleen siitä kun täällä kerrotaan naiselle olevan niin perkeleen helppoa päästä suhteeseen. Mutta en minä halua suhdetta tyypin kanssa, joka on mielestäni esim. aivan helvetin ärsyttävä. Niin kuin esim tuollainen kristalliterapiamies olisi.
En tiedä, onko viestisi tarkoitettu vastaukseksi minun viestiini tuossa ylempänä, mutta koska viesti kerran on sijoitettu juuri tähän kohtaan keskustelua, tulkitsen sen siten ja vastaan omasta puolestani...
Eli enhän toki neuvonut viestissäni, että 'kenen tahansa' kanssa pitäisi alkaa suhteeseen. On hyväkin olla *henkisiin ominaisuuksiin liittyviä* kriteereitä, jotka estävät joutumasta vaarallisiin suhteisiin (esim. alkoholistien kanssa). Pointti oli se, että omaa näkökulmaansa ja ajatusmaailmaansa voi tietoisesti yrittää laajentaa nimenomaan järkevään suuntaan ja erityisesti ulkoisten kriteerien suhteen, ei siis sellaiseen suuntaan että huolisi 'ihan kenet tahansa'.
Mielestäni se ei ole "tunne", jos suggeroi itsensä ajattelemaan tietyllä tavalla. En aio kokeilla.
Kutsutaan sitä sitten vaikka 'reaktioksi', mutta yhtä aito se silti on kuin ensisilmäykselläkin tapahtuva reaktio/tunne. Ei termillä väliä.
En tiedä onko naispuolisen ihmisen jotenkin vaikeampi käsittää sitä, että kaikkia (henkisiä) reaktioitaan voi kontrolloida itse kunhan uskoo omaan rationaalisuuteensa ja järjen voittoon (ensi)tunteesta.
tarkoitus ottaa kantaa juuri sinun tekstiisi. Samaa mieltä olen siitä, että silmät kannattaa pitää auki ja tosiaan katsella vähän erilaisiakin tyyppejä. Itse ihastun johonkuhun tosissani vasta sitten kun olen oppinut tuntemaan tämän. Pinnalliset "wow mikä komistus" -ajatukset haihtuvat hyvinkin pian, sen sijaan muutamasta tyypistä joihin on aluksi suhtautunut täysin neutraalisti, on silmissäni kehkeytynyt upeita uroita kun vuosien mittaan olen oppinut heitä tuntemaan. (Huono mäihä, kiinnostus ei ole ollut molemminpuolista.) Harmi vaan, että nopeatempoinen deittailukulttuuri ei suosi tällaista vaivihkaa ja pikkuhiljaa tutustumista, kun heti alusta alkaen pääpriopriteettina on kumppanin metsästys ja toista arvioidaan ensihetkestä lähtien poikkis/tyttis -kriteereillä eikä "ihminen" -kriteereillä.
Hyvä asenne, hienoa huomata että näillä palstoilla edes muutamat ajattelevat samankaltaisesti.
Ensivaikutelmalle tosiaan annetaan liian suuri painoarvo. Tälläisessä 'myy persoonasi ja ulkonäkösi viidessä minuutissa'-kilpailussa häviävät erityisesti introvertit ja ujot, joilla kestää jonkin aikaa rentoutua uuden ihmisen seurassa.
"Wow mikä komistus"-tyypit ovat mukavaa silmäniloa, mutta oikeassa parinmuodostuksessa se ei ole merkittävää. Ja kuten sanoitkin, monen ulkonäöstä alkaa pikkuhiljaa tykätä kun siihen 'tottuu' tai oppii näkemään eri tavalla, vaikka ensinäkemältä ei olisi tehnyt vaikutusta :)
"En tiedä onko naispuolisen ihmisen jotenkin vaikeampi käsittää sitä, että kaikkia (henkisiä) reaktioitaan voi kontrolloida itse kunhan uskoo omaan rationaalisuuteensa ja järjen voittoon (ensi)tunteesta."
Sinun kannattaisi ottaa ehkä selvää siitä, minkälaiselta aatehistorialliselta pohjalta tämä väitteesi nousee.
mistä se vastaväite tuolle eli ettei tunteita voi hallita nousee.
On eri asia väittää, että tunteitaan ei voi ollenkaan hallita ja niihin ei voi mitenkään vaikuttaa, kuin väittää että ihminen ei ole täysin rationaalinen ja tietoinen olento.
1. Ovatko aina järjellä tehdyt ratkaisut parempia kuin tunteella tehdyt? Millä perusteella?
2. Voiko järjen ja tunteen oikeasti todella erottaa toisistaan ihmisen toiminnassa?
3. Ovatko aina tunteet ja järki ristiriidassa?
4. Eikö tunteella ja järjellä voi päätyä samaan lopputulokseen?
5. Tietääkö ihminen aina varmasti, mikä hänen toiminnassaan pohjautuu järkeen ja mikä tunteeseen?
6. Voidaanko olettaa, että kaikille ihmisille kaikissa kulttuureissa, ympäristöissä ja tilanteissa on aina paras vaihtoehto luottaa yksinomaan järkeen päätöksiä tehdessä?
7. Onko järkevää uskoa, että itseään, järkeään ja tunteitaan voi täysin hallita joka tilanteessa? Entä jos tämä uskomus itsessään perustuukin tunteeseen? Onko tämä uskomus silloin edelleen järkevä?
8. Miten "tunteet" ja "järki" määritellään?
9. Miten tunteet saavat useiden ihmisten ajattelun niin pahasti vääristymään että he kuvittelevat tunteilla tehtyjen päätösten olevan niitä oikeita vaikka lopputulos on aina selvä ja aikaisemmin todennettu?
10. Onko tunteille herkempien ihmisten helpompi alistua tunteiden vietäväksi vaikka se tarkoittaisi huonojen pitempi aikaisten päätösten tekemistä (järkevien) koska mielihyvän tunteet tuottavat heille juuri riittävästi vastinetta kaikille pettymyksen/tappion tunteille. Tätä voisi kuvata sykliseksi (syön tippaleivän koska se maistuu hyvälle, saan sähköiskun joka tekee kipeää, syön tippaleivän koska se maistuu hyvälle,...)
Kysymys 7. muuten sinun kohdalta on täyttä häröilyä ja se olisi sama kysyä sitten että onko ihminen tietoinen vai ei ajatellessaan olevansa tietoinen ja onko tämä kovinkaan tietoista tällainen tiedostaminen?
Sekoitat muuten hienosti taas subjektiivisen järjen siihen mitä voimme ajatella objektiivisena järkevyytenä. Tälläinen järkevyyshän perustuu siihen että vaikka ihmisen oma ajattelu kertoisi mitä (järki sekä tunne voi johtaa harhaan) sillä hetkellä niin hän voi silti yleiseen järkevyyteen vedoten perustella nimenomaan itselleen miten kyseinen tilanne vastaa alkuperäisiä tavoitteita ja onko näköpiirissä asioita jotka johtaisivat tuohon lopputulokseen. Ongelmana on lähinnä tunteiden tuottama "instant gratification" ja sen odotus vaikka mitään tällaista ei olisi odotettavissa jatkossa (kts. syklisyys ylempänä)
Suurin ongelma puhtaan "tunteen" kanssa eläessä on tulkita väärin tosiasioita sekä luoda mielikuvia jotka muuttuvat jatkuvasti. Nykyisellään vaikka puhutaan järjestä paljon niin todellisuudessa usein viitataan tunteeseen ja nimenomaan hetkellisten tunteiden ohjaavan ihmisen oikeaan suuntaan. Tätä voisi verrata suoraan melkein maagiseen ajatteluun useimmissa tapauksissa.
Usein tunteelliset päätökset sisältävät juuri riittävästi itse sen verran sisäistä logiikkaa että ne vaikuttaa järkeviltä ihmiselle vaikka jos katsotaan toisesta tai oikestaan mistä kulmasta muusta tahansa asioita niin se on kaikkea muuta kuin järkevää (varsinkin jos ajatellaan sitä mihin henkilö pyrkii).
...kysymyksiä!
Minusta on järkevää luottaa tunteeseen.
aloittaja
tunteeseen?
Huhuh, että nauroin tuolle.
luottaa järkeen. XD
1. Päätösten 'paremmuus' on aika tavalla suihteellinen käsite :-) Riippuu ihmisen omista tavoitteista ja arvoista. Itselleni suurin arvo on nimenomaan rationaalisuus, ja minulle henkilökohtaisesti 'hyvä' päätös on sama asia kuin järjellä tehty päätös.
2. Minä ainakin voin, ja jos oma arviointikyky heikentyy jostain syystä, voin aina tarkistaa lähelläni olevien ihmisten yleisen mielipiteen, joka antaa yleensä jotain osviittaa siitä, mikä on järkevää.
3. Eivät tietenkään, ja koko tunne/järki-erottelu merkitseekin käytännössä vain niissä tapauksissa, kun ne ovat ristiriidassa.
4. Tietenkin, ja silloin erottelulla ei olekaan väliä. Tunne/järki-erottelu ratkaisee vaikeissa tilanteissa, joissa sydän sanoo yhtä ja järki toista.
5. Älykäs ihminen tietää ;)
6. 'Paras' vaihtoehto riippuu ihmisen omista arvoista ja tavoitteista. Mikäli pitkän tähtäimen hyvinvointi ja turvallisuus ei kiinnosta yhtä paljon kuin hetken huuma, niin silloin paras ratkaisu on aina kuunnella tunteitaan.
7. Kyllä, koska juuri tämä tunteidensa ja vaistojensa kontrollointi erottaa nykyihmiset luolamiehistä. Tietenkään ei pidä käyttää sanoja kuten 'joka tilanteessa', sillä aina löytyy säännön vahvistavia poikkeuksia (esim. yhtäkkiselle säikähdykselle ei voi mitään), ja tämäkin sääntö varmasti toimii eri asteisesti eri ihmisillä. Itse olen kuitenkin omalla kohdallani huomannut pystyväni erinomaisesti kontrolloimaan ja säätelemään tunteitani, ja tunnistan helposti milloin tunteeni ovat irrationaalisia ja milloin niitä ei kannata kuunnella.
1. Niin, tässä tulisi juuri nähdä yksilöiden väliset erot ja sallia eri yksilöille erilainen tapa tehdä päätöksiä.
2. Olen tästä hieman eri mieltä. Vaikka ihminen ajattelee voivansa tehdä täysin selvän jaon tunteiden ja järjen välille, se ei välttämättä pidä paikkaansa. Vaikka tunteita ja järkeä käsitellään osittain eri aivoverkostoissa, nämä verkostot ovat kuitenkin kiinteästi toisiinsa yhteydessä.
3. & 4.
Mutta miksi silloin aina järjellä tehtävät päätökset olisivat parempia? Miten silloin selität sen, että olen onnistunut elämässäni tekemään nimenomaan pitkällä tähtäimellä ajateltuna onnistuneita päätöksiä, jotka ovat perustuneet enemmän tunteeseen tai intuitioon kuin loogis-rationaaliseen ajatteluun?
5. Ja viisas ymmärtää, ettei aina tiedä.;)
6. Minusta tässä juuri on ongelma; tunteet liitetään usein automaattisesti erityisesti rakkaussuhteissa johonkin ristiriitojen ja intohimojen myrskytuuleen, joka vie mukanaan hetken huumaan. Tässä mielestäni tunteet, niiden olemus ja niiden merkitys ihmisen toiminnan ohjauksessa on kokonaan ymmärretty väärin.
Tunteet voivat esimerkiksi varoittaa siitä, että nyt menee jotain pieleen (vähän samaan tapaan kuin fysiologinen kivun tunne liikuntaa suoritettaessa voi tarjota arvokasta informaatiota siitä, että nyt kannattaisi treenaus lopettaa).
7. Hmmm... Tai sitten voi olla, että vastaasi ei ole vielä tullut tilannetta, jossa kontrollillasi olisi ollut realistinen mahdollisuus pettää.;)
Jos kerran luolamiehet eivät kontrolloineet tunteitansa ja vaistojansa ja me olemme nyt täällä, lajina olemassa, eikö se kerro jotain tunteiden ja vaistojen käyttöarvosta.;)
"8. Miten "tunteet" ja "järki" määritellään?"
Tämä onkin ihan hyvä kysymys.
"9. Miten tunteet saavat useiden ihmisten ajattelun niin pahasti vääristymään että he kuvittelevat tunteilla tehtyjen päätösten olevan niitä oikeita vaikka lopputulos on aina selvä ja aikaisemmin todennettu?"
Miten selität sen, että olen tehnyt elämässäni monia nimenomaan pitkällä tähtäimellä onnistuneita päätöksiä, jotka ovat perustuneet enemmän tunteisiin ja intuitioon kuin järkeen?
Miten selität sen, että olen päätynyt yhtä hyviin kumppanivalintoihin sekä tunne- että järkisyistä? Sekä järkisyihin perustuvan päättelyn että intohimoisen ihastumisen tuloksena olen päätynyt kiinnostumaan miehistä, jotka ovat fiksuja, tasapainoisia ja turvallisia.
"10. Onko tunteille herkempien ihmisten helpompi alistua tunteiden vietäväksi vaikka se tarkoittaisi huonojen pitempi aikaisten päätösten tekemistä (järkevien) koska mielihyvän tunteet tuottavat heille juuri riittävästi vastinetta kaikille pettymyksen/tappion tunteille. Tätä voisi kuvata sykliseksi (syön tippaleivän koska se maistuu hyvälle, saan sähköiskun joka tekee kipeää, syön tippaleivän koska se maistuu hyvälle,...)"
Varmasti ihmisten välillä on eroja siinä, haluavatko he mieluummin nopeaa lyhytnäköistä mielihyvää vai pitemmällä aikavälillä kestävämpää mielihyvää, joka ei ole heti saavutettavissa. Aina ei kuitenkaan ole niin, että tunteisiin perustuva valinta tarkoittaisi lyhytnäköistä mielihyvävalintaa tai järkeen perustuva kaukokatseista valintaa.
"Kysymys 7. muuten sinun kohdalta on täyttä häröilyä ja se olisi sama kysyä sitten että onko ihminen tietoinen vai ei ajatellessaan olevansa tietoinen ja onko tämä kovinkaan tietoista tällainen tiedostaminen?"
Ajatuksen leimaaminen häröilyksi on helppo tapa ohittaa se.
"Sekoitat muuten hienosti taas subjektiivisen järjen siihen mitä voimme ajatella objektiivisena järkevyytenä."
Millä erotat nämä kaksi?
Ja lopuksi: Miksi ihmisen pitäisi tehdä kaikki päätökset järjellä?
"Jos kerran luolamiehet eivät kontrolloineet tunteitansa ja vaistojansa ja me olemme nyt täällä, lajina olemassa, eikö se kerro jotain tunteiden ja vaistojen käyttöarvosta.;)"
Ei se kertoo siitä että "luolamiehet" olisivat kuolleet tai jääneet sinne missä olivatkin tunteidensa ja vaistojensa varassa ilman korkeamman älykkyyden kehittymistä. Jos haluat elää kivikaudella niin elä mutta älä kuvittele että se olisi kovin järkevää ja kovinkaan kestävää (vrt. miten "luolamiehille" olisi käynyt ilman kehittymistä).
Tietysti tämähän on sinulle uutinen kun logiikkasi on aika puutteellista joten ei voi odottaa että tietäisi ihmisen evoluutiosta yhtään sen enempää.
selittämään jos et tajua noiden eroa
"Millä erotat nämä kaksi?"
"Ja lopuksi: Miksi ihmisen pitäisi tehdä kaikki päätökset järjellä?"
Ei tarvitsekaan vaan nimenomaan vedotaan objektiiviseen järkevyyteen eli siihen mikä on tavoite. Esimerkiksi pitkä onnellinen suhde vaikkapa. Jos et käytä järkeäsi ja vetoa objektiiviseen järkevyyteen niin teet tunteilla päätöksiä jotka voivat huomenna näyttää toisenlaisilta. Joillekin, varsinkin naisille tämä näyttää käyvän, kuten sanoin johtuu syklisestä ajattelutavasta sekä kykenemättömyydestä nähdä loogisia yhteyksiä eri syiden ja seurausten välillä. Tunteella on helppo selittää musta valkeaksi.
"Miten selität sen, että olen päätynyt yhtä hyviin kumppanivalintoihin sekä tunne- että järkisyistä? Sekä järkisyihin perustuvan päättelyn että intohimoisen ihastumisen tuloksena olen päätynyt kiinnostumaan miehistä, jotka ovat fiksuja, tasapainoisia ja turvallisia."
Olet käyttänyt järkeä huomaamattasi tehdessäsi tunne päätöksiä tai se on ollut onnenkauppaa.
Se että sinä olet päätynyt samaan ei tarkoita että muut päätyvät.
Tietysti et voi hyväksyä sitä että tunteella tehdyt päätökset johtavat usein pitemmällä tähtäimellä huonompaan lopputulokseen kun et ymmärrä mielikuvien hämärtymistä etkä mainitsemaani positiivisten tunteiden vaikutusta päätöksentekoon.
"Ajatuksen leimaaminen häröilyksi on helppo tapa ohittaa se."
Ohitin sen koska se oli alusta loppuun pelkkää roskaa. Erinäisiä sanoja yhdisteltynä toisiinsa että saadaan looginen rakenne lauseelle ja lopputuloksena normaalia diipadaapaasi.
hymiöstä päätellä, kommenttini ei ollut tarkoitettu vakavaksi tieteelliseksi väitteeksi.
"ilman korkeamman älykkyyden kehittymistä."
Myös kyky käyttää tunteitaan toiminnan ohjauksessa kuuluu korkeampiin älyllisiin kykyihin.
"Jos haluat elää kivikaudella niin elä mutta älä kuvittele että se olisi kovin järkevää ja kovinkaan kestävää"
Elän siis kivikaudella, jos en suhtaudu yhtä tunteellisen dogmaattisesti järjen käyttöön kuin sinä...;)
"Tietysti tämähän on sinulle uutinen kun logiikkasi on aika puutteellista joten ei voi odottaa että tietäisi ihmisen evoluutiosta yhtään sen enempää."
Jos tavoitteenasi on vakuuttaa minut ajatustesi oikeammuudesta suhteessa omiin ajatuksiini tai älyllisestä etevymmyydestäsi suhteessa minun älyyni, se ei valitettavasti onnistu siten että asennoidut minuun ylimielisesti.
Et ilmeisesti osaa ajatella sitä mahdollisuutta, että olisin tutustunut erilaisiin näkökulmiin hahmottaa ihmisen toimintaa ja todennut pelkän evolutiivisen ja biologisen näkökulman riittämättömäksi.
Totta. Se miun ensimmäinen seurustelukumppani oli joku, täysin tuntematon, jolta en tiennyt mitä tulen saamaan. Aloitin jonkun kanssa josta en tiennyt mitään, en ollut ihastunut, se vain tapahtui. Lähdin vain kelkkaan. En tiedä minkä takia.
Ja muutama tässä välissä...
Mutta aloitin kyllä ihan surutta, enkä kyllä ole katunut hetkeäkään. Mutta nykyisin en kyllä helvetissä aloittaisin noin vain, en, EN.
Olen luita ja ytimiä myöten tunneihminen, herkkä ja romantikko. Itken elokuvissa silmät punaisiksi ja unelmoin häistäni. Oletko koskaan rakastunut ensisilmäyksellä? Siinä ei auta järkeilyt. Se on maailman ihanin tunne ja toivottavasti jokainen ihminen elämässään kokee sen.
Olen kokenut myös pettymyksiä kun mies on ollutkin varattu tai minulle on valehdeltu mutta en ensijärkytyksen jälkeen katkeroidu, koska se on tuhoava tunne.
Ehkä meitä ihmisiä on kahteen junaan. Toiset menevät sinne minne kartta näyttää ja toiset kuuntelevat sydäntään.
Mutta antaa tulla vain paskaa silmille kaikki kyynikot. Haukkukaa kuinka lapsellinen olen ja kuinka elämä vielä opettaa. Jos on tarvis, odotan sielunkumppaniani vaikka sitten tuohon viidenkympin ikään ja vaikka kauemmin. Siihen asti muu elämä pitää minut kiireisenä.
paljon paketissa rautaista asiaa. Hyvin painavaa, hyvin tärkeää. Siulla on oikia asenne. Älä vaihda sitä koskaan. En mie osaa just nyt muuta pistää, kuin mahtavaaa.
...koskaan saanut kokea rakastumista ensisilmäyksellä. Tavallaan kun ajattelee kokoajan muiden puolesta niin siinä unohtaa omanittensä :(
...on ilmaisu, joka halventaa sanaa 'rakkaus'. Voimakaskin ihastuminen tai jopa kiintyminen ensisilmäyksellä on toki mahdollista, mutta en ole ikinä ymmärtänyt koko termiä 'rakastua ensisilmäyksellä'. Se tunne, että pää menee pyörälle ja joutuu kokonaan jonkun uuden ihmisen valtaan ei ole rakkautta, vaan ihastumista.
Et siis ole menettänyt mitään, kun et ole koskaan saanut kokea rakkautta ensisilmäyksellä. En minäkään ole koskaan kokenut tulemista kidanapatuksi avaruusalukselle.
Poikkeuksena tietysti sellaiset tapaukset, joissa kaksi ihmistä on tuntenut toisensa netin välityksellä pitkän ajan ja ollut vahvasti ihastunut toisiinsa. Jos sitten ensitapaamisella huomaa rakastuneensa, niin ehkä silloin voidaan puhua jo aidostakin tunteesta, kuka tietää.