Olen luonteeltani hiljainen. Kannattaisiko minun tietoisesti kapakassa naikkosia iskiessäni teekennellä olevani puheliaampi kuin olenkaan?
Tuntuu siltä, että hiljaista miestä helposti pidetään nörttinä tai luuserina tms vaikken kyllä sellainen millään mittaustavalla ole. Kummallista, kun naisia näyttää viehättävän sellaiset jätkät, jotka ovat koko ajan äänessä, puheen sisällöstä riippumatta. Jääkö siitä jonkinlainen kuva, että mies on valoinen luonne tai älykäs tms kun se on puhelias? Minusta hiljainen ihminen voi olla yhtälailla sympaattinen ja miellyttävä, siis jos naisia ajatellaan.
Tuntuu siltä, että hiljaista miestä helposti pidetään nörttinä tai luuserina tms vaikken kyllä sellainen millään mittaustavalla ole. Kummallista, kun naisia näyttää viehättävän sellaiset jätkät, jotka ovat koko ajan äänessä, puheen sisällöstä riippumatta. Jääkö siitä jonkinlainen kuva, että mies on valoinen luonne tai älykäs tms kun se on puhelias? Minusta hiljainen ihminen voi olla yhtälailla sympaattinen ja miellyttävä, siis jos naisia ajatellaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielestäni ei kannata teeskennellä. Vaikka se auttaa voisikin, niin jossakin vaiheessa se oikea luonne tulee esille ja nainen voi siihen pettyä. Eli ole sellainen kuin olet, se on minun mielipide. Ja kyllä hiljaisempikin mies on ihan yhtä hyvä kuin puheliaampikin. Itse olen myös luonteeltani vähän hiljaisempi mies.
Turha esittää muuta kuin mitä on. Ja ainakin minusta vähän hiljaisemmat miehet ovat paljon mielenkiintoisempia kuin suupaltit, ehkä johtuen myös siitä että itse olen varsinainen pälättäjä. Yli-puheliaat miehet ovat varsin usein myös yli-itsekeskeisiä.
Ole oma itsesi, kyllä vähäpuheisuudellakin on kannattajansa. ;)
ainakin tehoaa paremmin sellainen, että mies sanoo jotain ei-tavanomaista mieluummin kuin pälättää jostain itsestäänselvyyksistä koko ajan. Se tehoaa myös, että mies osaa kuunnella ja kenties esittää jatkoysymyksiä jostain aiheesta, omaa omia mielipiteitä eikä vaan nyökyttele ja yritä miellyttää. Sellaisia jokapaikan pellejä ei jaksa sietää kovin pitkään. Vaikka hauska, huumorintajuinen pitää kyllä silti olla, ei mikään vakava epätoivoinen tuijottaja. :) Heh, nyt alkoikin päässä soimaan se biisi: "Mitä kaikkee miehen tulee olla.." Taitaa olla tämä just sitä, että tuollainen ei saa olla mutta kuitenkin vähän.. hih hih :)
Itse olen halutessani varaukseton ja puhelias. Lähes poikkeuksetta olen kuitenkin mieltynyt vaiteliaisiin miehiin, tai ainakin sellaisiin, joita olen ensin luullut hiljaisiksi. Liitän hiljaisuuteen mietteliäisyyden ja sen myötä ainakin jonkinasteisen älykkyyden. Kaikki nämä hiljaiset miehet ovat äityneet melkoisen puheliaiksi siinä vaiheessa, kun on päästy keskustelemaan todellisista, kiinnostavista aiheista. Itsekin valitsen toisinaan tietoisesti vaitiolon, jos keskustelua uhkaa viritä jostakin tyhjänpäiväisestä aiheesta, tyyliin sää tai urheilutulokset...
Jos paljastuu, että herra onkin hiljaa siitä syystä, ettei pään sisällä todellakaan liiku yhtään mitään, se onkin sitten aivan eri asia ja aiheuttaa tämän siskon livistämisen hyvin nopeasti paikalta.
Minä tosin olen itse useimmiten se, joka tekee minua kiinnostavat aloitteet, koska ne hiljaiset, vähän ehkä ujot ja syrjäänvetäytyvätkin, miehet harvemmin tulevat itse ensimmäisenä juttelemaan.
että ei ole tuohon paljon lisäämistä.
Samat on kokemukset vuosien varrelta.
"Jääkö siitä jonkinlainen kuva, että mies on valoinen luonne tai älykäs tms kun se on puhelias?"
Mietipä minkälainen kuva jää siitä jos mies ei puhu juuri mitään? Jep, ei minkäänlaista.. Onhan tutustumistilanteessa puhuttava jotain että tutustuu, etkä vaikuta kovinkaan kiinnostuneelta naisesta jos et hänelle mitään juttele.