Sovin kerran treffit erään mailituttuni kanssa - mutta en enää toista kertaa. Syyn voitte lukea alta.
Treffeillä en saanut sanaa suustani laitettua väliin, kun naisen kotkotus jatkui ja jatkui vaan. Mietin jo siellä, että miten tästä kaakattajasta pääsisin mahdollisimman nopeasti eroon. Mutta se seurasi mua kaikkialle - pälättäen koko ajan.
Lopuksi hyppäsin nopeasti vaan omaan autoon, jättäen kaakattajan seisomaan - suu käyden jalkakäytävälle.
Että semmonen tarina.
Treffeillä en saanut sanaa suustani laitettua väliin, kun naisen kotkotus jatkui ja jatkui vaan. Mietin jo siellä, että miten tästä kaakattajasta pääsisin mahdollisimman nopeasti eroon. Mutta se seurasi mua kaikkialle - pälättäen koko ajan.
Lopuksi hyppäsin nopeasti vaan omaan autoon, jättäen kaakattajan seisomaan - suu käyden jalkakäytävälle.
Että semmonen tarina.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Small talk ei ole suomalaisten vahvimpia puolia...
en ole nauranut pitkään aikaan näin makiasti..
kun tämän viestin luettuani..
vaikka sulla taisi olla vitsit vähissä kaikesta päätelen...tekevälle sattuu:)
Vähän samanlaista kokenut, tosin tunsin häntä vähän muutenkin mutta tämä puoli tuli hänestä eteen vasta treffeillä.
Hän suolsi tekstiä kuin konekivääri käyden läpi kaikki mahdolliset asiat ufoista virkkaamiseen ja tätinsä hautajaisiin. Mietinpä koko treffien ajan että täytyy minun olla tosi tylsä tyyppi kun hän ei halua minulle antaa suun vuoroa ja aina kun sanoin jotakin joka liittyi minuun itseeni tai johonkin josta hän ei puhunut niin hän vaikutti väsähtäneeltä ja epäkiinnostuneelta. Jonka jälkeen...alkoi se hänen "suolaus" taas alusta.
Välillä tunsin olevani jonkinlaisessa staasissa, katatonisessa tilassa jossa anestesian tavoin en kyennyt liikuttamaan ruumistani hänen käydessä läpi elämäänsä. Kun tuli hiljainen harvinainen tauko jostakin syystä (hän joi tai keskittyi syömiseen) olin niin shokissa etten tiennyt mitä sanoa kun se tapahtui aina niin yhtäkkiä. Yritin änkyttää tuolloin jotain jos puutumukseltani kykenin mutta se yleensä aiheutti hänen uuden sarjansa alun joka pyyhkäisi minut uudestaan matalaksi.
Mietinpähän vain miksi helvetissä kustansin aterian jonka aikana jouduin kuuntelemaan hänen asioitaan muodossa tai toisessa sen yli tunnin ajan. Mieleeni tuli että tilaanpa seuraavaksi kerraksi vaikkapa mieluummin ajan hammaslääkäriin koska sekin on rentouttavampaa.
Parasta oli hänen tokaisunsa "et ole minun tyyppiäni" (tai jotain sinne päin) joka meni minulta yli hilseen koska ei hän varmasti tuntenut minua sen enempää jälkeen kuin ennen treffejäkään.
enemmänkin mieleen että susta sai kuvan ettet saa sanaa suustasi ja ihan oikeutetusti nainen laittoi viestiä ettet ole mun tyyppiäni koska hän oli puhelias ja sä hiljanen, ei sellaset sovi toisilleen.
Kirjoitithan itsekin että nainen oli välilä hiljaa ja rupesit vaan kakomaan kun olit niin shokissa, ei itsevarma ja puhelias mies jää noin alakynteen yleensä..
Mutta tsemppiä, toivottavasti kohtaat yhtä hiljaisen tyypin kuin sä :)
Nainen saattaa puhuapuhuapuhua, eikä älyä lopettaa
Ekoilla treffeillä, kun oli vielä varsin rajallinen tapaamisaika.. Hän puhui ja puhui ja minä kuuntelin..lähes koko sen hetken.. SILTI: Tässä sitä ollaan, täysin rakastuneena!!
oikeassa seurassa.
Hän puhui mahdottoman paljon ja toki sanoin sanaa väliin mutta tuli mieleen että aivan kuin olisin keskeyttänyt virallisen radiolähetyksen soittamalla suoraan lähetykseen häiriöpuhelun ja sitä välittömästi jatkettiin kuten normaalisti heti kun olin lopettanut lauseen.
En mielelläni myöskään puhu ihmisen päälle väkisin mutta hänen kanssaan olisi melkein pakko.
Minusta et saa hiljaista hissukkaa tekemälläkään.
Sinun puheesi itsevarmuuden puutteesta ei myöskään pidä paikkaansa.
Se että nainen puhuu paljon ei haittaa mutta tämä tapaus, herra varjelkoon...
vähän ajattelin aluksi ja mietin vaihtoehtoa mutta jos sanoo että ei ole hänen tyyppiä sen jälkeen...
rakastaa omaa ääntään ihan liikaa ja niiden seurassa ei jaksa olla :)
Kaikkein pahimpia ovat päällepuhujat. Ei mikään ole turhauttavampaa.
Ja sitten kun useimmilla on vähintään 20 mailikaveria, niin sitten sekottavat eri mailikavereita keskenään.
Anteeks,tätä ei vaan voi lukea ilman että naurattaa. Meitä on moneen eri junaan ja vieläpä asemallekin.
Useilla suomalaisilla eronneilla naisilla on muuten tuollainen omituinen tarve luoda "terapeuttista" suhdetta eron jälkeen. Itse olen törmännyt tuollaisiin naisiin useamman kerran ja lähes aina olen lähtenyt alta tunnin kävelemään.
Samaa sanoi USAlainen kaverinikin kun asui vuoden Suomessa.
Vastaavasti naimattomat naiset eivät yleensä puhu entisistä suhteistaan, sen vuoksi heidän kanssaan on yleensä helpompi keskustella.
Kun kaakattajalle on sattunut jotain järkyttävää/ahdistavaa. Siitä se vasta innostuukin. Ja sitten tietysti pitäisi ne samat vanhat jutut, exiä myöten, kertoa myös uudelle. Kerta toisen jälkeen...
Osaa nämä olla aika hankalia välillä.