Vähän aikaa sitä ihmettelee matkan varrella, että onko tämä totta?
Oliko tuo kommentti tarkoitettu piikiksi työtapojani, tekojani ja ajatuksiani vastaan? Miten tuo toinen voi tekemisiäni oikein mollata? Mihin hän perustaa kouluttamattomana omat näkökulmansa? Voiko olla totta, että toinen ns. kollega voi puhua pahaa toisesta selän takana. Kyllä voi! Eikö vain?
Olen huomannut että työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuvat, ovat sangen usein liian kilttejä, sympaattisia, etteivät nouse barrikaadeille kiusaamista vastaan. Nielemistä tapahtuu niin pitkään, että siitä koituu ennen pitkää jotain epämieluisaa. Miten sen puuttumisen voi edes tehdä, tulematta itse marisijaksi, oudoksi linnuksi. Saadaan bonuksena paljon muuta negatiivista. Sen vuoksi me varmaan kestämme ja emme usko kiusaamista tapahtuvan. "Ei se kiusaamista varmaankaan ole, kunhan kuvittelen."
Kiusaajilla ei ole aikaa pohtia eikä kykyä ajatella; "Tee niin kuin itseäsikin kohtaan haluaisit muiden käyttäytyvän." Pitkän aikaa meni minullakin, ennen kuin myönsin (kirjoituksia, artikkeleita, kirjallisuutta tutkiessani), että työpaikkakiusaaminen on totta nykyisessä työpaikassani ja se kohdistuu vieläpä minuun. Pidemmän päälle, mitä enemmän kiusaaja /manipuloija pääsee tekemään karhunpalveluksia selän takana, sitä korkeammalle hän nousee tornissaan ja saa muutkin uskomaan sanojaan. Kiusattuna jää yksin, omien ajatuksen ja pahanolon kanssa. Työpäivät ovat pitkiä. Loukkaantuneen veri sykkii ahdistuksesta ja ihmetyksestä ja jopa häpeästä.
Minulle, minun tarinassani työpaikkakiusaaminen on näyttäytynyt niin, että kiusaajalla on iso osuus irtisanomiseeni ”tuotannollisista ja taloudellisista syistä”. KYLLÄ, hänellä oli vaikutusta asiaan, sillä vuosien kokemuksella ja seuraamisella, voin todeta, että hän on hyvä kyseenalaistamaan muiden tekemisiä, ihmettelemään ja pohtimaan muiden sielun elämää, ja sitä kautta nostamaan itseään ylöspäin. Niin monet työpaikalla olleet ovat vaihtaneet maisemaa, eikä ole ketään kenen kanssa asiasta keskustella. Ehkä joku on huomannut jotakin, mutta kun ollaan vaihdettu työpaikkaa ei asia enää kiinnosta.
Aikaisemmissa työpaikoissani minusta on pidetty, haluttu jopa jäävän taloon ja tuntuu ihmeelliseltä kuinka tässä voi käydä näinkin päin. Varmaan monelle tuttu tunne. Tunne, ettei viitsi puhua muille, yrittää pärjätä omillaan ja niellä. Mitä jos minusta tehdään SE VALITTAJA?
Työpaikassa riittää yksi ihminen tekemään hallaa ja levittämään sitä ympäristöön. Siitä koostuu iso muheva vyyhti, jota on todella vaikea selittää, kun se lähtee pyörimään. Itseään yksin on kauhea puolustaa, kun seinät ovat vastassa. Kiusaaja on ollut vuosia työpaikalla. Hänen menetelmänsä on tehokkaita. Välillä heittäydytään ns, hyväksi työkamuksi, ihmettellään suureen ääneen muiden tekemisiä, luonteenpiirteitä jne. Kun matkalla ilmestyy työpiiriin muita tiimiläisiä, kelkka käännetään ja minusta tulee jälleen ihmettelyn, napinan aihe. Olen miettinyt mikä saa aikuisen ihmisen menemään tälle linjalle? Onko se nahan alla asuva narsistisuus, kateus toisen osaamisesta, pelko omasta puutteellisuudesta ja sen näkymisestä, jos toinen onkin parempi. Mitä sitten jos onkin, eikö sitä voi arvostaa? Onko taustalla vallanhimo ja halu nostaa itsensä muita paremmaksi, vaikka sitten muiden alentamiseen liittyvillä puheilla ja vihjailuilla? Näin voisin luulla. Vai onko työpaikkakiusaaminen jatkumoa sille, että on kiusannut jo aikaisemmin esim. nuorena/pienen. Voi vain ihmetellä, mitä ja miksi näin voi käyttäytyä toinen aikuinen toiselle, kun pitäisi puhaltaa yhteen hiileen? Missä on ammattietiikka toista työntekijää kohtaan? Tarvitseeko sitä yleensäkään olla?
Irtisanomisen taustalla ovat sitten ns. tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Mutta tiedän, että taustalla on muutakin. Kiusaaja on tehnyt vahvoja taustapäätelmiä päättäville ja suusta on pulpahtanut tyytyväisyys ratkaisuun. Taustatyö, ns. vihjailut ja toisen alistaminen tiedollisesti, taidollisesti ovat sellaisia asioita, joita on vaikea varmaan ”heikomman ja yksipuolisen pomon” huomata.
Totuus taustatyöstä paljastuu myös muussa kiusaajan manipuloijan käyttäytymisessä, enää ei tarvitse olla ”kiva” ei tarvitse edes käyttäytyä, sanoa edes, "Huomenta tai huomiseen". Olen kuin ilmaa. Itse en kumartele, en anele, en tekeydy ystäväksi... minua on loukattu ja tiedän mitä tämä yksi ihminen saa selän takana aikaiseksi.
Taikuruutta on myös se, että kiusaaja yleensä alkutekijöinään "haukkuu" ja ihmettelee esim. omat pomonsa, muut työntekijät, mutta edessäpäin kyllä osaa tekeytyä viehättäväksi yhteistyökykyiseksi työntekijäksi, saaden näin valtaa. Miksen aikaisemmin vain puuttunut asiaan, miksen antanut häntä ilmi, jo alkuvaiheessa? Sitä mietin. Miksi tällaiset ihmiset yleensäkin voivat jatkaa ja voida hyvin. Häneen uskotaan sujuvasti. Siinäpä se.
Tiedetään, että pitäisi ottaa kantaa eikä hyväksyä tilannetta. Mutta kumminkin joudut taistelemaan sitten kahta kauheammin asiasta ja kiusaajaa vastaan. Vähemmästäkin antaa itselleen ”haavojen nuolemisrauhan ja poistuu paikalta.
TE JOTKA OLETTE POMOJA JA JOILLA ON HENKILÖSTÖÄ, asioilla on aina kaksi puolta. Älkää ottako aina vähättelevästi tai ohittako, jos joku uskaltautuu sanomaan kiusaamisen ääneen. Se ei ole sanojalle helppoa! Muistakaa, että kiusaaja osaa manipuloida teitä ja näyttäytyy teille ihan varmasti luottamuksellisena ystävänä, kaveri, kaiken tietäjä.Nostakaa kiusaamisen tullessa esille, kissa pöydälle ja sanokaa ääneen, että ette hyväksy sitä, olipa tarina totta tai ei! Ketään ei osoitella, ei kiusattua eikä kiusaajaa, mutta vahva tiedostettu puhuttelu täytyy pitää yleisellä tasolla. On varmaan niitä, jotka valittavat turhasta ja on niitä, jotka eivät ano armoa turhasta!
Itse jouduin työpaikkakiusatuksi, vaikkei ole mitään ulkoista, sisäistä erikoisuutta. Normaalin näköinen keski-ikäinen nainen. Uskallan puhua, olla esillä, sanoa omat mielipiteeni. En kumminkaan ole päällepäsmäri. Työpaikoissani olen tehnyt työni aina hyvin saaden hyvät todistukset jne.
Kiusaaminen on mielestäni lähtöisin kiusaajasta, ei kiusatusta, kun on kyse aikuisista. Olen ollut itsekin pomona ja jos joskus olen uudelleen, silloin uskallan tarttua näihin asioihin, nyt näin rivityöntekijän en uskaltanut ja se syö itsetuntoani. Aivan varmasti se voi myös tehdä työelämästä syrjääntymistäkin pahimmillaan, kun itsetunto on nollassa.
Oliko tuo kommentti tarkoitettu piikiksi työtapojani, tekojani ja ajatuksiani vastaan? Miten tuo toinen voi tekemisiäni oikein mollata? Mihin hän perustaa kouluttamattomana omat näkökulmansa? Voiko olla totta, että toinen ns. kollega voi puhua pahaa toisesta selän takana. Kyllä voi! Eikö vain?
Olen huomannut että työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuvat, ovat sangen usein liian kilttejä, sympaattisia, etteivät nouse barrikaadeille kiusaamista vastaan. Nielemistä tapahtuu niin pitkään, että siitä koituu ennen pitkää jotain epämieluisaa. Miten sen puuttumisen voi edes tehdä, tulematta itse marisijaksi, oudoksi linnuksi. Saadaan bonuksena paljon muuta negatiivista. Sen vuoksi me varmaan kestämme ja emme usko kiusaamista tapahtuvan. "Ei se kiusaamista varmaankaan ole, kunhan kuvittelen."
Kiusaajilla ei ole aikaa pohtia eikä kykyä ajatella; "Tee niin kuin itseäsikin kohtaan haluaisit muiden käyttäytyvän." Pitkän aikaa meni minullakin, ennen kuin myönsin (kirjoituksia, artikkeleita, kirjallisuutta tutkiessani), että työpaikkakiusaaminen on totta nykyisessä työpaikassani ja se kohdistuu vieläpä minuun. Pidemmän päälle, mitä enemmän kiusaaja /manipuloija pääsee tekemään karhunpalveluksia selän takana, sitä korkeammalle hän nousee tornissaan ja saa muutkin uskomaan sanojaan. Kiusattuna jää yksin, omien ajatuksen ja pahanolon kanssa. Työpäivät ovat pitkiä. Loukkaantuneen veri sykkii ahdistuksesta ja ihmetyksestä ja jopa häpeästä.
Minulle, minun tarinassani työpaikkakiusaaminen on näyttäytynyt niin, että kiusaajalla on iso osuus irtisanomiseeni ”tuotannollisista ja taloudellisista syistä”. KYLLÄ, hänellä oli vaikutusta asiaan, sillä vuosien kokemuksella ja seuraamisella, voin todeta, että hän on hyvä kyseenalaistamaan muiden tekemisiä, ihmettelemään ja pohtimaan muiden sielun elämää, ja sitä kautta nostamaan itseään ylöspäin. Niin monet työpaikalla olleet ovat vaihtaneet maisemaa, eikä ole ketään kenen kanssa asiasta keskustella. Ehkä joku on huomannut jotakin, mutta kun ollaan vaihdettu työpaikkaa ei asia enää kiinnosta.
Aikaisemmissa työpaikoissani minusta on pidetty, haluttu jopa jäävän taloon ja tuntuu ihmeelliseltä kuinka tässä voi käydä näinkin päin. Varmaan monelle tuttu tunne. Tunne, ettei viitsi puhua muille, yrittää pärjätä omillaan ja niellä. Mitä jos minusta tehdään SE VALITTAJA?
Työpaikassa riittää yksi ihminen tekemään hallaa ja levittämään sitä ympäristöön. Siitä koostuu iso muheva vyyhti, jota on todella vaikea selittää, kun se lähtee pyörimään. Itseään yksin on kauhea puolustaa, kun seinät ovat vastassa. Kiusaaja on ollut vuosia työpaikalla. Hänen menetelmänsä on tehokkaita. Välillä heittäydytään ns, hyväksi työkamuksi, ihmettellään suureen ääneen muiden tekemisiä, luonteenpiirteitä jne. Kun matkalla ilmestyy työpiiriin muita tiimiläisiä, kelkka käännetään ja minusta tulee jälleen ihmettelyn, napinan aihe. Olen miettinyt mikä saa aikuisen ihmisen menemään tälle linjalle? Onko se nahan alla asuva narsistisuus, kateus toisen osaamisesta, pelko omasta puutteellisuudesta ja sen näkymisestä, jos toinen onkin parempi. Mitä sitten jos onkin, eikö sitä voi arvostaa? Onko taustalla vallanhimo ja halu nostaa itsensä muita paremmaksi, vaikka sitten muiden alentamiseen liittyvillä puheilla ja vihjailuilla? Näin voisin luulla. Vai onko työpaikkakiusaaminen jatkumoa sille, että on kiusannut jo aikaisemmin esim. nuorena/pienen. Voi vain ihmetellä, mitä ja miksi näin voi käyttäytyä toinen aikuinen toiselle, kun pitäisi puhaltaa yhteen hiileen? Missä on ammattietiikka toista työntekijää kohtaan? Tarvitseeko sitä yleensäkään olla?
Irtisanomisen taustalla ovat sitten ns. tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Mutta tiedän, että taustalla on muutakin. Kiusaaja on tehnyt vahvoja taustapäätelmiä päättäville ja suusta on pulpahtanut tyytyväisyys ratkaisuun. Taustatyö, ns. vihjailut ja toisen alistaminen tiedollisesti, taidollisesti ovat sellaisia asioita, joita on vaikea varmaan ”heikomman ja yksipuolisen pomon” huomata.
Totuus taustatyöstä paljastuu myös muussa kiusaajan manipuloijan käyttäytymisessä, enää ei tarvitse olla ”kiva” ei tarvitse edes käyttäytyä, sanoa edes, "Huomenta tai huomiseen". Olen kuin ilmaa. Itse en kumartele, en anele, en tekeydy ystäväksi... minua on loukattu ja tiedän mitä tämä yksi ihminen saa selän takana aikaiseksi.
Taikuruutta on myös se, että kiusaaja yleensä alkutekijöinään "haukkuu" ja ihmettelee esim. omat pomonsa, muut työntekijät, mutta edessäpäin kyllä osaa tekeytyä viehättäväksi yhteistyökykyiseksi työntekijäksi, saaden näin valtaa. Miksen aikaisemmin vain puuttunut asiaan, miksen antanut häntä ilmi, jo alkuvaiheessa? Sitä mietin. Miksi tällaiset ihmiset yleensäkin voivat jatkaa ja voida hyvin. Häneen uskotaan sujuvasti. Siinäpä se.
Tiedetään, että pitäisi ottaa kantaa eikä hyväksyä tilannetta. Mutta kumminkin joudut taistelemaan sitten kahta kauheammin asiasta ja kiusaajaa vastaan. Vähemmästäkin antaa itselleen ”haavojen nuolemisrauhan ja poistuu paikalta.
TE JOTKA OLETTE POMOJA JA JOILLA ON HENKILÖSTÖÄ, asioilla on aina kaksi puolta. Älkää ottako aina vähättelevästi tai ohittako, jos joku uskaltautuu sanomaan kiusaamisen ääneen. Se ei ole sanojalle helppoa! Muistakaa, että kiusaaja osaa manipuloida teitä ja näyttäytyy teille ihan varmasti luottamuksellisena ystävänä, kaveri, kaiken tietäjä.Nostakaa kiusaamisen tullessa esille, kissa pöydälle ja sanokaa ääneen, että ette hyväksy sitä, olipa tarina totta tai ei! Ketään ei osoitella, ei kiusattua eikä kiusaajaa, mutta vahva tiedostettu puhuttelu täytyy pitää yleisellä tasolla. On varmaan niitä, jotka valittavat turhasta ja on niitä, jotka eivät ano armoa turhasta!
Itse jouduin työpaikkakiusatuksi, vaikkei ole mitään ulkoista, sisäistä erikoisuutta. Normaalin näköinen keski-ikäinen nainen. Uskallan puhua, olla esillä, sanoa omat mielipiteeni. En kumminkaan ole päällepäsmäri. Työpaikoissani olen tehnyt työni aina hyvin saaden hyvät todistukset jne.
Kiusaaminen on mielestäni lähtöisin kiusaajasta, ei kiusatusta, kun on kyse aikuisista. Olen ollut itsekin pomona ja jos joskus olen uudelleen, silloin uskallan tarttua näihin asioihin, nyt näin rivityöntekijän en uskaltanut ja se syö itsetuntoani. Aivan varmasti se voi myös tehdä työelämästä syrjääntymistäkin pahimmillaan, kun itsetunto on nollassa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ikävä tilanne sinulla, jota vilpittömästi pahoittelen.
Olen ihan samaa mieltä siitä, että pomoilla on suuri vaikutus ja merkitys kiusaamistilanteissa. Itse huomasin kerran orastavan tilanteen ja asia hoidettiin sivistyneesti, mutta riittävän pitkän kaavan mukaan, ettei enää uusia orastavia tapauksia tulisi. Jos en olisi tapaukseen puuttunut, kyseisen työntekijän itseluottamus olisi syöty pikku hiljaa, mutta tappavan tehokkaasti.
Toki työntekijöilläkin on vastuu kiusaamistapauksissa. Suomessa on vain oma "omertan" lakinsa, vaietaan, vaikka nähdään, mitä hirveyksiä ympärillä tapahtuu. Sillä tavalla pyritään suojelemaan omaa asemaa. Silloin ei kuitenkaan ymmäretä sitä, että jos työpaikkakiusaamiselle annetaan pikkusormi, se saattaa viedä koko käden. Sellainen ei voi olla näkymättä poissaoloissa, vaihtuvuudessa ja mm. näiden seurauksena kannattavuudessa, asiakastyytyväisyydessä jne. Ja kun ne laskevat, niin ...
Nyt kun sen kirjoitit mustaa valkoisella! Se on niin totta, että kiusaamisen jäljet näkyvät työtekijöiden poissaoloina ja vaihtuvuutena. Nämä asiat kiusaaja voi myös tuoda kiusattua vastaan. "Huono työntekijä, onkohan sillä ongelmia, taas poissa... jne."
Itselläni herää kysymys, milloinkahan työpaikoilla voi sattua näiden kiusaamisten myötä jotain esim. Jokelan koulusurmien tapaista. Näissäkin koulutapauksissa on myös usein syrjäytynyt ja kiusattu henkilö taustalla. Kiusattuja on työpaikoilla aivan varmasti enemmän kuin kukaan osaa arvata. Ihme, että mitään ei ole vielä muuten tapahtunut? Vai onkohan niin, että työpaikkakiusaamista ei lueta kiusaamisista pahimmista ja vakavimmista. Kyllä se on, pelikenttä on vain isompien pelikenttä.
Itsetunnosta vielä sen verran, että se voidaan viedä kiusaamisella vahvaltakin, reippaalta ihmiseltä pois. Itsessäni huomaan piirteinä väsymisen, pahan olon, missä on se pirtsakka ihminen, joka saa aikaan. Ihmisen mieli on näkymätön eikä sen ruhjeet näy päällepäin, ainakaan heti. Tiedän, että on tehtävä töitä, jotta saa uskon itseensä ja muihin, vaikka työpaikka olisikin tulevaisuudessa eri. Kiusatun roolia ei saa raahata mukanaan seuraavaan työpaikkaan. Kuinka moni kiusatuista osaa rajata kiusaamisen pelon pois seuraavasta työpaikasta. Eihän siellä varmaankaan voi avoimesti mikä oli edellisen työpaikan kompastuskivi. Oikeasti!
Kiusataanko nais- vai miesvoittoisilla työpaikoilla enemmän, vai onko siinä mitään eroa?
"-- kun itsetunto on nollassa. ". Tuotahan kiusaajat tavoittelevatkin. Että alkaisit syyllistää itse itseasi. Älä ala elää noiden kiusaajien rakentamaa mielikuvaa.
Itse olen esimiehen (johtajan vaimon) hampaissa eli todella pahassa jamassa.Monesti olen ihmetellyt, mikä senkin on laukaissut? Esimiehestäni olen tehnyt päätelmän,että hän on narsisti jolla on huono itsetunto.Lisäksi kaikille valta ei sovi, toisille se vain yksinkertaisesti nousee päähän ja he luulevat voivansa toimia ihan miten vain "kun on oma firma".Yritys on keskisuuri ja luottamusmiestä ei ole.Työturvallisuudesta vastaava on johtajan lapsuuden kavereita.Kukaan ei uskalla puolustaa ja muutenkin ihmiset varovat puheitaan kaiken aikaa. Viikolla kihisin kiukusta,kun koulutustilaisuudessa mainittiin nimeni ja sana jakaa,niin esimieheni toisen alaisensa kanssa saivat naurunremahduksen.No ei jäänyt paljon arvailun varaa,mitä selkäni takana puhutaan. Ja pari viikkoa sitten kuulin aivan samaa (ja perää ei todellakaan ole!).Muutenkaan en ollut ehtinyt talossa olemaan kovinkaan kauaan,kun esimieheni nimitteli minua miestennielijäksi sen perusteella, että joku asiakas oli katsonut perääni! Talossa muutenkin haukutaan ihmisiä jatkuvalla syötöllä,kukaan ei osaa mitään eikä talossa 20 vuotta olleisiinkaan luoteta.Poiskaan en voi lähteä ennen kuin löydän uuden paikan. Ja haukkuminen ei tapahdu aina edes seläntakana. Esimieheni saattaa parin huoneen päässä kova äänisesti parjata minua,tietäen että kuulen. Olen kuitenkin liian arka puolustaakseni itseäni kovasanaisesti,varsinkin kun kiusaaja on esimies. Itse johtaja ei asiaan puutu muuten kuin olemalla minua kohtaan taas yliystävällinen,yrittää ilmeisesti paikata vaimonsa tekemisiä.Mutta viime kädessä kuitenkin asettuu vaimonsa puolelle. Yksi kiusaamisen syy on myös se,että jotku henkilöt ovat kehuneet minua fiksuksi ja ystävälliseksi, ilmeisesti tämä sitten myös suututtaa.Sekä se, että pyrin olemaan ystävällinen ja auttamaan muita enkä huuda ja hauku kaikkia tai juorua kaikesta kuulemastani.Yritän kovasti ajatella,että paha saa palkkansa jossain vaihessa. Mutta ei se aamuisin paljon lohduta, kun on töihin mentävä.Mutta jossain vaiheessa se raja tulee vastaan ja tällä hetkellä tuntuu, ettei siihen ole pitkä matka.Sitten puhutaan suu puhtaaksi.Ei kai se ole peruste irtisanoa?! Ja jos kuitenkin niin kävisi,että saisin lopputilin, niin en pahemmin surisi!
Kirjoittamasi perusteella kiusaamisen syy on erittäin todennäköisesti kateus. Toiset eivät kestä sitä, että jäävät kakkoseksi olipa kyse sitten ulkonäöstä, älystä tai jostain muusta. Vaikka tässä tapauksessa vaimo ihan ilmeisesti miehensä ihailun ja tuen saa, niin eihän se tietenkään hänelle riitä, kun alemmuudentunne on jo päässyt syntymään.
Sinun tapauksessasi suosittelen kahta keinoa: a) haet koko ajan uutta työtä (niin kuin ilmeisesti olet tehnytkin) ja b) jos / kun tilanne käy hyvin tukalaksi, koeta saada vaikkapa pariksi viikoksi sairauslomaa, niin että jaksat, jos se parempi paikka tulee eteen.
Yleensä suosittelen hieman toisenlaisia keinoja, mutta tässä tapauksessa pidän viisaimpana lähteä pois mahdollisimman pian. Voimia ja jaksamista.
kiusaa, jonka kanssa olisi vielä tärkeää asiakaspalvelun kannalta tulla hyvin toimeen. Itse olen yrittänyt pitää välit häneen neutraalina ja käytökseni on ollut häntä kohtaan kohteliasta, mutta itse saan olla joka päivä varpaillani, koska koskaan ei tiedä koska se hänen piikittely ja minun alentaminen henkisesti alkaa. Mieliala hänellä vaihtelee jopa puolen tunnin välein. Hänen käytös asiakastakin kohtaan on välillä todella töykeää ja olen jopa joutunut puuttumaan hänen toimiinsa, koska kohteena on ollut viaton lapsi :( en ymmärrä mistä näitä tälläisiä löytyy ja miten häntä ei saada lopettamaan tuollaista, koska työntekijät ovat hänen ympäriltään kaikonnnut toiseen paikkaan viimeistään vuoden päästä.
Lihanleikkaamojen ryhmäurakoissa oli helvetillinen henki PoHjois-Savossa ja Outokummussa. Joukkokiusaaminen ja häiriöiden tuottaminen oli jokapäiväistä.
Kukaan ei mahtanut ilmiölle mitään, vaikka vähän väliä pidettiin joukkopalavereja.
Olen täysin varma että urakkasysteemissä oli paljon sellaista jotka ruokkivat klikki-ilmiöitä, aiheuttivat skismaa jopa pärstäkertoimen mukaan.
Mitä tekivät työsuojelupiiri ja Elintarvityöläisten liitto? -Eivät mitään. Itsessäs on vikaa jos et tule toimeen, siinä vastaus. Tästä kuullaan vielä pitkään!
perseennuolenta ja nälviminen kuuluu yrityskulttuuriin, niillä nousee uraputkessa ja saadaan hankalat hengiltä, lisäksi mitalisade itsenäisyyspäivänä on varma
työpaikallemme palkattiin VR:n yrityskulttuurista kaksi ihmistä lähes samanaikaisesti samaan yksikköön, ja kävi kuten kirjoitit: likvidointimeiningin aloittivat saman tien.
On muuten varsin mielenkiintoista kuulla, miten tuollainen kuten jääkiekkotiimi on erittäin agressiivinen. Iltalehden mukaan oli taas tapeltu jääkiekkokaukalossa tai sen liepeillä. Samantyylistä oli myös lihanleikkaamon ryhmäurakassa. Siellä ei tapeltu niinkään maaleista, vaan lihasta ja rahasta.
Kilpailu kävi kuumana siitä kuka ehti valkata itselleen helpoimman lihapalan, pyöritelläkseen sitä aikansa tiskin reunalla, jotta saisi enemmän digitaaliin näyttöä pomon ihasteltavaksi. Aivan sairasta touhua. Tekipä töitä vähän tai paljon, sai palkkaa saman verran kumminkin.
Ei siinä kaikki mutta enemmän risoi se työnteon tahallinen häiriköinti. Aikuiset miehet leikkivät kuin pikkupojanviikarit hiekkalaatikolla.
Miksiköhän työpaikan kiusaajille, kun joku heidät kerrankin saa kiinni itseteosta, ei anneta velvoitetta käväistä esim. työpaikan lääkärin juttusilla. Niin moni kiusattu, yleensä jossain vaiheessa lampsii lääkärin pakeille hakiessaan stressilomaa tai muun vaivan verukkeella, niin että saa pienen hengähdystauon omasta työarjesta.
Miksi niin moni ulkopuolella seisoja, kiusaamista huomatessaan, vaikenee siitä ja toivoo, että kiusaajan käyttäytyminen häviäisi noin vain pois. Onko pelko oman nahan puolesta niin vahva, että kukaan ei puutu ja sano, että nyt riittää.
On paljon pieniä yhdistyksiä, yrityksiä jne. joissa ei edes ole luottamusmiestä. Miksi tälle asialle ei ole laillisesti jätetty ukaasia järjestää esim. pakollista luottamusmiestä ulkopuolisena palveluna, vähän niinkuin pakollinen työterveyshuoltokin pitää olla kunnossa. Tämä on yksi porsaanreikä työelämässä. Jotenkin näen, että jos kaikki kiusaamistilanteet nostettaisiin julki, voisi mediassa syntyä kohu. Tämä on aihe, joka kumminkin lakaistaan aina maton alle. Voisiko tämä olla myös yksi syy burnouttiin ja masennukseen?
Aikansa kiusattuaan ja huomattuaan uhrin terveyden olevan romahtamassa niin kiusaaja avuliaasti voi jopa itse tilata ajan työpaikkalääkäriin kiusaamisen kohteelleen. Tietenkin kiusaajan valistama työpaikkalääkäri vähättelee tapahtunutta ja saattaa kirjoittaa vaikka viikon saikun kiusatulle. Valitettavasti ainakin valtion/kunnan työterveydet tuntuu pelaavan usein kimpassa kiusaajien kanssa. Siis jos et saa oikeanlaista tukea työterveydestä niin ei muuta kuin muualle lääkäriin. Eihän siitä työnantaja kylläkään tykkää, mutta kysymyshän on sinusta, ei heistä!
Sitä itsekin aikoinaan ihmettelin kun kiusaajani mielenterveyttä ei epäilty vaikka hän oli jo aikaisemmin syyllistynyt kiusaamiseen edellisessä työpaikassaan.
Voisi olla ihan hyvä juttu pakollinen luottamusmies, sellainen joka toimisi myös. Olen myös ihmetellyt,kuinkakohan paljon Suomeen mahtuu näitä "villejä" yrityksiä,joita johdetaan tyyllillä "minä omistan,voin tehdä ihan mitä vain"?! Tässä minunkin tapauksessani,kukaan ei saa esimiestäni kuriin.Ja taas pätee sama kuin koulukiusaamisessa, kiusattu vaihtaa paikkaa - ei kiusaaja.
Yksi työntekijä savustettiin muutama vuosi sitten ulos,eikä kuulema taida olla ainoa.Edellinen joutui loppuunpalamisen takia sairaslomalle ja kyllä tämän henkilön sairaskertomusta on kahvipöydässä käyty läpi. Niin kuin monen muunkin työnmtekijän sairaslomista,luottamuksellisia tietoja.
Omalla kohdallani homma kääntyi vaihteeksi niin, että tässä pariin päivään esimieheni ei puhunut minulle mitään,ei vastannut edes huomenta sanoessani.Tänään sitten yht'äkkiä läjäytti, että minä muka olen möksöttänyt! Kummasti asiat käännetään päälaelleen.Kielenpäässä oli jo oikaisu, mutta en viitsinyt antaa lisää virtaa. Tämä henkilö kun on myös sellainen,ettei rakentavaa keskustelua saa aikaiseksi.Sen kerran kun yritin oikaista väärinkäsitystä,niin keskeytti minut ja tokaisi,että eiköhän kaikki tässä aikuisia olla?! Ja sitten tämä henkilö pitää mykkäkoulua,siitäkin kun huomasin hänen tekemänsä virheen.Että todella vaikeata tuollaisen kanssa olla päivittäin tekemisissä.
Olisi toisaalta kiva,kun voisi olla työpaikkojen "mustalista" missä lueteltaisiin kaikki työpaikat, jossa on jouduttu kiusatuksi.Tosin taitaisi olla hieman kaksipiippuinen juttu...sehän on aina yhden ihmisen kertomaa, mutta saattaisi löytyä samalla työpaikalla olleitakin =0)
Koitetaan olla vahvoja,eikä todellakaan etsitä syytä itsestämme,kyllä se pässi löytyy ihan jostain muualta! Nenä pystyyn!
"Kiusaaminen on mielestäni lähtöisin kiusaajasta, ei kiusatusta, kun on kyse aikuisista".
itse olenjoutunut viime kesän aikana kohtaamaan uudessa paikassa samaa ja en uskaltanut heittäytyä "hankalaksi" koska halusin pitää paikkani ja en tiennyt talon kuvioita. kiusaajani oli kaksi henkilöä ryhmässäni ja heistä toinen oli äärettömän epävarma ja ilkeä päsmäröijä jota toinen yllytti kateudessaan.
kaikki tapani toimia oli väärin vaikka työni tein hyvin ja pomoni oli tyytyväinen. en suostunut päsmäröintiin ja siksi sain mulkaisua ja vahdintaa koko ajan. olisi pitänyt osoittaa heti asiasta mutta vanhana työntekijänä hän osasi hakea aina sympatiat muilta.
työpaikalla oli onneksi pari henkilöä joka puhui avoimesti asiasta ja ilmeni asioiden oikea laita ettei ollut eka kerta. Enään en aio olla uhri jos tämä jatkuu keskustelen ensin kiusaajan kanssa ellei auta niin pyydän siirtoa eri ryhmään.
alamäki teille pelleille on alkanut, odottakaa postia ennen joulua
ei enää asiaa miesten kanssa
kiusaajat