Minua on kiusattu vuosia työpaikallani. Kaikki alkoin kun menin nuorena naisena töihin miesvaltaiselle alalle. Ensimmäisen viikon aikana minulle kerrottiin ystävällisesti ettei tuohon työpaikkaan naiset sovi ja kysyttiin etä olinko päässyt sinne töihin suhteilla vai seksillä!! No, änkytin jotain vastaan mutta minun sanomisillani ei ollut mitään merkitystä. Työni tein hyvin, jopa paremmin kuin useimmat miehet.
Minä en yleensä pienistä hätkähdä, ja kauan jaksoin pitää puoleni. Nyt alkaa kuitenkin vuosian halveksunta, vähättely, nolaaminen, seksuaalinen häirintä jne. tuottaa tulosta ja pelkään työpaikkani puolesta.
Työnjohtajalle kertomisesta en ole kokenut olevan mitään hyötyä koska usein työnjohtaja on ollut paikalla kun kiusaamista on tapahtunut. Hän ei ole puuttunut asiohin koskaan. Työpaikallamme keskijohto tytöttelee meitä muutamaa naista..Ja mekin olemme 40-55 vuotiaita!!
Olen kuullut juttuja kuinka erän naishenkilö on kiusattu sairaseläkkeelle. Toinen nuorehko insinöörinainen on loistanut pitkällä poissaolollaan mielenterveydellisistä syistä. Valitettavasti satuin kuulemaan osan keskustelusta jossa miespuoliset henkilöt kerskuivat omilla tekosillaan kyseistä henkilöä kohtaan.
Kun ihmettelin ääneen työkaverilleni erään pätevän insinöörinaisen (työnjohtajan) siirtymistä muihin tehtäviin, hän kommentoi muiden työnjohtajien ja heidän johdon savustaneen kyseisen henkilön pois työpaikalta.
Kävin puhumassa työterveyslääkärille että pelkään välillä työpaikkani puolesta (ja välillä oman mielenterveytenikin). Hän ainakin otti minut tosissaan.
Pelkoni työpaikkani puolesta oli aiheellinen. Vaihteeksi eräällä kahvipöytäkeskustelussa minun sanottiin jäävän kohta äitiyslomalle.(Minulla ei ole siis mitään aikomusta tehdä enää lapsia.) Ainakin armaat työtoverini yrittävät tehdä kaikkensa että jäisin pois töistä. Tai jos ei raskaaksi niin muuten jäisin pois töistä, he kyllä kiusaisivat minua niin paljon. Ja kun minä tietenkin änkyröin kyseistä asiaa vastaan niin seuraava "vitsi" oli että kohta minä suutun niin että tulen ja ammun kaikki!! Siis aivan uskomatonta! Minä en osannut sanoa siihen mitään, niin typerää heidän juttunsa oli!
Meidän työpaikassa ei siis suvaita naisia ja he näyttävät tekevän kaikkensa että naiset siltä häipyisivät!! Ja johto ei puutu asioihin mitenkään vaikka varmasti asia on heidän tiedossaan.
Roikun siis löysässä hirressä! On perhe ja velkaa niin etten voi aivan helposti tuolta poiskaan lähteä. Koulutusta ei ole, mutta onpahan vakituinen työpaikka, missä menetän terveyteni, jos joudun siellä olemaan lopun ikääni.
Jos yritän puolustaa itseäni ja kerron työnjohdolle, niin potkuthan minulle hommataan. Ja kiusaaminen on niin rajua ,että jos vaikka sattuisikin niin, että asioihin puututtaisiin, pitäisi työnantajan antaa vähintää varoitus muutamalle henkilölle ja sen jälkeen siellä työskentely olisikin "mielenkiintoista".
Minä en yleensä pienistä hätkähdä, ja kauan jaksoin pitää puoleni. Nyt alkaa kuitenkin vuosian halveksunta, vähättely, nolaaminen, seksuaalinen häirintä jne. tuottaa tulosta ja pelkään työpaikkani puolesta.
Työnjohtajalle kertomisesta en ole kokenut olevan mitään hyötyä koska usein työnjohtaja on ollut paikalla kun kiusaamista on tapahtunut. Hän ei ole puuttunut asiohin koskaan. Työpaikallamme keskijohto tytöttelee meitä muutamaa naista..Ja mekin olemme 40-55 vuotiaita!!
Olen kuullut juttuja kuinka erän naishenkilö on kiusattu sairaseläkkeelle. Toinen nuorehko insinöörinainen on loistanut pitkällä poissaolollaan mielenterveydellisistä syistä. Valitettavasti satuin kuulemaan osan keskustelusta jossa miespuoliset henkilöt kerskuivat omilla tekosillaan kyseistä henkilöä kohtaan.
Kun ihmettelin ääneen työkaverilleni erään pätevän insinöörinaisen (työnjohtajan) siirtymistä muihin tehtäviin, hän kommentoi muiden työnjohtajien ja heidän johdon savustaneen kyseisen henkilön pois työpaikalta.
Kävin puhumassa työterveyslääkärille että pelkään välillä työpaikkani puolesta (ja välillä oman mielenterveytenikin). Hän ainakin otti minut tosissaan.
Pelkoni työpaikkani puolesta oli aiheellinen. Vaihteeksi eräällä kahvipöytäkeskustelussa minun sanottiin jäävän kohta äitiyslomalle.(Minulla ei ole siis mitään aikomusta tehdä enää lapsia.) Ainakin armaat työtoverini yrittävät tehdä kaikkensa että jäisin pois töistä. Tai jos ei raskaaksi niin muuten jäisin pois töistä, he kyllä kiusaisivat minua niin paljon. Ja kun minä tietenkin änkyröin kyseistä asiaa vastaan niin seuraava "vitsi" oli että kohta minä suutun niin että tulen ja ammun kaikki!! Siis aivan uskomatonta! Minä en osannut sanoa siihen mitään, niin typerää heidän juttunsa oli!
Meidän työpaikassa ei siis suvaita naisia ja he näyttävät tekevän kaikkensa että naiset siltä häipyisivät!! Ja johto ei puutu asioihin mitenkään vaikka varmasti asia on heidän tiedossaan.
Roikun siis löysässä hirressä! On perhe ja velkaa niin etten voi aivan helposti tuolta poiskaan lähteä. Koulutusta ei ole, mutta onpahan vakituinen työpaikka, missä menetän terveyteni, jos joudun siellä olemaan lopun ikääni.
Jos yritän puolustaa itseäni ja kerron työnjohdolle, niin potkuthan minulle hommataan. Ja kiusaaminen on niin rajua ,että jos vaikka sattuisikin niin, että asioihin puututtaisiin, pitäisi työnantajan antaa vähintää varoitus muutamalle henkilölle ja sen jälkeen siellä työskentely olisikin "mielenkiintoista".
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pidä sentään puolesi ja aseta rajat tuollaiselle
idioottiäijien kukkoilulle.
mukaan pitää puoleni!! Olen kyllä suustani aika inhottava akka, jos tarve vaatii, mutta kun tuolla se ei riitä.. Kuten jo kirjoitin, niin myös keskijohdossa on noita prinssinakkisia, ja paljon. Ja yhtiö jossa työskentelen on eräs Suomen suurimpia yhtiöitä. (Toimii myös ulkomailla.)
Yhtiön imagolle olisi aika kova paukku jos tiedotusvälineet tietäisivät edes osan mitä työpaikassamme tapahtuu. Ja jos aukaisen suuni oikein kunnolla, niin varmasti rytisee, mutta missä minä sitten työskentelen?? Ottaako kukaan töihin työpaikkakiusattua joka on aiheuttanut työnantajalleen isompaa vahinkoa vaikkakin olisi vain perännyt hänelle kuuluvia ihmisoikeuksia??!
Kun sinulla onneksi tuntuu olevan jämäkkyyttä, niin lyö vaan noille äijille nyrkkiä pöytään. Sanot, että "sen ja sen asian" jauhaminen loppuu justiinsa nyt (esim. raskaaksi tulemisesi).
Olen itse ollut vähän vastaavanlaisessa tilanteessa (jäin miettimään, josko kyseessä olisi jopa sama yritys), mutta jo miesporukassa opiskelleena olin oppinut pitämään puoleni. Jos joku heitti jotain epäasiallista, löin heti (henkisesti) nyrkin pöytään. Siihen se loppui. Joka kerta. Toivottavasti sinulle käy samoin.
Kannattaa kuitenkin harkita työpaikan vaihtoa, jos homma ei ala ojentumaan. Mutta jos kovasti pidät työstäsi, niin taistele. Jos tarvitset kannustajaa, niin ainakin minä kannustan sinua, lääkärisi lisäksi siis :)
kyllä tosiaan.
Minun neuvoni: Tee parhaasi ja anna sen riittää. Ei sinun itsestäsi mitään superäijää tarvitse tehdä ja samalla laskeutua heidän tasolleen. Nyrkkiä pöytään ehkä juu, mut silloin kun työnjohtaja ei ole näkemässä - muuten voi kääntyä sua itseä vastaan, saavat lisää vain vettä myllyyn.
Satsaa vapaa-aikaan ja katsele sillä silmällä muita työpaikkoja. Tiedän. Ei kuuluisi olla sinun hommaa, asiasi olet hoitanut hyvin. Mutta kertomasi perusteella kuulostaa siltä, että ko.työpaikassa tarvitaan aina jonkin tekosyyn nojalla syntipukkia, jonka niskaan voi yrittää kaataa koko firman vaikeat asiat, joista ei äijinkään äijä uskalla ääneen puhua. Eli näin tulee varmaan aina olemaan? Ja silloin terve ihminen lähtee ja jättää sairaan yhteisön taakseen tai sitten sairastuu ja alkaa käyttäytyä samalla tavalla.
Täytyy kyllä sanoa että todella miehekästä touhua tuollainen kaiken lisäksi ?!
Mitä ikinä teetkään, niin älä irtisano itseäsi hetken mielijohteesta, otat vähintäänkin saikkua ja päivärahat - ne sinulle kuuluvat. Saattaa tuntua siltä että sinun ei pitäisi ottaa sairaslomaa tuollaisen, toisten häiriökäyttäytymisen perusteella, mutta se todella kannattaa jos alkaa tuntua siltä, että asia vaivaa työntekoasi etkä pysty keskittymään aikuisten miesten lapsellisuuksien vuoksi omaan työhösi.
Työpaikalla ollaan kuitenkin vain työtä temässä. Piste.
Tsemppiä.
jos pomoiltaan ei saa siihen tukea. Pelkäävätkö esimiehet tuota äijämafiaa?