Ootteko feministejä, mitä aatteita teillä on ja miten teistä tuli feministejä?
1. Olen, light-feministi.En syrji miehiä, en ole iso, en ole vahva.En pysty karjaisemaan miehille mutta kykenen visertämään pieniä valituslauluja, jotka aiheuttavat hetken tinnityksen korvaan.Tällöin mies reagoi, että hei, se on väärässä.
2.Tasa-arvoa sosiaalisesti.Solidaarisuutta naisten välillä, kilpaileminen voi olla humoristista.Ei tarvitse olla nälkäinen tiikeripeto, voi olla pärjäävä ei-haavoittunut tiikeripeto joka ei ole paijattavissa, mutta hyvin ruokittu.Rahaa naisillekin.Suurempia vaateliikkeitä keskustaan.Enemmän halpja meikkimerkkejä Suomeen.Edes barbinukkea ei saa, jos ei se itse halua, syrjiä työelämässä yms.Tyttöjä ei saa pitää vähemmän arvokkaina oppilaine kouluissa, ei edes teknisissä aineissa.
3.Tajusin olevani ruma.Ehei, vaan tajusin, että voin olla muutakin kuin tietyn ulkonäön omaava ja tämän perusteella luokiteltava "poka". Karutkin kokemukset elämästä.Koulukiusattuna oleminen (pojat haukkuivat nörtiksi, kun olin ihminen terveillä vaistoilla).Tajusin olevani liian laiha/lauta/paksureisinen.Eeei...Vaan tajusin, että kehoni on oma Buddhalainen temppelini ja siksi arvokas vaikka se näyttäisikin humalaisen silmissä päärynältä.Tajusin myös, että piru vieköön, saan olla tyrkkynä uralla ja työelämässä ja saan olla rahan perään olematta mitenkään bitch.Tämä tässä.
1. Olen, light-feministi.En syrji miehiä, en ole iso, en ole vahva.En pysty karjaisemaan miehille mutta kykenen visertämään pieniä valituslauluja, jotka aiheuttavat hetken tinnityksen korvaan.Tällöin mies reagoi, että hei, se on väärässä.
2.Tasa-arvoa sosiaalisesti.Solidaarisuutta naisten välillä, kilpaileminen voi olla humoristista.Ei tarvitse olla nälkäinen tiikeripeto, voi olla pärjäävä ei-haavoittunut tiikeripeto joka ei ole paijattavissa, mutta hyvin ruokittu.Rahaa naisillekin.Suurempia vaateliikkeitä keskustaan.Enemmän halpja meikkimerkkejä Suomeen.Edes barbinukkea ei saa, jos ei se itse halua, syrjiä työelämässä yms.Tyttöjä ei saa pitää vähemmän arvokkaina oppilaine kouluissa, ei edes teknisissä aineissa.
3.Tajusin olevani ruma.Ehei, vaan tajusin, että voin olla muutakin kuin tietyn ulkonäön omaava ja tämän perusteella luokiteltava "poka". Karutkin kokemukset elämästä.Koulukiusattuna oleminen (pojat haukkuivat nörtiksi, kun olin ihminen terveillä vaistoilla).Tajusin olevani liian laiha/lauta/paksureisinen.Eeei...Vaan tajusin, että kehoni on oma Buddhalainen temppelini ja siksi arvokas vaikka se näyttäisikin humalaisen silmissä päärynältä.Tajusin myös, että piru vieköön, saan olla tyrkkynä uralla ja työelämässä ja saan olla rahan perään olematta mitenkään bitch.Tämä tässä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Feminismi tarkoittaa yksikertaisetettuna tasa-arvon kannattamista, ei suinkaan tappelua miesten ja naisten välillä.
Feminismi tarkoittaa naisten etujen parantamista.
Tasa-arvo taas tarkoittaa naisten _JA_ miesten etujen parantamista (niin vaikeaa kuin se on välillä ymmärtää on myös asioita jotka miehillä ei ole aina parhaiten päin. ;))
Siinä on vinha ero, mutta ero kuitenkin. ;)
olen kyllä.
Mun mielestä ihmiset on ensisijaisesti ihmisiä ja vasta toissijaisesti sukupuolensa edustajia. Ihmisiin, sekä miehiin ja naisiin, pitäisi siis suhtautua ennakkoluulottomasti ja kunnioittavasti, oli sukupuoli mies tai nainen. Vasta teot osoittavat onko ihminen hyvä, paha, lempeä, agressiivinen tms.
Tykkään miehistä ja mulle on suuri onni kun lähipiirini miehet ovat pääosin fiksuja ja muita arvostavia. :) Esimerkiksi näillä palstoilla törmää sellaiseen naisvihaan johon en itse henk.koht ole tosielämässä joutunut törmäämään.
Mua nyppii kun ihmisiä tungetaan muotteihin sukupuolensa perusteella; joku ei VOI toimia niin tai näin koska hän on NAINEN. Ja se että moraalisäännöt on joidenkin mielestä edelleen erilaiset miehille ja naisille.
Kielen sovinismi: miksi miespuolinen aulaemäntä ei voi olla titteliltään aulaemäntä vaan sen on oltava vahtimestari, kun nainen talonmiehenä on titteliltään talonmies? Jonkun mielestä varmaan naurettavan pieni asia, mutta se kertoo paljon yleisestä asenteesta: miehelle on arvonalennus jos hänen tittelissään on naiseen viittaava sana.
Sitten on tietysti palkkaerot, vanhemmuuden kustannusten jakaminen jne..
Niin ja kyllä miehetkin kokevat syrjintää: suurin osa yksinhuoltajista on naisia. En mitenkään voi uskoa, että 99-prosenttisesti äiti on se paremmin vanhemmaksi sopiva. Ihan varmasti monessa erotapauksessa isä olisi vähintään yhtä vastuullinen vanhempi.
armeijaa.
Se siitä tasa-arvosta.
On väärin että miehillä on asevelvollisuus. Armeijan pitäisi olla miehille vapaaehtoinen siinä missä naisillekin.
asiaa.
Tasa-arvon maassa ei tehdä eroa sukupuolen välillä ellei ole aivan pakko (biologiset seikat).
hieno ajatus tasa-arvosta taustalla.
Lopputuloksena on vain päälaelleen joidenkin kääntämä ajatus "tasa-arvosta".
Puhumattakaan feministiteorioista jotka kääntävät mm. evoluutiokäsitykset ja historialliset kehityskaaret ihan vinksin vonksin.
Niin kauan kun puhutaan tasa-arvosta niin ok, mutta kun puheissa alkaa vilahtaa että sukupuoli on sosiaalinen konstruktio ja kaikki on patriarkaalisen järjestelmän vika niin järki lentää ulos ikkunasta ja tilalle tulee sokea tunteellinen paatos naisten hyvyydestä, kauneudesta, ihanuudesta yms. paskasta. Toisin sanottuna fantasiat siitä että nainen on ihminen miehen oikeuksilla ilman velvollisuuksia ja vielä hyveellisempi ihminen kuin mies.
Kaikkein härskeintä on feminismi jossa eletään "miesten maailmassa" käyttäen "naisellisia avuja" käytännössä omia yksilöllisiä etuja ajaakseen. "Pissisfeminismiä" toisin sanoen.
En sopeudu tytöille/naisille tuputettuun rooliin, en myöskään halua kutsua itseäni poikatytöksi. En ymmärrä miksi ihmisiä pitää jaotella sen mukaan mitä jalkovälistä löytyy.
Minäkään en ole koskaan niputtanut itseäni johonkin "kastiin" - koen olevani ennen kaikkea ihminen, en sukupuoleni edustaja, kuten tässä ketjussa jo joku muukin totesi.
Olen ulkoisilta avuiltani sen näköinen, että miehet pitävät minua helposti "ihanana, tavoiteltavana naisena, josta varmaan tulee ihana äiti, vaimo jne." En ole elämässäni ryhtynyt sen koommin äidin kuin vaimonkaan rooliin. En ole mitään ehdotonta päättänyt, mutta koska tunne siitä, että perhe-elämä ei ole ehkä minun juttuni on ollut sen verran hallitseva, niin olen vain antanut asioiden mennä omalla painollaan. Kenellekään en koe olevani tilivelvollinen mistään tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni.
Koen olevani ennen kaikkea yksilö, en nainen. Sukupuoli ei ole merkityksellinen muuten kuin seksuaalisuudessa. Sängyssä miehen kanssa olen toki nainen ja se tunne on tärkeäkin.
Koen olevani omalla tavallani vahva, koska elän juuri niinkuin minulle itselleni sopii. Taustallani vaikuttaa vahvasti jo edesmennyt isäni, joka arvosti naisia, ja nimenomaan vahvoja naisia. Hänen oma äitinsä oli oman aikansa feministi, todella poikkeusihminen, ja myös hankala ihminen, joten isäni tiesi, että nainen on myös ihminen, ei mikään "ihanainen, pehmeä ja pullalta tuoksuva yli-ihminen".
Suhtaudun ihmisiin luonnostani tasa-arvoisesti. En erottele miehiä ja naisia. Minulla on aina ollutkin myös miespuolisia ystäviä, mikä on minulle tärkeää.
Aatteena (yllättäen) pyrkimys tasa-arvoon. Eli mm. vanhemmuuden kustannukset jaettava sekä isän että äidin työnantajan kesken, isät myös osallistumaan lastensa hoitoon, huoltajuuskiistojen tasa-arvoisempi ratkaisumalli, ehdoton ei uskonnollisista syistä tehtäville ympärileikkauksille, irti "tytöt sitä ja pojat tätä"- ja "tyttöjen juttu ja poikien juttu"- ajattelusta, intti tms palvelu vapaaehtoiseksi tai pakolliseksi kaikille jnejne..
Olen ollut feministi jo varmaan ihan pikkukakarasta asti. En ole koskaan erityisesti ajatellut itseäni tyttönä/naisena, vaan yksilönä. Lapsena olin ns. poikatyttö (taas yksi sukupuolittuneisuutta ilmaiseva ällöttävä sana). Nykyisinkään en ymmärrä läheskään kaikkia naiseuteen liitettyjä ominaisuuksia ja käyttäytymismalleja.
Miten joku kehtaa vaatia jotain miestä maksamaan omat viinansa? Miksi nainen ei voi välillä tarjota miespuoliselle kaverilleen tai edes maksaa omia juotaviaan vaan suu mutrussa ilmoittaa lähtevänsä kotiin ellei ilmaista viinaa tipu? Miten joku jaksaa käyttää kaiken aikansa ripsien räpsyttelyyn ja flirttailuun? Miten joku nyt ei muka voi vaihtaa autoonsa renkaita ihan itse?
En myöskään koskaan ole mieltänyt tulevaisuuttani sen perinteisen kaavan mukaan, ts. avioon, omakotitaloon ja äitiys elämän suurimmaksi tehtäväksi. Sen vuoksi minua ärsyttävät suuresti nämä väittämät siitä kuinka mies ja nainen ovat luonnostaan erilaisia ja kummallakin on omat luonnolliset roolinsa ja blaablaablaa. Itse tunnen olevani lähinnä väliinputoaja, en sovi naisen enkä miehen rooliin, toisina päivinä tunnen olevani oman tieni kulkija, toisina surkea epäsikiö.
Feminismini taustalla on siis vahvasti ajatus suvaitsevaisuudesta ja roolirajojen rikkomisesta/hälvenemisestä. Jotkut toki ovat perinteisten roolimallien mukaisia ja pitävät kotiin lasta hoitamaan jäävää isää munattomana tossun alla olevana luuserina ja "hyvät tissit"-kommenttiin nuivasti suhtautuvaa naista veemäisenä tiukkapipoisena lehmänä, eivätkä siis kaipaa mitään muutosta. No tu loppu oli jo ihan OT..
Femisnimi on nykyään täysin turha aate ja kaikkien oikeiden tasa-arvon kannattajien pitäisi kutsu itseään nimenomaan tasa-arvon kannattajaksi. Feministi voidaankin sitten luokitella samaan kategoriaan kuin sovinismi.
Sovinismi on seksismiä, mutta feminismi ei sitä ole. Päin vastoin, feminismi vastustaa seksismiä.
Etkä sinä voi mennä muuttamaan määritelmiä oman mielesi mukaan.