Aloin reilu pari vuotta sitten seurustella maailman ihanimman miehen kanssa. Meidän suhdekin alkoi kuin kohtalon sanelemana. Kaikki oli heti alusta asti niin luontevaa ja meillä meni pitkään todella hyvin. Hänellä oli hyvä työpaikka ja muutkin asiat kunnossa. Tuntui kaiken maailman renttujen ja pettäjien jälkeen ihanalta kun oli mies johon pystyi luottamaan ja joka rakasti minua aidosti.
Nykyään olen vielä kyseisen miehen kanssa, mutta hän on vain varjo entisestään. Ilman muistoja siitä millainen hän ennen oli ja mihin hänessä rakastuin en tiedä olisinko vielä tässä suhteessa. Nykyään hänella on 10 000e ulosotossa. Työpaikasta ei enää ole tietoakaan kun aina käy muutaman päivän kokeilemassa jotain työtä ja lopettaa sitten. Työt eivät ole kuulemma olleet tarpeeksi hyviä.Kaiken raha vaikeuksien keskellä olen yrittänyt rakastaa ja tukea, mutta pian rupeaa usko loppumaan, että joskus olisi asiat paremmin.
Nykyään me vaan aina riidellään, riidellään ja taas riidellään. Välillä tuntuu, että kyllä tämä tästä, mutta sitten taas joku asia menee pieleen.
Alkoholikin on alkanut miehelle maistua siinä määrin, että hirvittää ja hänen vanhat ystävänsä ovat taas tulleet kuvioihin jotka saavat miehen käyttäytymään niin välinpitämättömästi minua kohtaan, että mietin rakastaako mies enää minua lainkaan vaikka niin sanookin..
Tunnen itseni itsekkääksi ja inhottavaksi ihmiseksi kun en jaksa miehen työttömyyttä ja rahattomuutta, mutta olen niin loppuun palanut tästä kaikesta. Näitä raha vaikeuksia on kestänyt kohta vuoden joten usko alkaa hiipua.
Mitä mieltä olette pitäisikö rakkauden kestää kaikki tälläinen vai voiko olla, että rakkaus ei vain joskus riitä?
Nykyään olen vielä kyseisen miehen kanssa, mutta hän on vain varjo entisestään. Ilman muistoja siitä millainen hän ennen oli ja mihin hänessä rakastuin en tiedä olisinko vielä tässä suhteessa. Nykyään hänella on 10 000e ulosotossa. Työpaikasta ei enää ole tietoakaan kun aina käy muutaman päivän kokeilemassa jotain työtä ja lopettaa sitten. Työt eivät ole kuulemma olleet tarpeeksi hyviä.Kaiken raha vaikeuksien keskellä olen yrittänyt rakastaa ja tukea, mutta pian rupeaa usko loppumaan, että joskus olisi asiat paremmin.
Nykyään me vaan aina riidellään, riidellään ja taas riidellään. Välillä tuntuu, että kyllä tämä tästä, mutta sitten taas joku asia menee pieleen.
Alkoholikin on alkanut miehelle maistua siinä määrin, että hirvittää ja hänen vanhat ystävänsä ovat taas tulleet kuvioihin jotka saavat miehen käyttäytymään niin välinpitämättömästi minua kohtaan, että mietin rakastaako mies enää minua lainkaan vaikka niin sanookin..
Tunnen itseni itsekkääksi ja inhottavaksi ihmiseksi kun en jaksa miehen työttömyyttä ja rahattomuutta, mutta olen niin loppuun palanut tästä kaikesta. Näitä raha vaikeuksia on kestänyt kohta vuoden joten usko alkaa hiipua.
Mitä mieltä olette pitäisikö rakkauden kestää kaikki tälläinen vai voiko olla, että rakkaus ei vain joskus riitä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Haluatko että meno jatkuu samanlaisena 20 vuotta.
Miehen on ryhdistäydyttävä tai sitten suosittelen eroa. Viina pois, renttukaverit pois, takaisin töihin ja pitää sen työnsä ja opettelee tekemään sen kunnolla, kyllä niitä parempia töitä alkaa sitten tulla kun voi osoittaa tehneensä ensin edes yhden hyvin!
Se 2 vuotta voi tuntua nyt pitkältä ajalta mutta usko, se ei ole vielä mitään. Ehkä sinun pitäisi miettiä sitä, että oliko ihana alkumielikuvasi miehestä edes ollenkaan totta, vai onko ainoastaan nykypäivä totuutta.
10 tuhatta euroakaan ei ole vielä niin paljon...jos et saa miestä laittamaan itseään kuntoon se paisuu helposti kymmenkertaiseksi ja ylikin. Jos luulet että elämänne on nyt helvettiä ehei, et tiedä mitään vielä!
että silloin, kun tapasitte, miehellä on ollut alkohlistille tyypillinen elämän kuntoonlaittamisvaihe, joita he harrastavat aina kun elämä on tosissaan taas kerran mennyt penkin alle ja on tarve "ryhdistäytyä". Tällaista vaihetta voi tosiaan kestää jonkin aikaa, mutta sitten käy auttamatta, kuten sinun miehellesi on nyt käynyt. Jos laitat miehen valitsemaan sinun ja alkoholin väliltä, todennäköisesti se alkoholi vetää lopulta pidemmän korren. Hänen on itse oltava valmis luopumaan viinasta lopuksi elämäänsä, jotta hän voi todella raitistua ja muuttaa pysyvästi elämänsä suuntaa.
Olen ollut samanlaisessa tilanteessa ja itse valitsin elämän ilman alkoholistia, koska tiesin ettei hän raitistuisi, enkä minä halua elää vastuuntunnottoman alkoholistin kanssa. Vuosia on mennyt ja exälläni takana monta rikkoutunutta suhdetta, ja kuten arvata saattaa, hän ei ole vieläkään valmis luopumaan alkoholista. Tein siis omalla kohdallani ainoan oikean ratkaisun.
Noin se menee. Kyllä se "unelmien" mieskin voi suhteen edetessä muuttua veemäiseksi ja välinpitämättömäksi. Herra ei osaa edes hoitaa raha ja työasioitaan. Lutkuttaa alkoholia ja hengaileee mielummin kavereidensa kuin sun kanssa. Lopun alkua kuule. Sinuna pakkaisin kimpsut ja kampsut ja lähtisin menemään. Ei tuossa yksipuolisessa suhteessakaan kannata enää itseään kiusata.
Entäs sun työpaikka ja sun rahat? Harmittaako vaan, kun mies ei enää pysty ostamaan sulle kaikenmaailman rihkamaa?
Ei mieheni ole sanan varsinaisessa mielessä alkoholisti, mutta kuitenkin juominen on mennyt välillä vähän överiksi. Ennen ei juonut juuri ollenkaan, mutta on varmaan niin masentunut tuosta työtilanteesta kun töitä ei tunnu löytävän ainakaan sellaisia mitä itse haluaisi.
Mä oon mieheltäni sitten noiden työnhaku juttujen ja raha huolien takia jäänyt varjoon. Olen kyllä keskustellut asiasta, mutta mies ei tunnu ymmärtävän yhtään mikä on ongelma.
Minä opiskelen ja käyn opiskelujen ohessa töissä iltaisin ja viikonloppuisin joten itsellä rahaa ei paljonkaan ole, mutta pienistä tileistäkin joudun maksamaan miehen laskuja ja muita kuluja. Sen lisäksi hän käskee minun pyytää vanhemmiltani rahaa eikä suostu ymmärtämään, että en aikuisena ihmisenä enää kehtaa olla vanhempien kukkaron nyöreissä kiinni...
Sun kannattaa pistää se syhde poikki ja asut vaikka vanhempiesi luona jonkin aikaa.